Onko kellään kokemusta tilanteestani? Poikani on puolitoistavuotias. Asumme paikkakunnalla josta en tunne ketään. Minulle henkireikiä ovat kerhot joissa näkee aikuisia ihmisiä. Poikani pelkää muita ihmisiä ja itkee kerhoissa. Ei suostu edes istumaan sylissäni, vaan nykii ulko-ovea. Kotona hän on pääosin rauhallinen ja tyytyväinen.Tottuminen ei auta. Olemme käyneet kahdessa kerhossa jo kohta vuoden. Aina sama itku kun pääsemme paikalle.Pitääkö meidän vain olla kahdestaan ulkona tai kotona vai mikä auttaisi? Hävettää kun kaikki kerhoissa ihmettelevät miksi lapseni aina itkee.
Ei sosiaalinen lapsi
seurankipeä äiti
6629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me töihin ja vie lapsesi päiväkotiin.
No ihmiskammohan vaan pahenee jos vien hoitoon. Ryhmät ylisuuria ja henkilökuntaa on vähän. Oon itse ammatiltani lastenhoitaja päiväkodissa. Hassulta tuntuis lähteä hoitamaaan toisten lapsia ja viedä oma vieraille hoitoon. Mut kiitos vastauksesta. Viihdyn kyllä kotona...ongelmana on vaan tää yks juttu.
Kysymys ei taida olla ihan vaan ihmiskammosta. Lapsi saa kotona kaiken aikaa kaiken huomion sinulta ja pelkää että se huomio jota annat kerhoissa muille, on poissa häneltä.
Hoidossa lapsi oppisi huomaan, että ei ole ainoa lapsi, on olemassa muitakin. Ja oppisi näitä sosiaalisiakin taitoja, tulemaan toimeen muidenkin aikuisten kanssa. Tätä shokki hoitoa voisi antaa osa-aikaisestikin. Lapselle tekee hyvää olla hetki erossa omasta seuran kipeästä äidistä.
Ja monella päiväkodissa työskentelevällä on lapsia, eikä heistä siellä työskentely ole hassua, omien ollessa hoidossa muualla.
Älä nyt missään tapuksessa jää lapsen kanssa yksin. Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee, jos lapsesi itkee. Ei ongelmat piilottelemalla häviä. Vaan voisit siellä kertoa omasta pikku ongelmastasi. Sitä vartenhan näitä kerhoja pidetään yllä, että siellä jaetaan kokemuksia. Heillä voisi olla asiallisempia ratkaisuja ongelmaasi. Kuin esim. minulla.
kyllä mä kerhoissa olen asiasta puhunutkin. Kaikki lapset ei vaan siedä melua ja ihmispaljouksia. Olen työssänikin nähnyt paljon lapsia joiden persoona ei muovaannu sellaiseksi, että nauttisi kaaoksesta. Tempperamenttiin voi tietysti vaikuttaa, mutta osa siitä on synnynnäistä ja pysyvää. Haluaisin antaa lapselleni käsityksen, että hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on yrittämättä muuttaa. Täytyy kait pikkuhiljaa harjoitella tilanteita ja toivoa että rohkeus lisääntyy iän myötä.
Moi!
Voisitko kysäistä joltain äidiltä, voisiko hän tulla lapsensa kanssa teille leikkimään? Lapsellesi tekisi tosi hyvää saada ikäistään seuraa, mutta arkuudesta johtuen sen olisi hyvä tapahtua teillä kotona, turvallisen tutussa ympäristössä. Ja pieninä annoksina. Ehkä sosiaalistuminen tapahtuisi paremmin, jos lapsi saa tutustua yhteen uuteen asiaan kerrallaan. Kenties koko kerhoryhmä on vain yksinkertaisesti liikaa.
Hyvä idea. Pitää vaan kehdata pyytää jotain puoltuttua. Sain pojasta arvioo psykologilta. Oli sitä mieltä että on vaan persoonaltaan sellainen ettei sopeudu helposti isoihin massoihin. Sekin oli sitä mieltä että varovasti kannattaa totutella kun menee paniikkiin ihmispaljouksissa. Sanoi, että tilanne vaan pahenee jos pakotetaan epämiellyttäviin tilanteisiin.