Näin äitini aikoinaan huusi minulle lapsena ollessani, niin että koko kulmakunta tiesi milloin meillä oli ruoka aika.
Miten teillä osattiin tulla kotiin ruoka aikoina, kun ei ollut kelloa ranteessa tai ei edes siitä ymmärretty vielä mitään.
Niin ja on minulla nyt teillekkin ruokaa tarjolla. Olisi porsaanpaistia ja vihanneksia perunoitten kera. Kastiketta ei ole. Olkaapa hyvät jos maistuu... :))
Miten teillä osattiin tulla kotiin ruoka aikoina, kun ei ollut kelloa ranteessa tai ei edes siitä ymmärretty vielä mitään.
Niin ja on minulla nyt teillekkin ruokaa tarjolla. Olisi porsaanpaistia ja vihanneksia perunoitten kera. Kastiketta ei ole. Olkaapa hyvät jos maistuu... :))
Vastaukset 27
Vanhimmat
samaa ruokaa kun mullakin tänään:) justiisa söin niin että ei ole nyt nälkä mutta kiitos kutsusta:)
Määkin muistelen että äiti huusi aina että syömäään ennenkun jäähtyy, vaikka taijettiin me arvata aina millon ruoka oli valmista, oli aina siihen kellon aikaan kova nälkä:)
miten sattuikin sama ruoka. :) Olisikohan se juuri se nälkä joka sitten myöskin kehoitti menemään lähemmäksi kotia ja odottelemaan kutsua syömään.
se ajoi lähemmäks kotia just silloin syöntiaikaan, ei sillon ollut lapsilla rannekelloja..muistaakseni sain ensimmäisen kellon kun pääsin ripille..
taisin minäkin niihin aikoihin saada ja enkös onneton hajottanut sen muutaman kuukauden päästä. :(
syötiin aina kello 12 ja kello 4, samat syömisajat ne on jääny mullekkin.
Mummolassa Pohjanmaalla oli ruoka kolme kertaa päivässä ja kahvit kolme kertaa, aina samaan kellon aikaan..lypsykahvit oli muistaakseni kello 5, ne sain aina minä keittää..:)
tule tänään - koska pelkään että se porsaanpaisti on rasvaisempaa kuin mihin olen tottunut, vaikka hyvin lähellä asut, voisin kävellen tulla ...
ota virtuaalisesti, ei ainakaan lihota. Toisaalta jos kävellen myös poistut, sulaahan se rasva siinä kävellessä. :)
ei koskaan huutanut syömään,se huusi aina että "älkää syökö kaikkia,huomennakin on nälkä"
sun äitis taisi olla todella viisas ja kaukonäköinen. :)
ei äiti huutanut, vaan soitti kelloa, jota vellikelloksi sanottiin. Olimme yleensä metsässä eikä äidin ääni olisi sinne asti kantanut.
Se vellikellon kilkatus todellakin taitaa kuulua kauemmaksi kuin huuto. Minä taasen asuin sellaisessa omakoti/kerrostalo lähiössä taikka taajamassa sitä kait nykyjään sanotaan. Siellä riitti pelkkä huuto, koska emme olleet kuitenkaan liian kaukana.
kuului ja naapuritkin siitä tiesi milloin meillä syötiin, vaikka matkaa oli melkein kilometri
söin nakkikeittoa ja nyt syön jälkirukaa, lakkoja ja vadelmia sokerin ja kylmää maitoa päälle.
meillä oli muutama päivä sitten, mutta ei nuin hyvää jälkkäriä.
vielä marjoja ja kevät on näin pitkällä, niitä täytyy syödä pois joka päivä. Tulisi vaan nytkin hyvä marja vuosi, saisi taas pakastaa kaiken sortin marjoja.
ei oikein käydä marjassa, kun ei ole autoa millä niitä sitten kuljettaisi nopeasti kotiin, kun on vähän liian pitkät matkat marjametsään.
metsän annit on niiin hyviä syödä talvella.
pakastepizzaa. :))
Minulla on sellainen tunne, että lapsena ei ollut nälkä. Ruokapöydässä sain usein kuulla: muista Biafra.
minä taasen söin hyvällä ruokahalulla, kun oli juossut päivät pitkät ulkona, kyllä siinä ruoka maittoi.
Vaatimattomasti haudutettua riisipuuroa ja tonnikalaa leivänpäällä,
sillä on nyt vaan tultava toimeeen tämä ilta.
Meillä kotona puhallettiin voimalla, yteenpuristettuun käsienväliin.
Siitä tuli niin voimakas ääni,että tyynellä ilmalla kuului ainakin kilometrin päähän.
Pari naapuriakin aina tiesi milloin meillä on ruoka tai kahviaika.
Piruttaaan joskus vonguttivat vastaan.:)
pitkään aikaan tullut syötyä riisipuuroa, tonnikalaleipiä kylläkin.
Erikoinen puhallus tekniikka, en ole koskaan kuullut sellaista. Silleen olen kuullut ja tehnytkin, kun ruohonkorsi laitetaan kämmenten väliin ja puhalletaan niin siitä lähtee vaihtelevia eri korkuisia ääniä.
lehmänkello, josta oli kieli irronnut, sen kylkeen iskttiin teräksisen ruokailuveitsen kahvalla.
Kuului kauas.
Olen tänään syönyt lasangea salaatin kanssa, joten olen ihan kylläinen, kiitos vaan kutsusta.
ei minun ruoka mene kenellekään kaupaksi. Pitää sitten yksin syödä. :)
On aika moninaisia nämä kotiin kutsut mitä lääläkin on nyt saanut lukea. :)
olipas minulla vastauksessani kirjoitus virhe. Eli siis tääläkin eikä lääläkin. :/
tiesit että juuri sinun äitisi huusi sinua syömään. :=D
ei ollut kelloa ei.
sisäinen kello oli.
ja siihen oppi, jos ei ollut paikalla ruoka-aikana, ei saanut ruokaa, vaikka kuinka itki että on nälkä.
tosin silloin oppi arvostamaan vanhempia.
kiitos. :=D
siitä äitini kiljumisesta ei voinut erehtyä. :)
Ja jos en heti itse kuullut niin kyllä muut kaverit sanoi että äitis kiljuu taas sua syömään.