Hei,
Minulla pyörii päässä jokaikinen päivä tulevaisuuteni. Olen 20 vuotias,ja kirjoitin viime keväänä ja minulle on muodostunut tulevaisuudesta ongelma. Pelkään nimittäin kaikkea siihen liittyvää. Olen pitänyt välivuotta: ollut töissä ja opiskellut avoimessa yliopistossa.
Mulla meni kirjotukset aivan todella huonosti, en tajua mikä minulle tuli siellä salin uumenissa, kun mikään ei vaan onnistunut - sain B:n paperit ja pelkään, että en pääse minnekkään opiskelemaan. En siinä vihanpuuskassa joka minua vallitsi saanut ajoiksi ilmoittautua uudestaan kirjotuksiin ja nyt ajattelin että olen jo unohtanut aivan kaiken lukiosta.
Haaveenani olisi toimia sellaisessa työssä jossa olisi haasteita, eikä työn arvomaailma olisi pelkästään rahan ympärillä ja työn pitäisi olla positiivistä. Olen toiminut vuodeosastolla, kaupassa, poliisiasemalla, lastenkanssa yms, mutta mikään ko. työnkuvista ei suoranaisesti ole kolahtaneet minuun. Minua kiinnostaa psykologia, kasvatustiede ja oikeustiede, mutta kun kirjoitukset menivät miten ne menivät, niin epäilen että mahdollisuuteni ovat minimaaliset. :(
Olisi vain niin paljon helpompaa, kun tietäisi mitä sitä elämältään haluaa. Monet eivät varmasti tiedä ikinä sitä. Minä kuitenkin haluaisin, että vielä 10 vuoden päästäkin siitä kun on aloittanut töissä, olisi mukava mennä työpaikalle. Todella moni lähtee aamulla murheissaan töihin, heistä se tuntuu pahalta - mutta kun on pakko.
Mitä neuvoksi?
Minulla pyörii päässä jokaikinen päivä tulevaisuuteni. Olen 20 vuotias,ja kirjoitin viime keväänä ja minulle on muodostunut tulevaisuudesta ongelma. Pelkään nimittäin kaikkea siihen liittyvää. Olen pitänyt välivuotta: ollut töissä ja opiskellut avoimessa yliopistossa.
Mulla meni kirjotukset aivan todella huonosti, en tajua mikä minulle tuli siellä salin uumenissa, kun mikään ei vaan onnistunut - sain B:n paperit ja pelkään, että en pääse minnekkään opiskelemaan. En siinä vihanpuuskassa joka minua vallitsi saanut ajoiksi ilmoittautua uudestaan kirjotuksiin ja nyt ajattelin että olen jo unohtanut aivan kaiken lukiosta.
Haaveenani olisi toimia sellaisessa työssä jossa olisi haasteita, eikä työn arvomaailma olisi pelkästään rahan ympärillä ja työn pitäisi olla positiivistä. Olen toiminut vuodeosastolla, kaupassa, poliisiasemalla, lastenkanssa yms, mutta mikään ko. työnkuvista ei suoranaisesti ole kolahtaneet minuun. Minua kiinnostaa psykologia, kasvatustiede ja oikeustiede, mutta kun kirjoitukset menivät miten ne menivät, niin epäilen että mahdollisuuteni ovat minimaaliset. :(
Olisi vain niin paljon helpompaa, kun tietäisi mitä sitä elämältään haluaa. Monet eivät varmasti tiedä ikinä sitä. Minä kuitenkin haluaisin, että vielä 10 vuoden päästäkin siitä kun on aloittanut töissä, olisi mukava mennä työpaikalle. Todella moni lähtee aamulla murheissaan töihin, heistä se tuntuu pahalta - mutta kun on pakko.
Mitä neuvoksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Melkein mihin vain noista mainitsemistasi aloista voi saada opiskelupaikan PELKÄN pääsykoemenestyksen perusteella. Eli alapa lueskella yliopistojen hakuoppaita!
Moi,
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa...
Kirjoitin ylioppilaaksi viime keväänä ja olen nyt viettänyt "välivuotta" kansanopistossa. Elättelin vielä viime kesänä ja syksynä toiveita siitä, että tulevaisuuden suunnitelmani ja kiinnostuksen kohteeni selkiytyisivät vuoden aikana. Mutta eipä niin ole käynyt ja olen edelleen lähes samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Mietin, veivaan ja vatkaan opiskeluvaihtoehtoja sun muita jatkuvasti, vaikka tiedän jo, ettei siitä mitään hyötyä ole. Ajatukset kulkevat vain samoja vanhoja ratoja enkä pääse mihinkään lopputulokseen. Kevään pääsykokeet kuitenkin lähestyvät koko ajan ja päätöksiä pitäisi tehdä...
Joten et ole yksin tuon asian kanssa. Tuolla kansanopistossa (ja muuallakin, mm. jo yliopistossa opiskelevien kavereiden kanssa jutellessani) olen ehkä paremmin tajunnut sen, kuinka monet ovat aika hukassa eivätkä oikein tiedä mitä elämällään tekisivät.
Ja sitten: Älä ihmeessä anna kirjoitusten tulosten estää itseäsi hakemasta kiinnostaville aloille! Kuten tuo edellinenkin vastaaja jo sanoi, yliopistoon voi päästä myös pelkällä valintakokeella.
Tsemppiä!
Tottahan se on. Tuntuu vain niin monimutkeiselta ja stressaavalta tämä epävarmuus kaikesta. Ei se auta kun ottaa päämääräksi joku tietty asia ja lähteä kiipeämään ylöspäin. Kiitoksia kovasti rohkaisusta Teille.
Onneksi meitä on monta tässä yhteiskunnassa, joille tulevaisuus on iso kysymysmerkki.
Älkää vielä stressatko kun olette juuri valmistuneita,minä vietän nyt 7.välivuottani lukion jälkeen enkä ole mitään saanut aikaan...johonkin pitäisi taas koittaa hakea silti ettei mene loppuelämä tehdastyössä...no on sekin turhauttavaa opiskella 3-5 vuotta ja sitten ei viihdykään työssään.että tarkkaan pitäs pohtia mitä tekee mutkun ei vaan tule valmista.
Tuosta yo-arvosanojen korotuksesta... Itse korotin kaksi arvosanaa cum laudesta eximiaksi kaksi vuotta ylioppilaaksipääsyn jälkeen. Esim. reaali on ihan helppo nakki korottaa kun on aikaa ja motivaatiota lukea (ja valitsee sen kiinnostavimman aineen). Joten ei sillä saralla ole vielä mitään menetetty, et varmasti ole unohtanut mitään mitä et saisi helposti palautettua mieleesi...
Mutta tosiaan on paljon aloja (suurin osa) ainakin yliopistossa, joille pääsee pelkän valintakokeen kautta tietty kiintiö. Silloin täytyy tietysti olla aika pro koetilanteessa, mutta ei se mahdotonta ole.