Jalkani olen loukannut
todellisuuden kylmiin kiviin,
eikä kukaan ole ojentamassa
sidettä haavoilleni.
En nujerru,
vaikka akkunani lasi lyö takaisin
painoja pimeiden seppeleiden.
Minä olen onneton
kuin surullinen lapsi,
sinun lohdutustasi paitsi.
Enkä tiedä missä olet
suljettujen korvieni erämaissa,
vai pakenetko janoisia huuliani.
Antanut ethän,
yhtäkään lupausta
todellisuuden kylmiin kiviin,
eikä kukaan ole ojentamassa
sidettä haavoilleni.
En nujerru,
vaikka akkunani lasi lyö takaisin
painoja pimeiden seppeleiden.
Minä olen onneton
kuin surullinen lapsi,
sinun lohdutustasi paitsi.
Enkä tiedä missä olet
suljettujen korvieni erämaissa,
vai pakenetko janoisia huuliani.
Antanut ethän,
yhtäkään lupausta
Vastaukset 12
Vanhimmat
.... asettaa niin, että tunnen miten sydän käpertyy itseensä ja huokaa !!
Pidän tästä runosta ja sen kielikuvista todella paljon.
Voi että, huokaamaanhan se välillä pistää tämä
elämä, mutta on se kuitenkin niin ihanaa-kin.
Lämmin kiitos sinulle, olen otettu.
Oikein hyvää kevään jatkoa.
life is true. Hienoa!!!
Peace and Happiness
juuri näin.
Thanks for you * smile *
Peace and love.
Kirjoita vaikka seiniin, jos paperi loppuu!
Taidat herätä keväällä ja tulosta tulee.
Hienoo 'tunnettavaa' tekstiä! :)
Onko se aurinko siellä, ku täällä ei näy..
Toivotaan että edes siellä jo paisteloo! :D
Perskutarallaa, ko ollu huisketta tännää, oo eh-
tiny masinallekkaan ennenko nyt.
Heheh, suattaapi tuo niinnii olla, kevät saapi
ihmeitä aikaan, vissiin.
Good ' tunnettavaa '
Joo, oli se mut halus mennä poikkeen, ajo vessat-
teen tilalle, että se sitten iltalenkistä, ja
just ko päässy hyvään painonpudotuksen vauhtiin.
Elämä on :)
Kiitti Muru, valoa iltaasi vaikka kynttelin.
Pieniä ja haavoittuvia sanoja yksinään, sanoja joita tekee mieli lohduttaa...
Mutta kun ovat yhdessä näin kuin kirjoitit, ovat kuin voima, joka lohduttaakin minua...
Hienoa, Ranskatar!
Niin, joskus yksin ollessa ajatuksissa
muodostelee näitä runoja, rakentelee mielessään
alustavasti. Sitten kun on aika istahtaa, yrittää
muistaa, mikä raina tuolla pääkopassa oikein sil-
lon ja sillon kiersi.
Toisinaan sen tavoittaa, ei kuitenkaan aina.
Hippusista se pitää aina koota.
Kiitti * hymy, Ranskatar - muistit *
Runosi.
Mutta niin kovin aito.
Sydämen sykäytää.
Sielua kääntää.
Pysäyttää.
Miettimään.
Päivää keväistä, harmaan oloista täälläkin siskosein
sinä tiedät ...
Aitoa Rellua - kai, en osaa sanoa. Nämä runot
syntyy, kuten tiedät ja varmaan itsekkin koet,
erilaisista tilanteista/tapahtumista elämämme
varrella, olkoon ne milloin mitäkin.
Mutta, kun näihin rakkausrunoihin nyt on tullut
jäätyä kiinni, niin näiden ympärille kummasti
vaan tulee rakennettua monet asiat, jotka eivät
välttämättä liippaa rakkautta sitten vähääkään.
Olen yrittänyt nyt viime aikoina harjoitella hie-
man lyhyempiin runoihin, kuin aiemmin, olkoon
tämä yksi sen alkutaipaleelta. Aina olen
toivonut oppivani taidon sanoa asiat
lyhyemmin, ehkä tässä on hyvä alku.
En takaa, etteikö pidempiäkin jatkossa tule,
mutta haluan kovasti oppia tämän lyhyemmän
kaavan mukaisia kuitenkin tekemään.
Kiitos Margitta, toivottavasti sinullakin on
jo helpompaa.
* Haliruttaa *
Piiskaavaa on sade ja tuuli.
Elämän pimeimmät hetket ,
ne yksin käydään.
Siitä pimeestä putkesta,
sitä itsekki joskus mietin.
Valoon ,sieltä aikanaan tullaan,
erilaiselta ,kaikki näyttää.
Todellisuus avaa silmät ,
elämän koulua ,kaiken matkaa.
Ehkä jo huomena on toisin ,
untako vain kaikki oliki.
Leppoisaa iltaa sinulle .Liisa
Yksin käydyt, ne pimeimmät hetket synnyttävät
juuri tämänkaltaisia ajatuksia, tuntoja.
Valoa kohti kuitenkin pyrkimys, elämän jano sen
saa aikaan - toivo paremmasta.
Ja aina toivo; tämä olikin vain unta.
Kiitos Liisa, toiveikasta uutta päivää sinulle.