Tässä jo jonkun aikaa työelämässä pyörineenä en ole voinut välttyä huomaamasta yhtä juttua, väki ei oikein tahdo viihtyä nykyään työssään. Siihen varmaan vaikuttaa moni asia kuten yrityksen taloudelliset intressit eli väkeä pihalle ja lopuilla teetetään enemmän hommia tai sitten se mielestäni pahin asia ettei yritys ei enää huomio työntekijöitään millään tavalla ja sen myötä ns. sosiaalinen kanssakäyminen vähenee ja töitä painetaan hullun lailla.
Samassa yrityksessa n. 20 vuotta työtä paskineena muistelen vuosien takaisia aikoja jolloin oli jos jonninlaista kissanristiäistä ja pippaloa joita työnantaja järjesti. Siellä sitten tavattiin porukkaa jota muuten ei nähnyt kovinkaan usein. Opittiin tuntemaan oman talon väki, moikkailtiin ja välillä saatettiin jopa puhuakkin jonkun vähemmän tutun immeisen kanssa. :)))
Nyt tuntuu siltä että väki kulkee laput silmillä ja huomenen sanominenkin tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Samansuuntaisia juttuja olen huomannut/kuullut useilta muiltakin työpaikoilta joissa olen joutunut seikkailemaan....
Onko "hauskaa" käydä töissä ?
Tunnistaako joku sanan "työnilo" ?
Vai vanheneminenko tämän tunteen aiheuttaa ?
-Vielä työstään nauttiva-
Samassa yrityksessa n. 20 vuotta työtä paskineena muistelen vuosien takaisia aikoja jolloin oli jos jonninlaista kissanristiäistä ja pippaloa joita työnantaja järjesti. Siellä sitten tavattiin porukkaa jota muuten ei nähnyt kovinkaan usein. Opittiin tuntemaan oman talon väki, moikkailtiin ja välillä saatettiin jopa puhuakkin jonkun vähemmän tutun immeisen kanssa. :)))
Nyt tuntuu siltä että väki kulkee laput silmillä ja huomenen sanominenkin tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Samansuuntaisia juttuja olen huomannut/kuullut useilta muiltakin työpaikoilta joissa olen joutunut seikkailemaan....
Onko "hauskaa" käydä töissä ?
Tunnistaako joku sanan "työnilo" ?
Vai vanheneminenko tämän tunteen aiheuttaa ?
-Vielä työstään nauttiva-
Vastaukset 46
Vanhimmat
taitaa olla joka työpaikalla. meilläkin on vähennetty porukkaa ja me jotka olemme jäljellä saa painaa kahden edestä.
Jos meillä ei olisi kiva ja huumorintajuinen työporukka niin hullujenhuoneella olisin ollut ajat sitten.
Firman pippaloita on kuitenkin aika usein mutta en osallistu muuta kuin meidän oman porukan pikku-jouluun.
Ai niin...tuokin matka jossa ajettiin moottorikelkalla oli työnantajan maksama:))
Kyllä mä vielä näin 18v jälkeen samassa firmassa viihdyn vaikka stressi iskee aikas usein.
se on, ilman huumorintajua sitä olis tosiaan roudattu jo jonnekkin hoitoon :)
Lucky you... siellä näköjään putiikki pitää hyvää huolta väestä. *vihreänä kateudesta*
Juu kyllä minäkin nykyisessä putiikissa pysyn mutta kun olen vähän tälläinen enemmän tai vähemmän sosiaalinen yksilö niin hiukan häiritsee kun muu väki on tuppisuuna. Hmmm.... pitäisköhän katsella peiliin :))))
millään voi uskoa että se sun vikas on:)) Et vaikuta kovin hankalalta tyypiltä.
On meilläkin sellaisia jotka on vähemmän puheliaita ja nyrpeitä toisinaan mutta mie en niistä kovin välitä..huomenta kuitenkin jokainen sanoo toisilleen ja joskus halataankin aamusella:))
Minulla on kaksi aktiivikäytössä olevaa työpaikkaa ja viihdyn molemmissa erinomaisesti ;D
Toisessa työpaikassa tulee ensi tammikuussa 20 vuotta täyteen - vieläkin välillä tuntuu, kuin olisin vasta viime viikolla aloittanut ;D
likkunut ihan väärissä paikoissa :(
Ei vaitis, se on mukavaa kuulla ettei joka paikassa sentään asiat ole niiiiin huonosti :))) Sullakin kaksi paikkaa jossa viihdyt ilmeisen hyvin päätellen viimeisestä lauseesta :) Antaa vielä uskoa ja toivoa ;D
Parantamisenvaraa sitä kai jokaisesta työpaikasta aina löytyy...
Omassa paikassani työporukka on yksi tärkeimmistä viihtymisen edellytyksistä ja, täytyy sanoa, säkä on käynyt ;D
Suurin osa on ollut talossa suurinpiirtein yhtä kauan, kuin minä - olemme vähän niin kuin hitsautuneet yhteen...
Päivät ovat tietysti erilaisia, mutta useimpina päivinä on ihan kiva lähteä töihin ja myös viihdyn työssäni. Teen keikkatyötä kahdessa eri kaupungissa ja aikalailla omien aikataulujeni mukaisesti, joten tilanteeni on hiukan erilainen kuin monella muulla. Koska olen näissä työpaikoissa ollut vasta vajaan vuoden, en osaa sanoa, onko työpaikkojen ilmapiiri jotenkin muuttunut. Kiire tietysti, tai oikeastaan ajan puute, on selkeä ilmiö :-(
Englannissa asuessani työpaikan väki saattoi porukalla poiketa pubiin kotimatkalla keskellä viikkoakin - perjantaisin aina. Se oli aika rentouttavaa, koska päivän murheet pääsi purkamaan saman tien :-))
onnellisessa asemassa kun sulla on omat aikataulut ja saat liikkua jonninverran :)) Eiks se ole parempi että ei "kahta samanlaista päivää" niin pysyy tuo mielenkiinto yllä :)))
Mulla tytär oli englannissa vajaan vuoden ja tuo sama perjantairutiini tuli tutuksi :) Kaiken lisäksi työantaja maksoi muutamat oluset ja välipalat (fish and chips), siellä porukka sitten paransi maailmaa :)))
En ollut juurikaan vihreänä kateudesta kun tytär tämän kertoi :(
"Omat aikataulut" on tietysti aika suhteellinen käsite, mutta mä pyrin oleen aina useamman päivän peräkkäin yhdessä paikassa, jos vain mahdollista... Päivät ovat tosiaan erilaisia ja koskaan aamulla ei tiedä, mitä on edessä. Kieltämättä pidän siitä :-))
Joo, Englannissa pub on olohuone siinä työpaikan ja kodin välissä. Asenteet ovat hiukan toista kuin Suomessa: ajatteles jos täällä porukka lähtis suoraan töistä kapakkaan joka päivä ;-)) Pubissa saa iltapäivisin ihan hyvää teetä, ei tarvi juoda olutta :-))
on sitä ettei joku ole justiinsa tuijottamassa perääsi ja katsomassa mitä teet :)
Olen joutunut(saanut) viettämään aikaani myös tuolla UK:ssa töiden merkeissä ja onhan se ilmapiiri hiukan erilainen ;) Mutta se Tee... makunautintoja laidasta laitaan :))) en kyllä vieläkään ymmärrä niitä kaikkia "hienouksia" mutta sitä tuli lipitettyä kupillinen jos toinenkin. Tosin se maidon käytttö ei mene mun jakeluun :) Nautin teestäni ilman valkaisuaineita...
tavalla: Englannissa maitoteetä, täällä Suomessa ihan sellaisenaan ja vain itse laitettua. Tee ansaitsisi kyllä ihan oman keskustelun :-))
Toisaalta Englannissa pienessä työpaikassa ei oikein ollut yksityisyydensuojaa, vaan kaikki tahtoivat tietää kaiken - varsinkin kun me oltiin hiukan paikallisasujista poikkeavia ;-)Jos ei oma-aloitteisesti jotain kertonut, kysyjiä riitti ja toisaalta sai palautteena myös kysyjän päällimmäiset kuulumiset. Täällä Suomessa saa kertoa itsestään vain sen verran kuin haluaa...
Olenkohan jotenkin omituinen mutta sen vähän aikaa mitä olen siellä viettänyt niin nautin siitä "ilmapiiristä" :))) kuvaiskohan sana "välitön" sitä jollaintavalla. hirveen formaalia se ei missään tapauksessa ollut :)
on ihan hyvä sana:-)) Työhteisöön pääsi nopeasti sisälle ja ihmiset olivat ystävällisiä ja avoimia. Toisaalta löytyihän sieltä ne varjopuolet niin kuin kaikkialta, mutta minulle jäi kyllä pelkästään hyviä muistoja.
Teestä joskus Tompan kanssa jo keskustelinkin, se on ainakin vielä toistaiseksi niin perienglantilaista... Missään muualla ei futismatsin puoliajalla ostella teetä :-)) Ikävää, että kahvi on vähitellen syrjäyttämässä teen ja siihen liittyvät traditiot :-(
ihmiset olivat todella aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita sinusta :)))
Eikä niinkuin rapakon takana jossa olen kanssa joutunut viettämään aikaani. Siellä oppi huomaamaan mitä tarkoittaa aito kiinnostus ja mikä kuuluu ns. fraaseihin. Toki kohteliata he olivat mutta ellet päässyt todella ystävystymään niin ne jäi kohteliaisuuksiksi, sen oppi aika äkkiä tälläinen suomalainen jukuripääkin :)))
Kyllä noista eri kulttuureista riittäis juttua paljonkin mutta täytyy joskus palata aiheeseen :)
...ole sanonut, että ei työpaikoilla saa olla hauskaa..?
Olen ollut 21 vuotta saman työnantajan palveluksessa ja havainnut saman asian. Otetaan kaikki ei-tuottavat alunperin yhteishengen nostattamiseen tarkoitetut pippalot pois.
Tehdään vaan töitä, prkl!
sanotaan, että jos tunnet työn iloa niin ...
Kaikein eniten mua harmittaa se että ihmiset etääntyy toisistaan ja samalla se joskus "pirskahdellut" yhteishenki katoaa... ei se voi olla vaikuttamatta työhön tai motivaatioon :(
Ruoskaa vaan niin kyllä se siitä :)
...tilalle tarjotaan yhtiön arvoja ja kehityskeskusteluja!
Painakaa pojat/tytöt vaan pitkää päivää.
Jos joku lipsuu, hän ei ole yhteistyökykyinen...?
muuten kolahti... tuli heti niin kotoinen olo :)))
Ja jos et ole yhteistyökykyinen niin annas olla kun seuravan kerran mietitään ylennyksiä tai alennuksia (luetaan lopputili)...
...työtoveruuden lisäksi sinun pitää olla rehti, reipas, ryhdikäs ja rehellinen, sekä edistää jatkuvasti tehokkaampien työtapojen ja -menetelmien kehittämistyötä.
*hymyilee*
ettei meidän työpaikassa ole näitä kehittämiskeskusteluja:D Paljon hienolta kalskahtavia sanoja,mutta..
Meillä työ on jokaisen omissa käsissä ja vastuulla ja lopulta yhteisön eduksi.Me olemme aikuisia ilman ulkopuolista "kehitysapua" ja siksi me voidaan töissämme hyvin:)
Niskaan hengitys ei myöskään ole tuttua,koska kauluspaikoilla on yrittäjät,jotka vastaavat saman verran töistä kuin mekin:)
olet "opit omaksunut" :))) mä en muistanut edes puoliakaan noista fraaseista vaikka niitä on jankutettu alvariinsa :) Joskus mietin että mahtakohan ne konsultit/HR-immeiset edes tietää mitä ne tarkoitta noilla loistavilla sanonnoilla :)
*naurattaa jo*
Suppeasta näkökannastani ajatellen muistelen vanhaa työpaikkaani yhteisönä, jossa ilma oli sakeanaan pelkoa työpaikan pysyvyydestä ja vääristyneistä arvoista, mitä on olla sosiaalinen. Isossa organisaatiossa ei osattu sanoa päivää, jos ei varmasti tuntenut toista samoin kuin olisi hallittu huomaavaisuudet, jotka pitkäaikaisissa työsuhteissa olisi varmasti piristänyt monen konkarin mieltä kuin katsella ruokalan jonossa kuinka henkilöstöpäällikkö piikkareilla huojuen ohittaa etuoikeutettuna ns rahvaanjonon. Sanalla kiire hierottiin jokainen lause ja tuntui, ettei monikaan kehdannut kysyä toiselta mitä kuuluu vaikuttamatta lorvailijalta saati jos nauroi leipäläpi täysillä hyvälle vitsille. Organisaatioon ei kuulunut ihmisten normaali kanssakäyminen, mutta rahaa upotettiin mielettömiä määriä konsultteihin jotka tutkivat ilmapiiriä ja koko ajan joku kaatui työuupumuksen vuoksi sairaslomalle.
Muistan aloittaessani työsuhteeni, miten esimieheni asiallisesti perusteli miksei yksikössämme ole tapana sanoa huomenta. Minä pysyin hankalana ämmänä ja karjaisin jokaikinen aamu käytävän päässä huomenta niin, että seinämaalit rapisi. En osaa kuvitella yhtäkään paikkaa, mihin menisin tervehtimättä ihmisiä. Se on kaunis tapa ja varmasti joku teistä saattaa ällistyneenä lukeakin tätä juttuani, mutta tämä tarina yksikköni tavoista on tosi.
Nyt lopetan, juttua kyllä työpaikkani ilmapiiristä riittäisi. Minä en sopinut sinne, enkä syytä ihmisiä mitä he olivat. Jotkut vain ovat nyhvelöitä ja piste ;D
sun ajatukset.
Se on helvetti silloin irrallaan,jos työkavereita ei saa tervehtiä,etten sanoisi täysin sairasta menoa.
Joko yritys pelkäsi,että jotain on paljastettavissa tai se,että pääsette keskenänne jakamaan ajatuksia ja saattaisi jopa perästä kuulua..
joka sana. Eniten muakin on naurattanut nämä ilmapiirikonsultit jotka sitten saapuvat haaskalle ja veloittavat tähtitieteellisiä summia :) Perustetaan työryhmiä ja aikaansaadaan paperia tolkuttomasti mutta käytännössä tulos on nolla... Mutta tuo että päällikkö kieltää tervehtimästä niin kuulostaa kyllä uskomattomalta :( Saatan kuvitella niitä säikähtäneitä immeisiä entisellä työmaallasi kun tervehdit heitä :))) Jenkkilässäkin tervehditään sentään työpaikalla ihmisiä joka aamu ja vielä pois lähtiessä toivotetaan... se on sitten eri asia sitten kuinka aitoa se on :)))
Toivottavasti sulla on nyt parempi ilmapiiri työmaallasi :D
Aivan samanlaisia kokemuksia edellisestä työstäni. Ahdistava ilmapiiri ja kaikki kateellisia toisilleen. Alku-aikoina menin tj:lle puhumaan huonosta ilmapiiristä. Hän kyllä kuunteli, ei tehnyt mitään asian eteen. Ja yks mikä tästä keskustelusta jäi ikuisesti mieleeni kun hän sanoi; ei työnteon kuulu aina hauskaa olla! Joo ei kai,mut ei aina ahdistavaakaan.
Sitten kun meillä muutamalla oli tapana aina välillä päivän mittaan ohimennen keventää ilmapiiriä vitseillä tms, niin sitten saatiin laiskan maine. Ja kuultiin että työaikana ei kuulu naureskella! Hohhoh! Silloin tajusin, nyt tämä mimmi on väärässä paikassa!
Ai niin saimme luettavaksi kirjan työpaikan hyvä ilmapiiri, juu, ei auttanut. Olen sit'ä mieltä että ilmapiiri alkaa ihan sieltä ylhäältä käsin, jos siellä klikkaa, niin sit klikkaa kaikkialla.
Kylläpä näin maalaiseläjän näkökulmasta tuntuisi hirveältä olla töissä tuollaisessa melkein Orwellilaisessa ilmapiirissä.
Olen samaa mieltä, että kyllä tervehtiminen kuuluu jo hyviin tapoihin ja ne taidot opetetaan jo alaluokilla koulussa.
Ehkä se on niin, että kun sama ihmisjoukko on vuodesta toiseen tuollaisessa työpaikassa, niin ehkä se ilmapiiri tasapäistää ja latistaa koko porukan. Ja sitten olet melkein häirikkö, kun uutena ja erilaisena yrität sekoittua joukkoon.
Minulla on ollut onnea työpaikkojen suhteen, sillä jokaisessa paikassa on ollut todella hyvä ilmapiiri ja kun työsuhde on päättynyt, niin melkein itkun kanssa on pitänyt lähteä. Työkavereista on myös jäänyt ystäviä ja kavereita.
...Olen itse ollut työelämässä tällä hetkellä 3 vuotta ja vakipaikan saaneena. Ja voin sanoa, että nautin joka hetkestä...
Työhön meno ei maistu puulta ja työntekokaan ei ole puumaista...
En ole työnarkomaani, mutta rakastan työtäni, ja sitä mitä teen :)))
siltä että työpaikan saaminen on lottovoitto tässä nykymenossa. Ja jos vielä viihtyy työpaikassaan ja nauttii työstään niin mikäs sen parempi :)))
Eipä mullekkaan vielä työ maistu puulta ja töihin lähden kanssa iloisella mielellä (ainakin toistaiseksi) :)))
...ainaskin minulle :))) Vuodesta -95 olen pätkätöitä tehnyt ja välillä lapset maailmaan pyöräyttänyt... Nyt, nyt nautin ja nautin ja nautin... Työissäni (lapseni sanoo noin) voin keskittyä omaan työihin ja itseeni. Ei kukaan ole huutamassa..."äitii tuu pyyhkii" :)))
Paistaa aurinko risukasaankin, tai jotain sinnepäin :)))
Huokasin itsekkin hiukan aikoinaan kun viimenenkin lapsista muutti omaan kämppään ja sai kerrankin ajatella vain itseänsä...
Hyvää päivänjatkoa :)))
...kun omat lapset muuttava pois kotoa - en voi vielä kuvitella, mutta kutakin aikanaan. :))
Kyllä se aurinko risukasaan paistaa, ellei muuten, niin ainaskin risujen välistä:)))
Eli viihdyn hyvin työssäni,jossa olen ollut jo yli 20 vuotta saman työnantajan palveluksessa.
Työ kaverini muuttuvat päivittäin,koska teemme tiimi työskentelyä.
yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta,kuvaa ehkä parhaiten ammattiani:)
Vapaa-ajalla osallistun jonkin verran yhteisiin rientoihin,mikä taas osaltaan kuvaa sitä ns:yhteenkuuluvuutta.
Toki paljon on työilmapiiristä kiinni,miten sinne sopeutuu.
Kuitenkin on myös ihmisestä itsestään kiinni onko osana tiettyä kokonaisuutta ,vai haluaako olla erakkona.
Omalta kohdaltani voin sanoa,en päivääkään vaihtaisi pois:)))
en minäkään vaihtaisi :)
Sulla on kyllä upea toi ammatin kuvaus... voispa useampi ihminen todeta samalla tavalla :)))
Ei meillä olis hätäpäivää...
Joskus ennenvanhaan nämä yhteiset riennot olivat työnantajan järjestämiä mutta nykyään aika monessa paikassa pitää olla itse aktiivinen ja järjestää yhteistä "toimintaa" ja musta se on vähän hassua kun kuitenkin kysessä on putiikille tärkeä asia että väki viihtyy. Vähän myös harmittaa se kun putiikkin tulee uusia/nuoria ihmisiä ja ne heti "oppii" olemaan omissa oloissaan, mitä niistä sitten isona oikein tuleekaan ?
Pikkujoulut on ainoa oma ,minkä joudumme itse kehittämään.
Käymme teattereissa,konserteissa,kylpylöissä mm.
Niin ja tietysti erilaiset illanistujaiset:))
Nykyaika on nykyaikaa,tärkeintä useammassa firmassa on sen tuottavuus.
Vain numeroita paperilla:))
Usein työkentelyni on niin pienestä kiinni,muutama sekuntti ja elämä voi olla siinä;(
Siksi ammatissani on tärkeää se yhteen hiileen puhaltaminen.
Luottaminen toiseen työkaveriin ,kokonaisuuteen antaa parhaimman ,kaikkia tyydyttävän loppu tuloksen.
Ilman sanojakin,tärkeitä on todella se yhteishenki:))
Oli aikoinaan sponsoreita mutta nyt nekin valittaan sitä että huonosti menee ja kuluja joudutaan karsimaan ja sitä myöten homma on hiipunut :(((
Pikkujoulut sentään on...
Kiteytit kyllä asian sopivasti "Yhteenkuuluvuus" :)))
....ilmapiiri on tosiaan muuttunut....
Itse olen avannut saman työmaan ovea himpun yli 25 vuotta ja eiköhän tuo jatku hamaan eläkkeeseen saakka.
Joskus alkuvuosina oli todella huomattavasti enemmän yhteisiä rientoja ja olipa joskus aikaa hullutella työmaallakin. Nyt häthätää saadaan pikkujoulut järjestettyä ja niidenkin osallistumisprosentti on pienempi kuin suomen kansan äänestysaktiivisuus (joo, enpä ole muutamaan vuoteen käynyt, mutta äänestämässä sentään kävin). Kiire, kiire ja lisääntynyt työmäärä pienevällä henkilökuntamäärällä vaikuttaa ilmapiiriin.
Kuitenkin.... pidän yhä työstäni ja henkilökemia lähimpien työkavereiden kanssa on siinä tärkeä tekijä. Ja onhan se paljon itsestä kiinni.... aina voi hieman hellittää kuvitteellista solmiota ja hullutella.... vaikka sitten hyppäämällä ruutua käytävän kuvioissa :)
Ahne kun olen, niin toisen homman otin kontolleni ja sitä olen nyt pakertanut seitsemisen vuotta... 2-4 iltaa viikossa. Viihdyn myös sivutyössäni, mutta en kai sitä muuten tekisikään.
Pitäisköhän koettaa aktivoitua ja yrittää jotain piristystä työmaalle...
Mites nyt näin kävi että en huomannut vastata :((( Pyydän nöyrimmästi anteeksi
Hyvä etten ole ainoa joka on huomanut että ilmapiiri on muuttunut mutta hassuinta tässä tosiaan on se että jos ilmapiiri putiikissa on huono niin se vaikuttaa pitemmällä aikavälillä myös tulokseen ja sen luulis johtajia kiinnostavan mutta ei niin ei :(((
Näköjään monessa paikassa on tuo että porukkahenki ja hyvät "kemiat" pitäbvät homma pystyssä :((
Mutta huumorilla monista asioista on selvitty :)))
Mihin me jouduttaiskaan ilman sitä...
Huumorin kukka se on kaunehin kukka ;D
...turhaa tuota anteeksi pyytelemään... Lähinnä hämmästyin omaa reaktiotani.... Minä, joka olen aina ollut sitä mieltä, että mulle on täysin yhdentekevää hymyileekö kassaneiti vai ei, koska hän tekee sen lähinnä työnsä puolesta.... huomaan pettyväni, jos ei mun viestiin tule kommenttia...
Peruslähtökohtahan täällä on kommentoida, jos on kommentoitavaa, ei tavan vuoksi ja siksi että muihinkin viesteihin kommentoi!
Tämä mun edustama työpaikka on niitä, joissa henkilökuntapula lisääntyy kaiken aikaa... ja uutta verta ei ole näkynyt aikoihin.... sijaisia ei ole otettavissa loma-ajoiksi jne. Joten työtahtiin ja tulokseen se vaikuttaa todella paljon. Kunnallisella puolella ei vaikutusmahdollisuudet pomoillakaan ole suurensuuret.
Mutta kyllä töissäkäynti musta loma-ajat voittaa !
ni-iin kohti eläkepäiviä...jeh!
eläkkeelle matkaa vähän toistakymmentä vuotta mutta tätä tahtia sitä ei välttämättä niin kauan tarvitse odotella :)))
työtä omiin nimiinsä, niin voi joko sanoa itselleen aamulla huomenta tai olla sanomatta :-)
On tässä paljon muitakin etuja, mutta vastaavasti myös huonoja puolia. Aika ajoin haaveilen perinteisestä 8-16 työpäivästä, mutta toisaalta en tiedä sopeutuisinko sellaiseen enää ihan helposti. Ehkä muutaman vuoden kuluttua hankin itselleni jonkin toisen ammatin; jotain "maanläheisempää", jota voi tehdä käsillä ja josta syntyy näkyviä tuloksia.
Valitettavasti rikkaruohojen kitkemisellä ei ansaitse tarpeeksi, muuten se olisi unelmieni työtä :-)
onnensa seppä :))) En ole koskaan kokeillut, vapautta varmaan riittä niin kauan kun rahaa lompakossa vielä löytyy :) se kai siinä tosiaan on haittapuolena :(
Tätä hektistä menoa viimeaikoina katsellut niin jotenkin alkanut kiinnostaa se puutarhurin paikka tuolla Vanuatun saarella, yksi menolippu kiitos :)))
....oli jännä huomata miten virtuaaliasiat voi vaikuttaa...
Laitoin kommentin ketjuun ja se ei sitten saanutkaan vastausta.... ja tuo laittoi harmittamaan...
Ei tässä nyt näin pitänyt käydä....
Ehkä mun paikkani ei ole täällä ajatuksia ilmoitella...
Mukavaa illanjatkoa ja hyvää yötä!
täällä riittää keskustelupastoja,joihin olet tervetullut ja myöskin saamaan palautetta.
Täällä vain tietyt keskenään,niin kuin ennenkin.
Saman huomion tehnyt mutta ei se kauheesti harmita.
Tämä on kuin uusi työyhteisö johon pitää ajaa sisään itsensä ja ne joko hyväksyy tai sitten ei!!
....tuossa mun viestissä oli, että yllätyin itsestäni.... En olisi mitenkään uskonut, että tuollainen vaikuttaa muhun.....
Ja koska sen sitten huomasin vaikuttavan, olen pettynyt....itseeni..... Minä kun olen kuvitellut pystyväni elelemään ihan omissa oloissani.... Tuota on siis harjoiteltava!
Mutta.... Huomenta nyt kuitenkin!