olisin kyselly että mikäs on mun tilanne olemme avoliitossa ja meillä on 4 1/2v poika. nyt on tilanne se että on menossa meillä emännän kanssa poikki ja minä olen valmis lähtee mutta kun otan esille että lapsi on viikko ja viikko nii se sanoi että tekee kaikkensa että ei onnistu. sen ehdotus on jokatoinen viikonloppu mun luona. meillä menee pojan kanssa ihan hyvin minä kylvetän 90% illoista ja nukutan kun ei suostu menee äidin kanssa nukkumaa ja leikin se kannsa ihan tarpeeksi. meillä ei ole mitää hirveitä riitoja kotona ihan ne normaalit mitä muillakin on . saakos se ton läpi. pikkasen pelottaa
mites on
julle1
693469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Lapsi on teidän molempien, ei 85%:sti hänen vaikka hän niin tuntuu ajattelevan. Lapsi tarvitsee molempia yhtä paljon. Kyllä hän siihen taipuu, kun taivuttava on.
Paljon olen kuullut juttua tuonlaisesta huoltajuuskaaviosta. aika yleistä nykyään. Riippuu paljon lapsesta miten se sujuu. Vaikka miten lastasi rakastat, niin ole tarkkana ja tutkaile miten lapsi reagoi kun on kaksi eri kotia. monet saattavat mennä sekaisin. joillekkin on parempi että on vain yksi koti, ja toisessa käydään säännöllisesti. se luo lapselle turvallisuuden tunteen. Joillekin lapsille se taas sopii, eivät ole asiasta moksiskaan.
Lapsen vai omasi? Mieti tarkkaan haluatko lapsestasi reppuselkä-lapsen jonka koti vaihtuu viikottain, ja jolla ei loppujenlopuksi ole sitä oikeaa kotia missään.
Lapsi joutuisi aina olemaan tulossa tai menossa, olisiko se itsestäsi oikeaa elämää.
Entä kun kuvioihin astuu se uusi puoliso joka ei voi sietää edes lapsesi ominaistuoksua? kuten tuolta aiemmista viesteistä on luettavissa.
juuri viikko-viikko, se selviää äkkiä kokeilulla. Pysy aloittaja tiukkana tämän asian vuoksi, toivotan onnea!
Tekstistä saa sen käsityksen, että aloittaja on hyvä ja rakastava isä. Ainahan on mahdollista, että lapsi asuisi isällään ja tapaisi äitiään säännöllisesti. Voisiko se tässä tapauksessa olla lapselle paras vaihtoehto ? Lasteni kohdallani ratkaisu oli tällainen ja kaikki merkit näyttävät sen olleen oikea. t. Lähi-isä
Sinä perustelet taas vuoroviikkohuollon huonoutta aivan perusteettomilla mutuilla. Eikös me keskusteltu tästä jo aikaisemmin. Tosin silloin vetäydyit keskustelusta kesken.
jos vastasit myöntävästi kysymykseen, vaihdat vuoroviikkoihin! Ehdottomasti. On nääs kokemusta minun, sinun, meidän lapsista ja lapsi äidillä, lapsi isällä... Lapset alkoivat voida hyvin vasta kun vaihdoimme vuoroviikoiksi! Lapset numero 1!!
Niin kumman etu lapsen vai vanhemman??? Eiköhän se lapsen etu ole se että on läheiset suhteet molempiin vanhempiin ja voi elää arkea niin äidin kuin isänkin kanssa, eikä vain vierailla toisen luona joka toinen viikonloppu. Ärsyttää ihmiset, jotka ei kyseistä systeemiä ole kokeilleet ja heti sen teilaavat omien tuntemusten perusteella.
Meillä tätä systeemiä on eletty nyt setsämän vuotta ja parempaa systeemiä en tiedä erovanhempien lapsille, jos vanhemmat o.k ihmisiä ja aikuiset aikuisia ilman typeriä riitoja ja katkeruuksia. Lapsilla todella lämmin ja läheinen suhde molempii ja todellakaan he eivät ole sen enempää reppuselkä-lapsia kuin muutkaan lapset. Eivät he kuskaa tavaroita, miksi pitäisi, heillähän on kodit, jossa kaikki tarpeellinen ja tärkeä on. Jos joskus jotain pitää viedä (esim. suksia) niin sen hoitaa sitten aikuiset.
Ai niin, ja lapsillamme on sitten isäpuoli ja äitipuoli, joihin heillä myös on läheiset ja luottavat välit. Heillä on neljän aikuisen tervejärkisen tuki ja luottamus koko ajan. Ja me neljä aikuista komminikoimme lapsistamme tiedottaen koulujutut, sairaukset ja tietty myös hauskoja asioita. Käymme katsomassa vanhemman lapsen pelejä ja kuskaamme harkkoihin, miten ehdimme. esim. äitipuoli vie ja minä haen.
Eikä lapsemme varmasti ole kärsineet päivääkään, saati väsyneet siitä huolenpidosta ja rakkaudesta mitä kotonansa saavat. Ystävät ovat samat, samoten koulu ja tietty säännöt ja rajat. Ja se täytyy sanoa, että himputin hyvän äitipuolen on isänsä heille löytänyt.
Eikös nämä jatkuvasti etävanhemman luona vierailevat enemmänkin ole niitä reppuselkälapsia: aina pitää käydä vierasilla ja kaikki viikonlopun tarvikkeet pitää ottaa mukaan. Harvemmin varmaan vieraille hankitaan kaikki tarpeelliset tarvikkeet kyläpaikkaan.
taas täällä ajatellaan vain aikuisen lähtökohdista. lapsen psyyke ja käsityskyky ovat hyvin erilaisella kehitysasteella kuin aikuisen. se että lapsi sopeutuu miltei kaikkeen,(koska on tehty selviämään hengissä) ei tarkoita sitä että se olisi lapselle parasta.!!
koti (yksi sellainen) on lapsen elinehto kehittyä turvallisesti terveeksi aikuiseksi. aikuiset ne vasta sit oireilevatkin, mutta sehän ei ole enää teidän ongelma vai?
4 vuotiaalla pitää olla vain yksi koti. jos aikuiset eivät ole valmiitä ottamaan aikuisen vastuuta ja rikkovat lapsen perheen, ei ole lapsen asia tehdä kompromisseja, vaan aikuisen! ymmärrän äitiä hyvin, koska olen itsekin eronnut (jätetty) äiti!
Samaa mieltä olen, että etävanhemman luona vieraillulle ne reput pakataan, kun pitää laittaa paremmat vaatteet, rymyvaatteet ja tietysti vaihtovaatteet ja sitten niitä ihme sääntöjä. Äiti on ostanut tämän, sitä ei saa isälle viedä ja toisinpäin;)Ja sitten jätetään se lapsi sinne pihalle, eikä edes tervehditä sitä ex-puolisoa ja auta armias, jos se äiti/isäpuoli sattuukin avaamaan oven sille kullannupulle..ei hyvä. (näin kärjistäen) Tai jos sattuu niin, että isällä tai äidillä tärkeä meno ja lapsi jää sen ex-puolison nykyisen puolison kanssa kotiin. Nousee kauhee haloo, että kun muutenkin harvoin näkee lasta ja sitten jättää sen vieraan hoitoon...
lapsi voisi elää arkeaan mummon ja vaarin ja tädin ja kaveriin ja rantojen miesten kanssa. lapsen viikkohan on pidempi kuin 7 päivää, lapsen vuorokausi pidempi kuin 24 tuntia, lapsen käsityskyky laajempi kuin aikuisen, lapsihan on syntyessään itsenäinen, ei tarvitse turvaa huolenpitoa, ohjausta, kotia, vakituista lähivanhempaa!!!!
Koska olet jätetty äiti, niin ehkä et näekään asiaa aivan lapsen parhaan kannalta, vaan yhä kannat sitä katkeruutta jättämisestä ja et voi nähdä sitä hyötyä mikä lapselle on siitä että on molemmat vanhemmat myös arjessa, vaikka onkin erottu. Sitä se aikuisuus on, että jättää sen katkeruuden ja ajattelee, kuinka tärkeää lapselle on myös se isä. (yhtä tärkeä kuin sinä, äiti) Toki paras mahdollinen on se että isä ja äiti asuisivat tasapainoisessa kodissa, mutta aina se ei niin valitettavasti mene ja kun se ero tulee, niin vaikka kuinka paha olo aikuisella on, on silti annettava lapselle mahdollisuus olla myös isän kanssa eläen arkea, riippuen tietty siitä onko isä ihan o.k ihminen (tarkoittaen sitä ettei hänellä ole esim. alkoholiongelmaa tai väkivaltaisuutta)
ole lapselle kuitenkin kaikista tärkeimmät ja ainakin minä pidän tärkeimpänä sitä että lapsillamme on oma isä ja oma äiti vakituisesti lähivanhempina turvaten sen huolenpidon, ohjauksen ja antaen lämpimän ja rakastavan kodin.
Ja jos siinä on lisänä myös isä/äitipuoli ja he myös tukevat ja neuvovat esim. läksyissä niin sehän on ekstralisää kasvussa aikuisuuteen.
Lapsen etu ajaa tietenkin ohi. Ei siis äidin etu eikä hänen oikuttelut.
Viikko-viikko kuulostaa ihan hyvältä. Toinen vaihtoehto, että otat lapsen itsellesi ja äiti tapaa häntä joka toinen vkl.
Tulikohan nyt yhtään liioteltua?
Aikuinenko olet? Sallin epäillä kirjoituksesi perusteella, että paljon opittavaa oikeasta elämästä vielä on sinulla.
Kuinkahan moni vanhempi käyttäytyy kuvailemallasi tavalla, olkoon lapsen tapaamiset järjestetty kuinka tahansa?
Meillä isä ottaa lapsensa joka toinen viikonloppu sekä yhtenä arki-iltana viikossa, eikä kuvailemaasi käytöstä ole koskaan ollut.
Poika ei myöskään kulje reppu selässä paikasta toiseen, vaan meillä löytyy kaikki tarvittavat molempien vanhempien luota.
Ja myös vuorotöissä onnistuu hyvin kun on tietyin väliajoin pitemmästi vapaata. Meilläkin lastenvalvoja totesi, että lapsen kannalta on paras jos on pitempiä aikoja kummankin luona, kuin että jos olisi päivän siellä toisen täällä. Joka toinen vkl nykytutkimusten valossa haittaa lapsen suhdetta toiseen vanhempaan ja kehittymistä omaan aikuisuuten.
Joskus kun jalkasäryt vaivaavat lueskelen näitä palstoja, kun jalkani taas kantavat teen kaikkea muuta.
Ymmärrän kyllä että ajat ja tavat muuttuvat.
Nyky ihmisten itsekkyyttä minun on välillä vaikea ymmärtää, oma napa ja omat oikeudet, muusta viis.
Antakaa lasten kasvaa äitinsä tykönä jos vain mitenkään mahdollista. Toki ymmärrän että jos äidillä on vaikeuksia ja ongelmia elämässään, päihde, mielenterveys tms. silloin tietenkin lapsi isälle. Muutoin lapsen oikea paikka on äitinsä luona, Älkää riepotelko lapsia vain oman itsekkyytenne takia.
Lapsi, etenkin pieni, tarvitsee oman äitinsä läheisyyttä ja turvaa, sitä ehdotonta rakkautta mitä vain oma äiti voi antaa.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, kyllä se isä voi lapsensa tukena olla vaikka lapsen osoite olisikin äitinsä luona.
No tämä oli vain minun mielipiteeni. Aikahan sen näyttää miten juurettomia näistä reppu-lapsista tulee, joilla ei ole kiinteää kotia missään.
Enkä reppu-lapsista puhuessa todellakaan tarkoita tavaroiden raijaamista paikasta toiseen, vaan mierolaisen tunnetta joka näille lapsille väkisinkin syntyy.
Aikoinaan oli laki, että lapset jäivät automaattisesti äidilleen. Isällään max. joka toinen vkl. Ja se näkyy jo nyky-yhteiskunnassa jossa tämän sukupolven lapsia ovat nykyvanhemmat. Ei mennyt hyvin ei.
Lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä kasvaakseen tasapainoiseksi oikeamieliseksi vanhemmaksi. Jos meno on nykyään mielestäsi hulvatonta, niin kannattaa katsoa peiliin.
Omat lapseni ovat aikuisia yliopisto opiskelijoita, lapsenlapsia ei vielä ole.
Itselläni ja miehelläni on onnellisia avioliitto vuosia takana lähes 40, paljonko edessä sen tietää vain luoja.
Kuten olen sanonutkin minulla ei ole "oma lehmä ojassa".
Kuuntelen vaan uutisia nykylasten kasvavista ongelmista, ja luen täältä netistä kauhu-juttuja uusperheiden arjesta.
Muuten ei kait ne tyhjästä nyhjästyjä ole ikivanhat sadut ja tarinat pahoista äiti-puolista.Enkä nyt tosiaankaan tarkoita että kaikki äiti-puolet olisivat pahoja. Mutta toisen lapset ovat aina toisen lapsia ja oma on etusijalla.
Olen edelleenkin sitämieltä että omaäiti on aina omaäiti, ja lapselle paras.
Olen pahoillani jos teillä vain äiti on osannut antaa ehdotonta rakkautta.
Ajattelet siis että äitipuolet ovat (usein) pahoja. Entä isäpuolet? Jos kerran mielestäsi toisen lapselle ei voi antaa oikeaa rakkautta niin millaisen isän mallin lapsi saa jos kodissa on vain isäpuoli?
että meikäläiset on aika juurettomia . itselläni nyt taapero.
olen ura-äiti ja feministi mutta olen todellakin sitä mieltä että jos lapsen ympärillä kaikki muu hajoaa, niin ainakin hänelle tulisi jättää äiti ja yksi koti. puhun siis kokemuksesta.
ideaalia tosiaan olisi, kuten edelline kirjoittikin, että lapsi tarvitsee isää JA äitiä. mutta kun puolet perheistä hajoaa, eihän se tietenkään ole mahdollista valitettavasti...
surullinen yksinhuoltajaäiti olen itsekin, ja voin kertoa, ettei äiti luovu lapsestaan vapaaehtoisesti. ainakaan terve äiti. tätä en tiennyt ennen kun sain oman lapsen, oma äitini kuuluu tunnevammaiseen suureen sukupolveen.
»ideaalia tosiaan olisi, kuten edelline kirjoittikin, että lapsi tarvitsee isää JA äitiä. mutta kun puolet perheistä hajoaa, eihän se tietenkään ole mahdollista valitettavasti...»
Tottakai on mahdollista että lapsella on edelleen molemmat vanhemmat eron jälkeenkin.
Ei se perhe mitään hajoa. Äiti on edelleen äiti, isä on edelleen isä ja lapsi on edelleen lapsi.
Lapsen koti tai kodit on siellä, missä on rakastava vastuullinen vanhempi.
Ei äiti voi millään yksin oikeudella takertua lapseen.
lapsen näkökannalta katsottuna! mutta sitähän täällä ei IKINÄ pysähdytä ajattelemaan.
ja todellakin äidillä on yksinoikeus lapseensa, en ole ikinä kuullut mitään noin järjetöntä. vaikka lapsella on isä (ja toivottavasti mahdollisimman läheinen sellainen) ja isovanhemmat ja kummit jne. ei sitä lasta kukaan muu ole kasvattanut vatsassaan, synnyttänyt ja imettänyt kuin äiti! johan on järjetöntä puhetta!!!!!
äiti on se joka on VIIMEISENÄ korvattavissa!!! eikö teillä ihmiset ole ollut äitejä????????????
Äitejä on monenlaisia, jopa korvattavissa olevia.
Se että lapsi on kasvanut minun vatsassa ei tee minustä äitiä. Se ei anna minulle yksin oikeutta takertua lapseen.
Se tekee minusta äidin kun jaan vastuun lapsesta isän jne. kanssa. Lapsi tarvitsee hoitoa ja hoivaa myös muilta kuin vain äidiltä. Se on lapsen kasvun ja kehityksen edellytys.
Vaikka olen nyxä musta tuntuu että tuo yksi koti olisi se paras vaihtoehto. Kannattaa tutkia tarkkaan tuo asia elikkä miten lapselle pystyy muodostumaan tuo kodin tunne jos on viikko-viikko periaate. Toisaalta en yhtään epäile etteikö lapsi pysty pitämään molempia koteja aidosti koteinaan. Eli pysy tiukkana ja seuraa lastasi tuon viikko-viikko kokeilun aikana. Jos ei näytä toimivan niin sitten muutos. Äiti voi haluta toisenlaista ratkaisua, mutta sinä olet yhtälailla lapsen vanhempi kuin äitikin. Myös olen huomannut näitä kirjoituksia lukiessani että on olemassa myös todella ikäviä sosiaalityöntekijöitä jotka oikeutetusti tekevät ratkaisujaan äidin toiveiden mukaan kun äiti on käynyt etukäteen puhumassa tapauksesta ja kertonut oman näkemyksensä ja kun isä on sitten paikalla niin ratkaisu on jo melkein valmiiksi lyöty pöydälle...
vuoroviikkosysteeemiä?
Viikko-viikko asuminen ei onnistu elleivät molemmat vanhemmat sitä halua. Vuoroviikko asumisen edellytyksenä on vanhempien hyvät välit, yhteistyökyky ja molempien halukkuus sitoutua asiaan.
Eli ellei lapsen sitä halua, sitä tuskin saa onnistumaan.
Tästä asiasta on paljon keskusteluja sekä faktatietoa mm. eroperheiden sivustoilla.
Sinuna laittaisin kovaa kovaa vastaan, JOS todella olet sitä mieltä, että haluat lapsen asumaan kanssasi, muun kuin rahapolitiikan takia. Noitakin juttuja on tullut vastaan, ja kun isä on huomannut että lapsi ei olekaan kultakaivos, lapsi palautetaan äidille lähihuoltoon ja tyydytään joka-toiseen viikonlopputapaamiseen.
Sinun kannattaa varata pikaisesti aika ITSELLESI lastensuojeluvirkailijan luokse, (etkä muuten muuta pois asunnosta, jos ei ole ihan pakko!) ja kerrot, että tulet hakemaan lapsen lähihuoltajuutta, koska äiti ei suostu edes miettimään vuoroviikko-huoltajuutta. En tiedä, kannattaako tässä vaiheessa pyytää lastensuojeluviranomaista puhemieheksi tulevan exäsi pehmittämiseksi... Olen kovin kyyninen sosiaalitoimen puolueettomuudesta, vaikka minua kohdeltiinkin melko asiallisesti - loppumetreillä ;) Ehkä asianajaja osaa kertoa, mikä on oikea tie!!
Saman tien varaat ajan asianajajalle ja kerrot mikä on tilanne ja muistat pysyä yhteisessä kodissanne, nielet suuttumuksen ja yrität olla neutraali tulevaa exääsi kohtaan.
Asianajajan pitäisi olla huoltoihin erikoistunut osaaja, suosittelen naista, äidillistä, hieman vanhempaa ;D Soita oikeusaputoimistoon ja kysy, ketä he suosittelevat, tarkasta kotivakuutuksesi oikeusturvavakuutuksen kattavuus (- ja kumman teistä nimellä vakuutus on) :)
Eli, rumasti sanottuna: uhkaat lapsesi äitiä etähuoltajuudella, jos hän ei suostu vuoroviikkohuoltoon. Noin se menee. Mahdollisuutesi ovat 50/50. Jos muutat pois kodistasi ja lapsen luota, pinnasi heikkenevät!
Kaiken keskellä: Muista Olla Rauhallinen, vaikka kuinka raivostuttaisi kaikenlainen viranomaisten peen-jauhaminen, jos menetät malttisi, menetät myös pelin!
taas alkuperäiselle. Lastensuojeluvirkailijaa ei ole edes olemassa ja lähihuoltajuudesta taistelu ei noin onnistu. Mikäs lainoppinut luulet olevasi? nimimerkki "ennenkin kommenttejasi lukenut"
Joudut ao. nimimerkin "mustalle listalle" vielä, kun kaiken kokenutta ja tietävää vastaan nouset, sano. Onhan hänellä omat niin traumaattiset kokemukset erosta ja taistelusta lapsista, mutta sehän on vain osatotuus, kun ei ole toisen pukarin mielipiteitä/kirjoituksia käytettävissä.
Miten sinä neuvoisit isää toimimaan, jonka tuleva ex ei suostu neuvottelemaan lainkaan?
Kerro sinun ajatuksesi, äläkä niin hanakasti arvostele minun neuvojani.
Sitä paitsi, tuo kuvio toimii, olen saman neuvon antanut monelle (nykyisin) vuoroviikkoisälle, joiden puolisot ovat eron jälkeen olettaneet ilman muuta olevansa lähihuoltajia, ajattelematta lainkaan lasta tai miestä :D
Moni muukin antaa kaikenlaisia "lainopillisia" neuvoja tällä palstalla (vaikka nämä omani ovat vain käytännön kokemuksen tuomia neuvoja, ei mitenkään lakiin pohjautuvia) joten, mikä mättää? Helppoa sinun on puskasta huudella ja arvostella, mutta mitään apuja et itse ap:lle pysty antamaan :D
heh
Sinä olet huono häviäjä :)
Virtuaalikeskustelupalstalla ei ole mustia listoja, ne ovat sinun korviesi välissä ;)
sentään viikonloppuni, jotain hyötyä vaikka pientäkin, sinusta on.
riistätkö lapset äideilta ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000008707730
Sano suoraan, jos olen syönyt evääsi, astunut varpaillesi, törsännyt veronpalautuksesi tai nostanut lapsineni veroprosenttiasi tms. jonka seurauksena minun pitää poistua palstalta. Se on reilumpaa, kuin aloittaa sellainen, jonka jo aloitit. Saanen naurahtaa ;D
Vuoroviikkohuoltajuus... en ole koskaan ollut asiaa vastaan JOS isä on kykenevä hoitamaan lasta ja halukas lapsen puolihoitajaksi muusta syystä kuin vältelläkseen elatusmaksuja. Luojan kiitos yksikään oikeusistuin ei määräisi pientä lasta isän lähihuoltoon, eroon äidistään ilman päteviä syitä. Sen verran minunkin on uskottava Suomalaiseen Oikeudenmukaisuuteen ja (pinta-)sivistykseen.
Yksi suurimmista pointeista on lapsen ikä. Vauvaikäistä, vaipoissa olevaa, pientä ihmistä, puhumatonta ja ymmärtämätöntä en soisi vietävän normaalin äitinsä helmoista pois viikoksi, koska äitivietti on niin voimakas, ettei kenenkään naisen psyyke sellaista kestäisi. Myös pieni lapsi kärsii, sanot mitä sanot; nimenomaan Äidistä erottamisesta!
Toinen pointtini on kotien välimatka! Mitä järkeä on yrittää vuoroviikkohuoltoa eri kaupungeista käsin? Tai vanhempien, joilla ei ole puhevälejä?
Mitä aikuiset ihmiset oikein ajattelevat halutessaan sitä ja tätä, unohtaen kaikkein tärkeimmän?
Jos luet vastaukseni ap:n kirjoitukseen uudestaan, kokonaan ja kiirehtimättä, täydessä ymmärryksessä, voit jatkaa mielipiteitteni arvostelua vaikka hamaan tappiin saakka :)
Olen lukenut kans jonku aikaa täällä ja tuntuu et toi neuvvoja neuvoo sellasel tavalla muita tekemään,mistä se syyttää eksänsä nyksää. Ihan on ku haluis tehdä samat asiat muillekki mitä sille on tehty kai.Yllyttää ihanku sellaseen niinku sen eksää kai on joku uus nainen yllyttäny.
Jonkun aikaa? Kolme vuotta? Neljä, kenties?
Sinulla taitaa olla peruskoulun opinnot kesken. Pilkku- ja pistesäännöt näyttävän sujuvan mutta murresanasto on melko sekalainen ja hallitseva :D
pysyä housuissasi, äläkä ala toisia mollaamaan tai haukkumaan opintojen riittävyydestä tai riittämättömyydestä. Tyhmyyttä osoittaa kirjoittajalta piikitellä murteista tai pilkuista - oletko tosiaan itse niin täydellinen vai täyrellinen? Hengitä syvään muutaman kerran ja pidä lomapäiviä täältä palstailusta. Monella muulla ihmisellä on enemmän kokemuksia ja tietoja ja etenkin sitä toisten arvostamista, kuin sinulla. Edes hymiöt eivät pelasta tekstejäsi.
"jossulla" loppuivat ns. palikat kunnon keskusteluun, kun alatyyliseksi teksti meni, on huomattu aiemminkin.
Mahti-Onni goes on and on and on... ;D
"laisser entrer le soleil"
Parvo escrita, gralha.
itse olet "parvo" ...
...joka vaan jaksaa jatkaa. Taidan olla elämäsi sisältö :D
Kyllä sinulla reppanalla pitää olla tylsää, että minun vaatimaton persoonani sinun viikonloppusi pelasti :D
todella noin huomionkipeä, ettet millään voi lopettaa? Itse käyttäisin ko. kellon ajan nukkumiseen, eikä vastaavanlaiseen käytökseen.
Nukuitko hyvin? Kiva! Sinkkuna voikin nukkua silloin kun väsyttää.Olen hieman kade, pikkuisen vain.
Minä tein yöllä töitä muutamia tunteja (samalla kun valvoin sairaan lapseni unta) ja nyt olen päivätöissäni. Kieltämättä hiukan väsyttää.
Sinä (höhlä ja höhlinki, vai mikä nyt oletkaan) arvostelet minua, kun minä vastaan Mahti-Onnin minulle osoitettuun kiitokseen? Outoa.
Onko sinun ihan pakko lukea minun kirjoituksiani jos aiheutan närästystä? Jos on, olet addikti.
Huomionkipeydestä tässä ei ole kyse, ellet sinä sitten ihan oikeasti kuvittele, että virtuaalipersoona voi saada huomiota (eli puhut kokemuksesta?). Ja itsepähän sinä jatkuvalla märinälläsi ruokit "huomionkipeyttäni", vai kuinka ;D
Kaikesta huolimatta: Let The Sunshine In ja hyvää päivänjatkoa, toivottavasti sinun on yhtä hyvä kuin minun alkanut viikkoni :)
nukun ansaitusti tällä iällä uneni, lapset ovat kohta jo aikuistumisen kynnyksellä. Pitempään olen seuraillut sinun kommenttejasi, jotka eivät välttämättä tiedä todellisuudesta mitään. Jos koet olevasi sosiaalihuollon ammattilainen, voisit tarkistaa "tietojasi" ennenkuin niitä varmana faktana antaa. Mahti-Onnille tai kenellekään muullekaan annettuja "piruiluja hymiöineen" ei näin aikuinen ihminen voi ymmärtää. Ehkäpä kertoo nämäkin seikat iästäsi, jonka uskoisin olevan parinkympin tietämissä - silloin kun on sitä elämänviisautta ja -uhoa täynnä. Kiitos kysymästä, viikossa ei ole mitään vikaa - toivon, että annat niin Mahti-Onnille kuin muillekin mahdollisuuden ivailuiltasi hyvään viikkoon.
Kerrotko esimerkin, mikä/mitkä kommenttini "eivät välttämättä tiedä todellisuudesta mitään" ? (laitapa linkki)
Mikä tietoni kaipaa tarkistamista? Laitapa linkki. Jos et osaa, voin neuvoa miten copy paste tehdään.
Huomaatko kenenkään muun piruilevan kuin minun? :D Jos et, sinulla on hyvin valikoiva lukihäiriö.
Jos et halua lukea tekstejäni, jätä väliin. Kirjoitan aina samalla nikillä (jollaiseen sinä et syyllisty), enkä suinkaan aio vast'edeskään kysyä lupaasi, miten kirjoitan ja mitä ja miksi. Voit myös jättää seriffille ja ylläpidolle poistopyynnön asiattomasta viestistäni. Sellainen sinun ylläoleva on.
Ymmärsitkö selkokieltä? :)
*nuuhkii* Kyllä! Siltä suunnalta tuulee......
Eikös juu.
Heti ruvetaan nälvimään, jos on vähänkin erimieltä. Asiallisten mielipiteiden vaihtaminen voi olla vaikeaa, mutta yrittäkää. Asiat lähtee herkästi kulkemaan vierestä, kun ei osata lukea kokonaisuutta. Takerruttaan johonkin täysin olemattomaan.
En vieläkään ymmärrä, mitä niin ärsyttävää oli jokamiesluokan "Pokeri"-vastauksessani, että se poiki valtaisan takiaisketjun. Samanlaisia vastauksia on vuosien saatossa tullut satoja eri kysyjille, mutta harvoin Mahti-Onnettomuudet tai hölmö-mukaellut nikit ovat takertuneet niiden kirjoittajiin kuin tässä ketjussa nämä muutamat minun kirjoittajanimeeni :)
Järkevänä ihmisenä osaan kyllä jättää henkilökohtaisuuksiin menevät haukkumasanat ja pilkan omaan arvoonsa, koska tiedän olleeni avuksi muutamille käytännönapua tarvinneille ja ymmärrän, että kirjoittajia on hyvinkin eritasoisia ja erilaisista lähtökohdista.
"Kokonaisuus" oli ap:n kirjoitus, johon mm. minä vastasin. Muutamalle trollille asia ei koskaan auennut.
mutta vanhaksi rouvaksi en vielä koe itseäni, se minkä ikäisenä lapsensa tekee - ei kerro nykyistä ikää. Uskoisin sinut miettineen kovastikin reaalissa näitä vastauksia, mutta ylpeys on monelle se kompastuskivi käyttäytyä asianmukaisesti kritiikin saamisen jälkeen. Niin, vaikka käyttäisitkin vastauksissasi samaa "nimimerkkiä", et kuitenkaan ole sen kummempi vastaaja kuin muutkaan. Niin kauan kun Suomen keskusteluissa ei rekisteröitymispakkoa ole, on jokaisen oikeus vastailla millä tahansa nimimerkillä - olet itse ihan samanlainen puskasta huutaja, kuten yhdessä linkissä kirjoitit. Itselläni ei ole syytä nuuhkia tai kirjoitella vähättelevästi, varsinkaan ottaa lukihäiriöistä kärsiviä ihmisiä esimerkiksi (aika ala-arvoista) - sinuna tosiaankin nyt laittaisin jäitä hattuun ja unohtaisin koko jutun, mutta ottaisin opiksi.
Omalta osaltani tämä keskustelu jää tähän, se on samanlaista kuin hakata päätä tiiliseinään - joidenkin ihmisten kanssa kun sitä pitemmälle ei pääse. Harmillista kylläkin.
Kritiikkiä antaessasi sinäkin voit tuntea itsesi tärkeäksi ja saat käyttää valtaa. Suon sen sinulle. Minulle - henkilökohtaisesti, tämä on vain virtuaalista ajanhukkaa :)
Jätit laittamatta pyytämäni linkit kirjoituksiini, joissa sinun mielestäsi esiintyi asiattomuuksia. Räksytit aikasi hiukan tästä ja hiukan tuosta.. mutta linkkiä et saanut laitettua:
Pieni ele, joka vesitti "kritiikkisi" ja paljasti todelliset motiivisi.
Nuuhkiminen kuvasi omakehusi/-hyväisyytesi hajua, jos et ymmärtänyt.
Sinun kannattaakin nyt unohtaa koko juttu ja ottaa opiksi. Hyvään kritiikkiin sisältyy myös positiivinen, eikä vain negatiivinen palaute. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvääkin. Sinussakin. Olet yhteiskunnallisesti aktiivinen ja osallistuva ihminen, et kaihda vaikeitakaan tilanteita, osallistut mielelläsi ja haluat kehittää kanssaihmisiä.
Jatka sinä pääsi hakkaamista tiiliseiniin, jos virtuaalipalstan kirjoitukset niin voimakkaasti koet. Minä menen nyt aamupalaveriin :)
Hyvää päivänjatkoa Höhlä.
lastensuojeluvirkailija = lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä.
Haluisin vain sanoa muutaman asian aivan alkuperäisen aiheen vierestä. Olen lueskellu näitä ketjuja, joskus tarkasti, joskus silmäillen. Mutta miksiköhän raamattu on maailman kiistellyin teos? Siksi että tulkintoja on niin monta kuin lukijoita. Sama pätee täällä ja muuallakin ja se on toisaalta surullista, kun itse välillä ihmettelen näitä pilkkakirveen heittoja puolelta toiselle ja eikä ne liity edes alkuperäiseen aiheeseen lainkaan. Noh ei tämäkään kyllä liity mitenkään aiheeseen, mutta asia tuli vain tässä mieleen lueskellessani Jossun ja höhlän kirveiden heittoa. Kuumeisesti mietin, että saanko nyt itse ryöpyn niskaan tekstin laadusta ja pilkku virheistä taikka näistä =). Noh empä ota asiasta paineita.
Mutta alkuperäiselle haluisin sanoa, että on hyvä että isä on halukas hoitamaan ja ottamaan vastuuta lapsestaan. Kaikki eivät sitä tee ollenkaan tai toiset luovuttavat kun toinen osapuoli on mielivaltainen omista syistään. Jos aikeesi ovat vilpittömät niin kehotan sinua pitämään asiastasi kiinni, mutta muistathan lapsen edun ensimmäisenä. Ja pitää muistaa kukaan ei yksin riitele. Ole maltillinen ja järkevä, niin ehkä lapsen äitikin ymmärtää ja saatte asian hoidettua ns. nätisti. Voimia sinulle ja kaikille muillekkin pilkka kirveistä huolimatta =)
Kukaan ulkopuolinen ei päätä teidän lapsen asumisesta (paitsi jos viette sen oikeuden päätettäväksi) - näin ollen nyt vaan neuvottelemaan. Oletko kysynyt miksi äiti on sitä vastaan että lapsi eläisi yhtä paljon kummankin kanssa? Netistä löytyy artikkeleita ja kirjojakin aiheesta löytyy. Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu lapselle, vuoroviikkolapset voivat paremmin kuin muut erolapset keskimäärin.
Onhan muunkinlaisia ratkaisuja kuin joka-toinen-vkl tapaamisia/vuoroviikko - esim että lapsi tapaa äitiään joka-toinen-vkl to-ma ja sitten vielä 1-2 arkiyötä. Lapsi on niin pieni että joka-toinen-vkl tapaamiset ei sovellu - siinähän lapsi joutuu olemaan erossa äidistä (tai isästä) 12 päivää putkessa.
Älä luovu lähihuoltajuudesta, älä muuta pois lapsen luota vaan sano äidille että olet valmis neuvottelemaan ja siihen että äidillä on laaja tapaamisoikeus.
pistäkää se parisuhteenne kuntoon!? kaikki voittaisi. eikä lasta tarvitsisi "jakaa".
tuskin maailmalta ihmeellisempiä naisia sinäkään löydät, mitä jo kotosalla on :)
kommenttina pyytäisin aloittajaa miettimään omaa suhtautumistaan lapsen äitiin tällä hetkellä. olin ymmärtävinäni, että taidat pitää itseäsi äitiä parempana hoivaajana, vedoten iltatouhuista suoriutumiseen. pointtini on, että vertailu toiseen vanhempaan voi olla parisuhteelle vahingollista, jos ajatuksissasi pidät sitä toista "huonona". lapsesta huolehtimessa on niin monia eri tasoja ja tapoja, että ei maksa vaivaa kilpailemaan käydä. mieti mitä lapsen äiti tekee ja osaa mielestäsi hyvin, mieluummin kuin missä olisi parantamisen varaa. perhekriisin aika äidit herkistyvät arvostelulle, kokemukseni mukaan. se ei edesauta hyvän neuvotteluilmapiirin syntyä. ja saatat tahattomasti luoda ilmapiirin että olet vaihtamassa parempaan.
jos ero kuitenkin houkuttaa enemmän kuin raaka työ perheen ja parisuhteen säilyttämiseksi, kannattaa miettiä loppuun asti mihin sitoutuu tapaamisasioissa. lapsen etu lienee sinullekin se tärkein, eikös? mitä se sitten tarkoittakaan käytännössä.
en ole sanonnut että olisin äitiä parempi hoitamaan se vaan on menny sellaiseksi että kun olemme kummatkin himassa niin kaikki mitä pojan kanssa tehdään niin aina se sanoo että isän kanssa teen jos äiti yrittää niin se nostaa kyllä semmosen metelin siis tarkoitan pihallemenot iltatoimet nukkumiset ja niin edellee
Olisin kysynyt, jos itse laittaisitte repun selkään ja lapset pysyisyvät kotona. Vuoroviikoin toinen lasten kanssa.
Toisaalta kaksi kotia voi olla lapsille rikkaus.
Poika on vielä aika pieni, 4,5 vee. Mielestäni hän tarvitsee yhden ydin kodin, eikä ole pojan etujen mukaista laittaa häntä matkaamaan kahden "kodin" väliä. Mutta sosiaalivalvojan luona voitte tehdä sopimuksen esim. pidennetystä v-lopusta-, (to-su), jolloin näet poikaasi enemmän. Voit halutessasi pyytää tapaamisia myös lomaviikoilla; talvisaikaan viikko ja kesällä viikko tai enemmän. Jos exäsi ei tähän suostu, asiasta voidaan viime metreillä puida oikeudessa. Kun poika kasvaa ja alkaa olla kouluikäinen, hän voi jo itse pyytää päästä luoksesi, jolloin vuoroviikot voisivat sopia kuvioon.
Miten päättelet ettei ole lapsen edun mukaista matkata kahden kodin väliä? Meillä lapset voivat todella huonosti kun eivät nähneet isäänsä kuin kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Nyt vuoroviikot ovat saaneet lapset onnellisiksi ja tasapainoisiksi. Lapset olivat 3 ja 4 v kun erosimme. Jos äiti ei tähän suostu, isä voisi alkaa lapsen huoltajaksi ja äiti tapaisi lasta joka toinen viikonloppu. Näin äitikin huomaa missä mennään : )
Pienen lapsen edun mukaista ei ole irrottaa häntä omasta tutusta ympäristöstään, tutuista leikkikaluistaan, tutuista ihmisistä eikä arjen rutiineista. Nämä ovat asioita yhdessä, jotka luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Varsinkin, jos lapsi on äidin kasvattama ( niin kuin meillä ), on luonnotonta "repiä" äitiä irti lapsestaan. Eikä isä niin vaan voi ryhtyä lapsen huoltajaksi, jos äitikin on olemassa. Tähän asiaan kasvetaan. Jotta suhde isäänkin säilyisi, lapsen tulee toki tavata myös isäänsä.Ja isompana se onkin helpompaa, kun perusturvallisuus on on luotu. Kyseisen kirjoittajan lapsi on ensimmäinen (ainoa ), eikä hänellä ole sisaruksia, josta esim. saada turvaa vaihtojen aikana. Se, että lapsenne ovat voineet huonosti, voi riippua sadasta muusta asiasta, esim. suhteenne päättymisen kireydestä. Ei lapset ole tyhmiä. En silti väitä, että isää ei olisi ikävä.
Mikäli »Pienen lapsen edun mukaista ei ole irrottaa häntä omasta tutusta ympäristöstään, tutuista leikkikaluistaan, tutuista ihmisistä eikä arjen rutiineista» niin silloinhan lapsen edun mukaista ei ole muuttaa äitinsä matkassa kun äiti muuttaa uuden luo.
Äiti ei myöskään aina ole lapsen ainoa kasvattaja. Näin ollen on typerää väittää yleistysten perusteella että kaksi kotia olisi huonompi vaihtoehto kuin yksi koti ja yksi (tai jopa useampi) kyläpaikka.
Jos lapsi muuttaa äidinsä kanssa uuden miehen luo, niin silloin ei muutu kuin konkreettinen koti. Tod.näk. KAIKKI muut turvallisuuden luojat tulevat mukana! Äiti itse, leikkikalut, rutiinit ja tutut ihmiset, tulevat mukana. Ja luullakseni lapsikin on jo tutustunut uuteen isään, jos äidin kanssa avosuhteeseen haluavat. Mielestäni tämä on täysin lapsen iästä kiinni, PIENIÄ ei vain laiteta matkaamaan viikoittain kahden kodin väliä. Mielestäni kaksi kotia on huonompi vaihtoehto noin pienelle.PISTE.Ja vaikkei äiti ole ainoa kasvattaja, niin usein pääasiallinen hän kuitenkin on, jonka "kautta" lapsi saa turvallisuuden tunteensa.
Melko harvoin olen enää parittoman isän kanssa samaa mieltä, mutta tässä asiassa olen.
Jos kumpi tahansa vanhemmista muuttaa suoraan perheensä luota uuden mies- tai naisystävän luokse, ei sinne pitäisi lasta ilman tutustumista ainakaan raahata mukana.
Siinä minun mielestäni katoaa lähes kaikki turvallisuus lapsen elämästä.
Ei kai kukaan aikuinenkaan haluaisi mennä toisen määräyksestä asumaan ventovieraan ihmisen kotiin?
Olen henkilökohtaisesti vuoroviikkosysteemiä vastaan, mutta en ole myöskään sitä mieltä että äiti olisi automaattisesti lapselle paras kasvattaja.
Nyt on itse asia hävinnyt sivuseikkoihin. Ei äiti automaattisesti olekaan välttämättä lapsen paras kasvattaja, sehän riippuu myös siitä, paljonko äiti on lastaan alusta alkaen kasvattanut suhteessa isään. (Alkuperäinen isä sanoo kylvettävänsä ja leikkivänsä lapsen kanssa, ilmeisesti äitä hoitaa muun, ja se muu on myös paljon=lapsen kasvatus.)Toisena syynä oli selkeästi lapsen ikä, edelleenkään pientä lasta en laittaisi kahden kodin välille reppuselässä. Kirjoitin aiemmin omakohtaisista kokemuksistani. Samankaltaisessa tapauksessa lapsen etuna on pysyä lähivanhemman arjessa. Totuus on, että elämä jatkuu eronkin jälkeen, ja uusia suhteita solmitaan. Jos muuttoa harkitaan uuden mies/naisystävän kanssa, on lapsi jo (toivottavati )tutustunut hyvin tulevaan isä/äitipuoleen. On lähivanhemman tehtävä arvioida, kuinka turvalliseksi olo muuttuu sen jälkeen. Itse en heppoisin perustein muuttaisi uuden miesystävän kanssa yhteen, mutta en sano ettei se olisi mahdollista. Jos puitteet olisi kunnolliset, miksi näin ei voisi tehdä. Ei silloin mielestäni katoa turvallisuus lapsen elämästä. Ei äiti eikä isä ole täysin järjissään, jos lapsi pitää heti raahata uuteen parisuhteeseen tutustuttamatta häntä tuoreeseen partneriin HYVIN. Ja muutenkin ero on hyvä ensin käydä lapi itsekseen ennen kuin uutta suhdetta etsii.
Lapsella on oikeus ylläpitää suhde molempaan vanhempaansa vaikka vanhempien parisuhde ei enää jatkukaan.
Vanhempien harkitessa sitä, kumpi heistä asuu eron jälkeen lasten kanssa, kannattaa pohtia mm. seuraavia seikkoja:
onko toisella vanhemmista paremmat taloudelliset edellytykset turvata lasten tulevaisuus?
kumpi vanhemmista on ollut lasten arjesta enemmän vastuussa?
mitä lapset toivovat? Onko lasten sukupuolella merkitystä?
kumpi vanhemmista todennäköisemmin hoitaa velvollisuutensa myös tapaavana vanhempana?
Minkäänlaista ehdotonta lakisääteistä tapaamismallia ei ole olemassa.
Vanhemmat voivat sopia tapaamiset sellaisiksi, että ne täyttävät lapsen ja vanhempien tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhempien työajat, asuinolot, lapsen harrastukset, vanhempien välinen etäisyys ja käytettävissä oleva rahakin vaikuttavat, millaisiksi tapaamiset muotoutuvat.
...sillä mun mielestä viikko/viikko systeemi on lasten puolittamista. Voi olla ettei lapsi omistakaan kahta kotia vaan nolla (äidin koti ja isän koti) ja se ei ole todellakaan hyvä tilanne.