hirsutismi

PCOS-oireita yleisimmin hoidetaan e-pillereillä, mutta joskus myös diabetes-lääkkeillä (jos on ylipainoa).

Tässä kattava tekstipaketti aiheesta:


Munasarjojen monirakkulatauti on gynekologinen ja kokonaisterveyden riski

Marjatta Karvinen

Munasarjojen monirakkulataudin seuraukset ulottuvat kiusallisista kosmeettisista haitoista vakaviin gynekologisiin ongelmiin ja lapsettomuuteen saakka. Tauti kuormittaa naisen kokonaisterveyttä myös vakavana diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä.

Monirakkulaisten munasarjojen eli polykystisten ovarioiden ( PCO:n) jäljille päästään useimmiten silloin, kun selvitetään raskaaksi tulemisen vaikeutta. PCO löytyy usein myös epäsäännöllisten, harvakseen tulevien kuukautisten ja välivuotojen takaa. Myös karvoittuminen, hiustenlähtö ja akne ovat voineet johtua siitä. Joskus tauti tulee ilmi gynekologisten rutiinitutkimusten hormonimäärityksissä.

- Useimmiten PCO-tauti todetaan gynekologin vastaanotolla, mutta sairauden laajojen riskien takia myös sisätauti- ja yleislääkärien tulisi olla siitä tietoisia, sanoo Felicitas-Klinikan ylilääkäri dosentti Aarne I. Koskimies.
Taustalla oikukas hormonitoiminta

Monirakkulaisuuden alkusyy on ainakin osalla potilaista se, että aivolisäke erittää liikaa munarakkulan puhkeamisessa ja keltarauhasen synnyssä tarvittavaa LH-hormonia. LH-hormoni lisää mieshormoni testosteronin tuotantoa, mikä saa aikaan muun muassa karvoittumista ja aknea.

Samaan oireistoon liittyy insuliiniherkkyyden heikentyminen eli insuliiniresistenssi – myös normaalipainoisilla. Kun elimistö ei pysty käyttämään insuliinia tehokkaasti, haima korvaa laadun määrällä eli tuottaa insuliinihormonia yhä enemmän.

Veren insuliinipitoisuuden lisääntyminen on tuttu ongelma lihaville ihmisille ja etenkin niille, joiden liikakilot kertyvät vyötärön seudulle. Heidän vaivanaan ovat usein myös veren pieni HDL-kolesterolipitoisuus ja suuri triglyseridipitoisuus sekä veren hyytymisen häiriintyminen.

Vyötärölihavuus ja heikentynyt insuliiniherkkyys kulkevat käsi kädessä, mutta insuliiniresistenssiä on myös normaalipainoisilla PCO-tautia sairastavilla naisilla. Puolet munasarjojen monirakkulaisuudesta kärsivistä naisista on kuitenkin lihavia. Insuliiniresistenssi, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja vyötärölihavuus liittyvät sekä PCO-oireistoon että tyypin 2 diabetekseen.

Munasarjojen monirakkulaisuus ei ole ainoastaan gynekologinen ongelma vaan osa laajempaa metabolista häiriötä, eli erilaisten sepelvaltimotaudin vaaratekijöiden kasaumaa.
Ultraääntä ja hormonimäärityksiä

Monirakkulatauti diagnosoidaan yleensä ultraäänellä. Kuvassa erottuu rakenteeltaan kookas munasarja ja siinä useiden rakkuloiden rivistö kuin helminauhana munasarjan kuoren alapuolella.

Potilaan oireiden ja ultraäänen perusteella tehty diagnoosi varmistetaan tutkimalla mahdollinen heikentynyt insuliiniherkkyys. Hormonimäärityksellä suljetaan pois muut kuukautiskierron häiriöitä sekä karvoitusta, aknea ja muita miehisiä piirteitä aiheuttavat syyt. Kaikkia munasarjojen sisäiseen säätelyyn liittyviä asioita ei tosin vielä tunneta.

Tilastojen mukaan munasarjojen monirakkulatautia sairastaa noin kuusi prosenttia suomalaisista naisista. Aarne I. Koskimies arvelee todellista määrää vielä suuremmaksi:

- Kaikki eivät missään elämänsä vaiheessa törmää selvitystä vaativiin oireisiin, jolloin tauti voi jäädä toteamatta, eikä taudin vaaratekijöihin tiedetä varautua, Koskimies sanoo.

Riskiryhmään kuuluvat voitaisiin kuitenkin löytää suhteellisen varhaisessa vaiheessa gynekologisten oireiden perusteella, sillä oireisto saa alkunsa jo murrosiässä. Nykytutkimuksen perusteella sen syntyyn vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät.
Laihdutus tehoaa hormonihäiriöön

Nainen saattaa tulla lääkärin vastaanotolle sileän ihon ja säännöllisten kuukautisten toivossa tietämättä mitään PCO-taudista. Usein lääkäriltä tullaan hakemaan apua lapsettomuuteen.

Tautiin on tarjolla hoitokeinoja elintavoista lääkkeisiin, mutta ongelmat eivät lopu siihen. PCO-tautia sairastavilla esiintyy tavallista enemmän keskenmenoja ja raskaudenaikaista verenpaineen ja verensokerin kohoamista.

Myöhemmällä iällä PCO voi aiheuttaa kohdun limakalvon liikakasvua eli hyperplasiaa ja lisätä kohdunrungon syövän riskiä. Monet kohdunpoistot joudutaan tekemään PCO-oireyhtymän aikaansaamien vuotohäiriöiden takia.

Dosentti Aarne I. Koskimies on hoitanut Felicitas-Klinikalla eriasteisia PCO:n aiheuttamia ongelmia. Ensisijainen hoitokeino on painonhallinta. Isoa laihduttamista ei vaadita, usein jo 5–10 prosentin painonpudotus auttaa.

- Pelkkä laihdutus riittää palauttamaan kuukautiskierron normaaliksi lievissä tapauksissa. Hyvin lihavan kannattaa lasta suunnitellessaan muutenkin laihduttaa, sillä liikapaino vähentää mahdollisuuksia tulla raskaaksi ja lisää odotusajan riskejä. Painonhallinnasta on myös hyötyä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnalle, Koskimies luettelee laihdutuksen hyötyjä.
Diabeteslääkkeitä PCO:n hoitoon

Viime vuosina PCO-potilaita on alettu hoitaa myös suun kautta otettavilla diabeteslääkkeillä. Samalla kun runsas insuliinin tuotanto palautuu normaaliksi, vähenevät monirakkulataudin oireet. Lupaavia tuloksia on saatu metmorfiinista, jonka avulla säännöllinen kuukautiskierto ja munasolun irtoaminen palautettiin tutkimuksessa puolentoista vuoden lääkityksellä 40 prosentille raskautta haluavista PCO-potilaista. Kun lääkitystä täydennettiin klomifeenillä, yli 70 prosenttia naisista sai säännöllisen kuukautiskierron ja melkein puolet tuli raskaaksi.

- Metmorfiinin ja klomifeenin yhdistelmällä kannattaa hoitaa ainakin niitä potilaita, joilla on insuliiniresistenssi. Tuloksena voidaan paitsi palauttaa useimmille säännöllinen kuukautiskierto myös pienentää koko riskitekijöiden kasaumaa ja ehkäistä pitkäaikaisia seuraamuksia, Koskimies sanoo.

Jos lääkkeistäkään ei ole apua raskautta toivovalle naiselle, turvaudutaan koeputkihedelmöitykseen. PCO-taudissa munasarjassa on tavallista runsaammin pieniä tasakokoisia rakkuloita, jolloin yksikään munarakkula ei pääse kehittymään ja puhkeamaan normaalisti. Koeputkihedelmöityksessä rakkuloita tyhjennetään ja niistä saadut munasolut hedelmöitetään.

Lapsettomuushoidon aikana PCO-tauti voi aiheuttaa oireyhtymän, jossa munasarjat suurenevat ja vatsaan voi kertyä nestettä. Keskenmenot ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana ovat PCO-tautia sairastavilla yleisempiä kuin muissa raskauksissa.

Monirakkulataudissa raskauden ehkäisyyn sopivat e-pillerit, joista valitaan androgeenista vaikutusta vähentävä valmiste. Joskus ehkäisypillereiden ohella käytetään spironolaktonia tai syproteronia, jotka vähentävät aknen ja karvoituksen esiintymistä.

- Ehkäisypillereiden avulla pyritään pitämään kuukautiskierto säännöllisenä, jolloin mahdollisuus tulla myöhemmin raskaaksi säilyy, Koskimies sanoo.
Monelaisia riskejä

PCO-oireyhtymä lisää 2–5-kertaiseksi vaaran sairastua jo nuorena tyypin 2 diabetekseen ja 2–3-kertaiseksi vaaran sairastua verenpainetautiin myöhemmällä iällä. Usein potilaan lähisukulaisilla on keskimääräistä enemmän tyypin 2 diabetesta.

Tyypin 1 diabeetikoilla esiintyy tilastollisesti enemmän PCO-oireyhtymää kuin muulla väestöllä. On epäilty, että myös hoitona käytetty insuliini saattaa joillakin diabeetikoilla kiihdyttää mieshormoni androgeenin tuotantoa.

PCO-oireyhtymän arvellaan lisäävän vaaraa sairastua iskeemiseen sydäntautiin, joskaan asiaa ei ole vielä tutkimuksilla osoitettu.

Lääkäreiden olisi hyvä tiedostaa monirakkulataudin vaarat ja poimia riskiryhmään kuuluvat tarkempiin tutkimuksiin. Nuoret, joiden kuukautiskierto ei säännöllisty ja jotka lihovat nopeasti vyötäröltä, sekä ylipainoiset kuukautishäiriöiset naiset, jotka valittavat karvoituksen kasvua, pitäisi tutkia siinäkin tapauksessa, että ultaraäänikuva ei selvästi osoita poikkeamaa.

- Jo muutamankin riskitekijän ilmaantuessa kannattaisi tutkia ainakin veren insuliinipitoisuus, paastoverensokerin arvo, rasva-arvot ja verenpaine ja tehdä ehkä myös sokerirasituskoe, Koskimies sanoo.

Hän muistuttaa myös elintapojen merkityksestä.

- Ylipainon ja tupakoinnin välttäminen sekä säännöllinen liikunta ovat olennaisen tärkeitä PCO-potilaan kaikinpuolisen terveyden kannalta. Vähäinenkin painonlasku tasaa kuukautiskiertoa ja muun muassa pienentää raskausdiabeteksen vaaraa. Säännöllinen liikunta taas tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä.