En tiedä mihin mun pitäis tää asiani kirjoittaa, mutta kirjoitan sen nyt tähän...
Mää en ole yksinhuoltaja, vaan meillä on mun entisen kanssa yhteishuoltajuus, ja se ei oo kans mitään helppoo. Taisteltiin oikeudessa ensin , kumman luona lapsi asuu. Minun mielestä lapsen kuuluisi asua äitinsä luona, jos äiti on kunnollinen (niinkuin olen). Mutta tämä ihana sosiaalitoimisto oli sitä mieltä, että lapsen asuminen olisi paremmin isänsä luona. Isä valehtelikin oikein kunnolla soskussa...
No nyt lapsemme on aivan sekaisin mitä hän haluaa. Lapsen isä ei jousta olllenkaan, ei edes vähän!
Lapsi itkee, että hänellä on ikävä äitiä, mitä voin tehdä!?!? Pitääkö lähteä uudelleen käräjille? Onko se sitten hyväksi lapselle, kun äiti on koko ajan allapäin? AUTTAKAA!!!!
Mää en ole yksinhuoltaja, vaan meillä on mun entisen kanssa yhteishuoltajuus, ja se ei oo kans mitään helppoo. Taisteltiin oikeudessa ensin , kumman luona lapsi asuu. Minun mielestä lapsen kuuluisi asua äitinsä luona, jos äiti on kunnollinen (niinkuin olen). Mutta tämä ihana sosiaalitoimisto oli sitä mieltä, että lapsen asuminen olisi paremmin isänsä luona. Isä valehtelikin oikein kunnolla soskussa...
No nyt lapsemme on aivan sekaisin mitä hän haluaa. Lapsen isä ei jousta olllenkaan, ei edes vähän!
Lapsi itkee, että hänellä on ikävä äitiä, mitä voin tehdä!?!? Pitääkö lähteä uudelleen käräjille? Onko se sitten hyväksi lapselle, kun äiti on koko ajan allapäin? AUTTAKAA!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
Aika karmea juttu, jos äijä on noin kovapäinen. Lapsihan on ihan syytön ja tarttee molemmat vanhemmat ja heidän rakkautensa vaikkei vanhemmat keskenään tulekkaan toimeen.
Ota rauhallisesti , ei kannata kinata ja tapella niitä virkaihmisiä vastaan, ei se enää auta. Lapsi vaan kärsii koko senkin ajan kuten tähänkin asti eroprosessinne ajan.
Nyt ei asioita paranna kuin aika, ja sitähän riittää..
Saittehan sentään sovittua lapsen tapaamispäivät ja ajat ? Jos saitte niin pidä niistä kiinni ja ota lapsi riemurinnoin vastaan ja syyllistämättä vie takaisin niin ajan mittaan homma tasoittuu ja saattaa sitten jopa parantua.
Mä olen 8kk ollut viikonloppuisänä ( joka keskiviikko ilta). Aluksi kaikki oli sekaisin ja harmaata mut nykyään olen sovussa sekä lasteni, itseni että exän kanssa. Meillä on virallisen tapamisoikeuden lisäksi sellainen epävirallien käytännön toimintamalli että jos jommallekummalle tulee työmatka tms niin lapset on aina tervetulleita toisen luo. Lasten vieroitus isästä on kuitenkin tosiasia jolle ei mitään kuitenkaan voi kun eri osoitteissa asutaan.
Muutoinkin hoito rytmitys mahdollistaa sekä exälle että itsellini mahdollisuuden nauttia sekä omista vapaahetkistä (näitähän ei aviossa ollutkaan!) , että lasten kanssa olemisesta ja tekemisestä. Exäkään ei enää antaisi pois vapaita viikonloppujaan kun niinhin on jo tottunut!
pää pystyyn!
Kyllä meillä on sovitut tapaamiset, onnex sentään ne. Mulle on lapsen isä sanonut, että se ei tuo hoitoon lastani ensisijaisesti mulle, mikä tuntuu pahalle. Se sano, että mummo on paljon tärkeempi kuin äiti. Sit mää en sais komentaa ollenkaan mun lastani... Eli suoraansanottuna en saisi asettaa lapselleni rajoja. Tuntuu välillä niin turhauttavalle koko asia, kun ei saa olla kunnolla äiti omalle lapselleen.
haloo...älähän nyt anna ex:n noin kovasti sinua pompottaa.Rajat ovat kummankin kotona,sehän on selvä.Ei isä voi sanoa vaikka lapsi asuukin hänen luonaan että äiti ei saa antaa rajoja lapselleen.
Näyttää että ex yrittää kaikella keinolla loukata sinua mikä näissä eroissa onkin tavallista, ja koska se kokee olevansa niskan päällä niin sen avulla se yrittää saada sinun mielen alakuloiseksi ja lisäksi tuo mummo juttu.Ymmärrä sinä' että mikään eikä kukaan pysty korvaamaan lapselle äitiä, mummo on mummo mutta äiti on aina äiti vaikka ei asukaan lapsen kanssa.
Kun aika kuluu ,kyllä asiat menee paremmin.
Jaksamista sinulle,asiat on aluksi vaikeita mutta parin vuoden päästä jo helpompia
Voi kun kiva kuulla että muutkin on samaa mieltä.
Minä pidän lapselle rajat, koska rajat on rakkautta.
Olen kyllä sanonut lapsen isälle, että se ei voi määrätä tuolla tavalla.
Luotan todellakin siihen, että asiat muuttuu muutaman vuoden päästä, kun lapsi on isompi.
Soitin näistä isän määräyksistä sosiaalitoimistoon, niin eihän ne mitään voi tehdä. Jopa tarhassa on sanottu, että Lapsen oisi parempi minun luonani.
Minulla on uudesta avoliitosta pieni lapsi, joka on kaikki kaikessa tälle isommalle lapselle, muttakun hän ei saa tulla katsomaan edes sisarustaan, jos ei ole tapaaminen.
Tarhassakin ollaan todella huolissaan, kun lapsi on mennyt ihan sekaisin , ei enään tiedä mitä haluaa. Johtuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä, kun isänsä puhuu hänelle semmoisia asioita, mitä ei aikuisetkaan aina käsitä. Lapsi varmaan jo luulee, että hänessä on kaikki vika... Olen kyllä sanonut hänelle, että tämä tilanne ei ole hänen vikansa. (lapsi on nyt kuusi vuotta)
Tuntuu, että isällä on jotain katkeruutta, kun lapsi ei saa tulla oman sisarensa kanssa joskus leikkimään...
Kerran lapsi sanoi minulle, että oli itkenyt koko päivän, kun oli niin kauhea ikävä meille. Siinä tilanteessa ainakin minä olisin vienyt lapsen isänsä luo, jos se olisi sitä ikävöinyt, mutta eihän isä ajattele yhtään mitään muuta, kuin omaa parastaan. Sillä on kauhea pelko, että lapsi joku päivä sanoo, että haluaa muuttaa meille.
miehet on sikoja jos sen oiken olen ymmartanyt, itse tietenkin olen poikkeus säännöstä.
En voi ymmärtää millainen on tyoputkessa oleva mies joka väittaa pystyvansa olemaan lasten huoltaja. Ei onnistusi minulta,tyo ensin ja perhe sitten harrastukseien jalkeen... Taitaa olla vaan paksu pääkoppa ukolla ja tarve nayttaa akalle kuka on oikeassa... ja lapsi karsii koko ajan...ei oo kivaa....
Mutta oikeusteitse on mahdotonta saada muutosta ... pitää vaan sopeutua ja tavata lapsia jos isä sallii ja toivoa että he äänestävät jaloillaan kun ovat isompia.