Oli synkkä ja myrskyinen yö. Pentti riensi puistossa puita halaillen. Pentti oli hyvin yksinäinen ja syrjitty hippi. Vain luontoemo ymmärsi häntä tässä turmion laaksossa. Pienestä asti Pentti oli rakastanut kaikkea, mutta kovaksi onnekseen hän oli saanut huomata, ettei kukaan rakastanut häntä.
Sade piiskasi vasten Pentin parratonta naamaa. Äkkiä salama iski läheiseen puuhun. Pentti näki puun elämän vilisevän silmiensä editse. Hän valui polvilleen ja huusi tuskansa ilmoille. Sadevesi peitti hänen vuolaat kyyneleensä.
Kaiken tämän surheen keskellä Pentti kuitenkin ymmärsi, että luonnon kiertokulun täytyi tapahtua. Niin hän oli aina uskonut. Puun kuolema oli kuitenkin koskettanut Penttiä syvästi ja nyt hän halusi pilveä. Hän tiesi kyllä, mistä sellaista sai.
Hän juoksi kymmenen metrin päähän puiston penkille, jossa Sven makasi sanomalehden alla. Hän ravisteli Sveniä varpaista, ja Sven heräsi säpsähtäen. Sven oli paikallinen pirihuorahippi, joltai sai aina - kaikkea.
- Hei piis mään. Mitä sä tääl keskel yötä mun varpaita heiluttelet? Tartteks jotai?
- Onks bajaa?
- Juu, onhan tätä. Mennään tonne hippimestoille käärimään sätkää. Piis. -__-v
Svenin kaikki hippikamut olivat hippimestoilla hippeilemässä. Taustalla soi Kingston wall ja kaikki hipit olivat ihan pilvessä. Joku huusi ihan kiimoissaan jotain lentävistä nakeista. Pentin nakki tuntui ainakin olevan ilmatiloissa. Etenkin sen jälkeen kun hän sai piis bilvee~~
Sven kääri hänelle sätkän huuleen ja otti itsekin jotain suoneen. Sven alkoi hymyillä irstaasti. (Vaikka sitä Sven teki suurimman osan ajasta, kun ei ollut kotona lehden alla.) Pentti oli aivan sekaisin marista. Olisipa marikin ollut joskus sekaisin hänestä.
Pentti loi kaihoisan katseen Sveniin joka kieriskeli piis lattialla parin muun hipin kanssa. Kaikki olivat alasti, vain kukkaseppeleet päässään. Pentti huokaisi surullisena ja meni istumaan piis pahanhajuiselle sohvalle. Hän ei halunnut nähdä Sveniä enää ikinä.
Sven saapui paikalle piikki suonessa töröttäen ja istui Pentin syliin. Pentin nakki läksi lentoon Svenin paljaaseen pyllyyn. piis Sven heilautti vaaleaa hippitukkaansa ja huudahteli jotain ruotsiksi. Eikä aikaakaan kun Pentin kiimaiset lihapullat tyhjentyivät. Molemmat olivat ekstaasissa. (No ei sillai hei!) Sven nousi yllättäin ylös Pentin sylistä ja kirmasi täyttä haipakkaa ulos hippimestasta huutaen "häst korv vilken brud! piis!" Pentti oli hämmentynyt moisesta ja juoksi Svenin perään (no ei siihen perään!). Hän tavoitti Svenin kuolleen puun juurelta sateesta jodlaamasta. Pentti meni Svenin luo ja otti tätä kädestä kiinni. He suutelivat tulisesti ja alkoivat tanssia sateessa. He tanssivat ukkosmyrskyn alla elämänsä loppuun saakka, eli siihen hetkeen kun salama iski heihin noin kahden minuutin kolmenkymmenenkuuden sadasosasekunnin kuluttua.
Sade piiskasi vasten Pentin parratonta naamaa. Äkkiä salama iski läheiseen puuhun. Pentti näki puun elämän vilisevän silmiensä editse. Hän valui polvilleen ja huusi tuskansa ilmoille. Sadevesi peitti hänen vuolaat kyyneleensä.
Kaiken tämän surheen keskellä Pentti kuitenkin ymmärsi, että luonnon kiertokulun täytyi tapahtua. Niin hän oli aina uskonut. Puun kuolema oli kuitenkin koskettanut Penttiä syvästi ja nyt hän halusi pilveä. Hän tiesi kyllä, mistä sellaista sai.
Hän juoksi kymmenen metrin päähän puiston penkille, jossa Sven makasi sanomalehden alla. Hän ravisteli Sveniä varpaista, ja Sven heräsi säpsähtäen. Sven oli paikallinen pirihuorahippi, joltai sai aina - kaikkea.
- Hei piis mään. Mitä sä tääl keskel yötä mun varpaita heiluttelet? Tartteks jotai?
- Onks bajaa?
- Juu, onhan tätä. Mennään tonne hippimestoille käärimään sätkää. Piis. -__-v
Svenin kaikki hippikamut olivat hippimestoilla hippeilemässä. Taustalla soi Kingston wall ja kaikki hipit olivat ihan pilvessä. Joku huusi ihan kiimoissaan jotain lentävistä nakeista. Pentin nakki tuntui ainakin olevan ilmatiloissa. Etenkin sen jälkeen kun hän sai piis bilvee~~
Sven kääri hänelle sätkän huuleen ja otti itsekin jotain suoneen. Sven alkoi hymyillä irstaasti. (Vaikka sitä Sven teki suurimman osan ajasta, kun ei ollut kotona lehden alla.) Pentti oli aivan sekaisin marista. Olisipa marikin ollut joskus sekaisin hänestä.
Pentti loi kaihoisan katseen Sveniin joka kieriskeli piis lattialla parin muun hipin kanssa. Kaikki olivat alasti, vain kukkaseppeleet päässään. Pentti huokaisi surullisena ja meni istumaan piis pahanhajuiselle sohvalle. Hän ei halunnut nähdä Sveniä enää ikinä.
Sven saapui paikalle piikki suonessa töröttäen ja istui Pentin syliin. Pentin nakki läksi lentoon Svenin paljaaseen pyllyyn. piis Sven heilautti vaaleaa hippitukkaansa ja huudahteli jotain ruotsiksi. Eikä aikaakaan kun Pentin kiimaiset lihapullat tyhjentyivät. Molemmat olivat ekstaasissa. (No ei sillai hei!) Sven nousi yllättäin ylös Pentin sylistä ja kirmasi täyttä haipakkaa ulos hippimestasta huutaen "häst korv vilken brud! piis!" Pentti oli hämmentynyt moisesta ja juoksi Svenin perään (no ei siihen perään!). Hän tavoitti Svenin kuolleen puun juurelta sateesta jodlaamasta. Pentti meni Svenin luo ja otti tätä kädestä kiinni. He suutelivat tulisesti ja alkoivat tanssia sateessa. He tanssivat ukkosmyrskyn alla elämänsä loppuun saakka, eli siihen hetkeen kun salama iski heihin noin kahden minuutin kolmenkymmenenkuuden sadasosasekunnin kuluttua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana!