sukusiittoisuus

hohohohohohohohohohohohohohohohoooooo!


Ymmärsitkö pointtini? (idiootti) ;)

olisi mummonsa ja tämän lapsenlapsen jälkeläinen..

Osaatko sanoa tästä?

pentu12345 kirjoitti:

olisi mummonsa ja tämän lapsenlapsen jälkeläinen..

Osaatko sanoa tästä?

Eli onko pentueen isällä ja emällä yhteisiä sukulaisia (esim. 4-8 polvessa)? Vai että isä on mummo*lapsenlapsi -yhdistelmästä, mutta pentueen emä ei ole sukua tälle isäkoiralle?

Jos asia on niin, että isäkoira on vahvan sukusiitoksen tulos, mutta emä ei, eivätkä kyseiset koirat ole keskenään sukua, niin ainut vaikutus isäkoiran sisäsiittoisuudella on siihen, että se 12% todennäköisyydellä on saanut kaksinkertaiset geenit siltä isoäidiltään, johon se on linjattu. Näin ollen kyseisellä uroksella on niiltä osin tarjottavana vain se yksi geenivaihtoehto (oli se sitten hyvä tai huono geeni...) ja näin ollen jokainen pentu saa vain sellaisen geenin isän puolelta.

Kannattaa siis tutustua _huolella_ tuohon isäkoiraan, ja mikäli suinkin mahdollista, myös sen isäkoiran mummoon, joka esiintyy useamman kerran suvussa. Tutustu luonteisiin, terveyteen ja ulkomuotoon (terve rakenne jne). Jos kyseisissä koirissa tai niiden aiemmissa jälkeläisissä esiiintyy jotain sairautta, nousee mahdollisuus, että nämä pennut saavat sairausgeenin siltä puolelta sukua. Edelliseen lauseeseen voit lisätä minkä tahansa geeneistä aiheutuvan ominaisuuden, vaikkapa että jos isäkoiralla ja sen mummolla on erityisen hyvä luonne, voi se periytyä tasaisesti ko. isäkoiran pentueeseen, tai jos isällä ja mummolla on erityisen kauniit liikkeet, niin nekin todennäköisemmin tulee kaikille pennuista.

Ota kuitenkin huomioon, että jos pentueen emä ei ole isälle sukua, niin jokainen pentueeseen syntyvä pentu saa todennäköisesti eri geenin emältä, sen isän puolelta tulleen geenin lisäksi. Jos isältä sattuu tulemaan tautigeeni kaikille pennuille, voi erisukuinen emä antaa terveen geenin sille pariksi, jolloin pennusta tulee terve (suurin osa tautigeeneistä on resessiivisiä, sillä dominoivat on erittäin helppo jalostaa pois). Tämä tietysti vaatii sitä, että emän geenit on terveet. Tarkista siis myös emän suku, ettei siellä esiinny samoja vikoja kuin isän puolella.

Osa kasvattajista on sitten sellaisia, että eivät avoimesti kerro linjoissaan esiintyvistä sairauksista, vaikka niistä tietäisivätkin. Tekee katsos huonoa bisneksille... Yksikään koira ei ole täydellinen, ja harva sukukaan täysin vailla ongelmia (jos siis rodussa esiintyy useampia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia, kuten useimmissa on...). Jos siis kysymyksiisi suvun terveydestä vastaus on "nää on kaikki ihan terveitä, ei tarvitse tutkituttaa", niin ei kannata ihan hevillä uskoa. Jos taas kasvattaja avoimesti kertoo ongelmista, niin tiedät että kasvattaja on rehellinen, asioista selvää ottanut ja yhdistelmä tehty ongelmia silmälläpitäen siten, ettei samaa ongelmaa tule molemmilta puolin sukua.

kuonolainen kirjoitti:

Eli onko pentueen isällä ja emällä yhteisiä sukulaisia (esim. 4-8 polvessa)? Vai että isä on mummo*lapsenlapsi -yhdistelmästä, mutta pentueen emä ei ole sukua tälle isäkoiralle?

Jos asia on niin, että isäkoira on vahvan sukusiitoksen tulos, mutta emä ei, eivätkä kyseiset koirat ole keskenään sukua, niin ainut vaikutus isäkoiran sisäsiittoisuudella on siihen, että se 12% todennäköisyydellä on saanut kaksinkertaiset geenit siltä isoäidiltään, johon se on linjattu. Näin ollen kyseisellä uroksella on niiltä osin tarjottavana vain se yksi geenivaihtoehto (oli se sitten hyvä tai huono geeni...) ja näin ollen jokainen pentu saa vain sellaisen geenin isän puolelta.

Kannattaa siis tutustua _huolella_ tuohon isäkoiraan, ja mikäli suinkin mahdollista, myös sen isäkoiran mummoon, joka esiintyy useamman kerran suvussa. Tutustu luonteisiin, terveyteen ja ulkomuotoon (terve rakenne jne). Jos kyseisissä koirissa tai niiden aiemmissa jälkeläisissä esiiintyy jotain sairautta, nousee mahdollisuus, että nämä pennut saavat sairausgeenin siltä puolelta sukua. Edelliseen lauseeseen voit lisätä minkä tahansa geeneistä aiheutuvan ominaisuuden, vaikkapa että jos isäkoiralla ja sen mummolla on erityisen hyvä luonne, voi se periytyä tasaisesti ko. isäkoiran pentueeseen, tai jos isällä ja mummolla on erityisen kauniit liikkeet, niin nekin todennäköisemmin tulee kaikille pennuista.

Ota kuitenkin huomioon, että jos pentueen emä ei ole isälle sukua, niin jokainen pentueeseen syntyvä pentu saa todennäköisesti eri geenin emältä, sen isän puolelta tulleen geenin lisäksi. Jos isältä sattuu tulemaan tautigeeni kaikille pennuille, voi erisukuinen emä antaa terveen geenin sille pariksi, jolloin pennusta tulee terve (suurin osa tautigeeneistä on resessiivisiä, sillä dominoivat on erittäin helppo jalostaa pois). Tämä tietysti vaatii sitä, että emän geenit on terveet. Tarkista siis myös emän suku, ettei siellä esiinny samoja vikoja kuin isän puolella.

Osa kasvattajista on sitten sellaisia, että eivät avoimesti kerro linjoissaan esiintyvistä sairauksista, vaikka niistä tietäisivätkin. Tekee katsos huonoa bisneksille... Yksikään koira ei ole täydellinen, ja harva sukukaan täysin vailla ongelmia (jos siis rodussa esiintyy useampia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia, kuten useimmissa on...). Jos siis kysymyksiisi suvun terveydestä vastaus on "nää on kaikki ihan terveitä, ei tarvitse tutkituttaa", niin ei kannata ihan hevillä uskoa. Jos taas kasvattaja avoimesti kertoo ongelmista, niin tiedät että kasvattaja on rehellinen, asioista selvää ottanut ja yhdistelmä tehty ongelmia silmälläpitäen siten, ettei samaa ongelmaa tule molemmilta puolin sukua.

todella paljon! Olen taas hieman viisaampi tässä asiassa.. :)