Haluan lapsen, mutta mieheni ei halua

Älä vaan lopeta salaa pillereitä. Mikä soppa siitäkin sitten tulisi? Miehesi ihan varmasti meinaan epäilisi, että olisit niin tehnyt. Niin, toi onkin hankalaa...mulla on kanssa ehkä hiukan sama tilanne. No siis mieheni haluaa lapsia, kuulemma, mutta tuntuu, että mikään ajankohta ei vaan ole oikea...tsemppiä sinne.

salailuun tai petkutukseen.Se olisi ehkä helppoa,mutta itsekästä. Ja kokemuksesta voin sanoa,että mikään kumppani ei ole niin hankala kuin pakotettu kumppani.

Aikoinaan manguin lasta exälleni ja siitä tuli ihan pakkomielle,etenkin kun terveydentilani oli hedelmällisyyden suhteen aikapeliä.

Mies oli kaikkea muuta kun innolla asiassa mukana ja se heijastui ihan kaikkeen meidän elämässä.Luulen,että olin pakottamassa häntä liian suureen vastuuseen,johon hän ei vielä kokenut olevansa valmis ja siksi alkoi tapahtumaan kaikenlaista.

Olin itse valmis perustamaan perheen ja rakastin silloista kumppaniani aivan valtavasti ja pidin itsestään selvänä,että kyllä hänkin on samalla aaltopituudella ja tuntee samoin.

Emme kuitenkaan olleet samalla aaltopituudella ja kumppanini veti mulle roolia.Joka tosin paljastui sitten ikävällä tavalla.Miehen uskottomuutena ja minun välttelynä.Ilkeilynä ja ilkkumisena,kunnon matseina.

Olin päättänyt saada lapsen ja mies oli päättänyt palata poikamieheksi.Tiedä sitten oliko kaikki vain lapsettomuudesta johtuvaa,vaiko jotain muutakin.Todennäköisesti monen asian summa,joka ajoi meidät erilleen.No tänä päivänä kummallakin on asiat hyvin omillaan ja uudessa parisuhteessa,joten en muistele pahalla enkä kaipaa niihin aikoihin =)

Toisin sanoen,pakotettuna ihminen alkaa protestoida ja se ei välttämättä tapahdu suoraan,mutta ilmenee mm.pakoiluna,välttelynä ja jäät asiasi kanssa kokonaan yksin.

Toiset kasvaa asian myötä toiset poistuu paikalta joko jo ennen kun lapsi tulee tai kun lapsi on maailmassa.

En toki voi väittää,että se just näin olisi kaikilla,mutta tämmöset riskit on kuitenkin ihan hyvä ottaa huomioon,ennen kun alkaa pakottamaan tai omin päin tekemään päätöksiä.

Parempi lopputulos tulee jos pääsette yhteisymmärrykseen.Jo aiheesta puhumisen välttely kertoo,että asia ei välttämättä kiinnosta tällä hetkellä miestäsi.Toki puhuminen ei ole kellekkään pahasta ja se olisi reilua sinuakin kohtaan istua alas ja jutella asiat selviksi.

Onnea tulevaan!!

Meillä vähän samatilanne että minun kello tikittää ja ja miehen kello on vielä vaiheessa =)
Olen kuitenkin huomannut että painostus ei auta asiaa ja pahainta on se että kun ei oikeen voi puhua miehelleni asiasta mistä voisin vatvoa tunti kausia, joka tapauksessa olen antanut asian nyt hiukan rauhoittua ja jutella uudestaan sitten vähän ajan päästä. Mutta suurin pelkoni on että käymme tätä keskustelua vielä 5 vuodenkin jälkeen, siis mistä sitten tietää ettei mies sanoo samaa silloin. Vaikka meille mies sanoo kyllä haluavansa lapsia, mutta hänen mielestään aika ei nyt ole sopiva....itse en ymmärrä tuota vastausta, koska raha asiamme, oma asunto ja kaikki on hyvin...no ehkä se on pientä pelokkuutta tai jotain muuta...

Kuitenkin jos miehesi ei ole sinulle edes sanonut haluavansa lapsia, kannattaisi teidän jutella kunnolla, että kuuluuko lapset teidän tulevaisuusteen. Meinaan ettet huomaa 10 vuoden päästä eläväsi samassa pisteessä ja miehesi ei edelleenkään halua lapsia.
Pillereitten lopettamista salaa en ryhtyisi siihen. Silloin pakotat miehesi vanhemmuuteen ja hän joko kantaa vastuun tai lähtee ovet paukkuen ja olisiko se sitten hyvä.....ei! Tai hän kasvattaa kanssasi lapsen pelkästään velvollisuuden tunteesta ja pystyisitkö elämään hänen kanssaan ja kun aina tuon lapsen näät ja muistat tehneesi väärin. Tuskin pystyisit siihen itsekkään??

Koita nyt vaan saada mieheltäsi vastauksia, haluuko hän lapsia laisinkaan ja miten ja milloin on ajatellut niitä haluavan??

moi!
minkä ikäinen sitten olet? sanoit haluavasi olla nuori äiti..
itse olen kohta 22 ja niin hirveä vauvakuume on että eilen aloin neulo vauvan nuttua..
sama tilanne, elikä mies ei halua lasta vielä moneen vuoteen ja itse meinaan ihan pakahtua kun ajattelen lasta..
haluaisitko vaihtaa ajatuksia ja kirjotella meiliin?
mua ainakin ahdistaa kun kenellekään ei oikein voi puhua kun kukaan ei ymmärrä miten "näin" nuorena voi haluta lapsen..

Mulla on samantapainen ongelma kihlattuni kanssa. Lopetin pillerit kylläkin lääkärin kehotuksesta viime vuoden puolella muista syistä. Tuolloin keskustelimme ekan kerran miekkosen kanssa vauvahaaveistani.

Olen aina haaveillut saavani lapsen nuorena (nyt 25 v) ja olen kokenut olevani itse siihen valmis jo usean vuoden ajan. Olemme seurustelleet noin 10 vuotta, joten tunnen mieheni, rakastan häntä ja tiedän haluavani hänestä lasteni isän. Tiedän, että hänestä tulisi aivan ihana isä ja kasvatusperiaatteemme ovat täysin samanlaiset. Tiedän, että hänkin on luultavasti valmis lapsen kasvatukseen, mutta ongelmana on että hän luulee saavansa jostain merkin, että haluaa juuri nyt lapsen ja on siihen 100 % valmis. Mieheni on sanonut keskusteluissamme, että hän haluaisi lapsen vuoden kuluttua, mutta olen kertonut, että valitettavasti emme voi sanoa, että ensi vuoden kesäkuussa meille syntyy lapsi, vaan se syntyy kun luoja meille sen mahdollisuuden antaa. Tiedän, että ei ole järkevää lähteä painostamaan ketään hankkimaan lapsia ja meidän tapauksessa mieheni on sanonut, että häntä ei saa painostaa, mutta häntä tulee muistuttaa säännöllisesti, että hän pohtisi ja miettisi ajatusta lapsesta.

Näin puoli vuotta keskustelun aloittamisen jälkeen näen jo valoa tunnelin päässä ja uskon että lähiaikoina aloitamme yrityksen. Mutta ohjeena sanoisin, että älä missään nimessä ilman yhteistä päätöstä jätä pilleireitä pois. Miehelläsi on oikeus tietää asiasta. Aloita nyt miehesi pehmittely asiaa kohtaan. Miehillä ei taida olla tapana mietiskellä lapsiasioita kovinkaan nuorena, kuten me naiset teemme.