Joka kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää,
oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut,ilot ja huolet,
mutta ei hätää,ystävä kantoi siitä puolet.
Ystävyydellä on monet kasvot.
Mistä tunnet sä ystävän??
He kantoivat ruukkua keveää,
oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut,ilot ja huolet,
mutta ei hätää,ystävä kantoi siitä puolet.
Ystävyydellä on monet kasvot.
Mistä tunnet sä ystävän??
Vastaukset 40
Vanhimmat
ei kukaan viereen jää,
monta on mulla tuttavaa,
kuinka heistä ystävän saa?
Matkat on pitkät ja kiire tää,
jokaisen omaa elämää,
en tunkeilla tahdo mitenkään
siksi kai aina yksin jään?
Anna aikaa itsellesi,
mutta myös tunteillesi.
Harkintaa kun osaat käyttää,
kohta kaikki hyvältä näyttää.
laastari suhteet,ne satuttaa.
Tokihan niitäkin voit käyttää,
eriasia on mitä todella haluat,
siis aika kaiken näyttää.:))
jos ei muutama puolituttu
tarinaa muuttais suuremmaks
kylillä juoruis isommaks
on ystävän merkki kaiketi tää
sun juttus salaisuudeks jää
sais kertoa asiat ikävätkin
ei kuulis niitä muilta ees pätkin
on perheessä asiat ihan omat
aikaa vaan vapaapäivät ja lomat
puolison kanssa kun pohtii näitä
ei juoruilta tarvii katkoa päitä
...muutama todella tärkeä ihminen on elämässäni...
Heille olen kiitollinen... ja toivoisin että osaisin edes joskus olla arvoisensa....
Ystävän seurassa tunnen olevani hyväksytty kaikkine omalaatuisuuksineni....
En ystävysty helposti, vaan pikemminkin pidättäydyn kohtaamasta uusia ihmisiä...
Mulla on muutama todella hyvä ystävä,
en ole mikään joukkosielu.
Paremminkin oman tien kulkija.
Mulla menee todella kauan ,ennenkö hyväksyn ystävikseni jonkun uuden ihmisen.
Ystävyyteni perustuu luottamukseen,mikä on tärkeintä elämässä.
Omalaatuisuuksia,niitä meilä on jokaisella,
ihminen on juuri sellainen kun on:))
...miten sitä sitten joskus käykään....
Ystävyys syntyy odottamattomienkin ihmisten kesken...kuin huomaamatta ja saattaa kantaa vuosien, vuosikymmenten yli.
Ystävyys velvoittaa... Ja tuota velvoituksen taakkaa itseni osalta en haluaisi enää lisätä...siis jo nyt tuntuu, että ystäväni pitävät musta huolta enemmän kuin tarpeeksi... itse en ole lainkaan niin hyvin kykenevä toisista huolehtimaan ja siksi tunnen aina välillä syyllisyyttä.... ja olen suuresti heille kiitollinen....
Toisaalta pelko että kuormitan muita, saa aikaan sen, että sitä koettaa olla vähemmän vaivaksi, joskus jopa ottamatta yhteyttä pitkiin aikoihin...
Onneksi nämä tärkeät ihmiset tuntuvat ymmärtävän jopa tuonkin!
Minulla on katko mennossa erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa, kateus, se paholaisen ottosisko, ilmeisesti sotkee kuvioita.
Mutta en tiedä onko se hyvä vai paha, en tunne surua, oliko tämän ystävyyden loputtavakin, mene ja tiedä.
En ole minäkään hyvä ystävystymään, että siltä kantilta tää on paskajuttu.
Kun yksi ovi kolahtaa kiinni, toivottavasti uusi on jo raollaan?
Ystävystymisiin.
Joskus ystävyyden loppuminen tavalla tai toisella satuttaa.
Tulee mietittyä oliko se todellista ystävyyttä,vaiko sanan helinää.
Ehkä väärin käsityksiä,sanoista teoista ,jotka eivät tarkoittaneet yhtään mitään.
Liian monien ovien aukaiseminen,sekin on työlästä.
Toivottavasti sinä löydät oven joka avautuu itsestään,ilman suuria ponnistuksia:))
Arvostan sitä, ettei ystävä suutu pienestä ja tappelee riidat kunnolla loppuun asti kääntämättä selkäänsä sekä puhuu kanssani totta, osaa kohdata vaikeatkin asiat ystävyydessä. Uskon, että jos hyväksyy toisen heikkoudet nauttii kaksinverroin toisen hyvistä puolista.Pääasia, ettei ystävyys ala muistuttamaan parisuhdetta ja perustuu henkiseen väljyyteen.
Toki ystävyys kahden erisukupuolta olevan ihmisen keskellä voi muuttua parisuhteeksi,jos niin haluaa.
On kuitenkin asioita,jotka haluaa jakaa todella hyvän ystävän kanssa.
Asioita jotka eivät kuulu parisuhteeseen,vaan ovat kahden ystävän välisiä asioita.
Jos sä epäröit oisko tuo,
joka tervehtien tulee luo.
Tosiystävä laisinkaan,
mistä sen tietään saan.
Tehkää vuorille vaellus,
tämä yhteinen ponnistus,
jonka ystäväs kanssa jaat,
johan tietää saat.
Jos hän pelkää ja vaikertaa,
koska väsyy ja horjahtaa.
Jos hän huutaa kun sua ei näy,
vieras kanssasi käy.
Älä sorru sä pilkkaamaan,
vaikka on hän mies tasamaan.
Hän ei sovi sun seuraasi,
eikä lauluusi.
Jos hän vierelläs kalpenee,
mutta sisulla etenee.
Jos hän kätensä ojentaa,
kun sun on oikein vaikeaa.
Jos hän rinnallas taistelee,
yhdessä huipulta katselee.
Silloin tiedän sun löytävän
tosi ystävän.
Huomenta! ¨
Elämän polkuja kuljetaa,
Toinen toistamme tuetaan.
Välillä seesteiseltä kaikki näyttää,
Toisinaan taas ukkospilvet taivaan täyttää.
Kaksi vaan on kulkijaa,jotka elämän polkua yhdessä taivaltaa.
Kaunista on katseltavaa,
He toinen toisiansa aidosti rakastaa.
Kääk mikä runo,,nooh välillä viskoo pahimman kerran:)))
Mut F-i-a kiitos,sun runo oli ihana:))
tunnen jo perseestä, ilman housuja siis kun oon aika tarkkaan katsonut niin kyllähän siinä oppii.
Ihan kiva sulle,ajattele nyt jos sulla ei ois näköö tallella,niin ois sunkin elämä tosi kurjaa:))
Itse huomasin,että kun sairastuin,niin odotin,että "hyvä ystäväni" kävisi luonani ja pitäisi yhteyttä muutenkin...mutta erehdyin...eli epäilempä hänen "oikeaa" ystävyyttään nyt?! :((
Joten ystävyydellä on monet kasvot todellakin.
olin itse 2 kk lähes petipotilaana, 4 puhelua sain sinä aikana perheen ulkopuolelta, kukaan vieras ei tullut katsomaan, lapset kantoivat kirjastosta kirjoja jottei tule aika maatessa pitkäksi...
miten ystävät kaikkoaa,jos toinen sairastuu...tosi ystäviä..ja pask....sanon minä!
No,pärjäähän tuota näinkin,onneksi on rakas sisko,joka pitää yhteyttä :)
Koitetaan vaan taaplata eteenpäin,vaikka sisulla :))
mutta joka tapauksessa minulla nuo siskot soitti ei puhettakaan että olisi tulleet käymään, en tiedä mutta niillä taisi olla jonkinlainen vuorosysteemi ;) ja sitten tietty surkuttelivat seläntakana??
viimeisin keno on jättää ihminen oman onnensa nojaan jos sairastuu.
En todellakaan voi koskaan ymmärtää kyseistä käyttäytymistä.
Tosi ystävän luulisi panostavan ystävyyteen niin huonoina,kun hyvinä aikoina.
Eihän sairastuminen ole kuolema,ne on kaksi asiaa erikseen.
Kuolema on lopullista luopumista.
Ystävyytä voi punnita todella monen asian kautta.
Tosi ystävä hyväksyy toisen ihmisen juuri sellaisena kun hän on:)
Minullakin on ns. ystävä.
Hän on hieman kaksinaamainen , ikävä piirre.
Oman edun tavoittelua vähän joka suhteessa.
Ystävä ei soita vähään aikaan kun kyseenalaistan hänen kommentinsa jotka ei niin positiivisia.
Ystävä haukkuu siskonsa , äitinsä ja muut ystävänsä , miksei siis myös minua.
Ystävällä omat asiat nyt hyvin , mitä se minun murheitani kuuntelemaan.
Taitaa olla entinen ystävä.
Kyllä maailma on katala.
Mitä kerroit,ei mielestäni ole todellista ystävyyttä.
Minä itse tyypit,ne vasta rasittavia onkin.
Onneksi ihmisistä vain vähemmistö kuuluu siihen kastiin.
Kerran hänelle tulee aika jolloin hän ehkä tarvitsee ystävää.
Onko hän silloin yksin,luulempa niin.
Ketä hän saa siitä syyttää itseään,omaa käyttäytymistään.
Kerran menetetty ystävys,sitä on vaikea uudelleen lämmitää.
Vanha ystävyys on parempi kuin pussilinen uusia.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa , se itse siihen lankee.
Ikävää on käydä kantapääyliopisto tässä ystävyydessäkin.
Parempi kun pussillinen uusia.
Ehkä siitä oppii jotain,kun kantapään kautta
opettelee.
Mikään ei ole varmaa,koskaan mikään ystävyys suhde ei ole sataprosenttisen varmalla pohjalla.
Kuitenkin siihen on hyvä tähdätä.
ystävä:
Kun löysin vanhan riskin naakan
hän yksin kantaa minun taakan
Jos Naakka elämääsi parantaa.
Voimat häneltä joskus vähenee,
kun elämää tarpeeksi elelee.
oletko valmis sä kantamaan taakkaa,
ilman ystävääsi vanhaa naakkaa:)
Kun naakka ensin kaikkensa antaa,
niin lupaan sitten molempia kantaa.
lopulta pääsevät taakka ja naakka,
täysissä voimissa maaliin saakka.
tai edessä on hirmuinen peto?
Kestääkö ystävyys kolhuja tässä,
naakan kanssa eletyssä elämässä.
Parempi on jo nyt periksi antaa,
Naakkaa jo hoivata helliä tässä,välillä karussakin elämässä.
Naakan kanssa onnen voit nyt jo jakaa,
kunhan on tiesi turvallinen ja vakaa.
riimittely pikkuisen tökkimään.
Kyllä molemmat jaksan perille kantaa,
kun tiedän et' naakka kunnolla antaa.
Koska en harrasta riimittelyä:))
Hyvää viikonloppua kuitenkin sulle:))
...kerrotaan monista pettymyksistä ystäviin...
Muistaispas itse aina toimia niin, ettei pahoita ystävänsä mieltä.... Minä en ainakaan tunne olevani niin hyvä, että tuon osaisin!
Vaan kun on lähdetty elämään mukaan,
yritetään ystävistämme välittää.
Omana itsenämme kuljetaan,
ystäviä parhaalla mahdollisella
tavalla tuetaan.
Siitä meistä jokainen voimaa saa,
näin jaksamme edespäin askeltaa.
kerran tulee päivä koska sitä ei tiedä kukaan,
kun on lähdettävä noutajan mukaan.
Näin ollen nyt ja tässä elämää eletään ,itsestämme ja ystävistämme huolta pidetään.
...mulle on suotu ystävät, joista voin vain olla kiitollinen... ja toivoa että heillä löytyisi myös vastaavia ihmisiä ...
Kuin, että tosi kuvaava ja kaunis runo ystävyydestä.
Sitähän se on. Ystävän mielipaha ja vastoinkäymiset ovat hyvä puntari. Moni ei jaksa kantaa sitä puolta ruukusta. Se on toisaalta varsin inhimillistä. Iloon on helppo yhtyä. On kiva taputella kaveria selkään ja tuulettaa hänenkin puolestaan. Kun on murhetta, loppuvat sanat. Kaikki kuulostaa niin "moneen kertaan sanotulta". Kuin sanahelinää heittelisi, vaikka sydämestään kaiken sanookin.
Usein riittä pelkkä katse,kosketus,ilmeet, eleet.
Vaikeissakin asioissa hyvän ystävän pelkkä läsnäolo riittää.
Tietoisuus siitä,että sinusta välitetään aidosti juuri sellaisena ihmisenä kun olet.
Koska hyvä ystävä ei koskaan kulje perässä,se kulkee rinnallasi niin hyvinä ,kuin huonoina päivinä.
Se ojentaa käden,kun tarvitset apua siihen on sinun hyvä tarttua.
Hyvä ystävyys on kahden kauppa,ilman velvoitteita,ilman loppusummaa.
se vaan on:))
olla lähellä,mutta sopivan kaukana..oli sitten kyseessä onni tai onnettomuus.
Ystävälle täytyy antaa aikaa miettiä omia tunteitaan.
Ystävä jakaa vain ne tunteensa,jotka haluaa.
Ystävä ei ole ystävyydestä tilitysvelvollinen ja ystävä ymmärtää sen:)
Ystävyyttä on monenlaista.
Parhaiten tosi ystävän tunnistaa,jokainen meistä omalla tavallaan.
Ystävyyttä pitää vaalia,aikaa sille antamalla.
Mikään ei tule hetkessä.
Ystäviä tulee ja menee,tosi ystävät jäävät:)
Kun oma itsesi olla voit
ja silti onnen tunteen koit.
Kun harmaat aamut jäävät historiaan
ja hymy suunpieleen muuttaa asumaan.
Ajatus ystävyydestä tuo elämään värejä uusia,
se hioo, se muovaa, hyväksyy ja ymmärtää.
Kaksi maailmaa muuttuu yhdeksi,
sulautuu suureksi ihmeeksi
Ystävyyden piiriin kun kuulutaan
on elämä kumman keveää...
Siitä tunsin mä ystävän
kun hänet kohtasin
Matkaa jatkoimme samaa ruukkua kantaen
ystävyyttämme vaalien
Matkalla tällä viivymme yhä
on ystävyytemme meille pyhä
Elämä iloineen ja suruineen,
kaikkine uusine sävyineen
Tuohon on todella vaikea lisätä mitään.
Erittäin kauniita ajatuksia ystävyydestä.
Jokaisen meistä tulisi ymmärtää ystävyyden tärkeyden.
Kiitos:))
Ystävyyttä on monenlaista,
siihen mahtuu monta miestä ja naista.
Viikonloppu taas jo koittaa,
valo pimeydenkin voittaa.
Nauti elämästä relaa,
älä turhia murheita kelaa.
tämän myötä kaikille teille,
Tähänkin ketjuun eksyneille.
Haluan toivottaa viikoloppua hyvää:))
palataan:))
Kertovan:)