Oletko kertonut lapsetomuudesta lähipiirillesi? Kuinka he ovat ottaneet asian vastaan? Mitä vastaat, kun sinulta udellaan perheenperustamisesta?
Itse tekisi mieli joskus paukauttaa kyselijöille päin naamaa, että kiitos kysymästä, ollaan tässä jo vuosia yritetty...! Aina yritän vaivautuneesti päästä tilanteesta, katsotaan nyt -kommentilla.
Vanhempani ja mieheni vanhemmat tietävät yrityksestämme. Oli tuskan takana kertoa heille. Emme ole asiasta juuri keskustelleet, ilmoitimme vain, että nyt tilanne on tämä. En pysty asiasta syvällisemmin puhumaankaan, se tekee liian kipeää.
Parhaalle ystävälleni kerroin myös, mutta muut eivät tiedä. oskus tuntuu, että olisi helpotus purkaa asia ulos, mutta mieheni ei missään nimessä anna puhua asiasta laajemmin. Hänestä asia on liian henkilökohtainen kaiken kansan jaettavaksi. Oikeassahan hän on. Onneksi pystymme yhdessä asiasta puhumaan ja olemaan toistemme tukena.
Kertokaahan kuinka teillä asian kanssa eletään.
"Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan.
"Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä."
"Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia."
TOVE JANSSON
Vaikeudethan kasvattavat, olemme tosi vahvoja!
Itse tekisi mieli joskus paukauttaa kyselijöille päin naamaa, että kiitos kysymästä, ollaan tässä jo vuosia yritetty...! Aina yritän vaivautuneesti päästä tilanteesta, katsotaan nyt -kommentilla.
Vanhempani ja mieheni vanhemmat tietävät yrityksestämme. Oli tuskan takana kertoa heille. Emme ole asiasta juuri keskustelleet, ilmoitimme vain, että nyt tilanne on tämä. En pysty asiasta syvällisemmin puhumaankaan, se tekee liian kipeää.
Parhaalle ystävälleni kerroin myös, mutta muut eivät tiedä. oskus tuntuu, että olisi helpotus purkaa asia ulos, mutta mieheni ei missään nimessä anna puhua asiasta laajemmin. Hänestä asia on liian henkilökohtainen kaiken kansan jaettavaksi. Oikeassahan hän on. Onneksi pystymme yhdessä asiasta puhumaan ja olemaan toistemme tukena.
Kertokaahan kuinka teillä asian kanssa eletään.
"Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan.
"Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä."
"Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia."
TOVE JANSSON
Vaikeudethan kasvattavat, olemme tosi vahvoja!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Emme ole kertoneet vanhemmillemme emmekä sisaruksillemmekaan, parhaalle ystävälleni kerroin, että on edes joku "ulkopuolinen", jonka kanssa keskustella asiasta. Ajattelimme olevan helpompaa siten, ensimmäinen ICSI parin viikon päästä, ei tarvitse tilittää mahdollisia epäonnistumisia sitten muille. Kerrotaan sitten, jos/kun aihetta on.
Olemme ilmoittaneet vain lapsiuteluihin, ettei vielä ole ajankohtaista, eivätkä ole sitten enempiä kyselleetkään, onneksi ovat sen verran hienotunteisia kuitennii;-)
Kummankin vanhemmille,mummolleni,tädilleni ja muutamalle serkulleni.Sitten entisille työkamuilleni,sillon kun vielä olin yhessä päikkärissä töissä ja vieläkin yhteyksissä heihin ja kerron siinä samalla kun muutkin kuulumiset nämä lapsettomuus kuulumiset.
Sekä muutamalle ystävälleni olen kertonut.Miehestäni en usko,että hän olisi kertonut muille kuin vanhemmilleen ja tietysti meidän yhteisille tutuille ja mun vanhemmille.
Kysyjille vastaan aina rehellisesti miksi mulla ei ole lapsia ja useimmat ymmärtävät erittäin hyvin,eikä siitä tule sen enempää mitään polemiikkiä tai hämminkiä.
Oikeestaan elän nyt sellasta vaihetta elämässäni,että mun ei ole vaikeeta puhua siitä kellekkään,ei edes kasvotusten.Olipa sitten tuttu,puoli tuttu tai vieras ihminen.Mutta pyrin ottamaan myös mieheni tunteet huomioon tässä asiassa.
Itse olen sen vaerran kova juttelemaan mistä tahansa maan ja taivaan välillä,että joskus pitää ihan pysähtyä miettimään mitä toiset ylipäänsä kysyvät ja haluavat tietää.Ja kelle voi mitäkin puheen aiheita heitellä,ettei he hämmästy asiasta enemmän kuin minä.
Me olemme kertoneet molempien vanhemmille sekä sisaruksille.Lähimmät kaveritkin tietää hoidoista. Työpaikallani olen vastannut uteluihin suoraan sanomalla; ettei se ole meidän kohdalla niin helppoa että hoidoissa ollaan.Eivätpähän jatka uteluita ainakaan enää, kun tietävät syyn.
Itse puhun aika avoimesti lapsettomuudestamme ja hoidoistamme.
olen kertonut aika avoimesti ystäville, sukulaisille ja vanhemmille. Jotenkin tuntuu helpommalta kertoa totuus, sillä silloin ei koko ajan ole kyselemässä, että koska niitä lapsia tulee. Se ärsyttää minua niin suunnattomasti. Toki nyt kun ihmiset tietävät, niin haluaisivat koko ajan tietää mitä teen ja milloin. Ensimmäisten kahden siirron "vaiheet" kerroin aika usealle, mutta nyt en enää niitä kerro, vaan ilmoitan sitten jos pääsen rv 12 joskus tässä elämässä. Ehkä jos tulee keskenmenoja lisää, niin puhun niistä lähimpien ystävien kanssa.
Meidän lahipiirimme ei tiedä, että yritämme saada lasta/lapsia. Muutama läheinen ystäväni kuitenkin tietää, että yritys on päällä. He eivät kuitenkaan enää edes kysele mitään koska aika hiljaista on ollut... Muilla on se ajatus että me emme halua lapsia. Kun jo ollaan näin vanhojakin;/
Takana on pitkä tarina, mutta lyhykäisyydessään näin... omat vanhempani eivät ole kovin lapsiystävällisiä. Miehen vanhemmilla taas on muiden lastenlasten kanssa kädet täynnä, että luultavasti heillä menisi stressin puolelle jos tietäisivät että joku haluaisi vielä tätä määrää lisätä.
Että näin meillä. Ja tänään alkoi taas kk, hiukan myöhässä vieläpä :(
Tuossa tilanteessa ehkä viisasta on tosiaan jättää kertomatta.
Mun vanhemmat taas kovasti odottavat ensimmäistä lapsenlastaan. Oli iso juttu kertoa äidille.
Miehen vanhemmilla on itsellään menneisyydessä samanlaisia odotuksia ja pettymyksiä, joten he varmasti tietävät tunteemme.
Mulla kävi samoin, kuukautiset alkoivat... Oli tosi pattynyt olo, mutta taas elämä jatkuu.