Eli tämä on minun ensimmäinen novellini. :) Toivottavasti kelpaa. Kommentteja kiitos...
--------------------------------------------------
Oletko koskaan käynyt Islannissa? Tiedäthän, maa joka sijaitsee lähellä Grönlantia mutta kuuluu Pohjoismaihin, maa jossa on tulivuoria, geysireitä ja vain n. 270 000 ihmistä, joista 87% uskoo keijuihin. Luin Islannista eräästä matkailulehdestä, jossa kerrottiin Islantilaisten viikingeistä periytyvistä sukujuurista ja Reykjavikin vilkkaasta yöelämästä. Minun harrastukseni on matkustaa halvalla kavereiden kanssa erikoisiin maihin ja erityisesti juhlia yöt ja metsästää naisia... Otin heti päämääräksi säästä kesälomaan (olen lukiossa) mennessä tarpeeksi rahaa, jotta minä ja kaverini voisimme viettää vaikkapa viikon mystisessä menninkäisvaltiossa. Kesäloman viimeiset viikot matelivat turhan hitaasti ja raha ei tuntunut riittävän. Onneksi saimme kuitenkin tarpeellisen rahasumman kokoon, ja kesäkuun 24.päivä oli viimein päivä jolloin lähdimme lentokoneella Islantiin. Odotin kuumeisesti löytäväni sieltä kuuman lomaromanssin jonkun kauniin blondin islannittaren kanssa, olin 17 vuotias, mutta en ole nyt puoleen vuoteen ollut kenenkään kanssa sängyssä. Ja se todella vitutti. Monet naiset olivat sanoneet minua hyvännäköiseksi, mutta ongelmani taisi oikeastaan olla se, että pidin hiukan vanhemmista naisista. Ja heihin on vaikeaa saada kontaktia seksuaalisessa mielessä. Ei ole kivaa turvautua NyrkkiKyllikkiin. Kuudelta aamulla nousimme koneeseen, ja sen aikana keskustelimme frendien kanssa tulevasta matkasta. ''Krisu hei...'' Arto sanoi, ''..tiiätsä sen Björkin?'' ''Häh? Kuka se o?'' kysyin ihmeissäni. Nimi kuulosti etäisesti tutulta. ''No se islantilainen mimmi. Se tekee sitä outoo musaa ja pukeutuu kummallisiin kuteisiin. Niiku se jol oli se joutsenpuku siel Oscar-gaalassa,'' Arto selitti. ''Ai se!'' mulla välähti, ''must se on ihan söpö sillee. Ja jotkut hullut mimmit tienaa tosi hyvin. Onkoha kaikki islantilaiset samanlaisii?'' kysyin, saamatta vastausta. Nukuin lähes koko loppumatkan, ja saavuttuamme Islannin pääkaupunkiin Reykjavíkiin, siellä oli viileää. Aurinko kyllä paistoi, mutta lämpöasteita oli korkeintaan 11. Dääm. Täällä ei ainakaan voi rantabileitä pitää... Vuokrasimme huoneet mahdollisimmat halvasta (ja nuhjuisesta) hotellista, meitä oli neljä jätkää siis, minä, Arto, Tomi ja Kari. Hotellihuone oikeastaan menetteli, olen yöpynyt pahemmassakin paikassa. Tarkoituksena oli lähteä baariin jo heti ekana iltana. Katsellessani ikkunasta näkyi paljon punaisia kattoja, valkoisia rakennuksia, istutetun näköisiä puita ja pieniä jäävuoria, satamaan näkyi korkeasta hotellirakennuksesta. Siellä oli paljon laivoja ja meri iski kallioihin.
Kello kolmen aikaan päivällä menimme vähän kävelemään ja ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista, kaikki oli todella kallista. Sen jälkeen menimme kahvilaan istumaan. Siellä oli vilkas puheensorina, ja viereisessä pöydässä istui kummallista sakkia. Pitkätukkaisia miehiä, sateenkaaren väreissä hehkuvia vaatteita ja muutamalla oli irokeesi. Siinä oli neljä miestä ja kolme naista, kaikki arviolta 20-35 vuotiaita. Tuijotimme heitä ihmeissämme ja kuuntelimme kummallista islannin kieltä, joka oli vähän kuin norjaa ja vähän kuin ruotsia, muttei sinne päinkään. Seassa kuului englanninkielisiä lausahduksia paksulla aksentilla, kuten ''fuck you''. Ja sitten välillä he räjähtivät nauramaan. Sitten aloimme puhumaan vaimeasti suomea, ja kummalliset tyypit kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Kovannäköinen pimu jolla oli liila irokeesi sanoi jotain meille islanniksi, ja minä vain sönkkäsin, että ''I can't speak Icelandic...''. Sitten hän suli hymyyn, ja kysyi, olemmeko Tanskasta? Minä sanoin, että olimme Suomesta. He puhuivat taas jotain keskenään. Sitten pitkätukkainen rastajäbä sanoi meille englanniksi, että haluaisimmeko me tulla heidän kämpilleen bilettämään tänään, siellä olisi isot bileet tiedossa, olisi kiva saada ulkomaalaisia sinne etc. Sanoimme muitta mutkitta, että ei me varmaan, kun ei tunneta heitä. Kyllä me mieluummin mentäisiin baariin kuin joihinkin hippipippaloihin! Mutta sitten, jokin sai mieleni muuttumaan. Kun outo porukka nousi tuoleistaan ja teki lähtöä, silmiini osui kaunis tyttö, joka oli myös istunut heidän kanssaan, mutten ollut huomannut häntä. Saattoi johtua siitä, että hän oli todella pieni, noin 155 senttiä pitkä, hoikka ja mustatukkainen. Hänen hiuksensa olivat pienillä saparoilla, ja hänen ihonsa oli valkoinen, kasvot soikeat ja pienissä suklaanruskeissa silmissä ihana, kutsuva pilke. Hän oli varmasti jonkin sortin keijukainen, ajattelin. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili niin taivaallisesti, että hyvä kun pysyi jalat alla. Sitten minulla välähti. Jos nuo ovat Keijukaisen kavereita, hänkin on niissä bileissä! Yhtäkkiä ilmoitin outolinnuille, että minä olen tulossa, nuo muut eivät. He toivottivat minut tervetulleeksi hieman hämmentyneinä ja ojensivat kahvilan servietin, jossa oli heidän osoitteensa. Katselin pitkään kauniin menninkäisen perään.
Arto ja kumppanit olivat tietysti ihan ihmeissään. Sanoivat Keijukaisesta vain, että ''ai se pätkä vai?''. Sanoin heille, etteivät he ymmärrä mitään kauneudesta, saatte mun puolesta mennä blondihorojenne kanssa baarissa ihan vapaasti. Jännitin iltaa todella paljon. Yritin laittaa mahdollisimman siistit kuteet ja tiukan paidan, että lihaksikas vatsani näkyisi. Mitä jos Keiju onkin lesbo? Mitä jos hän ei osaa englantia? Ja... Mitä jos hän ei ole siellä? Klo 7 illalla lähdin kävelemään poispäin satamasta suurelle, hylätylle talolle, jossa ei varmaan kukaan asunut, mutta jossa nyt biletettiin. Talosta kuului hirveä meteli, äänten sorina ja pauhaava musiikki. Oveen en edes viitsinyt koputtaa, laitoin vain kenkäni läjään ja hiippailin sisään. En tainnut olla ihan viisas kun lähdin tänne yksin. Ihmiset - toinen toistaan kummallisimmassa rytkyissä - hyppivät ja tanssivat musiikin tahdissa alakerrassa, ja näytin varmaankin oudolta tavallisissa vaatteissani, maantienruskeassa tukassani ja sinisissä silmissäni. Yläkerrasta kantautui kannabistuotteiden imelä lemu. Hiippalin ympäri taloa, mutta löysin vain sammuneita ja oksentavia ja naivia vaihtoehtoihmisiä. Siistä lähdin pois, surullisena ja turhautuneena. Pistin kengät jalkaan ja tullessani ulos huomasin, että Keijukainen istui pihalla olevalla laholla penkillä. Olin niin iloinen nähdessäni tämän tuntemattoma tytön, mutta en vain tiedä miksi. Hän kuuli askeleeni ja kääntyi katsomaan minua. ''Oh, it's you..'' hän sanoi hymyillen. Kysyin häneltä sydän pamppaillen, miksi hän ei ollut tuolla muiden mukana? Hän vastasi, että ei käytänyt huumeita ja lemu teki hänelle huonon olon. Uskaltauduin istumaan hänen viereensä, pienen hauraan naisen viereen. Hänellä oli suloinen ääni ja vaikeaselkoinen aksentti. ''What's your name? I'm Svanhildúr'' Keiju sanoi. Sanoin olevani Kristian, mutta hän tahtoi sanoa minua Krístjániksi. ''Sano vain Svana'', kaunotar kehotti englanniksi. Se sitten johtikin jutteluun Islannista ja Suomesta Irakin kriisiin, kuten myös meidän yksityisasioihimme. Svana kertoi, että hänellä oli poika, jonka hän oli synnyttänyt 16-vuotiaana. Pojan nimi oli Friðjón, ja hän asui isänsä luona. Hämmästyin, kun Svanhildúr kertoi olevansa jo 29 vuotias, vaikka häntä olisi luullut suorastaan alle kaksikymppiseksi. Olin hiljainen ihaillessani Svanan kauneutta ja salaa kiihottuessani hänen kokemuksestaan ja itsevarmuudestaan. Hän ei tosiaan ollut mikään ujo harmaavarpunen, vaan voimakastahtoinen nainen pinkeissä army-housuissa ja oranssissa paidassa ja takissa, maahan asti ulottuvassa neonvihreässä kaulaliinassa. Ja maiharit tottakai. Pulssini nousi rajusti, kun Svanhildúr yhtäkkiä suuteli minua hellästi suoraan suulle, otti minua kädestä, pyytäen minua mukaansa kotiinsa. Suostuin, ja me kävelimme hänen kotiinsa joka oli parin kadunvälin päässä, pienessä kerrostaloasunnossa.
Svanhildúrin koti oli sisustettu keltaisella, oranssilla, pinkillä ja neonvihreällä. Joka paikassa oli hauskoja verhoilla peitettyjä seiniä ja huoneitten ovien välissä oli aina pinkki läpinäkyvä huntu. Svana pyysi minua menemään olohuoneeseen, ja meni itse keittiöön. Sieltä tullessaan hänellä oli käsissään kaksi lasia punaviiniä, toisen hän ojensi minulle. Svana joi punaviiniä aika reippaalla vauhdilla, tottuneesti, kun taas minä siemailin hampaat irvessä. Inhoan punaviiniä. Juttelimme huolettomasti yksityisasioistamme, mutta Svana pysyi asiallisena vaikka olikin hiprakassa. Kiinnitin väkisinkin huomioni todella pieniin rintoihin, joiden nännit olivat kovina pystyssä huntumaisen paidan alla. Kiihotuin näystä suunnattomasti, ja Svanhildúrkin kai huomasi sen, koska pisti lasin pöydälle ja hymyili kujeilevasti. Pulssini nousi, olin jännittynyt. Hän painoi pienen suukon huulilleni ja pyysi minua tulemaan sänkyyn, joka oli verhoiltu erivärisillä hunnuilla kokonaan sivuilta. En oikein tiennyt mitä tehdä, ja kuulin Svanan hihittävän sängyssä. Lopulta keräsin rohkeuteni, ja uskalsin mennä katsomaan verhojen taakse. Svanhildúr makasi täysin alasti sängyllä kyljellään, täydellisen maidonvaalealla iholla selvästi punaisina erottuvat nännit kovettuneina, ja huomasin että hänellä oli täysin posliiniksi ajeltu pillu. Voi että hän oli pieni! Kiihotuin tästä entisestään, ja Svana pyysi minua ottamaan kaikki vaatteet pois ja tulemaan sänkyyn. Silloin ajattelin: olen taivaassa. Menin hänen viereensä kyljelleni, sivellen maidonvaaleaa pehmeää ihoa hellästi, silitellen sormenpäillä, koko kädellä voimakkaammin hyväillen reisiä, pakaroita, kehon kaaria, olkapäitä, niskaa. Hän huokasi hiljaa, ja silmät suljettuina meni selälleen.''Go on, honey, you are doing it good..'' Svana henkäisi. Suutelin varoen pikkuisia nännejä, saaden Svanhildúrin äännähtämään kiihottavasti. Nuolin niitä, kutittelin kielelläni, näykin hellästi, kiusoittelin. Tunsin Svanan hengityksen nopeutuvan ja hän otti pienellä kädellään ranteestani kiinni ja ohjasi käteni hänen kostealle pillulleen. Huokasin syvään, vapisevin sormin koettelin kunnolla miltä pillussa tuntui, lämpimältä, kostealta, liukkaalta... En ollut koskaan päässyt nuolemaan naista. Svana huohotti, kiihotuin itsekin siitä kun huomasin antavani hänelle nautintoa. Menen hänen jalkojensä väliin, ja nostan ne olkapäilleni. Nuolaisen kosteaa häpyhuulien väliä, pillu tuoksui houkuttavasti. Alan nuolla pitkillä hitailla vedoilla ja samalla silittelen vatsaa ja nivusia. Svanhildúr alkoi inistä ja se saa minuun lisää potkua. Otan toisen käteni avukseni ja avaan sillä pillua. Nuolen kiihtyvästi, samalla kun hieron sormillani avattuja häpyhuulia. Kaluni on jo kivuliaan kova. Kuulen kuinka huohotus tihenee. Svana tarttuu minua kevyesti hiuksistani ja ohjaa päätäni sinne mistä tahtoo minun nuolevan. Lopulta hän pyytää että naisin häntä, ääni väristen. Hän on selällään, ja asetan kivikovan kaluni hänen häpyhuulilleen. Työnnän sen malttamattomasti heti kovaa pohjaan saakka, ja saan Svanan voihkaisemaan. Aloitan tasaiset työnnöt niin, että pusken nopeasti pohjaan ja vedän hitaasti ulos. Nain nuoruuden innolla, ja huohottaen tunnen olevani aivan huipulla. Svanhildúr voihkii aivan hurmiossa, ja tunnen kuinka hänen pillunsa supistelee ympärilläni rajusti. Huudahdan tukahtuneesti, ja laukean hänen sisälleen. Nain vielä hetken nautinnon pitkittämiseksi ja Svanan ääntely hiljenee pikkuhiljaa. Vedän kaluni ulos ja suutelen Svanaa hellästi pehmeille huulille. Asetun naisen vierelle kyljelleni, laskien käteni hänen mahalleen ja liikutan sormiani navan ympäri varovasti vatsaa hieroen. Sanon, että hän on kaunein nainen jonka olen koskaan tavannut. Svanhildúr vain hymyilee, ja painaudun hänen kylkeensä kiinni, suljemme molemmat silmämme ja nautimme lämmöstä jonka saamme toistemme kehoista ja nukahdamme.
En enää sen jälkeen tavannut Keijukaistani. Aamulla häntä ei ollut missään, ja löysin lapun, jossa hän sanoi, että meillä oli ihanaa, mutta tuskin kannattaa tavata uudestaan. Eron tuska oli kauhea, ja ulos mennessäni oli pilvistä ja viileää. Menin takaisin hotellille, mutta olin vain hiljaa enkä puhut kavereilleni mitään edellisestä yöstä, joka ei kuulunut tapoihini. Aina sen jälkeen etsin vain tummatukkaisia lyhyitä naisia, koskaan saamatta tyydytystäni, kaivaten Svanaa. Säilytin sen lapun ikuisesti, ja viikon päästä lähtiessämme Islannista, kyyneleet kohosivat silmiini katsoessani jäistä maata lentokoneen ikkunasta.
--------------------------------------------------
Oletko koskaan käynyt Islannissa? Tiedäthän, maa joka sijaitsee lähellä Grönlantia mutta kuuluu Pohjoismaihin, maa jossa on tulivuoria, geysireitä ja vain n. 270 000 ihmistä, joista 87% uskoo keijuihin. Luin Islannista eräästä matkailulehdestä, jossa kerrottiin Islantilaisten viikingeistä periytyvistä sukujuurista ja Reykjavikin vilkkaasta yöelämästä. Minun harrastukseni on matkustaa halvalla kavereiden kanssa erikoisiin maihin ja erityisesti juhlia yöt ja metsästää naisia... Otin heti päämääräksi säästä kesälomaan (olen lukiossa) mennessä tarpeeksi rahaa, jotta minä ja kaverini voisimme viettää vaikkapa viikon mystisessä menninkäisvaltiossa. Kesäloman viimeiset viikot matelivat turhan hitaasti ja raha ei tuntunut riittävän. Onneksi saimme kuitenkin tarpeellisen rahasumman kokoon, ja kesäkuun 24.päivä oli viimein päivä jolloin lähdimme lentokoneella Islantiin. Odotin kuumeisesti löytäväni sieltä kuuman lomaromanssin jonkun kauniin blondin islannittaren kanssa, olin 17 vuotias, mutta en ole nyt puoleen vuoteen ollut kenenkään kanssa sängyssä. Ja se todella vitutti. Monet naiset olivat sanoneet minua hyvännäköiseksi, mutta ongelmani taisi oikeastaan olla se, että pidin hiukan vanhemmista naisista. Ja heihin on vaikeaa saada kontaktia seksuaalisessa mielessä. Ei ole kivaa turvautua NyrkkiKyllikkiin. Kuudelta aamulla nousimme koneeseen, ja sen aikana keskustelimme frendien kanssa tulevasta matkasta. ''Krisu hei...'' Arto sanoi, ''..tiiätsä sen Björkin?'' ''Häh? Kuka se o?'' kysyin ihmeissäni. Nimi kuulosti etäisesti tutulta. ''No se islantilainen mimmi. Se tekee sitä outoo musaa ja pukeutuu kummallisiin kuteisiin. Niiku se jol oli se joutsenpuku siel Oscar-gaalassa,'' Arto selitti. ''Ai se!'' mulla välähti, ''must se on ihan söpö sillee. Ja jotkut hullut mimmit tienaa tosi hyvin. Onkoha kaikki islantilaiset samanlaisii?'' kysyin, saamatta vastausta. Nukuin lähes koko loppumatkan, ja saavuttuamme Islannin pääkaupunkiin Reykjavíkiin, siellä oli viileää. Aurinko kyllä paistoi, mutta lämpöasteita oli korkeintaan 11. Dääm. Täällä ei ainakaan voi rantabileitä pitää... Vuokrasimme huoneet mahdollisimmat halvasta (ja nuhjuisesta) hotellista, meitä oli neljä jätkää siis, minä, Arto, Tomi ja Kari. Hotellihuone oikeastaan menetteli, olen yöpynyt pahemmassakin paikassa. Tarkoituksena oli lähteä baariin jo heti ekana iltana. Katsellessani ikkunasta näkyi paljon punaisia kattoja, valkoisia rakennuksia, istutetun näköisiä puita ja pieniä jäävuoria, satamaan näkyi korkeasta hotellirakennuksesta. Siellä oli paljon laivoja ja meri iski kallioihin.
Kello kolmen aikaan päivällä menimme vähän kävelemään ja ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista, kaikki oli todella kallista. Sen jälkeen menimme kahvilaan istumaan. Siellä oli vilkas puheensorina, ja viereisessä pöydässä istui kummallista sakkia. Pitkätukkaisia miehiä, sateenkaaren väreissä hehkuvia vaatteita ja muutamalla oli irokeesi. Siinä oli neljä miestä ja kolme naista, kaikki arviolta 20-35 vuotiaita. Tuijotimme heitä ihmeissämme ja kuuntelimme kummallista islannin kieltä, joka oli vähän kuin norjaa ja vähän kuin ruotsia, muttei sinne päinkään. Seassa kuului englanninkielisiä lausahduksia paksulla aksentilla, kuten ''fuck you''. Ja sitten välillä he räjähtivät nauramaan. Sitten aloimme puhumaan vaimeasti suomea, ja kummalliset tyypit kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Kovannäköinen pimu jolla oli liila irokeesi sanoi jotain meille islanniksi, ja minä vain sönkkäsin, että ''I can't speak Icelandic...''. Sitten hän suli hymyyn, ja kysyi, olemmeko Tanskasta? Minä sanoin, että olimme Suomesta. He puhuivat taas jotain keskenään. Sitten pitkätukkainen rastajäbä sanoi meille englanniksi, että haluaisimmeko me tulla heidän kämpilleen bilettämään tänään, siellä olisi isot bileet tiedossa, olisi kiva saada ulkomaalaisia sinne etc. Sanoimme muitta mutkitta, että ei me varmaan, kun ei tunneta heitä. Kyllä me mieluummin mentäisiin baariin kuin joihinkin hippipippaloihin! Mutta sitten, jokin sai mieleni muuttumaan. Kun outo porukka nousi tuoleistaan ja teki lähtöä, silmiini osui kaunis tyttö, joka oli myös istunut heidän kanssaan, mutten ollut huomannut häntä. Saattoi johtua siitä, että hän oli todella pieni, noin 155 senttiä pitkä, hoikka ja mustatukkainen. Hänen hiuksensa olivat pienillä saparoilla, ja hänen ihonsa oli valkoinen, kasvot soikeat ja pienissä suklaanruskeissa silmissä ihana, kutsuva pilke. Hän oli varmasti jonkin sortin keijukainen, ajattelin. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili niin taivaallisesti, että hyvä kun pysyi jalat alla. Sitten minulla välähti. Jos nuo ovat Keijukaisen kavereita, hänkin on niissä bileissä! Yhtäkkiä ilmoitin outolinnuille, että minä olen tulossa, nuo muut eivät. He toivottivat minut tervetulleeksi hieman hämmentyneinä ja ojensivat kahvilan servietin, jossa oli heidän osoitteensa. Katselin pitkään kauniin menninkäisen perään.
Arto ja kumppanit olivat tietysti ihan ihmeissään. Sanoivat Keijukaisesta vain, että ''ai se pätkä vai?''. Sanoin heille, etteivät he ymmärrä mitään kauneudesta, saatte mun puolesta mennä blondihorojenne kanssa baarissa ihan vapaasti. Jännitin iltaa todella paljon. Yritin laittaa mahdollisimman siistit kuteet ja tiukan paidan, että lihaksikas vatsani näkyisi. Mitä jos Keiju onkin lesbo? Mitä jos hän ei osaa englantia? Ja... Mitä jos hän ei ole siellä? Klo 7 illalla lähdin kävelemään poispäin satamasta suurelle, hylätylle talolle, jossa ei varmaan kukaan asunut, mutta jossa nyt biletettiin. Talosta kuului hirveä meteli, äänten sorina ja pauhaava musiikki. Oveen en edes viitsinyt koputtaa, laitoin vain kenkäni läjään ja hiippailin sisään. En tainnut olla ihan viisas kun lähdin tänne yksin. Ihmiset - toinen toistaan kummallisimmassa rytkyissä - hyppivät ja tanssivat musiikin tahdissa alakerrassa, ja näytin varmaankin oudolta tavallisissa vaatteissani, maantienruskeassa tukassani ja sinisissä silmissäni. Yläkerrasta kantautui kannabistuotteiden imelä lemu. Hiippalin ympäri taloa, mutta löysin vain sammuneita ja oksentavia ja naivia vaihtoehtoihmisiä. Siistä lähdin pois, surullisena ja turhautuneena. Pistin kengät jalkaan ja tullessani ulos huomasin, että Keijukainen istui pihalla olevalla laholla penkillä. Olin niin iloinen nähdessäni tämän tuntemattoma tytön, mutta en vain tiedä miksi. Hän kuuli askeleeni ja kääntyi katsomaan minua. ''Oh, it's you..'' hän sanoi hymyillen. Kysyin häneltä sydän pamppaillen, miksi hän ei ollut tuolla muiden mukana? Hän vastasi, että ei käytänyt huumeita ja lemu teki hänelle huonon olon. Uskaltauduin istumaan hänen viereensä, pienen hauraan naisen viereen. Hänellä oli suloinen ääni ja vaikeaselkoinen aksentti. ''What's your name? I'm Svanhildúr'' Keiju sanoi. Sanoin olevani Kristian, mutta hän tahtoi sanoa minua Krístjániksi. ''Sano vain Svana'', kaunotar kehotti englanniksi. Se sitten johtikin jutteluun Islannista ja Suomesta Irakin kriisiin, kuten myös meidän yksityisasioihimme. Svana kertoi, että hänellä oli poika, jonka hän oli synnyttänyt 16-vuotiaana. Pojan nimi oli Friðjón, ja hän asui isänsä luona. Hämmästyin, kun Svanhildúr kertoi olevansa jo 29 vuotias, vaikka häntä olisi luullut suorastaan alle kaksikymppiseksi. Olin hiljainen ihaillessani Svanan kauneutta ja salaa kiihottuessani hänen kokemuksestaan ja itsevarmuudestaan. Hän ei tosiaan ollut mikään ujo harmaavarpunen, vaan voimakastahtoinen nainen pinkeissä army-housuissa ja oranssissa paidassa ja takissa, maahan asti ulottuvassa neonvihreässä kaulaliinassa. Ja maiharit tottakai. Pulssini nousi rajusti, kun Svanhildúr yhtäkkiä suuteli minua hellästi suoraan suulle, otti minua kädestä, pyytäen minua mukaansa kotiinsa. Suostuin, ja me kävelimme hänen kotiinsa joka oli parin kadunvälin päässä, pienessä kerrostaloasunnossa.
Svanhildúrin koti oli sisustettu keltaisella, oranssilla, pinkillä ja neonvihreällä. Joka paikassa oli hauskoja verhoilla peitettyjä seiniä ja huoneitten ovien välissä oli aina pinkki läpinäkyvä huntu. Svana pyysi minua menemään olohuoneeseen, ja meni itse keittiöön. Sieltä tullessaan hänellä oli käsissään kaksi lasia punaviiniä, toisen hän ojensi minulle. Svana joi punaviiniä aika reippaalla vauhdilla, tottuneesti, kun taas minä siemailin hampaat irvessä. Inhoan punaviiniä. Juttelimme huolettomasti yksityisasioistamme, mutta Svana pysyi asiallisena vaikka olikin hiprakassa. Kiinnitin väkisinkin huomioni todella pieniin rintoihin, joiden nännit olivat kovina pystyssä huntumaisen paidan alla. Kiihotuin näystä suunnattomasti, ja Svanhildúrkin kai huomasi sen, koska pisti lasin pöydälle ja hymyili kujeilevasti. Pulssini nousi, olin jännittynyt. Hän painoi pienen suukon huulilleni ja pyysi minua tulemaan sänkyyn, joka oli verhoiltu erivärisillä hunnuilla kokonaan sivuilta. En oikein tiennyt mitä tehdä, ja kuulin Svanan hihittävän sängyssä. Lopulta keräsin rohkeuteni, ja uskalsin mennä katsomaan verhojen taakse. Svanhildúr makasi täysin alasti sängyllä kyljellään, täydellisen maidonvaalealla iholla selvästi punaisina erottuvat nännit kovettuneina, ja huomasin että hänellä oli täysin posliiniksi ajeltu pillu. Voi että hän oli pieni! Kiihotuin tästä entisestään, ja Svana pyysi minua ottamaan kaikki vaatteet pois ja tulemaan sänkyyn. Silloin ajattelin: olen taivaassa. Menin hänen viereensä kyljelleni, sivellen maidonvaaleaa pehmeää ihoa hellästi, silitellen sormenpäillä, koko kädellä voimakkaammin hyväillen reisiä, pakaroita, kehon kaaria, olkapäitä, niskaa. Hän huokasi hiljaa, ja silmät suljettuina meni selälleen.''Go on, honey, you are doing it good..'' Svana henkäisi. Suutelin varoen pikkuisia nännejä, saaden Svanhildúrin äännähtämään kiihottavasti. Nuolin niitä, kutittelin kielelläni, näykin hellästi, kiusoittelin. Tunsin Svanan hengityksen nopeutuvan ja hän otti pienellä kädellään ranteestani kiinni ja ohjasi käteni hänen kostealle pillulleen. Huokasin syvään, vapisevin sormin koettelin kunnolla miltä pillussa tuntui, lämpimältä, kostealta, liukkaalta... En ollut koskaan päässyt nuolemaan naista. Svana huohotti, kiihotuin itsekin siitä kun huomasin antavani hänelle nautintoa. Menen hänen jalkojensä väliin, ja nostan ne olkapäilleni. Nuolaisen kosteaa häpyhuulien väliä, pillu tuoksui houkuttavasti. Alan nuolla pitkillä hitailla vedoilla ja samalla silittelen vatsaa ja nivusia. Svanhildúr alkoi inistä ja se saa minuun lisää potkua. Otan toisen käteni avukseni ja avaan sillä pillua. Nuolen kiihtyvästi, samalla kun hieron sormillani avattuja häpyhuulia. Kaluni on jo kivuliaan kova. Kuulen kuinka huohotus tihenee. Svana tarttuu minua kevyesti hiuksistani ja ohjaa päätäni sinne mistä tahtoo minun nuolevan. Lopulta hän pyytää että naisin häntä, ääni väristen. Hän on selällään, ja asetan kivikovan kaluni hänen häpyhuulilleen. Työnnän sen malttamattomasti heti kovaa pohjaan saakka, ja saan Svanan voihkaisemaan. Aloitan tasaiset työnnöt niin, että pusken nopeasti pohjaan ja vedän hitaasti ulos. Nain nuoruuden innolla, ja huohottaen tunnen olevani aivan huipulla. Svanhildúr voihkii aivan hurmiossa, ja tunnen kuinka hänen pillunsa supistelee ympärilläni rajusti. Huudahdan tukahtuneesti, ja laukean hänen sisälleen. Nain vielä hetken nautinnon pitkittämiseksi ja Svanan ääntely hiljenee pikkuhiljaa. Vedän kaluni ulos ja suutelen Svanaa hellästi pehmeille huulille. Asetun naisen vierelle kyljelleni, laskien käteni hänen mahalleen ja liikutan sormiani navan ympäri varovasti vatsaa hieroen. Sanon, että hän on kaunein nainen jonka olen koskaan tavannut. Svanhildúr vain hymyilee, ja painaudun hänen kylkeensä kiinni, suljemme molemmat silmämme ja nautimme lämmöstä jonka saamme toistemme kehoista ja nukahdamme.
En enää sen jälkeen tavannut Keijukaistani. Aamulla häntä ei ollut missään, ja löysin lapun, jossa hän sanoi, että meillä oli ihanaa, mutta tuskin kannattaa tavata uudestaan. Eron tuska oli kauhea, ja ulos mennessäni oli pilvistä ja viileää. Menin takaisin hotellille, mutta olin vain hiljaa enkä puhut kavereilleni mitään edellisestä yöstä, joka ei kuulunut tapoihini. Aina sen jälkeen etsin vain tummatukkaisia lyhyitä naisia, koskaan saamatta tyydytystäni, kaivaten Svanaa. Säilytin sen lapun ikuisesti, ja viikon päästä lähtiessämme Islannista, kyyneleet kohosivat silmiini katsoessani jäistä maata lentokoneen ikkunasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.