Simpukankuori korvallani,
olen salaisella saarellamme
suolaisten suudelmiesi syleilyssä.
Ihoillamme pisaroi usvan laulu,
piilottelevan auringon alla.
Kuuntele rakkaani meren kohinaa,
tällä saarellamme
sinulle synnyn yhä uudestaan.
Palmujen latvustot
kätkee tuulien suudelmat,
aaltojen tanssissa kohtaamme yön.
olen salaisella saarellamme
suolaisten suudelmiesi syleilyssä.
Ihoillamme pisaroi usvan laulu,
piilottelevan auringon alla.
Kuuntele rakkaani meren kohinaa,
tällä saarellamme
sinulle synnyn yhä uudestaan.
Palmujen latvustot
kätkee tuulien suudelmat,
aaltojen tanssissa kohtaamme yön.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...ainakin jokihelmi simpukoiden sisällä on joskus helmi, mutta sinun runosikin on sellainen.Aidoin helmi lienee kyynel,mutta sellaisia ei tänä aamuna sukelleta,kiitos sinulle salaperäisestä usvan laulusta,kukkaro
oi että, kiitän mitä lämpimimmin sanoistasi
* ymmyrkäisenä olen *
Kyynelhän voi vierähtää onnestakin, olkoon se jos
on vieriäkseen siitä kukkaro :)
Ihanaa aurinkoisen päivän jatkoa,
toivottaa Rellu
Jokaisena päivänä.
Saa kertoa rakkauden.
Sen erilaisuuden.
Monet kasvot.
Ihanaa aurinkoista viikonloppua.
Siskosein sille kuohuvalle koskelle.
monen monta tarinaa, monia kasvoja.
Aurinkoa päivääsi, äitee kiittää.
kuulostaa,synnyt aina vain uudestaan ,niin sitä pitää,aabel
niinhän sitä toivoisi, syntyvänsä yhä uudelleen.
Luulenpa vain, ettei se ole mahdollista. Runoissa
ehkä jotenkin, muuten tuskin.
Kiitän ja toivotan mukavaa pyhäpäivää.
runous tottelee pitkälti kieliopillisia perussääntöjä palmujen latvustot kätkevät...
itse käyttäisin kertovat (tuulen suhina)siis, kun tekijä ( latvustot ) on monikossa, silloin myös teonsana (kertovat) monikossa.
joo, joo - myönnetään, tämä viimonen versio ei
tainnut käydä bossilla hyväksynnässä, ja taas
piiska viuhuu - tiäteski.
Mahoton ukko, anna minulle yhtikäs mitään
valtuuksia enää, hohhoijakkaa.
Grrrr - en jaksa vielä ennen kuutta aamulla
ajatella noita kieliopin perusasioita, usko.
Yritän muistaa bos, yritän, yritän - huokaus.
Aika mukava aihe pohtia, kieltämättä.Tässä kyllä toimii "kätkee" yhtä hyvin, kuin kätkevät.
"Kätkevät"tekee runosta tässä salaperäisessä ilmapiirissä,jonka olet luonut, liian korrektin.
Mutta oikein on monikko, tietenkin.
En tiedä onko keskustelunne läpän heittoa leikillisesti, vai totta, mutta mukava aihe.
muutama vuosikymmen sitten eräs(ei suomalainen)kirjallisuuden nobel-ehdokaana ollut runoilija huomautti itselleni siitä, ettei runollinen vapaus koske kieliopillisia perussääntöjä.
Kunnioitan, sitä.Hyvä asia oikeakielisyys on, joskin mielten tuottamat aistimukset voivat vaatia muuta.
Murteen käyttö runoissa olisi silloin kiellettyä.
murre on ilmaisun rikkaus ja ankkuroi kertomuksen tietylle maantieteeiselle alueelle, joskus toisen murrealueen edustaja ei hyväksy sitä sillä perusteella, ettei itse ymmärrä.
Mainitsemani henkilö huomautti sekä sanajärjestyksestä että monikon käytöstä kun kirjoittamani sepustukset joutuivat sattumalta hänen luettavakseen.
..edelliseen, onhan korrekti kieli kaunista ja vaalimisen arvoista, en kiistä.Toivon käsi sydämmellä, että runo kuitenkin tulisi sielun, eikä kieliopin kautta, luettavaksi.
hieno, lämmin tunnelma.
Tulee kesä mieleen.
vaikka tämä ei ollutkaan aivan priimaa, kiva
kuulla että miellytti.
Aurinkoista kevättä sinulle.