Isäni on sairaalassa. Kerrankos sitä ihminen sairastuu. Hyvin yleistä on, että kasvaimiakin löytyy. On syöpää. Vanhemmat kuolevat, mutta vain muiden. Minun ei. Minä en halua edes ajatella sellaista. Se on minulle kertakaikkisen mahdoton yhtälö kestettäväksi, ylipäästäväksi.
Kasvain - mahdollisesti syöpä. Tutkimukset jatkuvat. Mitä minä voin? En mitään. En voi kääntää aikaa taaksepäin. En voi enää ajatella, että vain muiden kohdalla nämä asiat tulevat eteen.
Toivo ei ole menetetty. Jos se on syöpää, on kai hoitokeinoja. Niin ainakin ajattelen.
Miksi tämä silti lyö kuin halolla rintaan? En ole koskaan sanonut isälleni, että sinä olet minulle rakas. En ole sitä äidillenikään tarpeeksi osoittanut. Ehkä saan uuden mahdollisuuden.
Miten te olette pärjänneet vastaavissa tilanteissa? Mikä teitä on kantanut?
Voinko jakaa kanssanne
13
791
Vastaukset
- umpisolmu
...joutunut kohtaamaan tilannetta....
ja tunnistan tuon ajatuksen: Minun vanhemmilleni ei voi käydä mitään. Olen siis kuin pupu pää pensaassa, mutta ajatuskin on liian ahdistava.
Uskon, että vaikka et olisi sanallisesti ilmaissut rakkauttasia, on isäsi sen olemassaolon kyllä havainnut! - blackwomans
Lapsuudesta,niitä hyviä toivottavasti.
toivon niiden auttavan elämässäsi eteenpäin.
Läheisen ihmisen sairaus,menettäminen satuttaa.
Usein jää niin paljon sanomatta.
Tänäpäivänä syövän hoitomuodot ovat todella hyviä,
usein lääkehoidot,leikkaukset,saavat aikaan hyviä lopputuloksia.
Riippuen tietysti paikasta,missä syöpä todetaan.
sekä mahdollisten etäpesäkkeiden määrästä.
Tämä on ehkä karua faktaa,mutta kuitenkin totta.
Toivon sinulle voimia kestämään,hänen mahdollisen sairautensa. tunteesi että rakastat häntä!
En osaa auttaa muutoin, isäni on ollut haudassa yli 10 vuotta ja silloin meni ykskaks, ei ollut sanottavissa/tehtävissä mitään...Vuosia sitten isäni sairasti kahta vakava sairautta... Johon toiseen sitten menehtyi. Neljännen sydärin jälkeen äitini kysyi sairaalassa minulta, selviikö isä tästä. Aika paha paikka oli... ei siinä auttanut kuin totuutta katsoa silmään ja sanoa "ehkä tästä, mutta ei enää seuraavasta"... silloin en tiennytkään kuinka oikeassa olin. SE viides oli viimeinen...
Ei sitä sanoin tarvitse osoittaa että rakastaa toista, se ei vaan kaikilta luonnistu. Se että käyt häntä säännöllisesti katsomassa, silloin hän tietää että hänestä välitetään ja silloin hän tietää että häntä rakastetaan.
Kovaahan se elämä tuossa tietämättömyydessä on. Positiivisuus auttaa sinua ja isääsi, koitat pitää hänet hyvällä miellellä kun moikkailet häntä. Muistat tukea äitiäsikin. Omat lapset auttavat asiassa, saavat sinut hetkeksi pois arjesta.
Jaksamisia sinulle toivotan...=))))- Rokkihirvi
Eipä täältä oo kukaan toistaiseksi hengissä selvinnyt.
Mulla on kuolemasta paljon kokemusta, hyvin läheltäkin on liipannut. Mikä kantaa? Nöyryys elämän edessä kait. Faktojen hyväksyminen, oman ja läheistensä kuolevaisuuden hyväksyminen. Omien rakkaiden päivittäinen halaaminen, tunteiden näyttäminen arkisen aherruksen ohessa...? Silloin ei jää ainakaan mitään sanomatta. Anteeksianto.
Entäs jos menet isän luona käymään, silität kättä, halaat ja sanot että rakastan sua oma isä kulta. Nyt heti, ei huomenna.
Tsemppiä, syöpä ei enää ole kuolemantuomio! - kikakakkonen
Se sattuu kun rakastaa isää.Se on iso törmäys ja voit vain tottua ajatukseen mitä sitten tuleman pitääkin. Ja sinä totut! Jokainen uusi päivä auttaa tottumaan, vaikka sattuisi niin paljon ettei sen kivun loppumiseen millään uskoisi.Jokaikinen arkinen työ ja tehtävä ja asia on yksi askel asian kanssa tottumiseen, joten pakota itsesi elämään arkesi kaikesta huolimatta. Älä mieti liikaa huomista, ole tässä ja nyt.Hyvin harva osaa ennustaa täysin oikein!
Koska isäsi on isäsi, niin tiedät kyllä miten te taas kohtaatte ja löydät eleet ja sanat osoittaa rakkautesi.Älä muutu miksikään ja julista miten tärkeä hän on, jos se ei tunnu luontevalta. Isäsi tuntee sinut ja sinä hänet ja koska olette toisillenne tärkeitä on teillä kyllä kanavanne toisistanne välittämiseen. Isäsi suree yhtä lailla sinua kuin sinä häntä, joten senkin takia ole hänen sama tyttönsä kuin olet aina ollut.
En osaa muuta kuin toivottaa voimia ja ole niin heikko kuin haluat, koska mitä enemmän annat aikaa tuntea tunteesi sen enemmän myös voimasi kasvavat. - p4000
Nämä ovat niitä asioita joihin ei varmaankaan ole suoraa ja selvää vastausta. Jokaisella meillä tulee vastaan samankaltaisia tilanteita ja kaikki ne kuitenkin ovat erillaisia. Jokainen kokee ne omalla tavallaan.
Itse olen miettinyt paljon myös tuota rakkauden osoittamista/osoittamatta jättämistä omien vanhempieni suhteen. On paljon sellaista minkä haluaisin vielä muuttaa ja liian vähän sellaista joista olen hyvillä mielin. Mutta, aika mennyt palaja ei koskaan, iäksi se taakse jäänyt on. Lääkettä ei löydy sielun tuskaan, jonka eilinen toi tullessaan. Unohdus ei lohtua voi antaa, tehtyä ei tyhjäks tehdä voi. Turhaan etsiä saan onnen rantaa...
On kuitenkin olemassa armo, joka tulee meidän oman syyttävän omantunnon ulkopuolelta. On olemassa toivo, johon voimme nojata. Usko auttaa jaksamaan. Rakkaus on kaiken kulmakivi.
Koen että nämä tilanteet kasvattavat minua ja vaikka ne surullisia ovatkin sillä hetkellä, en vaihtaisi päivääkään pois. Kaikella on tarkoitus ja elämä on luopumista, lopulta kaikesta meille niin tärkeästä. Mutta mikä minulle on todella tärkeää ja mikä jää kun myös minä lähden...- kokemukseni
Isänä jouduin kokemaan syövän ym.
V. 1998 minulle tehtiin ohitusleikkaus, joka onnistui hyvin (6-ohitusta).
Sitten v.2001 minulta löytyi kaksi eri syöpää, toinen satunnaisesti toista tutkittaessa.
Ne hoidettiin sädehoidolla.
Onnekseni kumpikaan syövistä ei ollut levinnyt muualle kehoon.
Sen jälkeen olen saanut elää tervettä elämää, eikä kontrollitarkastuksissa ole löytynyt merkkejä uusimisesta.
En menettänyt toivoani missään vaiheessa, en hyväksynyt, että kuolisin. Suunnittelin kaikenlaista saairaalassa maatessani. Perheelle sairauteni oli kovempi kuin itselleni. Kai se on niin, että jonka kohdalle se sattuu, sitä saa jostakin voimia taistella vastaan.
Nyt olen saanut monta vuotta herätä aamulla ja todeta itsekseen, hei minähän elän!
Isän tytölle sanoisin jos se isäsi kasvain vaikka sattuisi olemaan pahanlaatuinen, ei sen tarvitse olla kuolinisku. Kuten ed. on mainittu hoidot ovat nykyään niin hyvät, että valtaosa sairastuneista paranee. Kasvaimiahan on myös hyvänlaatuisia. Toivottavasti näin isälläsikin.
Isällesi on paljon helpompaa, kun et yritä olla muuta kuin oma itsesi. Me isät ollaan hyvin ymmärtäväisiä :) - Isän tyttö
kokemukseni kirjoitti:
Isänä jouduin kokemaan syövän ym.
V. 1998 minulle tehtiin ohitusleikkaus, joka onnistui hyvin (6-ohitusta).
Sitten v.2001 minulta löytyi kaksi eri syöpää, toinen satunnaisesti toista tutkittaessa.
Ne hoidettiin sädehoidolla.
Onnekseni kumpikaan syövistä ei ollut levinnyt muualle kehoon.
Sen jälkeen olen saanut elää tervettä elämää, eikä kontrollitarkastuksissa ole löytynyt merkkejä uusimisesta.
En menettänyt toivoani missään vaiheessa, en hyväksynyt, että kuolisin. Suunnittelin kaikenlaista saairaalassa maatessani. Perheelle sairauteni oli kovempi kuin itselleni. Kai se on niin, että jonka kohdalle se sattuu, sitä saa jostakin voimia taistella vastaan.
Nyt olen saanut monta vuotta herätä aamulla ja todeta itsekseen, hei minähän elän!
Isän tytölle sanoisin jos se isäsi kasvain vaikka sattuisi olemaan pahanlaatuinen, ei sen tarvitse olla kuolinisku. Kuten ed. on mainittu hoidot ovat nykyään niin hyvät, että valtaosa sairastuneista paranee. Kasvaimiahan on myös hyvänlaatuisia. Toivottavasti näin isälläsikin.
Isällesi on paljon helpompaa, kun et yritä olla muuta kuin oma itsesi. Me isät ollaan hyvin ymmärtäväisiä :)Viestisi lohdutti. Todella paljon. Kiitos sinulle.
Niin, kyllä isät ymmärtää kai sanomattakin, että he ovat pahuksen tärkeitä ;) ja äidit myös.
Isät eivät tunteile; ei oma isänikään. Kai se on se miehinen luonto. Omista poikalapsistani näen, että tässäkin tapauksessa he ovat realisteja. Vielä ei ole aihetta vuodattaa kyyneleitä. Sitten vasta, kun on tapahtunut jotain peruuttamatonta.
Minä olen meidän suvun itku-Iita. Eikä toinen kälyistäni jää paljon vähemmälle.
tuohon muuta sanoa,kuin että näytä rakkautesi molemmille vanhemmille...Sillä pääsee jo pitkälle..:)
- Isän tyttö
Niin kauan on toivoa, kun on elämää. Välillä olen vahva; sitten taas romahdan ja mietin pahinta mahdollista tulosta. Kuolemaa.
Silti; olen saanut pitää vanhempani ja vielä molemmat heistä jo yli 70 vuotiaiksi. Monet lapset menettävät toisen tai molemmat jo lapsina. Syöpä kaataa nuoria naisia ja miehiä.
Tummissa ajatuksissa kuljen. Joku on saattanut arvatakin, kuka on kirjoittaja. Niisku-myy olen. paapominen ja murehtiminen pois. Parasta olla vain
tavoitettavissa ja osoittaa välittävä läsnäolon-
sa.
Tietyissä vaiheissa sairautta ja rankkoja hoitoja
keho on vain yliherkkä, eikä voi ottaa vastaan si-
tä hellyyttä minkä voisi haluta tarjota.
Välittäminen tulee esiin teoissa, viitesanoissa
ja kasvojen ilmeissä. Ei siihen tarvita sanoja
kertomaan syvitä tunteistaan. Kun tilaisuus tulee,
voi halata ja rutistaa. Huumorin kukkaa voi huo-
letta viljellä, jos mieliala sen sallii.
Valoisalla optimismilla on taipumus keventää niin
omaa, kuin potilaankin painolastia.- tuffe
solut kasvaa hitaammin, syöpä ei välttämättä ole niin kohtalokasta kuin nuorena. Eli syöpäkin kehittyy hitaammin. Niin meille selitettiin, kun mummollani todettiin sitä.
Tsemppiä teille kuitenkin, rankkoja aikoja edessä :(
Ja muuten.. kyllä vanhempasi tietää sanomattakin kuinka tärkeänä pidät heitä, tiedäthän sinäkin kuinka paljon omat lapsesi arvostaa sinua :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka1053163GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad?
GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad? Tänään jännittävä finaalilähetys431167- 831142
Tämä on kyllä heittämällä erikoisin ihmissuhde mitä on koskaan ollut
Hulluinta on se että ei edes ole varsinaista suhdetta minkäänlaista, mutta tuntuu kuin olisit elämässäni mukana koko aja521075Helikopteri pörrää ja POLIISIT on eristettynä pururadan vieressä!
Suojatehtävä pitää kiireisenä. Kulut ovat kovat!331011- 67878
- 53857
Tunnustan
Vaikka peitän sen erittäin hyvin niin tunnustan että pidän sinusta erittäin paljon, mieheltä naiselle39852- 45847
Autolla puuhun
Halapahallin kohilla auto puuhun, lujaa on tultu ja ei oo pysyny hallinnassa. Taisipa olla lundin pojan auto, eipä tainn24831