Se nauraa.Se tanssii.Se hymyilee.
Muttei minulle.
Eikä kenellekään muulle.
Se hymyilee omalle sisimmälleen.
Se on jotain muuta kuin me.
Eikä se koskaan muutu.
Janika istui bussissa.
Tuuli ujelsi sisään osittain avatusta ikkunasta ja Tyhjäkatseinen goottityttö näpersi nahkatakkinsa helmaa.
-Onko sulla tulta?Janika kysyi.
Rööki auttoi hermostumiseen.Se rauhoitti.Mut mitään muuta hyötyä siitä ei ollut.
Tyttö tuijotti häntä,kuin pientä ja surkeaa hyönteistä,huokaisi ja kaivoi sytkärin taskustaan.
-Et sitte pölli sitä...se murahti ja sulki vahvasti rajatut silmänsä.
-Mitä mä sytkärillä?Janika tuhahti ja sytytti tupakan.
Edessä istuvat kääntyivät katsomaan häntä ihaisesti.
Ketun kaulalleen ripustanut nainen nyrpisti puuteroitua nenäänsä.
-Tiedätkö tyttö!Hän sanoi nenäkkäällä äänellä.
-Ettei tuo ole sallittua bussissa.Häiritset muita ihmisiä,pilaat hajun ja vahingoitat valtion omaisuutta.
Janika hymyili teennäisen ystävällisesti.
-Ja missähän tuo pieni,onnellinen kettu luuraisi,jos sitä ei olisi nyljetty vain sen takia,että sä saisit leikkiä hienoa rouvaa,vaikka oot tollanen lihava äykkyrä.Ai että mä en saa polttaa?okei.Ole hyvä.
Hän viskasi tumpin naisen hameelle,ja tämä kirkaisi kauhistuneesti.
-Röyhkeä kakara!Tämä riittää!
Hän kiljahti ja marssi huojuen bussin etuosaan.
Seuraavalla pysäkillä Janika lensi ulos.
-Tulithan sä...Mä jo luulin erehtyneeni osoitteesta,Janika naurahti ja tumppasi röökinsä portinpieleen.
Poika katsoi häntä tutkivasti,rypisti kulmiaan ja laski kassinsa maahan.
-Ei...kai tää ihan oikea osoite on...jos sä mua odottelet.Mitä sä musta haluat?
Se kaiveli avaimia taskustaan ja sytytti röökin.
Janika tuijotti sitä typertyneesti.
-Etsä muista mua?
Poika naurahti.
-No en helvetti soikoon muista,poika mumisi ja pörrötti hiuksiaan.
Janikan ilme venähti.
-Me...me tavattiin sillon Loulan luona.Sä annoit osoittees...ja muuta,ja Kripi ja Kari reilas meidän kans niinivaarassa.Siel puistos,muistathan sä?Hän sanoi jo epätoivoisesti.
Pojan kasvoilla välähti jotain tunnistamiseen viittaavaa,joka sammahti kuitenkin pian.
-En.Se sanoi ykskantaan ja nosti kassin käsilleen.
-En mä muista.
Janika vaihtoi hermostuneesti asentoaan.
-OKEI!Mä ymmärrän että sä suutuit siitä Kripin jutusta,mut mä en tarkoittanut mitään!
Hän melkein huusi.
-Mä en tunne sua,usko jo!Tai en muista,aivan sama.
Se käveli ripein askelin ovelle ja astui sisään.
-Jami mikä sua vaivaa?Janika karjui ja potkaisi lunta kengällään.
Mikä niin.
Aina hänet jätettiin ulos.
Ulkopuoliseksi.
Se oli ollut vain yksi pieni halaus...Kripi ei merkinnyt mitään.Se oli ystävä.Se oli ollut ystävän halaus.Ja se oli TYTTÖ!Miten Jamin kaltainen ihminen ei voinut ymmärtää,ettei halaaminen ollut sama asia kuin lesbouden julkinen julistaminen.
Janika vilkaisi vielä ovelle ja painui sitten hytisten bussipysäkille.
Kaikki turhaan.
Seuraava pysäkki: Helvetti.
Juu,u:)Jatkakaa tästä,jos huvittaa.
Mä jatkan aina välillä.
Käväsen kattomassa.
Hyvää kevättä kaikille!
Muttei minulle.
Eikä kenellekään muulle.
Se hymyilee omalle sisimmälleen.
Se on jotain muuta kuin me.
Eikä se koskaan muutu.
Janika istui bussissa.
Tuuli ujelsi sisään osittain avatusta ikkunasta ja Tyhjäkatseinen goottityttö näpersi nahkatakkinsa helmaa.
-Onko sulla tulta?Janika kysyi.
Rööki auttoi hermostumiseen.Se rauhoitti.Mut mitään muuta hyötyä siitä ei ollut.
Tyttö tuijotti häntä,kuin pientä ja surkeaa hyönteistä,huokaisi ja kaivoi sytkärin taskustaan.
-Et sitte pölli sitä...se murahti ja sulki vahvasti rajatut silmänsä.
-Mitä mä sytkärillä?Janika tuhahti ja sytytti tupakan.
Edessä istuvat kääntyivät katsomaan häntä ihaisesti.
Ketun kaulalleen ripustanut nainen nyrpisti puuteroitua nenäänsä.
-Tiedätkö tyttö!Hän sanoi nenäkkäällä äänellä.
-Ettei tuo ole sallittua bussissa.Häiritset muita ihmisiä,pilaat hajun ja vahingoitat valtion omaisuutta.
Janika hymyili teennäisen ystävällisesti.
-Ja missähän tuo pieni,onnellinen kettu luuraisi,jos sitä ei olisi nyljetty vain sen takia,että sä saisit leikkiä hienoa rouvaa,vaikka oot tollanen lihava äykkyrä.Ai että mä en saa polttaa?okei.Ole hyvä.
Hän viskasi tumpin naisen hameelle,ja tämä kirkaisi kauhistuneesti.
-Röyhkeä kakara!Tämä riittää!
Hän kiljahti ja marssi huojuen bussin etuosaan.
Seuraavalla pysäkillä Janika lensi ulos.
-Tulithan sä...Mä jo luulin erehtyneeni osoitteesta,Janika naurahti ja tumppasi röökinsä portinpieleen.
Poika katsoi häntä tutkivasti,rypisti kulmiaan ja laski kassinsa maahan.
-Ei...kai tää ihan oikea osoite on...jos sä mua odottelet.Mitä sä musta haluat?
Se kaiveli avaimia taskustaan ja sytytti röökin.
Janika tuijotti sitä typertyneesti.
-Etsä muista mua?
Poika naurahti.
-No en helvetti soikoon muista,poika mumisi ja pörrötti hiuksiaan.
Janikan ilme venähti.
-Me...me tavattiin sillon Loulan luona.Sä annoit osoittees...ja muuta,ja Kripi ja Kari reilas meidän kans niinivaarassa.Siel puistos,muistathan sä?Hän sanoi jo epätoivoisesti.
Pojan kasvoilla välähti jotain tunnistamiseen viittaavaa,joka sammahti kuitenkin pian.
-En.Se sanoi ykskantaan ja nosti kassin käsilleen.
-En mä muista.
Janika vaihtoi hermostuneesti asentoaan.
-OKEI!Mä ymmärrän että sä suutuit siitä Kripin jutusta,mut mä en tarkoittanut mitään!
Hän melkein huusi.
-Mä en tunne sua,usko jo!Tai en muista,aivan sama.
Se käveli ripein askelin ovelle ja astui sisään.
-Jami mikä sua vaivaa?Janika karjui ja potkaisi lunta kengällään.
Mikä niin.
Aina hänet jätettiin ulos.
Ulkopuoliseksi.
Se oli ollut vain yksi pieni halaus...Kripi ei merkinnyt mitään.Se oli ystävä.Se oli ollut ystävän halaus.Ja se oli TYTTÖ!Miten Jamin kaltainen ihminen ei voinut ymmärtää,ettei halaaminen ollut sama asia kuin lesbouden julkinen julistaminen.
Janika vilkaisi vielä ovelle ja painui sitten hytisten bussipysäkille.
Kaikki turhaan.
Seuraava pysäkki: Helvetti.
Juu,u:)Jatkakaa tästä,jos huvittaa.
Mä jatkan aina välillä.
Käväsen kattomassa.
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.