Olen 26-vuotias tyttö. Olen aina pitänyt itseäni heterona, mutta silloin tällöin olen ollut hetkellisesti ihastunut myös tyttöihin. Olen aina pitänyt tätä hyvin viattomana, sillä tunne on kuitenkin ollut lähinnä sellainen, että olen vain halunnut tuntea heidät paremmin ja olla heidän ystävänsä, tms. Usein, jos tämä on toteutunut, tunne on mennyt itsestään pois. Tätä ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen, kunnes jonkin aikaa sitten tajusin yhtäkkiä olevani korviani myöten ihastunut henkilökohtaiseen valmentajaani, joka sattuu olemaan minua 7 vuotta vanhempi nainen. Hetken ajattelin kuvittelkenko vain, tai ehkä vain muistan väärin millaisia samaan sukupuoleen ihastumiseni ovat aiemmin olleet, mutta voisin melkein vannoa että tunnen nyt paljon voimakkaammin kuin ennen, Mietin pystyisinkö suudella häntä ja olla lähellä "sillä tavalla", vai tuntuisiko se loppujen lopuksi kuitenkin luonnottomalta niin että perääntyisin tilanteesta. Ainoa vastaus tähän itselleni esittämääni kysymykseen on "ehkä". En osaa oikein kai tarpeeksi hyvin kuvitella millaista se olisi, silla en ole koskaan ollut naisen kanssa.
Kirjoitan tätä siksi, että olisin kiinnostunut kuulemaan onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, ja ovatko he kenties päätyneet johonkin vastaukseen. Olen erittäin hämmentynyt, sillä olen aina luokitellut itseni heteroksi enkä millään tavoin edes kyseenalaistanut sitä... ja nyt en olekaan enää varma...
Kirjoitan tätä siksi, että olisin kiinnostunut kuulemaan onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, ja ovatko he kenties päätyneet johonkin vastaukseen. Olen erittäin hämmentynyt, sillä olen aina luokitellut itseni heteroksi enkä millään tavoin edes kyseenalaistanut sitä... ja nyt en olekaan enää varma...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa, Pinny!
Minulla on jokseenkin samankaltaisia kokemuksia. Kouluaikoina ja varhaisessa aikuisuudessa saatoin hyvinkin ihastua naispuolisiin ihmisiin enkä pitänyt sitä mitenkään outona, sillä näihin tuntemuksiini ei liittynyt seksuaalisia fantasioita.
Sitten meni monta vuotta, että seurustelin vain miesten kanssa, kunnes elämääni ilmaantui nainen, johon todella rakastuin. Tajusin, etten siihen mennessä ollut koskaan ollut niin rakastunut keneenkään. Meillä oli tilaisuutemme, mutta en tunteistani huolimatta osannut ajatella suhdettamme fyysisellä tasolla eikä se sitten sellaiseksi muodostunutkaan.
Vasta näin keski-iän kynnyksellä olen löytänyt naisen, jonka kanssa voin viedä tunteeni sen kaikille ilmaisun tasoille. Kaiken kokemani perusteella ajattelen, että seksuaalisuus todellakin on elämänmittainen ja ennen kaikkea elävä prosessi, minkä kahlitseminen tiettyyn muottiin aiheuttaa vain sisäisiä ristiriitoja ja kamppailua. Paremmaksi olen kokenut rehellisyyden omia tunteita kohtaan ja niiden kuuntelemisen.
Kuuntele itseäsi ja tunteitasi äläkä turhaan tuomitse niitä. Ihastuminen on hurmaava tila, joten miksi et nauttisi siitä. Aika näyttää, mihin elämä sinua vie. Onni suosii rohkeaa - niin se on, mutta jos rakkaudesta puhut, puhu hiljaa ;)
fiiliksiä, lapsena ja varhaisnuoruudessa muutamia ihastumia just opettajaan ja johonkin uuteen kaveriin, mutta en osannut mitään kummempaa ajatella. Sitten kummasti ihastuin kunnolla jolloin vain ties että tässä on nyt jotain muutakin :) Tämäkin tapahtui vasta ihan hetki sitten ja vastakaikua en ole liiemmin saanut, vaikka vähän pientä hipsuttelua (ihastus siis tietää, mutta on varattu). Sen vaan jotenkin tietää nyt. Kaikki vaan selittyy hih..
... on hyvin paljon samanlainen. Pidin itseäni heterona, vaikka lähes koko elämäni olen ihastunut tyttökavereihini. Tunteet olivat kuitenkin jotenkin romanttisia, epäseksuaalisia (ehkä torjuttuja tunteita), joten en ajatellut niiden kertovan mitään seksuaalisesta suuntautumisesta. Ensimmäinen seksuaalinen kokemukseni naisen kanssa oli muuten juuri 26-vuotiaana ;) Ajattelin sen olleen lähinnä joku lipsahdus.
Sitten lähes 40-vuotiaana rakastuin ystävääni ja käsitys alkoi muuttua. Nyt oma biseksuaalisuus tuntuu hyvin luonnolliselta asialta.
Olin naimisissa aika kauan miehen kanssa ja rakastuin naiseen, ystävääni.(hän tietää)
Tätä olen kelannut nyt pari vuotta ja pää on sekaisin kun yritän selvittää tunteitani. Rakkaus on ihanaa mutta on rankkaa jos toinen osapuoli ei ole samoilla aalloilla. Mikskö tämä rassaa, sen takia että olen herkkä ja tunteva ihminen ja tarvitsen aikaa että unohdan.
ajatellut että ehkä tämä ihastus menee ohi pikkuhiljaa mutta se on vaan voimistunut. En tiedä flirttaileeko hän kanssani vai onko käytös vain osa hänen persoonallisuuttaan.