Onko normaalia, että noin viikkoa ennen kuukautisia alkaa masentumaan ja mitä lähemmäs tulee kuukautisia on sitä itsetuhoisempia ajatuksia tulee päähän ja vain on sängynpohjalla eikä kykene tekemään mitään kuin itkemään?
Kädet ja jalat tulevat aivan veltoksi ja huimaa sekä ensimmäisenä kuukautis päivänä vatsa on mielettömän kipeä?
Pelkään, että joskus vielä teen jotakin itselleni, kun olen aivan puhki, pää vain jomottaa eikä pysty ajattelemaan mitään järkevää.
Muuten mulla on asiat mielettömän hyvin ja kun kuukautiset ovat ohi olen kuin toinen ihminen iloinen eikä huolen häivää.
Ennen kuukautisia en pysty menemään kouluun, koska olen niin masentunut.
Kädet ja jalat tulevat aivan veltoksi ja huimaa sekä ensimmäisenä kuukautis päivänä vatsa on mielettömän kipeä?
Pelkään, että joskus vielä teen jotakin itselleni, kun olen aivan puhki, pää vain jomottaa eikä pysty ajattelemaan mitään järkevää.
Muuten mulla on asiat mielettömän hyvin ja kun kuukautiset ovat ohi olen kuin toinen ihminen iloinen eikä huolen häivää.
Ennen kuukautisia en pysty menemään kouluun, koska olen niin masentunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eihän se tietysti aivan normaalia ole, mutta kyllä semmoista esiintyy ihmisillä. Olen itse masentumiseen taipuvainen, ja joskus ennen menssuja on kertakaikkisen järjetön olo. Missään ei tunnu olevan mitään mieltä ja maailma on kuin täydessä kaaostilassa.
Tutkimusten mukaan naiset ovat kömpelömpiä kuin yleensä juuri noina aikoina, ja itsestäni tuntuu joskus ettei edes lusikka pysy kädessä, ja hyvä kun ei törmää pihtipieliin ovesta tullessa... Sietokykykin on vielä nolla siinä samalla kun itse on täys-tollona.
Minulla on myös pahoinvointia juuri ennen vuotoa, ja pari päivää sen alussa olen joskus niin kipeä ettei mitään rajaa.
Jos kuukautiset saavat suorastaan välttelemään velvollisuuksia ja itkemään solkenaan, voisi ajatella lievää mielialalääkitystä. Sellaista serotoniinitason nostajaa syödään monenlaisiin vaivoihin, ja katsoisin että se saattaa tasata hormonienkin aiheuttamaa myllerrystä. Omaksi pohdittavaksi jää ovatko mahdolliset sivuoireet niin kamalat, että mieluummin sinnittelee "luonnonmukaisesti" eli hampaat irvessä.
(Mielialalääkitys ei ole sama kuin psyykelääkitys; jälkimmäinen on mielisairauksiin tarkoitettu, edellistä syövät ovat usein täysin normaaleja ihmisiä, joilla sattuu olemaan jotain mielentiloihin vaikuttavaa problematiikkaa.)
Kyseessä on PMS, premenstruaalisyndrooma joka johtuu naisen normaalista hormonivaihtelusta. Joillakin PMS on niin vaikea, että siihen todellakin suositellaan serotoniiniselektiivisiä lääkkeitä. Ne myös tehoavat, voin kertoa kokemuksesta.
Oma valinta on, haluaako hukata yhteensä vuosia elämästään PMS:n kourissa "kitumiseen" vai valitseeko lääkityksen, joka on aika helppo konsti pitää oireet kurissa.
Netistä löytää helposti lisätietoa esim. hakusanoilla PMS tai SSRI.