Koittakaa nyt rauhottua ja rentoutua...Ei se lapsi tuu jos ressaatte kokoajan. Itsellä on kylläkin 4 lasta ja olen 25v en silti haluu pahottaa mieltänne vaan sitä että rentoutukaa!
Lapsettomille
Äippä
161463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onnea lestaadiolaiselle perheelle.
Tämä olkoon toivotus meidän kaikkien lapsettomien puolesta ohjeistajalle. Niin ettei muitten enää tartte vaivautua vastaamaan.
joo, on niitä lapsia mullakin. kerroppa, mikä idea oli tulla hehkuttamaan asiasta tälle palstalle. vai onko sulla rassukalla liian vähän vielä lapsia tonne suurperheet-palstalle, no ei hätää vielä muutama vuosi, ja niitä on tarpeeksi, jotta pärjäät jutuissa siellä palstalla. oletko kypsä neljän lapsen äidiksi? ainakin tämä äskeinen temppusi puhuu kypsymättömyytesi puolesta. hyi sinua!
Kaikkein raivostuttavinta lienee on ku joku ongelmaa koskaan itse kokematon tulee jakeleen näitä "hyviä" neuvojaan olla ressamatta... GRRRRRRRRR!!!!! >:((
"en silti haluu pahottaa mieltänne" Etpä.. Minkähän takia edes vaivaudut provoileen tollasia..?
Joillakin on sitten kummallinen tarve sohaista ampiaispesään. Saavat siitä varmaan tyydytystä.
Ei oo totta! Pitäisiköhän tämän neljän lapsen äidin hieman aikuistua ja ottaa asioista selvää, jottei lapsilleen kerro samanlaista soopaa, kuin meille kirjoitti.
Tiedän, että tämä on turhaa, mutta yritän silti. Jos miehellä ei juuri ole spermassa siittiöitä, raskaaksi tuleminen ei onnistu kovin helposti! Aika yksinkertaista, vai mitä? En ole vielä törmännyt tieteelliseen tutkimukseen (vaikka niitä olen melko paljon lukenutkin ammattini puolesta), jossa olisi löydetty vahva yhteys rentoutumisen ja raskaaksi tulemisen välille.
Ja vielä kysyn mielenkiinnosta... miksi ihmiset haluavat osallistua lapsettomuus keskusteluun, jos heillä itsellään on liuta lapsia?
mutta tuikkasit montaa arkaan paikkaan.Kannustus kommenttisi olisi varmasti toiminut paremmin,jos et olisi maininnut että sinulla on jo neljä lasta. =/
Ethän sinä pahanteossa ole,kun sinulla on lapsia.Onnitteluni lapsistasi =) Sehän on ihan normaalia tulla äidiksi ja isäksi. Mutta siinäpä se kipean asian ydin onkin,että kaikki tuosta normaalista asiasta muistuttavat puheet ja asiat ovat suolaa haavoille.=/Se saa meidät lapsettomat ihmiset tuntemaan vajavaisuutta,huomaamaan sellaista lommoa kyljessämme,jota emme siihen ole itse halunneet.
Tälläsissä kipeissä asioissa sellanen kirjoitus hyvin helposti viestii ylimielisyyttä.Olipa se sitten tarkoitushakuista taikka ei. Sillon kun joku vaikea tilanne on päällä ja ahdistaa,niin sanoillakin on valtavan suuri rooli siinä ahdingossa.
Monesti ihmiset tarkottavat vain pelkkää hyvää ja kannustavat sanoillaan,mutta tietämättään saattavat loukata ja vain pahentaa toisen oloa.
Joskus on vaan parempi kun ei sano mitään.
Mullakin työkaverit aina taputteli olkapäälle ja tokaisivat ei muuta kun hommiin,kyllä se sieltä tulee.Tai olethan vielä niin nuori,että sulla ei ole mitään hätää vielä aikoihin.Ja jos menkat olivat myöhässä tai oli vatsatauti tai muuten pahaolo(migreeniä mulla usein),niin vuoronperään kukin tuli kertomaan,että nyt sä varmaan olet raskaana kun on pahaolo.
Sitten juuri älä stressaa,koita unohtaa,mieti jotain kivaa,ole iloinen ei ole lapsi kotona rääkymässä kun töistä lähet kotiin,sähän voit jäädä ylitöihin kun sulla ei ole lapsia jne.
Varmaan monia muitakin stereotypioita löytyy,mutta niitä harvemmin haluaa kuulla etenkään joka tuutista,kun muutenkin on työn ja tuskan takana pitää itsensä kasassa.
Sillon myös monesti tuntuu,että kaikki lapsi perheet ja odottavat naiset suorastaan pomppaa silmille vähän kuin yliräikeä tapeetti.
Koko kroppa ja mieli on ikään kuin hälyytystilassa koko ajan.Tottakai se rasittaa sekä henkisesti että fyysisesti,mutta kuuluu osana sitä surutyötä/kriisiä, joka on juuri lojauttanut moukarin lailla takaraivoon.
Niin kauniita eleitä kun ne kannustavat puheet onkin,niin ikäväkyllä ne sattavat olla jopa piste iin päälle.=(
Olen kanssasi samaa mieltä. Ihmiset ovat kovin stressaantuneen ja ahdistuneen oloisia tällä palstalla.
Itselläni ei ole lapsia ja ainakaan vielä luomu-tavalla en ole tullut raskaaksi. Minulla on diagnosoitu PCOS tästä johtuen en tule niin helposti raskaaksi.
Ymmärrän hyvin että jos haluaa lapsia niitä ei tunnu saavan niin ikävää se on. Kannattaako siinä ryöpyä ja itsesääliä kun on niin kamala elämä. Käsittääkseni n. 20% pareista kärsii lapsettomuudesta, ei siis mikään harvinainen juttu.
Kyllä elämässä muutakin pitää olla kuin lapsi joten välttäkää turhaa stressailua. Tunnen pari pariskuntaa joiden avioliitto hajosi juuri naisen pakkomielteiseen asenteeseen lapsettomuuteen. Miehet olisivat halunneet elää normaalia ja rauhallista elämää ja vaimo nalkutti kuinka kamalaa elämä on kun ei ole lasta niin kuin naapureilla. Heti olisi pitänyt mennä erillaisiin hoitoihin. Toisen pariskunnan vaimo jopa halusi myydä yhteisen rivitaloasunnon kun taloyhtiössä asui paljon lapsia ja se oli kuulemma liian masentavaa hänelle. Miehet sitten ottivat ja lähtivät kun eivät jaksaneet vaimojansa.
Niin, täytyypä muistaa, etten enää puhu aviomiehelleni lapsettomuudesta, jottei hän vaan lähde muiden matkaan. OLEN ERITTÄIN KIITOLLINEN VINKISTÄ! Avioliitto kun ei ole sitä varten, että siinä puolisot voisivat jakaa niin epämiellyttäviä kuin miellyttäviäkin asioita. Ystävälläni mies puhuu enemmänkin lapsettomuuteen liittyvistä tuntemuksista, taidanpa kertoa hänelle vinkkinä, että voi ottaa muista pariskunnista mallia (ks. edellä) ja lähteä lätkimään, jos miehen jutut ei kiinnosta. Kyllä tämä elämä onkin helppoa, jos jostain asiasta tulee erimielisyyttä, ei muuta kun matkalaukku käteen ja menoks, normaali ja rauhallinen elämä kutsukoot!
Sitähän tuo aloittaja haluaa, että tänne syntyy ryöppy suivaantuneita vastauksia. Halpaan menitte, provosoituneet, jälleen kerran.
Minusta aloittaja puhuu asiaa. Ihmiset täällä eivät ole enää mielnterveydeltää "normaaleja" vaan liian stressaantuneita ja yliherkkiä. Heidän pitäisi päästä keskustelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa...
olla elämää ilman lapsiakin. Itsekin sen tajunnut jo muutama vuosi sitten ja nauttinut elämästäni ihan aikusten oikeesti.
Lapsettomuudessa on se hyvä puoli,että elämä on tietyllä tapaa vapaampaa. Kun ei ole sitä pientä ihmistä vastuulla.Voi siis panostaa itseensä huikean paljon enemmän,kun vanhempana.Silloin on huomioitava lapsi/lapset joka käänteessä.
Täälä kuitenkin liikkuu ihmisiä,joille lapsettomuus on vielä tuore tai kohtalaisen tuore ja silloin sitä ollaan herkimmillään jos koskaan.Se voi hyvinkin tuntua pieneltä kuolemalta jonkun aikaa ennen kun asiaan alkaa pikku hiljaan tottumaan.
Eikä ole enään niin haavoittuvainen ja herkkä.Mutta kaikella on aikansa.Ja vaikka kuinka hyvin kukin varmasti tiedostaa,ettei maailma lakkaa pyörimästä,kävipä meille mitä tahansa,niin ottaa aikansa ennen kuin on tarpeeksi vahvoilla kohtaamaan lapsettomuuden nurjat puolet lannistumatta niistä.
Itseäni ei henkilökohtaisesti satuta yhtään millään muotoa lapsien näkeminen,vanhempien näkeminen,lapsista keskusteleminen,niiden kanssa leikkiminen tai niiden hoitaminen.Tai vanhempien hehkuttaminen uudesta tulokkaasta.Näin tänään,yhdeksisen vuotta aikaisemmin lapset ja odottavat oli tuskaa.
Kuten jo moneen kertaan totesin,kaikella on aikansa.Ja totta puhuminen helpottaa oli se sitten ammattiauttaja tai joku muu tuttava tai tälläinen palsta. Pahanolon purkaminen kuuluu osana parantumista.Myös loukkaantuminen kuuluu asiaan.
Uskon kuitenkin ettei täälä liikkuvista ihmisistä kuitenkaan valtaosa ole mielenterveydeltään mitään muuta kuin normaaleja.Normaalia ei ole jos mikään ei tunnu miltään.
samaa mietin itsekkin. En edes jaksa vaivaututa vastailemaan kyseisille provoille, jotka vaan ärsyttävät meitä tahallaan. Uskon, että ne loppuisivat jos me emme niihin reagoisi.
No teistä tuntuu että joku on provo kun ei ole aivan samaa mieltä kanssanne. Kyllä on ihmisiä jotka eivät vaivu syvään masennukseen lapsettomuuden takia. itse olen yksi heistä. Mielestäni ihan hyvä keskustelu.
Niin kuin monessa muussakin asiassa ihmisnen tarvitsee muutakin apua kun nettikeskustelupalstaa jos elämä tuntuu turhalle ja liian ahdistavalta.
Joku aiemmin kirjoitti miehistä ja heidän suhtautumisestaan lapsettomuuteen. Minäkin tunnen parin jossa mies kärsii naisen masennuksesta joka on kuulemma lähtöisin lapsettomuudesta. Näyttää siltä että tällä palstalla kirjoittelevat ovat melkein kaikki naisia - siis missä miehet? Luulisi heidänkin kirjoittelen heitähän on yhtä paljon kuin lapsettomia naisia. Heidän tunteistaan ja suhtautumisestaan asiaa ei ole oikein mitään näkökulmaa.
Tai joku muu alan ammattilainen? Minä satun olemaan sosiaalialan ammattilainen ja minusta on aivan normaalia ja tervettä purkaa tuntojaan vaikkapa tällä tavoin netissä. Jos oikeasti haluaa lapsia ja niitä yrittää saada , saa se monenlaiset tunteet liikkeelle ja varsinkin jos ei onnistu lapsia saamaan. Jos ei taas halua erityisesti lapsia ja on lapsettomuuteen tyytyväinen niin silloinhan ongelmaa ei ole eikä sen kummempia tunteen purkauksia. Minusta on hyvin ikävää täällä ruoskia ja moittia ihmisiä, milloin mistäkin musta tuntuu että te olette sitä ja tätä näkökulmasta. Täällä ihmiset rehellisesti ja aidosti purkavat tuntojaan, mikä on minusta tosi hyvä. Kerrankin on palsta, jossa voi rehellisesti kertoa tunteensa. Maailma on täynnä ihmisiä joilla on "hyvin menee"-naamarit päällä ja he eivät ole valmiita yhtään antamaan itsestään mitään todellista tunnetta tai ajatusta ulospäin. Täällä netissä on anonyymisti helpompi riisua naamarit ja olla aito itsensä.
Kyllä varmaan stressilläkin voi olla yhteyttä lapsen saamiseen, mutta hoitojen ollessa käynnissä on vaikeaa olla stressaamatta.
Olen miehenä sitä mieltä, että lapsettomuus on yhteinen asia, joillekkin se on enemmän ongelma kuin toisille. En ymmärrä tilanteita, joissa mies ei ole vaimonsa tukena silloin, kun lapsettomuuden aiheuttamat ahdistuksen tunteet ovat vahvasti läsnä. En edes ymmärrä tarkalleen, miten mies ei muka tunne samankaltaisia tuntemuksia koskaan (vai eikö miehet tuo niitä esiin, koska ajattelevat niiden pahentavan vielä tilannetta entisestään?). Ajoitus tuntemusten esiin tulemisessa voi olla usein erilainen naisella ja miehellä. Itse olen huomannut, että vaimoni on sitä rentoutuneempi ja onnellisempi myös ilman lasta, mitä enemmän minä häntä tuen ja olen läsnä. Lapsettomuus on mielestäni pariskunnan yhteinen asia. Avio/-avoliitto ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista useinkaan, mutta yleensä kai yhdessä ongelmista selviää paremmin kuin yksin.
viestistä. Näin se asia on.