Aiemminkin olen tämän tänne kirjoittanut, mutta nyt laitan uudestaan. Otsikko on ihan vaan sitä varten tuollainen "hölmö" jotta ihmiset huomaisivat tekstini.
Se sattuu, se tuntuu jossain syvällä. Se ei ole fyysistä kipua, se on henkistä. Siihen ei totu, se alkaa sattua kerta kerralta enemmän. Sitä yritetään taannuttaa tekemällä fyysistä kipua. Se auttaa hetken, mutta hetken päästä henkinen kipu on taas asteen suurempi.
Henkilö joka auttaa tällaista henkilöä, tuntee kipua myös. suurta semmoista. hän ei tunne vain ahdistusta ja surua, hän pelkää. pelkää ystävänsä, rakkaimpansa puolesta. Ystävä ei ymmärrä tätä vaan jatkaa satuttamistaan. Hän puhuu, kuolemasta, itsemurhasta, verestä, helvetistä. Hän ei ymmärrä.
Hänellä on ystäviä, jotka tukevat. Hänellä on vanhemmat jotka rakastavat. Hänellä on poikaystävä, jota hän satuttaa, joka antaa anteeksi kerta kerran jälkeen. Hän ei ymmärrä että hän satuttaa jokaista heitä aina silloin kun painaa veitsen terällä käteensä.
Hänelle puhutaan, hänelle tarjotaan apua, häntä tuetaan, häntä rakastetaan. Hänet huomioidaan.
Ystävä hakee hänelle apua. Ystävä tukee ja välittää. Ystävä tuntee kipua hänen puolestaan, suurempaa kipua. Hän ei silti satuta itseään, hän ei puhu kuolemasta. Hänellä on kuori, kova sellainen. Se ei murru helposti. Kun hän on yksin hän itkee hän kiroo maailmaansa, hän kysyss miksi. Kukaan ei vastaa hänelle.
Hän pistää ystävänsä puhumaan. He istuvat hiljaa pitkään, todella pitkään. Ystävä ei osaa puhua. Painostus ei auta. Ystävä antaa hänelle päiväkirjansa ja käskee lukemaan. Kyyneleet valuvat sisällä, kun kirja on luettu. Sisäistä tuskaa ei näytetä, jotta ystävä ei saisi uutta aihetta satuttamiseensa. silti hän ottaa sen muualta. teki hän mitä ikinä ystävä satuttaa iteään.
Tulee puhelu. ystävä on viety hoitoon. Kuori murtuu, kyyneleet alkavat valua poskia pitkin. itku ei lopu. sitä kestää ja kestää. kunnes hän nukahtaa. Seuraava aamu koittaa, asiat näyttää valoisammilta. Ystävä saa apua ammattilaisilta. Osasi on hoidettu. ei, ei se ole.
Ystävä on hetken poissa, saapuu kotiin. On paremmassa kunnossa taas...jonkin aikaa kunnes romahtaa. Se alkaa alusta se sama helvetillinen kierre jolle ei näy loppua.
Luovutan, en jaksa enään kipuni on liian suuri.
En osaa enään välittää. ehkä. vaikka pistäisi se sattuu liikaa. Kun näen ystäväni, se sattuu, se on jotenkin vastenmielistä. Ystäväni on se kipu, ystäväni kenestä välitän. Kipu on vastenmielistä.
En vain jaksa enään.
Silti kipu huutaa sisälläni, joka päivä.
Tuska ja ahdistus.
Mutta silti jaksan ja kestän.
Pintani on muuttunut liian kovaksi.
Kipukynnykseni on suurimmista suurin.
Oma elämäni jatkuu,
ilman ystävääni.
En enään pysty.
Siis tämä kertotmus kertoi itsestäni, viiltelevän ystävän auttajana. Ystävän jota en voinut auttaa.
Rohkeutta ja voimia niille ketkä ovat samassa tilanteessa. Se sattuu, tiedän.
Se sattuu, se tuntuu jossain syvällä. Se ei ole fyysistä kipua, se on henkistä. Siihen ei totu, se alkaa sattua kerta kerralta enemmän. Sitä yritetään taannuttaa tekemällä fyysistä kipua. Se auttaa hetken, mutta hetken päästä henkinen kipu on taas asteen suurempi.
Henkilö joka auttaa tällaista henkilöä, tuntee kipua myös. suurta semmoista. hän ei tunne vain ahdistusta ja surua, hän pelkää. pelkää ystävänsä, rakkaimpansa puolesta. Ystävä ei ymmärrä tätä vaan jatkaa satuttamistaan. Hän puhuu, kuolemasta, itsemurhasta, verestä, helvetistä. Hän ei ymmärrä.
Hänellä on ystäviä, jotka tukevat. Hänellä on vanhemmat jotka rakastavat. Hänellä on poikaystävä, jota hän satuttaa, joka antaa anteeksi kerta kerran jälkeen. Hän ei ymmärrä että hän satuttaa jokaista heitä aina silloin kun painaa veitsen terällä käteensä.
Hänelle puhutaan, hänelle tarjotaan apua, häntä tuetaan, häntä rakastetaan. Hänet huomioidaan.
Ystävä hakee hänelle apua. Ystävä tukee ja välittää. Ystävä tuntee kipua hänen puolestaan, suurempaa kipua. Hän ei silti satuta itseään, hän ei puhu kuolemasta. Hänellä on kuori, kova sellainen. Se ei murru helposti. Kun hän on yksin hän itkee hän kiroo maailmaansa, hän kysyss miksi. Kukaan ei vastaa hänelle.
Hän pistää ystävänsä puhumaan. He istuvat hiljaa pitkään, todella pitkään. Ystävä ei osaa puhua. Painostus ei auta. Ystävä antaa hänelle päiväkirjansa ja käskee lukemaan. Kyyneleet valuvat sisällä, kun kirja on luettu. Sisäistä tuskaa ei näytetä, jotta ystävä ei saisi uutta aihetta satuttamiseensa. silti hän ottaa sen muualta. teki hän mitä ikinä ystävä satuttaa iteään.
Tulee puhelu. ystävä on viety hoitoon. Kuori murtuu, kyyneleet alkavat valua poskia pitkin. itku ei lopu. sitä kestää ja kestää. kunnes hän nukahtaa. Seuraava aamu koittaa, asiat näyttää valoisammilta. Ystävä saa apua ammattilaisilta. Osasi on hoidettu. ei, ei se ole.
Ystävä on hetken poissa, saapuu kotiin. On paremmassa kunnossa taas...jonkin aikaa kunnes romahtaa. Se alkaa alusta se sama helvetillinen kierre jolle ei näy loppua.
Luovutan, en jaksa enään kipuni on liian suuri.
En osaa enään välittää. ehkä. vaikka pistäisi se sattuu liikaa. Kun näen ystäväni, se sattuu, se on jotenkin vastenmielistä. Ystäväni on se kipu, ystäväni kenestä välitän. Kipu on vastenmielistä.
En vain jaksa enään.
Silti kipu huutaa sisälläni, joka päivä.
Tuska ja ahdistus.
Mutta silti jaksan ja kestän.
Pintani on muuttunut liian kovaksi.
Kipukynnykseni on suurimmista suurin.
Oma elämäni jatkuu,
ilman ystävääni.
En enään pysty.
Siis tämä kertotmus kertoi itsestäni, viiltelevän ystävän auttajana. Ystävän jota en voinut auttaa.
Rohkeutta ja voimia niille ketkä ovat samassa tilanteessa. Se sattuu, tiedän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.