Ollos tervehditty, magiapalstan kansa!
Kuunnelkaos, oi kuunnelkaos tätä puhetta puolesta elämän ja luonnon, eläinten ja eläintenkaltaisten, lasten ja lapsenmielisten.
Olipa kerran sivistyssana nimeltä "holismi". Kerran holismi meni K-kauppaan ja kuuli siellä mummelin sanovan kauhuissaan "Voi kauhistuksen kanahäkki, kaikki sämpylät ovat nykyään samaa pullamössöä!". Holismi oli tällöin vielä pieni, vain kolmevuotias.
Siitä lähtien holismi ei päässyt rauhaan ajatukselta. Se mietti mikä sen tarkoitus on. Sitä kutsuttiin sivistyssanaksi, mikä oli sille itselle aina tuntunut jonkinlaiselta riippakiveltä tai jopa ikävältä leimalta. Sitä osoiteltiin sormella ja se kirjoitettiin usein lainausmerkkeihin. Eihän se ollut edes mikään oikea sana, niin hän oli kuullut sanottavan pimeillä kujilla, joilla partaansa paukuttavat surkeat lihavat skeptikot asuivat mustissa roskasäkeissä ja keittelivät vettä joka kiehui sadassa asteessa alumiinikattiloissa.
Milloin tahansa joku lähestyi tätä sakkia jonkin asian tiimoilta, he sanoivat "Silti vesi kiehuu edelleen sadassa asteessa" ja jättivät tämän huomiotta. Heitä ei oikeastaan pelätty, mutta heillä oli paljon valtaa, ja joillakin heistä oli Keskon osakkeita.
Mutta holismi oli vihdoin selvinnyt itsetunto-ongelmistaan. Se oli tajunnut, että havaitsemalla kaiken yhtäaikaa pääsee asioiden ytimeen. Koko ikänsä sitä oli enot ja anopit ja mummot ja pahat äitipuolet haukkuneet taivaanrannanmaalariksi ja hippihöppipöpiksi.
Jälleen kuitenkin tarina rumasta ankanpoikasesta oli käynyt toteen, ja niin holismi kuoriutui tietämättömyyden munasta ikuisen tiedon kanalaan ja sukelsi pyhän ekstaasin pehkuihin.
Jos muna osaisi puhua, se kiittäisi kanaa. Se kertoisi matkastaan manalan tunneleiden halki ja demoneista lassoineen ja sapeleineen, siitä kuinka aurinko vihdoin nousi horisontin ylle ja talven selkä taittui ja kevään ensimmäinen tipu lausui kanaiset sanansa universumille.
Kuka osaisikaan kunnioittaa luontoa ja elämää, joka jättää itse omansa, oman luontonsa ja kehonsa, oman matonsa ja lampaansa vaille hoitoa ja kunniaa. Ken ei tee sopimusta eläinten kanssa, ei itse tule sellaiseksi. Ken ei tule eläimeksi, ei tiedä olevansa jo sellainen, eikä täten tule jumalaksi.
Kaikista eläimistä ihmiselle on kasvanut kaikista kaunein kieli kertoa jumalista. Ei satakielikään päihitä ihmistä - ei mannusta eikä mannan maistajaa - laulukilpailussa.
On siis tehtävä sovinto sisäisten eläinten kanssa. Unohtakaamma vielä hetkeksi sankarit ja intiaanit Kuinka tehdä sopimus sisäisten eläinten kanssa jos emme tee sopimusta luonnon ja maailman kanssa? Kuinka kauan vielä kehtaamme toivoa sisäistä rauhaa tekemättä sovintoa maailman kanssa? Sitä juuri tarkoittaa holismi. Laajentamalla ajatuksemme koskemaan itsemme lisäksi koko maailmaa, pääsemme ytimeen. Pääsemme itseemme. Emme voi tehdä sovintoa oman tulemme taikka vetemme kanssa käymättä tuleen ja veteen tässä ja nyt, tässä maassa ja kaupungissa, näiden ystäviemme kanssa ja tämän elämän puitteissa.
Elämä on pantava likoon.
Sinä tarjosit salmiakkia, minä panin likoon koko elämän. Ja jos saisin uudelleen mahdollisuuden, tekisin saman uudelleen.
Hyvää kevättä!
Rev
Kuunnelkaos, oi kuunnelkaos tätä puhetta puolesta elämän ja luonnon, eläinten ja eläintenkaltaisten, lasten ja lapsenmielisten.
Olipa kerran sivistyssana nimeltä "holismi". Kerran holismi meni K-kauppaan ja kuuli siellä mummelin sanovan kauhuissaan "Voi kauhistuksen kanahäkki, kaikki sämpylät ovat nykyään samaa pullamössöä!". Holismi oli tällöin vielä pieni, vain kolmevuotias.
Siitä lähtien holismi ei päässyt rauhaan ajatukselta. Se mietti mikä sen tarkoitus on. Sitä kutsuttiin sivistyssanaksi, mikä oli sille itselle aina tuntunut jonkinlaiselta riippakiveltä tai jopa ikävältä leimalta. Sitä osoiteltiin sormella ja se kirjoitettiin usein lainausmerkkeihin. Eihän se ollut edes mikään oikea sana, niin hän oli kuullut sanottavan pimeillä kujilla, joilla partaansa paukuttavat surkeat lihavat skeptikot asuivat mustissa roskasäkeissä ja keittelivät vettä joka kiehui sadassa asteessa alumiinikattiloissa.
Milloin tahansa joku lähestyi tätä sakkia jonkin asian tiimoilta, he sanoivat "Silti vesi kiehuu edelleen sadassa asteessa" ja jättivät tämän huomiotta. Heitä ei oikeastaan pelätty, mutta heillä oli paljon valtaa, ja joillakin heistä oli Keskon osakkeita.
Mutta holismi oli vihdoin selvinnyt itsetunto-ongelmistaan. Se oli tajunnut, että havaitsemalla kaiken yhtäaikaa pääsee asioiden ytimeen. Koko ikänsä sitä oli enot ja anopit ja mummot ja pahat äitipuolet haukkuneet taivaanrannanmaalariksi ja hippihöppipöpiksi.
Jälleen kuitenkin tarina rumasta ankanpoikasesta oli käynyt toteen, ja niin holismi kuoriutui tietämättömyyden munasta ikuisen tiedon kanalaan ja sukelsi pyhän ekstaasin pehkuihin.
Jos muna osaisi puhua, se kiittäisi kanaa. Se kertoisi matkastaan manalan tunneleiden halki ja demoneista lassoineen ja sapeleineen, siitä kuinka aurinko vihdoin nousi horisontin ylle ja talven selkä taittui ja kevään ensimmäinen tipu lausui kanaiset sanansa universumille.
Kuka osaisikaan kunnioittaa luontoa ja elämää, joka jättää itse omansa, oman luontonsa ja kehonsa, oman matonsa ja lampaansa vaille hoitoa ja kunniaa. Ken ei tee sopimusta eläinten kanssa, ei itse tule sellaiseksi. Ken ei tule eläimeksi, ei tiedä olevansa jo sellainen, eikä täten tule jumalaksi.
Kaikista eläimistä ihmiselle on kasvanut kaikista kaunein kieli kertoa jumalista. Ei satakielikään päihitä ihmistä - ei mannusta eikä mannan maistajaa - laulukilpailussa.
On siis tehtävä sovinto sisäisten eläinten kanssa. Unohtakaamma vielä hetkeksi sankarit ja intiaanit Kuinka tehdä sopimus sisäisten eläinten kanssa jos emme tee sopimusta luonnon ja maailman kanssa? Kuinka kauan vielä kehtaamme toivoa sisäistä rauhaa tekemättä sovintoa maailman kanssa? Sitä juuri tarkoittaa holismi. Laajentamalla ajatuksemme koskemaan itsemme lisäksi koko maailmaa, pääsemme ytimeen. Pääsemme itseemme. Emme voi tehdä sovintoa oman tulemme taikka vetemme kanssa käymättä tuleen ja veteen tässä ja nyt, tässä maassa ja kaupungissa, näiden ystäviemme kanssa ja tämän elämän puitteissa.
Elämä on pantava likoon.
Sinä tarjosit salmiakkia, minä panin likoon koko elämän. Ja jos saisin uudelleen mahdollisuuden, tekisin saman uudelleen.
Hyvää kevättä!
Rev
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistan kun aikoinaan, alkuaikoina, Topu sanoi että pahinta mitä noidalle voi tehdä on imarrella ja pahinta mitä noita itselleen tehdä, antautua imartelulle. Tai jotain sinne päin.
Ja totta kai siitä sukisi oikea imartelutaisteluiden kehä ja kierre, niin kuin asiaan kuuluu. Ehkä imartelun kehät ja kierteet vielä joissain muodoissa jatkuvat, tiedä niitä, mutta ehkä taisteluiden tiimellyksissä ollaan jotain myös opittu. Uskon niin. Ja siksi kiitos paikallaan kauniista sanoista, vailla kateen katkeruutta.
Tulen leikkiä tulen kanssa ollaan, vaikka vettäkin, ja siksi holistinen sovinto ei suinkaan tarkoita sodan ja riidan loppumista, kuten jo Herakleitos syvällisesti oivalteli. Luonto joka lovesta nousee on raivo, luontoäidin raivo, tulta ja tulikiveä, ja tuli käy taistoon veden kanssa, yhtyy ja muuttuu. Sodan rintamalinjat alati vaihtuvat ja muuttuvat, mutta eivät katoa, niinkin ja näinkin nyt ymmärtyy holismin sovinto.
***
Nouse luontoni lovesta
haon alta haltijani
puhumaan puolestani
viereltäni virkkamaan!
Ei tuli sammu syvimmällä,
lakkaa kipuna kirisemästä,
siitä veden synty,
kyynelistä virrat vuolaat.
Ei väsy vesi korkeimmalla,
syttymätön sammumaton,
siitä tulen synty,
liekkimeren loimuleikki.