No niin. Minä aion tosiaankin tehdä tämän. Täällä puhutaan hirveästi Tolkienista ja kehutaan sen kirjoja maasta taivaaseen, mutta pidättekö te ihmiset tosiaan siitä???En voi käsittää, sillä se on todellakin TYLSÄ, ja olin kuolla lukiessani sitä....siis sanokaa nyt, pidättekö taru sormusten herrasta-kirjaa hyvänä vain muotoseikan vuoksi, se kun on niin keskeinen fantasiakirja??Älkää tappako minua, kiltit....
Tolkien
Tiuhti
20861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siis onhan se maailma ja kaikki tosi hienosti tehtyä ja klassista fantasiaa, mutta tolkien on TYLSÄ pitkäpiimäisine kijoitustyyleineen...
Luin itse ensimmäisen kerran jotain alta 10-vuotiaana, sen jälkeen vakiona 1 - 2 kertaa vuodessa... eli yhteensä varmasti kolmisenkymmentä kertaa... Silmarillionin vasta ~20...
Taidan olla tylsä jätkä minäkin :-)
No, en toki halunnut haukkua kirjasta tykkääviä tylsiksi...
Terve! Kysymykset eivät voi olla tyhmiä. Vain vastaukset voivat:)
itse pidän kirjasta PALJON, mutta tosiaan joissain kohdissa Tolkien on mielestäni inansa pikkutarkka...juuh, mutta jokaisella on oma mielipiteensä...:)
Mielestäni kirja oli hyvä kunhan siihen pääsi alkuun. Ja kyllä mullakin tuli kahden kirjan jälkeen korvista ulos fantasiaa enkä millään jaksanut lukea kolmatta kirjaa. Pidin noin vuoden tauon ja sen jälkeen kirja maistuikin taas.
Hei!
Yritin lukea tsh:aa ensimmäisen kerran joskus yläasteikäinsenä (luokkakaveri piti siitä kirjaesitelmän ja se vaikutti kkiinostavalta), pääsin lukemisessa ehkä sivulle 10, ei todellakaan aúennut mulle. Tämän kokemuksen perusteella välttelin kirjaa vuosikausia, kunnes kuulin että siitä oli tekeillä leffa. Silloin poikkesin kirjastoon ja lainasin hieman epäillen ensimmäisen osan. Viikon kuluttua kaikki 3 osaa oli luettu, en yksin kertaisesti osannut lopettaa kesken, kirja tempaisi mukaansa. On vaikea selittää mikä minun mielestäni tekee siitä erityisen hyvän, se vain tuntuu siltä. Ja kielihän siinä juuri on parasta ;-)
Jokaisella on oma mielipiteensä ja minä arvostan niitä jotka uskaltavat tuoda omansa julki, ankaran loanviskonnankin uhalla.
Tolkienin TSH on tosiaan pitkä ja vaatii lukijaltaan todella paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, eikä näin ollen välttämättä sovellu kaikkien luettavaksi, mutta omasta mielestäni se on ehdotonta kirjallisuuden aatelia. Pienistä vioistaan huolimatta.
Ja vastakseni kysymykseesi:
Kyllä, pidän Taru Sormusten Herrasta trilogiaa hyvänä.
Ei, en pidä siitä pelkästään muotoseikan vuoksi. Vaan siksi, että se on aidosti hyvä.
Lopuksi pieni neuvontynkä:
Fantasiakirjallisuudesta saa eniten irti hyvän mielikuvituksen avulla. Ilman sitä TSH:n anti voi jäädä hieman laimeaksi.
Miten olisi käypänä vaihtoehtona esim. Dragonlance-kirjallisuus? Se ei ole yhtä raskasta luettavaa kuin Tolkien.
Joo, olen lukenut tosi paljon fantasiakirjallisuutta, vaikka itse sanonkin, ja voin sanoa mielikuvitukseni olevan vieläpä oivallinen. Minä toki pidän itsekin Tolkienin joistakin ideoista kyseisessä kirjassa, ja pitkäpiimäisyydellä en tarkoittanut kirjan paksuutta, vaan hitaita käänteitä ja loputonta jahkailua...silti kirjan sain luettua, mutta toista kertaa en siihen tartu. Voi olla, että joskus sitten hamassa tulevaisuudessa päätänkin lukea sen, ja muutan mieltäni. En kuitenkaan usko, että näin tapahtuu. Lyhyt vastaus hiukan alentuvan ystävälliseen viestiisi, ole hyvä. =)
Olen suuri Tolkienin ystävä, pidän niin hänen fantasiastaan, kuin siitä minimaalisesta määrästä hänen tieteellistä esseistiikkaansa mihin olen törmännyt. Minulle kieli on - kuten mahdollisesti olet huomannut - hyvin hyvin tärkeä asia. Kuten Calvino toteaa teoksessaan "Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle", jotta syntyisi ihastuttava, kevyt, "utuinen" ja eräällä tavalla itsestäänselvä kuva, joka lukijan on helppo hyväksyä, tarvitaan loputon määrä pieniä yksityiskohtia, vakuuttavia hitusia, jotka tekevät todellisesta todellista. Vaikka pidän paljon Dragonlancesta, minua on aina kiusannut se summittaisuus, jolla sen kirjoittajat suhtautuvat luomaansa todellisuuteen. Se ei ole todellisuus alkuunkaan vaan jonkinlainen viitekehys, jossa hahmot käyttäytyvät itseriittoisesti... Pidän oikeasti niistä kirjoista, mutta... :)
varastitko ajatukseni? Olen täysin samaa mieltä dragonlancen summittaisuudesta!!!!
Telepatiaa :) No, siinä summittaisuudessa on tietenkin se hyvä puoli, että voi itse lukuaktin ulkopuolella rakennella kaikkea kivaa, mutta ei sitä kaikkea vastuuta saisi lukijoille laittaa. Haluaisin tietää lisää tornien hierarkiasta ja Ansalonian eläin- ja kasvimaailmasta, mutta en mitään ihmeellisiä "tietokirjoja" vaan nimenomaan luontevasti, puolesta sanasta tarinan ohessa... Haluaisin tietää miltä Palanthas näyttää, ei vain, että Tass kulki sen läpi. Onkohan siellä paljon rikollisuutta? heh.
Nuo purkkafantasiasarjat ovat sinänsä loistavaa viihdettä, mutta...
Voihan Wais/Hickmania tai Salvatorea lukea murolautasen ääressä tai paskalla istuessa, mutta Tolkieniin täytyy todella paneutua.
TSH:ta lukiessaan voi todella tuntea keskimaan olevan tai olleen joskus olemassa jossain. Tämä johtuu juuri sen seikkaperäisyydestä ja yksityiskohdista.
Itse olen TSH:n lukenut ensimmäistä kertaa joskus ala-asteella (nyt20v).
Toiveita elokuvasta oli jo paljon ennen, kuin nykyistä väsäystä alettiin tekemään. Odotus elokuvien suhteen oli uskomaton ja pettymys lopulta hiukan pienempi. Ensimmäinen leffa oli veilä ihan hyvä, mutta toinen sitten oli pohjanoteeraus. Tietysti molemmat ovat pelkkänä elokuvaviihteenä loistavia tuotoksia, mutta kyllä se kaksi tornia korpesi ja pahasti.
Uskoisin näitten Dragon Lancejen yms. toimivan elokuvana loistavasti. Harry Potter nyt on siitä jo hyvä esimerkki. Itse haluaisin nähdä kuolemanportti-sarjan valkokankaalla. Myös Mustanhaltian trilogia voisi olla mielenkiintoinen elokuvaprojekti uumenalan pimeydessä.
Vielä tämän koko keskustelun avaajalle: Rohkea mielipide sinulta. Itse pidän TSH:sta aivan aidosti ja vilpittömästi. Pidän myös Wais/Hickman-tuotannosta, Jordanista, Salvatoresta ja jopa Eddingsistäkin, mutta ei niissä ole sitä samaa mitä Tolkienissa.
On oikeesti hyvä!Yks parhaita fantasiakirjoja!
Voin rehellisesti sanoa, että olen tolkien fani.
en ole hänen faninsa sen takia, että kirjasta on tehty leffa, jossa näyttelee joku elijah wood tai orlando bloom (hyi)vaan sen takia, että hänen kaikissa (en ole lukenut enkun kielisiä)on loistava juoni, vaikka silmarillon ja kesken eräisten tarujen kirjassa ei ole kuin hyviä tai hieman huonompia tarinoita.
voin myös myöntää, että joistain kohtia Taru Sormusten Herrasta on tylsä, ainakin kun sen on lukenut monta kertaa.
p.s. tunnen monta ihmistä, jotka pitävät Tarua tylsänä, eli sinulla ei ole mitään hätää
Mun mielestä kyseinen teos on todella tylsä. Yritin muutama vuosi sitten lukea koko roskan, mutta ei. Varsinkin kaiken maailman laulut ja runot jätin suosiolla lukematta ja muutenkin teos vaikuttaa tosi lapselliselta, vaikka se tarina kirja kirjalta käykin synkemmäksi. Mulla kesti vuoden , että pääsin Kuninkaan Paluuseen asti ja lopetin lukemisen sen puolitienoilla. Odotankin trilogian viimeistä leffaa innolla kun en tiedä miten tarina päättyy. Totuus kuitenkin on, että Taru Sormusten Herrasta on hyvä kirja vain kun haluat saada unenpäästä kiinni.
Mun mielestä kyseinen teos on todella tylsä. Yritin muutama vuosi sitten lukea koko roskan, mutta ei. Varsinkin kaiken maailman laulut ja runot jätin suosiolla lukematta ja muutenkin teos vaikuttaa tosi lapselliselta, vaikka se tarina kirja kirjalta käykin synkemmäksi. Mulla kesti vuoden , että pääsin Kuninkaan Paluuseen asti ja lopetin lukemisen sen puolitienoilla. Odotankin trilogian viimeistä leffaa innolla kun en tiedä miten tarina päättyy. Totuus kuitenkin on, että Taru Sormusten Herrasta on hyvä kirja vain kun haluat saada unenpäästä kiinni.
Mun mielestä kyseinen teos on todella tylsä. Yritin muutama vuosi sitten lukea koko roskan, mutta ei. Varsinkin kaiken maailman laulut ja runot jätin suosiolla lukematta ja muutenkin teos vaikuttaa tosi lapselliselta, vaikka se tarina kirja kirjalta käykin synkemmäksi. Mulla kesti vuoden , että pääsin Kuninkaan Paluuseen asti ja lopetin lukemisen sen puolitienoilla. Odotankin trilogian viimeistä leffaa innolla kun en tiedä miten tarina päättyy. Totuus kuitenkin on, että Taru Sormusten Herrasta on hyvä kirja vain kun haluat saada unenpäästä kiinni.
Mun mielestä kyseinen teos on todella tylsä. Yritin muutama vuosi sitten lukea koko roskan, mutta ei. Varsinkin kaiken maailman laulut ja runot jätin suosiolla lukematta ja muutenkin teos vaikuttaa tosi lapselliselta, vaikka se tarina kirja kirjalta käykin synkemmäksi. Mulla kesti vuoden , että pääsin Kuninkaan Paluuseen asti ja lopetin lukemisen sen puolitienoilla. Odotankin trilogian viimeistä leffaa innolla kun en tiedä miten tarina päättyy. Totuus kuitenkin on, että Taru Sormusten Herrasta on hyvä kirja vain kun haluat saada unenpäästä kiinni.
Luin TSH vuosia ennen elokuvia ja rakastuin niihin. Nyt on innostus ehtinyt hiipua, mutta TSH on ehdotonta fantasiakirjallisuuden huipua.
Mutta jotkut lukijat tuntuvat odottavan kirjalta mieletöntä toimintaa ja örkkien lahtaamista heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Heitä ei kiinnosta loistava maailma eikä se että hahmot tosiaan kehittyvät. Kärsivällisyyttä on sellaisen mainoskatkon verran jonka jälkeen kirja nakataan nurkkaan ja haukutaan se vaikka luettuna on vain promille. Tuolla periaatteella menettää suurimman osan maailman parhaimmista kirjoista. Eräs kirja jota luin oli kuolettavan tylsä ensimmäiset 400 sivua ja toimintaa oli vasta viimeisellä sadalla sivulla. Silti voin rehellisesti sanoa, että se kirja oli loistava. Tosin te ette tule koskaan saamaan sitä huimaa lukukokemusta...
Luin TSH vuosia ennen elokuvia ja rakastuin niihin. Nyt on innostus ehtinyt hiipua, mutta TSH on ehdotonta fantasiakirjallisuuden huipua.
Mutta jotkut lukijat tuntuvat odottavan kirjalta mieletöntä toimintaa ja örkkien lahtaamista heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Heitä ei kiinnosta loistava maailma eikä se että hahmot tosiaan kehittyvät. Kärsivällisyyttä on sellaisen mainoskatkon verran jonka jälkeen kirja nakataan nurkkaan ja haukutaan se vaikka luettuna on vain promille. Tuolla periaatteella menettää suurimman osan maailman parhaimmista kirjoista. Eräs kirja jota luin oli kuolettavan tylsä ensimmäiset 400 sivua ja toimintaa oli vasta viimeisellä sadalla sivulla. Silti voin rehellisesti sanoa, että se kirja oli loistava. Tosin te ette tule koskaan saamaan sitä huimaa lukukokemusta...