Luin tuossa mielipiteitä avioehdosta ja kyllä huvitti.Ihmeteltiin sitä,miksi yleensä mennä naimisiin,jos pitää avioehto ottaa.
Ei avioehto tarkoita,että ollaan heti eroamassa,kun vaikeuksia tulee.Minulle vanhemmat ovat teini-iästä asti painottaneet avioehdon tärkeyttä.Meillä on paljon omaisuutta,jonka kukaan perheestä ei halua menevään vieraiden omistukseen.En myöskään minä.Näin ollen kun minä menen naimisiin,minä haluan aviehdon.
Avioliitto on minulle tärkeä asia enkä luovuta heti,kun ensimmäinen ongelma ilmenee.Yritin selvittää ongelmat,jos niitä tulee.Mutta kun se ei välttämättä ole minun päätettävissäni,tuleeko ero vai ei.Siinä on toinenkin osapuoli mukana.
Turha itkeskellä jos omaisuus menee,kun ei ole avioehtoa.Omaa tyhmyyttä se on.Kun koskaan ei tiedä...
Ei avioehto tarkoita,että ollaan heti eroamassa,kun vaikeuksia tulee.Minulle vanhemmat ovat teini-iästä asti painottaneet avioehdon tärkeyttä.Meillä on paljon omaisuutta,jonka kukaan perheestä ei halua menevään vieraiden omistukseen.En myöskään minä.Näin ollen kun minä menen naimisiin,minä haluan aviehdon.
Avioliitto on minulle tärkeä asia enkä luovuta heti,kun ensimmäinen ongelma ilmenee.Yritin selvittää ongelmat,jos niitä tulee.Mutta kun se ei välttämättä ole minun päätettävissäni,tuleeko ero vai ei.Siinä on toinenkin osapuoli mukana.
Turha itkeskellä jos omaisuus menee,kun ei ole avioehtoa.Omaa tyhmyyttä se on.Kun koskaan ei tiedä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
olet. Vaikka kuinka rakastetaan, niin arki voikin paljastaa jotain muuta. Toisekseen avioehto voi paljastaa ja vahvistaa sen todellisen rakkauden, joka ei nojaa toisen varallisuuteen.
Toisen kerran avioon mennessäni vaadin avioehdon,joka on voimassa eron tullessa...Silti se ei täysin suojannut minua-jäin miehen velkaa maksaan- mutta muun omaisuuteni tilat,talot,metsät...eivät menneet jakoon.
Edelleen olen avioehdon kannalla ja jos joskus menen naimisiin vielä kerran, avioehto ehdoton,vaikka mies onkin varakkaampi :)
Mielestäni rakkautta ja avioliittoa ... sekä toisaalla omaisuutta tai velkoja ei pitäisi sekoittaa keskenään.
Tietenkin valinnan vapaus pidettävä -- ne jotka näin tahtovat menetellä, se heille suotakoon ... kunhan ymmärtävät mitä avio-oikeus merkitsee myös käytännössä.
Avioehdosta huolimata puolisot ovat avioliiton aikana "elatusvelvollisia" toisistaan (ks. avioliittolaki), ja voivat omistaa yhdessä talon ja siihen ottaa yhdessä velkaa. aivan kuten "avioehdottomatkin" pariskunnat.
Avioehtohan tulee sovellettavaksi vasta erottaessa (joko kun kuolema erottaa tai/ja avioero, mikä on huomioitava asia kun avioehtoa tehdään)) ... muutoin eletään kuin ei ehtoa olisikaan.
Ottavathan ihmiset palovakuutuksen vaikkeivat tulipaloa toivokaan, ja sillekin käyttöä vain jos "ei toivottu" tapahtuu.
Jos rakkaus ei kestä avioehdon tekoa,niin ei se tule kestämään muutenkaan. Kohtuutonta on jos esim. Maa/metsätila,joka on ollut suvulla vuosisatoja pirstoutuu elinkelvottomaksi petollisen kumppanin takia. Pahimmassa tapauksessa menee työpaikka ja koti siinä sivussa syyttömältä osapuolelta.
Vanhempasi ja sinä ajattelette, ettette halua omaisuuden menevän vieraille. Tuleva miehesi on sinulle vieras, ei oma mies? Tuleva miehesi on vanhemmillesi vieras, ei vävy? Isäsi on sinulle ja suvullesi vieras, oletko ajatellut sitä? Hän on aviomies siinä kuin muutkin ulkopuoliset. Aivan kuten sinunkin tuleva aviomiehesi.
Vierastan ajatusta aivoehdosta, minä menin naimisiin rakkaudesta, en pelosta, että eroan joskus, koska en aio erota. Ja kyllä sen muuten tietää. Aivan kuten sinä tiedät, että sinun täytyy varautua avioeron varalle, ja mihin muuhun tarkoitukseen se avioehto on? Yhdessä se omaisuus kootaan. Yhdessä se elämä jaetaan. Eikä vain puoliksi, tai sinun tapauksessasi, sitä ei jaeta.
Kenelle jaat tuon perityn, olemassaolevan omaisuutesi? Lapsillesi, joiden geeneistä puolet on siltä niiden vieraalta isähahmolta, sinun aviomieheltäsi? Jos olisin tuo mies, ja minun pitäisi allekirjoittaa avioehto, perisin kunnon korvauksen jokaisesta ainoasta lapsesta, ja siihen kuluneesta työstä. Ilmaiseksi ei mitään kuulu antaa liitossa, jossa raha ratkaisee.
Kun allekirjoitat avioehdon, valmistaudut silloin henkisesti eroon. Kuinka monta avioliittoa aiot oikein läpikäydä? Mikä merkitys tulevalla miehelläsi on sinulle? Hän on sinulle aina vain vieras, uhka perheesi omaisuudelle?
Et ole tullut ajatelleeksi, että sinun isäsi on vieras sinulle myös, hän on toisesta suvusta? Eli kohtele häntä sillä tavalla myös. Älä siis ajattele häntä isänäsi, vaan pelkästään äitisi aviomiehenä, jotta voit hyvällä omallatunnolla kartuttaa omaisuutta omalle perheellesi, johon sinun isäsi ei kuulu, koska hän on vieras.
Kuka perheeseesi kuuluu? Vain ne tutut, oman suvun puhtaat jäsenet? Katsos, kun sinäkin olet puoleksi vieras geeneiltäsi.
Kuten minäkin. Me kaikki olemme. Et pääse sitä vieraan pelkoa pakoon.
En aivan ymmärtänyt tuota avaustasi. Eihän omaisuus siirry (tai puolet siitä) puolisollesi avioliiton yhteydessä, vaikkei avioehtoa olisikaan.
Se minkä sinä omistat on sinun, ja minkä puolisosi on hänen, ja yhteinen (esim. talo) on puoliksi kummankin. Oman omaisuutensa voi myydä vapaasti kyselemättä sinulta (paitsi yhteisen kotinne), hukkaaminen on sitten eri asia (eli myisi veljelleen eurolla arvokaan autonsa).
Ellei ole avioehtoa, ERON sattuessa toisella ON avio-oikeus toisen omaisuuteen. Se EI tarkoita että "omistaa puolet", VAAN että lasketaan sinun nettovarallisuus (omaisuus miinus velat) ja puolisosi. Se kumpi on "rikkaampi" maksaa toiselle tasinkoa niin paljon että nettovarallisuudet saadaan yhtäsuuriksi. Tasingon maksaja saa päättää millä osmaisuudellaan (tai lainalla) tasingon maksaa.
Avioehto voidaan laatia koskemaan pelkästään avioeroa, tai myös kuoleman eroattaessa puolisot.
Siis, avioehdolla ei ole mitään merkitystä avioliiton aikana ... omistaminen yms. aivan kuin avioehdottomassakin avioliitossa. Vaikutusta on VAIN kun puolisot eroavat.
Tässä valossa en ymmärrä lainkaan tuota "vieras" purkaustasi. Ellet tarkoita, että avioerossa nimenomaan tahdot maksaa (ehkä) tasinkoa puolisollesi kuka päättänyt hakea sinusta avioeroa.
Varmasti nekin avioituva pariskunnat jotka tekevät ehdon (nykyään yli 30%), myös rakastavat toisiaan. Mutta he eivät tahdo sekoittaa rakkautta ja omaisuutta JOS avioero kuitenkin sattuu kohdalle. Niin, ja sinähän eroat jos puolisosi hakee sinusta avioeroa ... siinä vaiheessa tahtosi pysyä avioliitossa on turhaa ... tarinoita niistä tapauksista löytää tältä palstata satoja.
Ja taas meni metsään !! Jos yhdessä kerätään omaisuutta ... niin sopiihan se, ei avioehto sitä estä tai rajoita tai toisen asemaa huononna.
Ostetaan yhdessä talo, mistä molemmat omistavat puolet, otetaan asuntovelkaa missä molemmat ovat velallisia, ostetaan auto ja molemmat omistajiksi, jne. KUINKA NIIN tämä eroaa avioehdottomasta "elämästä". Ja jos erotaan, kumpikin saa oman "puolikaaansa", on avioehto tai ei ole.
Erikoinen logiikka jälleen. MINKÄ vuoksi avioerossa jota esim. mies voisi hakea aivan yksin (sellaista kristallipalloa ei ole kenelläkään, että voisi sano "ei satu koskaan meille"), on oikeutettu tasinkoon koska puoliso on perinyt omaisuutta vanhemmiltaan. Ja eiköhän niihin lapsiin molemmat pistä saman verran "työtä", toivottavasti ainakin. Miten avioehto tai avioehdottomuus tuohon liittyy?
Nimenomaan ... kun otat palovakuutuksen varaudut tulipaloon, kun otat henkivakuutuksen varaudut kuolemaan, kun otat autovakuutuksen varaudut liikenneonnettomuuteen. Pidätkö noita asioita myös "pahana" tai "epäluottamuksena". Vakuutuksista joutuu jopa maksamaan vuosittain suurehkoja summia, avioehdosta ei. JA, avioehto on tosiaan turha ja mitätön paperi ellette avioeroa jos se laadittu vain avioeron varalta. Miksi sitä silloin ei tehtäisi ... EN TAJUA.
Minun perheeseeni lasken kuuluvaksi tulevan mieheni, vanhempani, sisarukseni sekä miehen puolelta hänen vanhempansa ja sisaruksensa.
Mutta totuus on, että en halua isäni ja äitini kotitilojen menevän koskaan muille kuin joko sisaruksilleni tai omille/sisarusteni lapsille. Koska perhepiirissä meillä on sopimus, ettei tiloja myydä ulkopuolisille. Olen sivusta seurannut, kuinka naapuritilat ovat menneet ulkopuolisille, eikä niissä ole oikeastaan mitään entistä enää jäljellä.
Tätä asiaa on vaikea selittää, mutta uskon,että sellainen ihminen, joka huolehtii suvun tilasta tms. ymmärtää mistä puhun. Sellaisella perinnöllä on tunnearvoa, siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Ei minun tuleva mieheni ole minulle vieras. Häneen voin luottaa aivan varmasti missä tahansa tilanteessa. Myös hän ymmärtää, kuinka arvokkaita nuo vanhempieni kotitilat ovat minulle. En minä aio hänestä erota koskaan, kun sitten joskus naimisiin menemme. Mutta entä jos hän haluaa erota minusta? Vaikka se onkin erittäin epätodennäköistä (hän rakastaa minua, minä häntä. Molemmat tiedämme, että asia on niin) niin koskaan ei tiedä mitä tapahtuu...!Kuten jo aiemmin sanoin, on turha sitten itkeskellä, jos ei itse ole varautunut pahimpaan.
Aivan! Todella hyvä havainto tuolta ensimmäiseltä ilmoittelijalta että jokaisen lapsen työstämisestä pitäisi ottaa kunnon korvaus! Hohhoijjaa! Naisena otan sitten korvauksen kolminkertaisena sillä nainen siinä joutuu antamaan tavaraansa, ja hilloamaan sitä vauvaa 9kk sisällään, ja kaiken kukkuraksi kivusta särystä ja likaisen työnlisät päälle kun sitä melonia pusketaan ulos 2 vuorokautta! Niin että tervetuloa vaan, aletaanko yhdessä tekemään? Ja kun ero sattuu niin voit olla varma että maksat 18 vuotiaaksi asti/lapsi elatusapua. Joten mieti nyt tarkkaan mitä et anna/annat ilmaiseksi avioliitossa, olipa avioehtoa tai ei. Se se vasta on rakkautta.
En tiedä, oletko naimisissa, mutta jos takerrut puolisosi sanoihin noin tarkkaan, niin huh huh.
Tässä lyhykäisyydessään viestini sisältö: Ihminen, joka allekirjoittaa avioehdon, ehdottaa toiselle avioehtoa, uskoo, ettei avioliitto kestä.
Jos ei usko avioliiton kestoon, miksi mennä naimisiin?
Ja muuten, sanon kaiken uhallakin, että minun avioliittoni kestää. Voitko sanoa samaa omasta suhteestasi? Et, koska kannatat avioehtoa.
Ymmärrän,osaksi, että on tärkeää pitää tila suvussa. Mutta tämä suvussa pitäminen onnistuu vain siinä tilanteessa, jos hankkii omia lapsia, joille jättää se tila. Ja kenen apua näiden lapsien hankintaa tarvitaankaan? Sen miehen, jonka kanssa menet naimisiin? Miksi mennä naimisiin, jos ei ole varma tulevasta? Minä en ajattele eroa, en ole varautunut eroon. Ehkä se tekee minusta tyhmän sinun ja muiden mielestä, mutta hei, satun vain uskomaan rakkauteen.
Sanot, ettei miehesi ole sinulle vieras, ja olette vannoneet rakkauttanne toisillenne. Mutta et kuitenkaan ole täysin varma hänen rakkaudestaan, koska uskot, että hän voi pahimmassa tapauksessa erota sinusta. Sanoit sen olevan epätodennäköistä, mutta kuitenkin mahdollista.
Tätä juuri tarkoitin viittauksellani "vieraaseen", luotat mieheesi nyt, mutta et kuitenkaan täysin. Etkä halua sukusi tilan menevän ulkopuolisille. Lapsesi geenit tulevat olemaan puoliksi vieraan geenejä, ymmärrätkö? Kukaan ei ole täysin puhtaasti oman suvun jäsen. "Kiitos mieheni, että autoit lapsen teossa, elit kanssani nämä vuodet, mutta tila menee lapseni nimiin, sinä et saa mitään? "
Eikä tilan jättäminen omalle suvulle takaa, että se myös säilyy suvussa ikuisesti, lapsiesi lapsille.
Viestisi sisällössä ei mielestäni ole hyviä perusteluita "avioehdottomuudelle"
Aivan yhtä hyvin voisi kääntää koko ajatuksesi toisin päin. Puoliso joka kieltäytyy avioehdosta, harkitsee tai valmistautuu avioeroon hyötyäkseen avio-oikeudesta... saadakseen siis osuuden toisen omaisuudesta minkä hän hankkinut ennen avioliittoa.
Uskon että näin todellisuudessa hyvin harvoin, aivan samoin kuin avioehdon esittäminen merkitsisi ettei liittoon oltaisi sitoutumassa aidosti.
Etenkin, kun avioehto laaditaan pelkästään avioeron varalta ... se siis juridisesti vaikuttamaan vain avioerossa, ei muuten.
Jos sitten jollakin ihmisellä takaravossaan "fobia" avioehdon "liittoa rapauttavasta voimasta"... niin sille ei tietenkään mahda mitään.
Avioehdostahan riippumatta puolisot yleensä omistavat esim. talon yhdessä (ja mahdollisessa avioerossa se jo on puoliksi kummankin omaisuutta), ja "varakkaampi" usein maksaa yhteistä lainaa enemmän kun toinen esim. hoitovapaalla. Joskus vastaavasti hoitovapaalla oleva voi olla puolestaan "varakkaampi". Se on tietenkin OK ja luonnollista, eikä avioehto sitä tietenkään estä millään tavalla.
Toivotaan että avioliittosi kestää, ja uskon että omanikin. Avioehdolla tai sen puuttumisella ei ole vaikutusta siihen, vaan puolisoilla (molemmilla) ja heidän valinnoillaan.
Kuinka niin, voihan lapseton isäntä testamentata sukutilan vaikka siskonsa lapselle? Silloinkin säilyy suvussa. Paitsi ellei ole avioehtoa eikä testamenttia, silloin leski perii lapsettoman puolisonsa tilan.
Sanopa se ... mutta kuka koskaan voi olla täysin varma tulevaisuudesta... sinäkö? Onneksi olkoon, jos niin on.
>
Ei rakkauteen uskominen ole tyhmyyttä ... omaisuuden ja rakkauden sekoittaminen sitä joskus on. Ja voivathan puolisot omistaa puoliksi vaikka avioehto onkin!
Usein avioeron osituksessa tilasta tulee elinkelvoton, koska tasinko voi pakottaa toisen myymään koko sukutilan tai huomattavan osan siitä. Silloin ei ole tilaa mitä ne lapset ehkä tahtoisivat jatkaa ... toki "siippansa erottanut" saanut avio-oikeuden perusteella tasinkonsa. Avioehto on hyvä vakuutus tämän varalta, ja ihmettelen ellei tuleva puoliso sitä voi ymmärtää... ehkä silloin molemmille parempi olla avioitumatta toistensa kanssa.
Avioehto on myös yleensä miehen valtaväline naiseen.
Näin meillä.
Otimme avioehdon naimisiin mennessä kun miehelläni oli aikaisempaa omaisuutta mm. vene ja asunto. Ei mitään suurta omaisuutta mutta hiukan kuitenkin.
Katsoin että erotilanteessa ei minulle kuuluisikaan hänen aikaisemmin omistamat asiat.
Huomasin kuitenkin arjessa että minä saan maksaa isoimmat juoksevat kulut kuten ruokaostokset, lasten harrastukset, vaatteet, bensat, lomat, puhelinlaskut jne jne
Mies käyttää rahansa esimerkiksi rahastoihin, lainojen lyhennyksiin ja muihin omiin asioihinsa.
Nyt olen laskeskellut että minulla ei ole asuntoa, eikä autoa ja olen maksanut kaikki kodin ja yhteisten lasten kulut ja hän taas kerryttänyt omaisuuttaan minun kustannuksellani.
Nyt kymmenen avioliitto vuoden jälkeen hän on myös alkanut pettämään minua.
Tosiasia on että minulla ja lapsilla ei ole omaa kotia eikä oikeastaan mitään kiinteää omaisuutta jos lähden. Mies tietää tämän tosiasian ja siksi on alkanut ylimieliseksi minua kohtaan.
Tyhmin tekoni mitä ikinä tein oli kuin allekirjoitin avioehdon sillä mieheni sai valta-aseman minuun!
Eihän avioehto tee sinusta tahdotonta oliota !
Miksi maksat suuremman osan laskuistanne, miksi et itse sijoita osakkeisiin ... miksi suostut tuohon?
Se on väärin mitä parisuhteessanne tapahtuu, mutta ei avioehdon syytä ... vaan miehesi häikäilemättömyytä ja sinun hyväksikäyttöä ... ja omaa saamattomuuttasi kun sallit sen tapahtua.
Jos mies pätkisi sinua turpaan, olisi sekin varmaan avioehdon syytä.
Oliskohan tuo puolisonvalinta mennyt perseelleen, eikä se avioehto ollut välttämättä se kaikkein tyhmin teko mitä tuli tehdyksi. Mutta helppohan se on esim. puolisoiden välistä sopimusta syyttää, kuin sitä puolisoa ja että menoon on alun alkaen mennnyt suostumaan.
tekosi voit vielä toimia hyvin viisaasti.
M36 totesi ettei ole avioehdon syytä kaikki tapahtunut.
Ei varmasti olekkaan, toisaalta alkoiko pettäminen kun lapset lähestyi poismuuttoa.?
Onneksi olkoon
Kuule ei se ole se avioehto joka teki miehestäsi itsekkään. Hän on ollut itsekäs jo valmiiksi ja sinä omalla hölmöydelläsi ja saamattomuudellasi olet tehnyt sen mahdolliseksi.
> Huomasin kuitenkin arjessa että minä saan maksaa isoimmat juoksevat kulut kuten ruokaostokset, lasten harrastukset, vaatteet, bensat, lomat, puhelinlaskut jne jne
> Mies käyttää rahansa esimerkiksi rahastoihin, lainojen lyhennyksiin ja muihin omiin asioihinsa.
Kuka helvetin hullu suostuu tekemään noin 10 VUODEN AJAN? Miksi ihmeessä olet nuo kaikki yhteiset laskut maksanut?
Meillä on avioehto, olemme olleet vuosia naimisissa, ja meillä maksetaan KAIKKI yhteiset laskut, siis aivan kaikki ja jokaikinen, puoliksi. Ylijäävillä omilla rahoillaan kumpikin puoliso tekee mitä lystää.
Tämä tuli itsestään selväksi tavaksi jo silloin kun emme vielä olleet naimisissa, vaan asuimme muuten yhdessä.
Kyllä tässä tapauksessa syy on ihan jossain muualla kuin siinä avioehdossa!
Onhan se hyvä syytellä aivan syytöntä avioehtoa! Itsehän suostut makselemaan kaiken ja annat ukkosi elellä herroiksi. Itse olet itsesi tuohon jamaan ajanut tuon 10 vuotenne aikana. Itse olet tuollaisen sian mieheksesi ottanut ja häntä noinkin kauan sietänyt. Itse et ole pitänyt puoliasia ja sopinut arjen asioita toisin. Oma vikasi todella. Ja ei sen puoleen tiedän eläviä tapauksia ihan vastaavia, ilman avioehtoa. No heilä on kait sitten paremmat lähtökohdat eron tullessa... Mutta noin tuossa olisi käynyt olipa teillä avioehtoa tai ei. Olisit todennäköisesti silti maksanut kaiken, tehynyt kaiken ja edlleen yhtä katkera kuin nytkin.