vanhempia jotka käyttävät lapsia pelinappuloina.
Minä päätin pikkutyttönä että mun lapsia ei koskaan käytetä. Olin 12 v kun vanhempani päättivät muuttaa eri osoitteisiin. Ja minulle pienelle tytölle sanottiin että saan itse päättää kumman luona asun. Se päätös oli vaikea liian vaikea lapselle. (Tosin ei se ero kauan kestänyt he muuttivat takaisin yhteen hyvin pian... mutta silti)
Valitsin äidin vaikka isän tyttö olenkin.
Silloin päätin että mun lapset ei koskaan ole samassa tilanteessa.
Kun meille tuli ero 99 ainoa vaatimukseni eron suhteen oli että lasten yksinhuoto jää minulle.
Lasten asioista ei tapella eikä niillä kiristetä toista vanhempaa.
Ja minun lasteni ei tarvitse koskaan valita kahden rakkaan ihmisen väliltä. MInä päätän kaiken ja otan myös vastuun niistä päätöksistä
Lasten valvojan luona teimme sopimuksen tapaamisista kaksi kertaa kuussa. jota isä tosin ei noudata.
Siinä samassa yhdeydessä todistajan läsnäollessa lupasin isän tavata lapsiaan muulloinkin kuin noina aikoina.
Lapset on syyttömiä aikuisten toilailuihin ja heitä ei saa pistää kärsimään niistä.
Ero jo itsessään satuttaa lasta paljon. Menettäähän hän arjestaan toisen rakkaan vanhemman.
Ja jos vanhemmat vielä syyttelevät toisiaan niin heidän mielenterveytensä on todella pahassa jamassa.
Meillä isä valitettavasti syylistyi tuohon syyttelemiseen alkuun ja lapset oli tosi hämmentyneitä mutta niistä selvitiin tiukilla keskusteluilla.
Miksei me vanhemmat osata asettaa lapsiamme heille kuuluvaan asemaan ja lakattais leikkimästä heidän elämällään?
LAPSELLA ON OIKEUS ÄITIIN JA ISÄÄN. annetaan me vanhemmat se oikeus heidän pitää huolimatta siitä mitä meidän aikuisten välillä tapahtuu
Tämä kirjoitus piti alun perin tulla tuonne toiseen ketjuun mutta laitan sen kuitenkin tänne. Jos vaikka saatas hyvä keskustelu aikaan tärkeästä asiasta....
Minä päätin pikkutyttönä että mun lapsia ei koskaan käytetä. Olin 12 v kun vanhempani päättivät muuttaa eri osoitteisiin. Ja minulle pienelle tytölle sanottiin että saan itse päättää kumman luona asun. Se päätös oli vaikea liian vaikea lapselle. (Tosin ei se ero kauan kestänyt he muuttivat takaisin yhteen hyvin pian... mutta silti)
Valitsin äidin vaikka isän tyttö olenkin.
Silloin päätin että mun lapset ei koskaan ole samassa tilanteessa.
Kun meille tuli ero 99 ainoa vaatimukseni eron suhteen oli että lasten yksinhuoto jää minulle.
Lasten asioista ei tapella eikä niillä kiristetä toista vanhempaa.
Ja minun lasteni ei tarvitse koskaan valita kahden rakkaan ihmisen väliltä. MInä päätän kaiken ja otan myös vastuun niistä päätöksistä
Lasten valvojan luona teimme sopimuksen tapaamisista kaksi kertaa kuussa. jota isä tosin ei noudata.
Siinä samassa yhdeydessä todistajan läsnäollessa lupasin isän tavata lapsiaan muulloinkin kuin noina aikoina.
Lapset on syyttömiä aikuisten toilailuihin ja heitä ei saa pistää kärsimään niistä.
Ero jo itsessään satuttaa lasta paljon. Menettäähän hän arjestaan toisen rakkaan vanhemman.
Ja jos vanhemmat vielä syyttelevät toisiaan niin heidän mielenterveytensä on todella pahassa jamassa.
Meillä isä valitettavasti syylistyi tuohon syyttelemiseen alkuun ja lapset oli tosi hämmentyneitä mutta niistä selvitiin tiukilla keskusteluilla.
Miksei me vanhemmat osata asettaa lapsiamme heille kuuluvaan asemaan ja lakattais leikkimästä heidän elämällään?
LAPSELLA ON OIKEUS ÄITIIN JA ISÄÄN. annetaan me vanhemmat se oikeus heidän pitää huolimatta siitä mitä meidän aikuisten välillä tapahtuu
Tämä kirjoitus piti alun perin tulla tuonne toiseen ketjuun mutta laitan sen kuitenkin tänne. Jos vaikka saatas hyvä keskustelu aikaan tärkeästä asiasta....
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miehesi suostui siihen että lapset jäävät sinulle - mitä olisit tehnyt jos hän ei olisi suostunut? Luopunut suosiolla? Minä jouduin luopumaan lapsistani oikeuden päätöksellä - nähtäväksi jää saanko edes tavata heitä. Etävanhempi on heikolla - elatusmaksut pitää maksaa mutta muuten olet täysin lähivanhemman armolla. Jos hän suostuu niin saat mahdollisesti tavata lapsiasi ...
Ei ole ihme että moni etävanhempi häipyy lastensa elämästä - se on liian rankka että sen lisäksi menettää lapsensa niin joutuu sen lisäksi maksamaan siitä ja kerjäämään lapsia ...
Itse taisit käyttää lapsia pelinappuloina - vaatimalla heitä itsellesi.
Ja kuitenkin veit heiltä isän - vaatimalla itsekkäästi lapset itsellesi. Helppoahan on sanoa että pitää "sopia" - mitä sopimista siinä on jos toinen laittaa ehdoksi että kaikki minulle ...
tyypillistä, sinä äiti siis otat koko vastuun hommasta, entäpä isä oletko häneltä kysynyt minkä vastuun hän haluaa. Kirjoittamastasi päätellen olet juuri niinkuin kymmenettuhannet muutkin yksinhuoltajaäidit, jotka ITSEKESKEISESTI luulevat tietävänsä mikä on lapsille parasta ja isän on sitten tähän päätökseen tyytyminen-"lasten edun nimissä" tietenkin.Todellisuudessa vain oma napa taitaa olla se tärkein. Paljastat jo kirjoituksessasikin aika paljon suhtautumisestai isän ja lasten tapaamiseen "jota isä tosin ei noudata". Että kun on isä "lapsensa jo menettänyt" niin vielä mukamas on jotain velvoitteita lasten tapaamiseksi- silloin kun äiti todennäköisesti itse sitä haluaa, entä lapset ? Ainakaan mitään juridisia velvoitteita tapaamiseen kun ei ainakaan ole. Oletkos tullut ajatelleeksi mikä on isän oikeus, niitäkin kai lienee, mutta tuskin jos sinulta sitä kysyy.Eli mietippäs ensin asiaa itsekin lasten ja Isän kannalta ? Sanoisin vielä, että kyseessä ei ole vain lasten oikeudet, vaikka niinhän sitä aina sanotaan. Lasten oikeudet varmaankin pitäisi mennä kaiken edelle, mutta kai niitä oikeuksia nyt vanhemmillakin on? Että se siitä pelinappulaleikistä, ettet vain itsekin olisi siinä mukana?
"lapsen edusta" ... Ensin viedän lapset isältä ja sitten ihmetellään miksi isä ei sitten tottele ja noudata "tapaamissopimusta" kuten hän on sanellut ... Lapset kärsivät tuollaisista diktaattorivanhemmista jotka vievät lapsilta toisen vanhemman.
olen kaikkitietävä lähivanhempi.
olenhan lapsieni kanssa 24h vuorokaudessa 7 päivää viikossa 4 viikko kuukaudessa noin 50 viikkoa vuodesta...
tottakai minä tiedän mikä on lapsilleni parasta.
Isä ei tahtonut olla osa arkeamme.. eikä paljon juhlaakaan. ja minä en vienyt heitä häneltä..hän itse lähti tahtoen vapautensa.
Isällä olis mahdollisuus olla lasten elämässä paljon paljon enemän jos tahtoisi se ei ole minusta kiini se seikka.
Ja tapaamissopimus on isän laatima ja oikeuden vahvistama.
niin olisitko valmis siihen? Saisit tavata lapsia sitten silloin tällöin?
lapsille olisi parempi olla isänsä luona niin tottakai...
mutta meidän tapauksessa niin ei onnistuisi.
valitettavasti lasteni isältä puuttuu vastuuntunto kärsivällisyys ja kyky toimia huoltajana. Se tuli ilmi silloin kun pojallamme todettiin mbd ja parivuotta sen jälkeen myös tyttäremme sairastui vakavasti.
Tavata hän saa lapsiaan aina kun tahtoo
tämä tarina on niin pitkä ja vaikeakin jottei sitä voi näistä pikaviesteistä ymmärtää..
mutta alkuperäisee aiheeseen palatakseni.. lasten ei tarvitse kärsiä vanhempiensa riidoista koskaan.
onneksi olen nyt pikkuhiljaa saamassa myös lasteni isän sen seikan tajuamaan.
Siitähän on kyse näissä riidoissa - kumpikin osapuoli kokee että on parempi vanhempi - sitten käräjätuomari heittää arpaa kenelle lapset jää.
Mutta helppohan sinulla sanoa että ette riitele - sinullahan on lapset niin mistä sinä sitten haluaisit riidellä. Eri asia on ne vanhemmat jotka ovat menettäneet lapsensa.
Mitä mieltä olet vanhemmasta joka sanoo lapselleen.. toistuvasti...
"se on sitten sinun syysi jos isä tappaa itsensä"
" minä tapan itseni ja siitä saat syyttää itseäsi"
Että pientä pohdittavaa... kumpi vanhempi on parempi...
Pahoinpitelee lasten äitiä lasten nähden ja suostuttelee sitten lapsi (12v) oikeuteen todistamaan ettei isä tehnyt mitään.
Kertoo lapsille minkälainen huora ja varas heidän äitinsä on.
...
Näitä tarinoita riittää - mutta meillä on kaikilla oma käsitys vanhemmuutemme paremmuudesta. Totuutta ei ole olemassa ...
ei onneksi pahoinpidellyt ketään ja on jo apua omaan ahdistukseensa hankkinut.
ja toivon että jatkossa lasten ja isän välit säilyisivät yhtä hyvinä kuin nyt tällä hetkellä.
Mutta uskotko jos kerron että olisin saanut lasten mielet käänetyksi isäänsä vastaan hyvin herkästi.. mutten tehnyt sitä ja tiedätkö miksi?
siksi koska lapsilla on oikeus isään ja äitiin .. molempiin rakkaisiin. heillä on oikeus muodostaa käsityksensä ihan itse.
Olen tehnyt taukoamatonta työtä vuosia että olen saanut pidettyä sen suhteen jollain tasolla.
Onneksi isä on ymmärtänyt sen että lapset on tärkeintä ja en tosiaan tahdo heitä erottaa toisistaan.
Tunnen että olet katkera mutta suuntaat katkeruutesi nyt väärään kohteeseen.
Saat asua lastesi kanssa kunnes ovat aikuisia, saat elatusmaksua (?), saat vapaasti huolehtia heidän kasvatuksesta ja hoidosta ... Silloin on toki helppo kehoittaa muitakin olemaan sopuisia.
mutta ei siitä syystä kun sä väität..
vaan siitä että lapset on meidän yhteisiä ja niille en pahaa mieltä tahdo
jos olet noin katkera ei sun elämästäsi tule kyllä mitään....
suosittelen pientä itsetutkiskelua
mun vikahan ei katkeruutesi ole...
mitä vikaa on siitä että asiat toimii?
mutta yritin tuoda esiin että olet onnellisessa asemassa ettei esimerkiksi mies lähtenyt riitelemään lapsista. Jos sinulle on käynyt hyvin niin miksi sitten patistat muita että heillekin pitäisi käydä hyvin. On vähän samaa kun säädettäisiin laki että kaikkien pitäisi olla onnellisia. Puolet vanhemmista menetttävät lapsensa eron yhteydessä - jos et ole kokenut tällaista niin ymmärrän että on vaikeaa asettua meidän asemaan. Elämässä on vastoinkäymisiä - lasten menetys on hyvin suuri sellainen - ja kestää aikaansa ennen kuin pääsee surunsa yli.
mutta tiedätkö jos minun lasteni isä olis lähenyt taistelemaan lapsista. hän olis voinut menettää heidät. Sen verran pahoja asioita paljastui hänen lähtönsä jälkeen. Henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan...
minä kuitenkin tahdoin lasten saavan pitää isänsä ja siksi toimin kuten toimin. Yksin huollolla varmistin sen ettei enempää vahikoa tapahdu
En minä tahdo että lasteni isällä ja lapsillani on paha olla sen vuoksi että eivät näe toisiaan.
uskon että he kuitenkin rakastavat toisiaan ja
tahtovat olla tekemisisä. Olin oikeassa.. nyt isä on ymmärtänyt asiat ja hoitanut itsensä kuntoon.. ja aurinko paistaa risukasaankin.
Voitko sinä etääitinä ymmärtää tämän näkökannan.
en tunne itseäni rikolliseksi kun puolustan lapsiani kaikelta pahalta tässä maailmassa.
Niin minäkin ja sen takia lähdin taistelemaan lapsista - minä kuitenkin hävisin ja näin ollen nyt ei ole lapsia ollenkaan. Isä sai lapset sen takia että hän pystyi tarjoamaan hienon omakotitalon - oikeus totesi että olemme kumpikin erinomaisia huoltajia(!) mutta johtuen siitä että asuinolosuhteet isällä on paremmat niin lapset muuttavat hänen luo. Nyt ei ole enää mitään tehtävissä, lapsilla on isä ja uusi äiti - ja minä jään makselemaan elatusmaksuja ja asianajajalaskuja ...
Mutta kuitenkin toivot että kaiken voi aloittaa alusta! Pakkohan se nyt on niin sanoa kun ei muutakaan mahdollisuutta ole.
ollaan tilanteessa missä ero taitaa olla tulossa.
Itse en halua sitä enkä hyväksy sitä. Tai pakko se on sitten hyväksyä kun se on kohdalla.
Kun mennään naimisiin ja luvataan rakastaa toista kunnes kuolema meidät erottaa ja sitten tulee lapsia ja perhe on valmis. Sitten sulla on koti ja lainat ja kaikki. Ja ukko päättää että hän ei saa elää...
Hupsista. No antaa miehen lähteä ja itse jäät paikkaamaan lasten ja omat haavasi. Kun ensin löydät teille uuden kodin.
Itse tarkoitin mitä sanoin papin edessä, sitouduin siihen ja uskoin ja luotin ja että myös mies tekee niin. Mutta hänellä ei sitten olekaan enään omaa elämää.
No on hänellä ollut ainakin kaljapullot ja sohva. Itse valitsemat.
niinpä niin miehellä on mahdollisuus valita... meillä äideillä ei.
Minun mieheni vain tahtoi vapautensa. ja siinä ei ollut minulla eikä lapislla mitään sanomista.
minulla oli sama juttu.. minä sitouduin liittoon ja perheeseen papin edessä, mies valitsi helpomman tien kulkea.
Ja mitä jääkään käteen?
Siinä pohtimista kaikille.
Kaikki eivät ole niin onnekkaita - minulta meni mies JA lapset ...
Kiitos tuesta.
Sitä tarvitaan vielä varmasti ja paljon.
Vaikeaa on vain se että yrität olla reipas sekä töissä että kotona, kun koko ajan on paha olla.
No mies menettää enemmän kun minä. Hän menettää lapsien kanssa elettävän arjen. Puhui itse jostain laatu-ajasta eron jälkeen..
Itse olen erimieltä laatu-ajasta. Laatu-aikaa on minusta se arkinen arki, ei viikonloppuisin vietetty aika sillon tällön.
onneksi minulla on lapset. he ovat parasta elämässäni.