..mitkä ovat tänä päivänä isien oikeudet tässä maassa? Näyttää pahasti siltä että vaimoni ja minä eroamme. Meillä on upea poika jota ilman en voi elää.. Nyt sitten kyselen teiltä muilta, että onko tietoa mitkä minun oikeuteni poikaan ovat?
Tiedän että jos haen täyshuoltajuutta, niin häviän sen kuitenkin.. MEistä kahdesta minä olen hoitanut poikaa enemmän tähän asti...
Tuntuu että sydän tulee ulos rinnasta kun ajattelen mahdollista lopputulosta..
Auttakaa hyvät ihmiset...
Tiedän että jos haen täyshuoltajuutta, niin häviän sen kuitenkin.. MEistä kahdesta minä olen hoitanut poikaa enemmän tähän asti...
Tuntuu että sydän tulee ulos rinnasta kun ajattelen mahdollista lopputulosta..
Auttakaa hyvät ihmiset...
Vastaukset 21
Vanhimmat
mutta mieti tarkkaan haluatko lähteä riitauttamaan tätä asiaa. Joka tapauksessa teille tulee yhteishuoltajuus - mutta sitten pitäisi sopia kenen luona lapsi jää asumaan. Jos koet että lapsen äiti pystyy huolehtimaan hyvin pojasta ehkä riidattomin tie on vaatia laaja tapaamisoikeus (esim. joka toinen pitkä viikonloppu, 1 arkiyö viikossa, lomat jne).
Jos haluat lähteä riidan tielle ja varmistua että saat lapsen itsellesi niin tässä takuuvarmat ohjeet:
1. Hanki uusi asunto (salaa)
2. Muuta sinne lapsen kanssa ja laita erohakemus vireille
3. Jos ex-puoliso uhkaa viedä asian oikeuteen niin varmista että kaikki säästöt ja rahavarat on sinulla ettei hänellä ole varaa asianajajaan
4. Jos hän vielä vastustaa niin käytä uhkailuja ja väkivaltaa (ole varovainen ettei ole todistajia)
5. Jos hän kaikesta huolimatta vie asian oikeuteen ole huoleti - oikeuskäsittely kestää vuosia ja silloin oikeus/sossu katsoo että on parempi että lapsi jää sinulle kun on jo niin pitkään asunut kanssasi (vakiintuneet olosuhteet)
Älä anna noin tyhmiä neuvoja, viho viimeksi väkivalta auttaa asiaa. Ei kaikkien tarvitse olla k...päitä erotessaan. Lapselle parhainta on sopuisa ero, tiedätkö sinä loppujen lopuksi mikä on hyvä itsetunto ? Käy lukemassa kirja Hyvä itsetunto, kirjoittanut Liisa Keltikangas-Järvinen.
mutta valitettavasti näin ei aina käy. Väkivalta on oiva keino nujertaa toista - samoin raha auttaa jos menee oikeustaisteluksi. Kuten sanoin alkuperäisessä viestissä niin aina kannattaa sopia tämä asia - meillä kävi niin että mies otti väkisin lapset mm väkivallan ja rahan avulla.
Kun vanhemmille tulee ero, on äidillä ensisijainen oikeus lapsiin. Mutta jos äiti on laiminlyönnyt lasten hoitoa ja perustarpeita,
voi oikeus antaa lapsen huoltavuuden isälle.
Jos vaikka vain vaimollasi on huoltavuus lapseen, tulet silti sitä näkemään.
Älä ikinä luovuta huoltavuutta yksin vaimollesi, silloin hän yksin päättää lapsen koulutuksen, uskonnon ja sukunimen jne.. Yleinen käytäntö on joka toinen viikonloppu isällä tapaaminen. Vanhemmat yhdessä sopii sopivan ratkaisun, sossu auttaa vain tekemään päätöksiä ja vahvistaa niitä, he eivät päätä. Sinä olet aina lapsen isä ja sitä ei mikään muuta. Lapsella on oikeus sinuun. Jos sinulla on 3 vuorotyö, ei sossu mielly siihen että lapsi asuisi luonasi. Kaikki tapaamiskustannukset esim.matkat tulee sinulle.
Älä tee ikinä mitään typerää, muuten vaimosi voi hakea lähestymiskiellon sinulle itseensä ja lapseensa, silloin voit ehkä nähnä vain valvotusti. Kun lapsi on 12v hänen mielipidettään kysytään, silloin sinä voit saada lapsen itsellesi. Et sinä poikaasi menetä.
..vastauksestasi. Missä helvetissä tuossa piilee oikeudenmukaisuus ja järki?? "Äidillä ensisijainen oikeus lapsiin"? Miksi ihmeessä? Ei mahdu päähän.. Joka toinen viikonloppu.. En IKINÄ tule suostumaan tuohon! Lapsi on niin pieni että ei se minua opi tuntemaan tai muistamaan isänänsä siten kuten lapsen kuuluu!
Vääryys on suorastaan huutava!
Vanhemmat voivat vapaasti sopia kenen luo lapsi jää asumaan - mutta jos vanhemmat eivät pääse sopuun oikeus ratkaisee ja silloin isä on yhtä vahvassa asemassa kuin äiti.
Ei sinun tarvitse suostua - voit jäädä asumaan lapsesi kanssa eron jälkeen. Kerro lapsen äidille että vaadit lapsen itsellesi - mutta anna laajat tapaamisoikeudet ja vaadi vain kohtuulliset elatusmaksut.
Älä multa kysy, niin ne on sanonut minun paikkakuntani sossussa. Minun mielessä laissa sanotaan että äidillä on ensisajainen oikeus lapseen. Kuitenkin vanhemmat päättää heille ja lapselle sapivamman vaihtoehdon.
Sitähän minä sanoin että lapset päättää, sossu auttaa ja tekee sopimukset. Ja oikeus sanoo viimeisen sanan.
Jos vastapuoli (vaimos) haluaa/osaa pelata korttinsa niin, että sinulle ei jää mitään oikeuksia - niin niitä ei todellakaan jää (= oikedet nolla).
Yhteishuoltajuudella ei ole tiukassa paikassa mitään muuta käytännön merkitystä, kuin että voit hieman viivyttää muijan ja lastes muuttoaikeita paikkakunnalta. Paperi on siis käytännössä pelkkää sanan helinää (siis miehen näkövinkkelistä).
Sosiaalitantat on tyhmin ja turhin ammattiryhmä mihin olen koskaan törmännyt. Niillä ei sitäpaitsi ole mitään oikeudellisia valtuuksiakaan (paitsi tietysti elatusmaksuasia) - se asia kyllä hoidetaan tehokkaasti.
Alioikeusprosessi on täysin järjetön, koska siellä käyt oikeutta oikeudellisessa mielessä lapsiasi vastaan. Prosessi saattaa kestää vuosia ja maksaa miehelle (joka on automaattisesti se "häviäjä") niin paljon etten viitsi ees sanoa.
Etsikää edellisistä asioista se lapsen etu - ja kertokaa minullekin jos löydätte.
Ainoa mahdollisuutesi on toivoa, ettei vaimosi tiedä/tajua kaikkia "koukeroita" ao. prosessista. Pure hammasta - ole pitkäjänteinen, ja "nöyrä" - kaikenkaikkisessa isottelussa olet varma häviäjä.
Jos sitävastoin voitte sopia asiat oikeasti lapsen edun mukaisesti, ei tietty ongelmiakaan ole - se vaan on ainakin alkuvaiheessa yleensä melkoista toiveajattelua.
Tervetuloa katkerien isien joukkoon.
PS. 1% lapsista määrätään isille - että siinä tilastomiettimistä.
ja riitatapauksissa tämä luku on suurempi. Jos isä on kunnollinen niin oikeudessa äidin asema on heikko - käräjäoikeudet pyrkivät kaunistamaan tilastoja myöntämällä huoltajuuden isälle jos vain suinkin on mahdollista.
Tilastotiede on mystistä - otetaan vain esim. yli 12-vuotiaat lapset ja yhdenkin vuoden piipahdukset isän tykönä puberteetti-iässä - kyllä saadaan "kauniita" tilastoja. Mutta se tästä pilkunviilaamisesta - ei sinällään liity asiaan ...sori.
ja siinä lapset jäivät isälleen n 10% tapauksista. Monet miehet luopuvat suosiolla eron yhteydessä - ehkä lasten takia ...
http://www.stat.fi/tk/he/vaesto_perheet.html
Jos tarkoitit linkilläsi sitä tilastoa, minkä otsikko on "Lapset perhetyypin ja iän mukaan 2001 suhteellinen jakauma", ei siitä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että vain 1 %:lla isistä olisi oikeus lapsiin. Siinä ei puhuta vain yh-vanhemmista, vaan kaikista. Jos siitä silmämääräisesti katselee keskiarvoa, niin tilanne näyttää siltä, että eniten eli n. 60-70 % lapsista asuu kahden huoltajan perheissä. Yh-perheitä on yhteensä vähän yli 10 % kaikista. Ja tämä 10 % on jakautunut niin, että äiti-yhoita on n. 90 % ja isä-yhoita n.10 %. Yh-isiä on alle kouluikäisillä alle tuon, mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suuremmaksi käy yh-isien osuus.
Jepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjepjep ... kyllä nainen on Wiiiiiiisaaaaas!
Sinä täysin oikessa, minä täysin väärässä - voidaan puolestani lopettaa.
Jää joko asumaan yhteiseen asuntoon - tai hanki oma asunto - mutta tärkeintä on että jäät asumaan lapsen kanssa. Jos muutat pois niin katsotaan että lapselle olisi parempi jäädä äidin kanssa kun jo asuu siellä.
Eikö se ole ihan perusoikeus !!!
Kyllähän ne oikeudet teoriassa on miehilläkin olemassa, mutta niitä on käytännössä yhtä vaikeaa löytää kun korvasieniä tähän vuodenaikaan. Kaikki siis siitä näkövinkkelistä että äiti Madonna osaa ja kokee tarvetta lyödä kapuloita rattaisiin.
tietoa oikeuksistasi. Esim. www.apua.info (sivun avauduttua jatka "Perhe ja lapset" ja seuraavan sivun avauduttua "Avioero").
Hakukoneitten avulla voit hakea muitakin sivuja, hakusanaksi esim. "avioero".
Tunnepuoleen ehkä löydät turvaa yksinhuoltaja-yhdistyksistä, missä voit jutella samaa kokeneitten kanssa omista peloistasi ja tunteistasi.
Tyydy yhteishuoltajuuteen ja pyri saamaan mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet. Näin sinulle jää edes jotain käteen. Varmasti aiheuttaa katkeruutta, mutta asioilla on tapana asettua omille uomileen ajankanssa. Pyri myös olemaan mahdollisimman rakentava, älä riidan haastaja, koska siitä ei ole mitään hyötyä tiukanpaikan tullen.