leikiksi taas, "sano se sävelin" tyyliin, 60 vuotta kotimaisen musiikin historiaa?
Teen aloituksen ja seuraava jatkaa ERI kappaleella, kuitenkin niin,
että etenemme pikku hiljaa niin, että siitä syntyy "eräänlainen elämäntarina."
Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin
ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin.
Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt,
niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt.
Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin
ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin.
En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin,
kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin....??
Teen aloituksen ja seuraava jatkaa ERI kappaleella, kuitenkin niin,
että etenemme pikku hiljaa niin, että siitä syntyy "eräänlainen elämäntarina."
Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin
ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin.
Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt,
niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt.
Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin
ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin.
En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin,
kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin....??
Vastaukset 212
Vanhimmat
iso isä jatkoi kertomustaan:
Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, joll ei oo vertoa.
Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään,
hän sydämiä särki, missä joutui kiertämään.
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään,
ja opetuksen saanut oli omalta isältään.
Vaan tyttö jota lempi, hän oli petturi...???
Niin kaunis on luoksesi kaipuu
muuta kun jäljell´ei oo,
aina on mielessä mulla
aika tuo onnellinen.
Luonain oi viivy sä armain
lohtua tuskaani tuo,
että mä unhoittaa voisin
elämän murehet nuo.
Missä pihlaja kukkii taas armaan nähdä mä saan.
Luonto puhkeaa kukkaansa jälleen kauneimpaan.
Ei nouse kukkaan maa kummun alta
ennen kuin roudan taas kevät vie.
Ei pääty murhe, onnettomalta
ennen kuin päättyy tää elon tie!
Niin aika on niittää
ja aika on kylvää
nyt vihreät lehvät mua kutsuvat taas.
Oli kaunis tuo nuoruus,
oli runsaita riemut,
kalat kaislikon reunaa kun kaarsivat vain.
Niin aika on taimen ja aika on auran,
on aika myös hunnun ja sormuksien.
Osa kaunis on nuoren
nousta taimesta maan
toisen vierelle päivään ja suojelemaan.
Oli kaunista nuoruus,
oli kukkiva maa. Kesän viimeiset lehvät
jo kuihtua saa.
Punertaa marjat pihlajan, kuin verta niillä ois. On muuttolinnut lentäneet jo yli pääni pois…
Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väli aikainen...
Muistatkos Emma sen kuutamoillan
kun yhdessä tansseista palattiin.
Sinä sydämesi annoit
ja valasi vannoit
ja lupasit olla mun omani.
Oi Emma, Emma,
oi Emma, Emma,
ja lupasit olla mun omani.
yksi laulu on laulamatta, pari sanaa on sanomatta,
ennnenkuin erkanemme kotin päin..."
(Mikko Alatalo)
hasardihommia vaan..."
(Mikko Alatao)
perutaan yhteinen hautapaikka....meistä ei ollutkaan siihen hommaan...!
(Anne Mattila)
ei turhia murheita.
Kyllä tämä tyttö yhden kesän vapaana jaksaa olla.
Paljon vielä ehtii sitten syyskuun kuutamolla.
(Kauija Pohjola)
Niin kuin puu lehdetön
syksyn kunnaille jäin.
Niin kuin puu lehdetön
yksin jäin lemmestäin.
Anna pois mun kitarain,
anna pois mun kitarain,
anna pois mun kitarain,
toiselle se soi nyt vain.
Erotkaamme sovussa vaan.
Anna pois mun sydämein,
anna pois mun sydämein.
Anna pois mun sydämein
tahtoisin sen itsellein.
Anna pois mun sydämein!
Kumipallona luokses pompin taas
unikuva kaunein tuo aika on,
sen onnelliset päivät jäi muistohon.
Kun yllä pilvein me asteltiin
ja päivä kultaa toi haaveisiin.
Vaan uni kaunis päättyi, se kestä ei
ja sinun tiesi luotain
pois kauas vei.
kerran menee se toki mennä joutaa...
Vähän ennen kyyneleitä
pääsi poispäin käännä
etten niitä nää.
sillä ilta on rakkauden aikaa...
karmea öinen tosi viuhahdus.
(Irvin Gudman)
Mitä kuuluu, Marja-Leena?
sinä toit appelsiinipuita aavikkoon.
Ali baban.
oltiin vahvasti sillä
kannalla, että elämältä jotakin me
odotettiin -
mitähän se mahtaisi olla, - niin?
vain lasken laulellen
ja luodolle käyn onkimaan.
Koukkuhun madon mä pujotan ja...pthyi!
Ahti suo antejaan.
halata saa kun ottaa alleen pallin...
monta iltaa siit´ on mennytkään
kun sä lähdit luotani
pien villiruusunen,sen salon sydämmessä on olla rauhainen, ei sinne yllä myrskysää...
Ei nouse kukkaa jään lumen alta,
ennen kuin roudan pois kevät vie.
Ei pääty murheet pois onnettomalta,
ennen kuin seestyy taas elontie.
Hän on mun,
hän on mun
lökäpöksyni mun...
kulkee, mies musta kuin tropiikin yö. Hän tyttöjä syliinsä sulkee...
ei ne puuroja keittele. Tytöt tahtoo pitää hauskaa ei ne kirjeillä heittele.
...Tytöt tahtoo pitää hauskaa, eikä sitä peittele...
minua nyt. En tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on , niin jäljelle jää vain tuo, ihmisen ikävä toisen luo.
rakkaus alkoi,
se tunnetaan kai,
siitä on jo kauan
nuo kaksi kun sai
vain tuntea onnen ja ihmeen sen,
tuo rakkaus on ensimmäinen.
Katson taakse päin ja kiskot sinne jää.
Juna jyskyttää enkä ystävää nyt mä nää,
mulla kauas menolippu on.
Minut jätti hän, mun kuuli lähtevän,
muualta nyt etsin uuden ystävän lempeän,
mulla kauas menolippu on.
Mun pakko matkustaa on jonnekin,
entisestä pois juna vie.
On aivan sama minne kiirehdin,
kun vain pitkä on tie.
Katson taakse päin ja kiskot sinne jää.
Juna jyskyttää enkä ystävää nyt mä nää,
mulla kauas menolippu on.
Niin erilaiset miehet ja naiset kohtaavat ihmisinä.
Sinä olisit saanut kenet vaan, baby miksi minä?
Lyylit tanakat kun saapuu Pohjolasta.
Rouva lihakauppiaan Suomesta toi tullessaan omat kyljykset ja niitä nuijitaan.
käsiäni lämmittelin.
Matalantorpan nättiä tyttöä.
omakseni ajattelin.
sulle olla hyvin hellä,
oisit mulle kukka kämmenellä,
tuskaa sulle en vois ikinä mä tuottaa.
Tahdot mulle olla hyvin hellä,
niin kun väität käsi sydämellä,
täysin voinko silti sun sanomaasi luottaa
mun lempeni laulu
maitten ja metsien taa.
Kerro ett´ ikävä täällä mun on,
aatoksein kaikki hän saa.
Lennä mun lempeni laulu
pienoisen ikkunan luo, hän sisällä istuu ja valvoen odottaa
hälle sä viestini tuo.
ei tummu päivien kimallus.
Sen tuntee sydämellään, tuon liekin jota ei nää,
ei toinen ilman toista kuulu minnekään....
Aseman kello löi kolme kertaa
ja silloin se juna lähti.
Silloinpa hulivilihummeripoika
sen torpan tytön jätti.
pienen kirjeen pisti.
Liekö sille raukalle ikävä tullut, kun vienolla äänellä itki.
Hei Karjalasta heilin minä löysin,
löysin sievän, pienen herttaisen!!!
....minä tuohesta kultaisen sormuksen tein.
Sillä kihlaan mä heilini itsellein!
lemmen tähden,
kun yksi jättää luo toisen lähden.
Honolulun Lempi ja Havajin keltainen tyttö....
nyt yössä yksinäin, seuranain vain taivaan tähti kirkas.
mutta ison Iitan rinnalla elo pojan ompi huoleton.
....se siitä tulloo,
kun pyörällä lähteepi saatolle Mulloon,
niin pitkä matka, niin pitkä matka,
ois saatolle Suhmuraan.
Saaran armaan kanssa Säkkijärven polkka oisi tullut halvemmaks.
eessä pieni portti on,
mi illan pimetessä
jää lyhdyn varjohon...
missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeeseen kadota on.
Päivä kun yöks’ vaihtui jo,
tuli levoksi pien’ tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas viel’ kyynelen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.
kerran,lämpö sen hohde sen.
Olit rakkainpani, olit ainoani,
olit sydämessä ain.
Sua vain yli kaiken mä rakastin
sinä aarteeni päällä maan
lahjoitit, mua kun sä hyväilit,
enää muuta toivo en
viidakosta, ojasta ja allikosta.
Matalasta aitiosta katsoin kuinka suuntaa hain.
Vaeltelin valtateitä salkku täynnä seppeleitä.
Älä sylistäs mua heitä nyt kun seison jaloillain.
Ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään.
Kotikylän tanhuvilla kysellään missä häät pidetään.
jos sä menet pois
se kaiken loppu ois
jos sä menet pois
se kaiken loppu ois
sammuttaisit auringon
varastaisit kuutamon
vaikka liikaa riideltiin
olet rakas mulle kuitenkin
etkö jäädä vois
nikkelimarkan, jonka olet multa lainannut.
Olenhan jo kauan ollut markkani vailla ja paljon olen sitä kaivannut...
Pohjanmaa, veet merten virtain vaahtoaa...
merellä soi ja se kaipuuni vie
sinne missä mun tyttöni on
tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan
mä jättää. Vaikka haluaisinkin lähteä pois.
En saata kuitenkaan sua jättää - luonas pakko
viipyä mun on....
jonka luona, kodin armaan, kietoi lemmenpaulan lailla rannat kauniin Sorrennon.
mä talletella suuret setelit,
ne multa pitkät vain saa.
Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi,
osaansa ei muutella voi, ja, ja,
kas osaansa ei muutella voi.
rikkahaksi, niin se on vallan väärin, mutta jos
sä luulet rakkahaksi, saat luulla mielin määrin...
koivut sorjat soi, siel morsiussaattomme kaunis karkeloi...
...luona vanhan veräjän.
insinööri Immu ja kylä ne kaikki ties, että hehkui lemmen lies, mut'...
on tummuva yö
aallot lauluaan toistaa
mun mammani,mun mammani muni mun
paljon mä sain, nyt kiitän sua vain.
Äidille vaan, laulaa mä saan,
äideistä parhain sä oot.
silmät avasin ja tätä maailmaa katselin, niin mutsi sanoi tää on Helsinki , sun ikioma Stadisi.
Mä tsiikasin ja ihailin ja siitä riemastuin, et meinas ensi maitoannos mennä sivu suin....
tuntenut murheita en
riemuja vain kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen
säilyykin muistelmissain.
ja haitar niin haikeesti soi.
Ol tyttäret puerru retonkiin ja kuukin kuin keltainen voi..
Ruudun takaa, ruudun takaa,
ruudun takaa tyttöni katsoi vain.
Usko pois sua äiti aattelen.
Sinä siellä, minä täällä jossakin.
Sanoinko koskaan , että sua rakastin.
Mua huolenpitosi silloin ärsytti,
nyt vasta tiedän se hyvää tarkoitti.
Sä jankutit, mä vastaan hankasin, kuin
varsa emoansa usein uhmasin.....
oman armaan
äidin pehmoiset hiukset nuo.
Niitä piennä lasna aivan
hiljaa hyväili kätesi tuo.
Lapset varttui, vuodet karttui
huolet hopeoi äidin pään.
Aika liitää vuodet kiitää
kohta painuvi harmaja pää.
Kuolo kulkee. silmät sulkee
pian muisto vain äidistä jää.
Siispä koita itses voita
säästä huolilta harmaja pää.
lapsuuteni muistot myötä vien,
kun pyyhki äidin käsi
lämpöinen pois lapsen kyyneleen...
on mummon akkunalla, ja akkunan alla laulaa katulaulaja. Hän mummolleni laulaa ja punoo lemmenpaulaa, mutta turhaa on se vaiva..
vaik on kieronlaiset, silmät sil' on siniset vaik' on kieronlaiset, hei luulia illalla, vaik on kieronlaist.
Suu on sillä supukka, vaik' on toista syltä....
mummon vanha kaappikello raksuttaa
mummon pienen pirtin lämpimässä.
Mummo kutoo sukkaa hämärässä
sukkaa jonka lapsenlapsi saa.
Kerran oli kello nuori niinkuin mummokin,
mutta siitä kauan on jo tietenkin,
kello raksuttaa muistojen tiellä.
syvälle silmiin, kauan katsoin,
katsoin ja ajttelin..
kaunis morsian,
laita valmiiksi jo hääpuku tuo.
Neulo kaunis morsian,
onni sinullekin lahjansa suo.
vaikka kuljenkin länteen tai itään....
Saanen salaa sun leikkiin kiellettyyn, sä oot osa untani mun.
että poika se saapui tytön luo?
Kai silmien sinisten.Kenen syy että muita ei huoli tyttö tuo,
sinä voisitko tietää sen?
ullakkohuoneen
morsiuspuku jo on,
unteni tiedän sen luoneen,
toivon, toivon...
kreivien häät vietetään,
oli morsiammell`kruunattu pää.
ken arvaisi huomisen.
Ei selville saada voi, kas sen
aika vaan näyttää tullessaan..
tulikuumaa suudelmaa.
Lemmen lottovoiton mä sulle antaisin...
(Kaija Pohjola)
kuin järkeä vailla ja kippari pähkähullu...
Mä kaunehin oon, ja tiedänkin sen,
jos minne kuljen, mua aattelen.
laulan laulun kauneimman...
avoin kertoo kaikin tavoin,
yhteinen nyt tiemme tämä on
se on auringon purppuraa.
Sitä ostaa ei voi rahallakaan , se on rakkautta kauneimmillaan...
(Kaija Pohjola)
meille riemun soisi
tumman äänen siihen toisi blues.
Näin aina on.
maantiellä tanssin, kun metsien humina se soi ja kultaiseen kulkurin valssiin, tule kanssani tyttö, ohoi!
Sinä olet lyömätön! Kuinka tulee mieleen kaikki laulut? Tähän jää ihan koukkuun, tuolla viiskymppisissä näitä on ollut.
Ujo rakkaus - viestiin lopuksi Laulun säkeistö:
"Sinun katseesi tutkimaton aina joskus niin kaukana on. Olen silloin mä ain levoton, vaik lähelläin aivan oot.
Ethän ole kaksin yksin silloin kun mun kanssain oot.
Parempiko yksin, yksin sun olla ois.
Toinen ei voi yksin täyttää toisen koko elämää.
Voisitko sä kaksin yrittää?
muodot Venuksen - da dirlandirlanda
Ja lantees liikkuu keinuen - da dirlandirlanda
et ole marmoria et - da dirlandirlanda
Ja siksi voitat veistokset - da dirlandirlanda
pyöritä, lennätä pellavapäätä kun
silmissä leikkivät säkenet lyö.
ja ilma täynnä on onnen odotusta. Aava nukkuu ja Argentiinan pusta?:=/
meille tango niin kutsuvasti soi.
milloin riisut jumpperin?
veit ja minusta orjan teit
kun lempes annoit
ja kestävän sen vannoit.
...jos sais kerran reissullansa
nättiä tyttöä halata,
olishan se paljon mukavampaa
reissulta kotia palata.
lehdet putoo
kuin kyyneleet mi silmistäni vuotaa,
mutt´ sua moittisinko tuosta milloinkaan
...älä itke äitini, älä äitikulta.
..Itke en lemmen tähden.
Jos yksi hylkää,
luo toisen lähden...
Mutta ei tyttö vielä tuossa iässä minnekään!
Huovikkaat, huovikkaat
äiti tahtoo piilottaa.
Sama se, löydän ne.
Terve vaan, mua ootetaan!
viedä saa kyyneleeni mun
lemmen tähden, jos yksi jättää luo toisen lähden.
Heit' onhan täynnä maailma tää, mä lemmin ketä mua miellyttää.
olet tallella, saat maata mun käsivarrella.
Tuutha sie takasii,
tuutha sie takasii,
niin,niin,
ptruu, takasii!?
Meit oli poikia raitilla viis.
Oli tyttöjä myös, muttei välitetty niist,
vaikka ne koitti minkä ne tais,
että me heitä riiattais.
Kurikasta niin komiasti liikkuu.
Punaiset oli resorit ja hopiasta peslaipiippu.
Hei! Punaiset oli resorit ja hopiasta peslaipiippu.
Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli kohiseva koski,
Ja kohisevan kosken rannalla oli tyttö punaposki.
Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli virran töyrä.
Vertaansa kun rakastaa, ei trenkää olla nöyrä.
Mikäs tuolla järvellä ruskottaa, se taitaa olla saari.
Viidessä, kuudessa pitäjässä on poijalla appifaari.
Ajetaanpa poijat kyytillä ja käydään me kievarissa.
Siell' on flikkoja passaamassa ja pirtua pikarissa.
Minä olen Härmän Kankaanpäästä
pikkuinen ja hääjy
jalajallai....
Aina mun ääneni raitilta kuuluu,
vaikkei mua nääjy
jalajallai....
Äitini minua tuutitti
eikä tuutinutkaan hukkaan
jalajallai....
Ei sitä joka mamman tuutimalla
tällaista hessua tuukkaan
jalajallaijajalajallallei
ja tällaista hessua tuukkaan!
minäkin.
Isontalon Antti ja Rannanjärvi
ne jutteli kahren kesken:
Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken.
Isontalon Antti oli ensimmäinen
ja Rannanjärvi oli toinen
Pukkilan Jaska se Kauhavalla,
oli kolmas samanmoinen.
Sitten on piru, sanoi Rannanjärvi
jos minä miestä pelkään
Tervas pampulla kuonon päälle,
ja teräksellä selkään.
Vaasan veri ei vapise
eikä Kauhavan rauta ruostu
niskasta kiinni ja puukkolla selkähän
jonsei muutoin suostu
Ensin portahat särjettiin
ja sitten vasta muuri,
Isoo-Antti se erellä meni,
joka joukosta oli suurin.
Ei saa laulaa Rannanjärvestä,
Rannanjärvi on kuollu.
Rannanjärven hauralle,
on marmorikivi tuotu.
kun on valtoimet veet....
rakkauteen, ruusut huhtikuun ja lehdet puun jotka
kellastuu.
on tullut jo syys,
lohduton yön hämäryys.
Vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Hongiston suojaan on jäänehet
pienoiset metsäorvokit nuo,
syksyn unhoitti laasta pois
...tuli meidän kautta.
Luuli että vielä aukeis ovi.
Uusi kulta vieress´
vanha ovipieless´
- eihän kahta rakastella sovi!
Mä olen niin kuin lintunen
joka metsässä visertää.
Ei ole mulla turvaa,
ei yhtään ystävää.
petturiksi, en luullut, että
valoja sä vannoit vain.
Petturin tie on tuskainen ja harhaan...
tuuli vie kauniin muiston..
tietä kuljen,
turman tietä kuljen,
sua rakastan ja tiedän sen,
sun ainoas mä ole en.
kirjasarjan ostamista. Meillä on ne kaikki.
...Sauvalla suksien vauhtia lisään
lennän tuiskuna kuusikon sisään.
Vapaa ja selvä on suksien tie,
minne on matka niin sinne se vie.
lähti Suomen miehet innoissaan joukolla
kultaa vuolemaan...
Ensimmäisenä iltana kuljin polun mutkaan....
et sä saapunutkaan
Toisena iltana jälleen olin siellä, taisit olla toisen kanssa rakkauden tiellä....
Kolmantena iltana seitti polun sulki.
Silloin tiesin: toisen kanssa lemmentiesi kulki.
Kauan sua kaipasin, vuoden ja toisenkin.
Sitten hiljaa häivyit pois.
Anna arpisten haavojen olla,
niitä auki et repiä saa.
Anna muistojen katkerain kuolla,
koita hiljalleen kaikki pois unhoittaa
On särkynyt sieluni kannel,
siitä kieli on nyt katkennut.
Ja sen sävel niin herkkä ja hellä
on iäksi vaiennut.
Mua lemmitkö vielä, oi Kustaa, onko rakkautes
ruastumaton, minä kotona jaksan sua oottaa, minun tunteeni entiset on.
kevään ensi hurman minä kanssas koin,
vaan syksy jo kaiken vei.
Ei enää loista silmäs tähtein lailla, vaan lempes tuo se tuskia ...
Tuol on mun kultani,
ain yhä tuolla.
en muista missä, mut
toisella puolla...
kultaisen kartanon puolla.
keittokomero ja huone...
laulaja ma vain, olen koditon. Synnyinseudut jäivät, kauniit nuoruuspäivät menneet on. Oon köyhä laulaja ma vain, yksin harhailen....
en lopettaa voi kuitenkaan.
Kuten aamuisin päivä ja yö suutelevat toisiaan..
tytön kuljettaa,
minne puuska roskan riepottaa,
tuuli on vastainen, kääntyykö suunta sen,
minne tuuli kuljettaa?
humppa siellä soi!
Lähde Lappeenrantaan, siellä kansa
karkeloi!
on Päijännettä Saarijärven rantaan,
siellä vasta se ilo alkaa, ai-ai ilo alkaa
oman kullan kanssa.
vielä pidempi Tippavaaraan!
että mentäiskö yhteen , minä leikkaan kauran ja sinä
sidot lyhteen.
Oishan se somaa kun yhdessä oltais, varmaan
me toimehen tultais, juu.
Rannalle laitettais pikkuinen mökki, se olis soma kuin varpusen häkki.
Pihalla telmisi kymmenen lasta, se olis onnea vasta, juu.
Sitten kun lähenis elomme ehtoo, nuoremmat meillä jo keinuttais kehtoo.
Kammarin puolella kahvit me juotais, se toki vanhoille suotais, juu.
ja ämpäriin ei huku, kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan...
rantaan torppaan punaiseen
sinut elämäntoveri vien
tuoppiin jo kourani tarttua sai
tämän kirjavan kulkuni tiellä. Moni tuoppi niin hauskasti tyhjeni kai
tai se katkera ollut on niellä
Joka tuopista jälkiä pöytääni jää
ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.
Lesken syli se on lämpöinen
ja lämpöinen on silmäinsä loiste.
kun mun tuli vilu, tuolla kynttilävalkealla
Hilu hilu hilu kun mun tuli vilu, tuolla kynttilävalkealla,
Vaikka heili istui polvella keinustuolissa,
kammarin lattialla.
Illan rauha kun maan syliin sulkee
varjot puistojen kun hämärtäy,
aatos taas aikaan menneeseen kulkee
kotiin kauaksi kaipuuni käy.
Illoin kynttilät siellä kun syttyy
unelmissain ain siell´ olla saan
Kodin kynttilät lämpöisin liekein,´
teitä unhoita en milloinkaan.
on kaikki eilistä, jo vain me kimpassa tuumattiin..
Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään...
katuani pitkin, on katu toiveen särkyneen.
...vaan.
Meillä leivotaan.
Saat lämintä leipää
jos annetaan.
tuli-tuli laulettavaks,
tuli laulunpätkä tää.
laulele laulun pätkä,
älähän sivuun jää.
Tula tuulan tuli tuli tei,
Emme erkane konsaan ei!
Mesimarjani, pulmuni,pääskyni mun.
Paras aarteeni oot sinä mun,minä sun.
Mitä toivoisin minä muuta!
Tula tuulan tuli tuli tei,
Oma onni se yhtehen vei.
Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut,
ilo huoleton meillä on,naurussa suut.
Ja kirkasna päivä ja ilta.
ja laulu seon ollut minun työni...
nauraen, leikkien käyn illoin kaupungilla, hauskaa seuraa saan. Koskaan ei tietää voi, onko jo aamunkoi, kun lento päättyy, ...
uiskentelee veessä,
pien' ankanpoikanen lumpeenlehden eessä...
jää nyt rakkahin
eron hetki jälleen on...
sänkyyn lennä.Kun aurinkoinen päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Minä soitan sulle illalla,
sillä ilta on rakkauden aikaa.
Nyt mä soita en,nyt mä vaikenen,
mutta soitan sulle illalla!
nyt nukkumatin luo höyhensaarelle.
Pikkutontut ketterinä tuo
taikavenhen...
Jos sä soitat niin en vastaa,
en vastaa,vastaa,vastaa.
En piittaa vaikken koskaan sua nää...
Mä isken oveesi sun
seinääsi sun
sua vain se naurattaa.
Syy epätoivooni mun pitäis titää sun.....
Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turun tietä,
hämäläisten härkätietä.
Mistäs tunsit meidän portin?
Siitä tunsin uuden portin:
haka alla, pyörä päällä
karhun talja portin päällä
Uni kysyi uunin päältä,
unen poika porstuasta:
Onko lasta kätkyeessä,
pientä peitteiden sisässä?
Tuoppa unta tuokkosessa,
kanna vaski vakkasessa,
sillä silmät sivele, näkymiset näppäele.
Nuku nuku nurmilintu,
väsy väsy västäräkki,
nuku kun minä nukutan,
väsy kun minä väsytän
Niin kuin mahlana kyljestä koivun,
kyynel karpalot vierivät mun.
Ajan kanssa kai verkalleen toivun,
sinä itselles saat valitun.
Sillä tyttäret kartanon herran,
luotu köyhille ei,tiedän sen.
"Minä kävin vain kylässä kerran,
saatoin antaa mä vain sydämen."
aina murtuu sulaen, niitä tarjoo miehet nuoret, aitoja vain saa mä en.
Kukas sitten nöyrempi kuin minä olen ollut,
joka,joka ilta katsomaan olen tullut.
Heilallani on lasilamppu ja siin' tuli tumma,
kaksi nuorta kun riijajaapi se on ämmistä
kumma.
Rakkaudesta rikkahaksi luulin tulevani.Nätin
tytön lemmenkukka luulin olevani
ja kaikki mi jälkeeni jää,
päivät sen nuoruuden usein muistoissa kimaltelee.
Ei aina se onnea tuo, ei aina se onnea suo,
kuitenkin, tiedän sen, nuoruuden aika on rakkauden.
kyyneleet ois, mua rikkaaksi
mainita vois.
lemmestä kertoo näin
kuinka nuori mies merta päin
lähti helmen nyt löytääkseen,
rakkaalleen sen antaakseen.
Vain kuu nyt virtaa valvoi,
ja kylmän katseen loi.
Vaan hän jota neito palvoi,
ei koskaan tulla voi.
"Virran lailla,rauhaa vailla,
neito nuori kulkemaan jäi.
Pinnan alla myös simpukalla,
kaunein on kätketty näin."
tietää sen sain,
kun äsken luoduista kauneimman näin.
Mä hämmästyin ja katselin vain,
kun silmiin hän värin taivaalta sai.
saavu noutamaan,
tuo prinssi uljas nuori sadun ihmemaan,
näin silmät loistaa läpi kyynelten.
taas aamun koittoon, uneen vaipuen.
lamppu sammuu, ja saapuu oikea yö, niin nukkumattikin nousee ja ovehen hiljaa lyö....on.. hohhoijaa!... sillä sininen auto...ja se auto surraa näin..Zzzzzzzz....
unen Zzzzz... sinistä maata päin..
Mä tahdon saada kaikki kirjeet takaisin.
Nyt pistelee polkaten. Eilen ostettiin laatikko Polkaa, ja jo tänään lähes joka marja maistuu homeelta.
Eilen ihan OK-näköisiä.
Olisikohan palautusoikeutta?
Mä sua odotan nyt
kahville kohtapuoleen
ja olen kaiken kuntoon
laittanut huoneessain.
On eräs syy vain mulla pikkuhuoleen,
jo yli kymmenen on kello -
sua vain ei näy.
Mä olen kahvinkeittoon uhrannut
suuren taidon
ja paras sekoitus on
kaadettu pannuhun.
Se heti takaa meille
nautinnon suuren, aidon sä kumpa saapuisit,
mä pöytääni veisin sun.
Kaipuu kuumenee, mutta liedelläin
kahvi kylmenee,
uutta jauhan näin.
saavun tänne taas
Samaan paikkaan uudestaan
Nämä muistot kaikki vien
Silti uskon kuitenkin,
että paljon vielä antaa tahtoisin
(Yön levyltä kymmenes kevät)
Muistosi on mulle kallis,
muuta kun jäljel ei oo,
aina on mielessä mulla,
aika tuo onnellinen.
Luoksesi kerran kun saavun,
------------
Kukahan muistaisi tämän sota-ajan laulun,
haluaisin sen kokonaisuudessaan.
Muistosi on mulle kallismuuta kun jäljel ei oo.
Aina on mielessä mulla aika tuo onnellinen.
Kaunis on luoksesi kaipuu raskas vaik joskus se on.Kaunis ja kaihoisa katse
kyynelten peittämä on.
Silmäni kun joskus suljen luoksesi käydä viel saan
Kätesi kaulaani kiertyy
huulesi kuiskaavat vaan:
Luonani viivy oi armain
lohtua tuskaani tuo.
Että mä unhoittaa voisin
elämän murhehet nuo.
Ois ollut onnemme liian
suuri ja täydellinen.
Jos oisi haaveemme kaikki
menneet kuin uskoimme jo.
Pienoinen kukkiva kumpu
muistona sinusta on.
Aarre se minulle kallis
muistojen rinnalla on.
Kiitos kaunis sinulle,olen hakenut tätä laulaua
monesta paikkaa mutta kukaan ei ole sitä muistanut,varsinkin tuo loppu säe on vertaansa vailla,kun se usein jätetään pois.
Äiti tätä usein lauloi,minä olin aika nuori silloin vielä.
Tämä toinen säkeistö on ihan vieras - lauletaanko sitä levyllä?
Eikö tää ole Malmstenin levyttämä?
Muistosi on mulle kallis
muuta kun jäljell' ei
Aina on mielessä mulla
aika tuo onnellinen.
Kaunis on luoksesi kaipuu,
raskas vaikk' joskus se on.
Kaunis ja kaihoisa katse
kyynelten peittämä on.
Silmäni kun kerran suljen
luoksesi käydä viel' saan
Kätesi kaulaani kiertyy,
huulesi kuiskaavat vain.
Luonani viivy oi armas,
lohtua tuskaani tuo,
että mä unhoittaa voisin
elämän murhehet nuo.
ja kuudelta putkaan, se on
sellainen työmiehen lauantai.
Päivä töitä teen,
joka ainoa aamu seitsämäksi meen...
Niin pieni ihmissydän on,
niin avara ja pohjaton. Se kätkee suuret unelmat
ja vihan lemmen maailmat.
Riemujen rikkaus ja surujen summa,
onnekas rakkaus ja tuskakin tumma
syömmehen pienehen mahtua voi
onnea, iloa oi.
Aatosta jaloa ja alhaista mieltä,
tunteitten paloa ja kylmyyttä sieltä,
syömmestä pienestä löytyä voi
kaiken mi kohtalo soi.
Kuin unikuva kaunein tuo aika on,
sen onnelliset päivät jäi muistohon.
Kuin yllä pilvein me asteltiin,
ja päivät kultaa loi haaveisiin.
Vaan uni kaunis päättyi,se kestä ei,
ja sinun tiesi luotain pois kauas vei.
Vaan kuvas säilyy mun haaveissain.
Kas,unelmista parhaat on unta vain.
Vietävän hyvä tango!
lapsesi saa jo pienenä voimansa
ammentaa.
Mutta nyt on niin monen taas lähdettävä,
kotipaikkansa työn vuoksi jätettävä.
Se on kuin suuri kivi sun sydämellä -
sieltä lähdetä ei niinkuin kämpästä...
(Oi Suomi neito)
sinusta mä haaveilin, sua nähdäksein päivät,
yöt ajattelin.
Se oli niin suurta, kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen..
onnesta haaveilin,
tuon hetken haihtuvan vain.
Oi pikku syntinen,
lemmen onnehen
seurassas päästä sain.
katson maailmaa ja samaa unta nään:
kuin hullu huudan rakkautesi perään. Sun kainaloosi käperryn, ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
kolme kertaa ja silloin se juna lähti.
Silloin se hulivilli hummeripoika sen
torpan tytön jätti.
ilmaa jo viilsi, ilmaa jo viilsi.
Raatakylkikukko kiskoilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki siihen juoksi, kuin mottimettään, kuin mottimettään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskotkin kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!
Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli.
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!
Evväitäkii syötii, rakkaas se iti - rakkaas se iti.
Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskotkin kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Unjkin siinä pijan kuorsaasta punnoo - kuorsaasta punnoo,
Kiekuven kun kiskoo raskasta junnoo Lentävä Kalakukko!
Korttiakin lyötii, hoastettiin jutut - hoastettiin jutut.
Se on paekka, miss' on vieraat ja tutut, Lentävä Kalakukko!
Pyöree puukin siinnäe vaehto jo kättä - vaehto jo kättä.
Rattaa pitki paenu voan väsymättä Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskotkin kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Immeisten kun moahan immeiset tuopi - immeiset tuopi,
Uamusella vettä Kallasta juopi Lentävä Kalakukko!
Riihimäk ja Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loestaa raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkavus alkaa - purkavus alkaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalkaa Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskotkin kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo - vaikee on vannoo.
Yksi tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!
tuulastelj, tiijustelj, riijustelj.
Tokko suanen koskaa ennee kiertee Puijon sarven nennee, missä laevat huuteloo Kuopijoo, Kuopijoo.
mä valvon vain, varjot käy huoneessain.
Mennyt mun rintaani ahdistaa, en niiltä rauha saa,
rauhaa saa.
Käyn uudelleen eiliseen, sen minkä tein taas teen...
tahdon muuttaa takaisin.
Siellä kaivon saan, sekä kukkamaan
ja kalaa katiskaan.
Sen tiedän ettei mitkään kieltotaulut saa mua pakenemaan kun meidän maalle minä tahdon
taivaltaa.
Yksin jäin ja sinä myös jäit yksin,
tieni näin,nyt surun varjoon johtaa.
Ystäväin,jos tiemme jälleen kohtaa,
niin löytäisin,taas rakkauden tuon.
Oot ainoain,sua kaipaan aina vain,
jos väärin tein,se anteeks'suo.
Päivän jälkeen saapuu ilta,tiedän kyllä sen,
muistojeni helminauhaa jälleen katselen.
Kiiltävinä helmet siihen pujotella sain,
tallella on nauha mulla,naarmuntunut vain.
Muistojen helminauhaa katselen mietteissäin,
koskaan en onnen rauhaa löytänyt,
yksin jäin.
Surun helmet tummat,niitä monta on,
pettymyksen helmiin syöpyi pinta kiilloton.
Kaipauksen harmaat helmet,monta niitäkin,
eron tuskaan joku niistä kerran särkyikin.
Muistojen helmi nauhaa.........
Ilon helmet valkeat on nauhastani pois,
aivan niin kuin riemua ei muistoissani ois.
Mustiksi ne muuttui silloin,
kun luotain lähti hän,joka kerran
helmi nauhan antoi kiiltävän.
Muistojen helmi nauhaa.......
ketjun pituudessa?
Onko se parisataa viestiä, kun mahtuu yhteen ketjuun?
Jos niin on niin, illan viimeinen.
Tummuvat varjot kammiossain, kun hämärtää
Äänesi hiljaa kuiskaa jossain, kun hämärtää
Jo taakse purppuraisen verhon päivä jää,
ja kaipaan taas sua, kun hämärtää
Tyyntynyt tuuli nukkumaan nyt,jo mennyt on
sammuva kohta viime säde on auringon
Ei saisi yksinäinen olla hetki tää
kun hiljaista on, kun hämärtää
Luo tuvan pienen vaellan, ah,
siellä kerranhan vain sun mä näin
Kun tulet teiltä maailman,
soi riemu samaten mun syömmessäin.
Kerran jos vielä kaiken saisin tuon entisen
paremmin nyt sen tallettaisin, pois laskis en.
Ei silloin yksinäinen oisi hetki tää
kun hiljaista on, kun hämärtää.
Aamu toi, ilta vei
Sua muistan vielä useinkin, yksin kun mä oon
kuin kynttilä on elämämme tää
vain pieni tuuli joskus, voi liekin sammuttaa
taas toisinaan se myrskyn kestää voi
Sä olit yksi kukka vain, minun tarhassain
oli terälehdet juuri auenneet
niin kaunista en kukkaa, voi koskaan unhoittaa
sen kesän olit minun kokonaan
Minkä aamu toi, sen ilta aina vei,
näin elin nuoruuteni parhaimman.
Niin jäi mun ystävät. mut jäin myös itsekin
oli syksy tullut myös mun elämään.
Nyt katson käsiin vanhoihin, sen töihin tehtyihin
Ne kyyneleistä täyttyis tunnen sen
tää aika elämästäin, on vuoro itkuun mun
ja silloin laskut maksettava on
Minkä aamu toi…
Sua muistan vielä useinkin, yksin kun mä oon
kuin kynttilä on elämämme tää
vain pieni tuuli joskus, voi liekin sammuttaa
taas toisinaan se myrskyn kestää voi
Korven kätkössä mökki on pien'
kuusten varjossa takana tien.
Joka pitkä on mittaamaton,
ani harva sen löytänyt on.
Asui neitonen siell' yksinään,
metsän lintuset vain seuranaan.
Ruusutarhaansa hoivaten hän,
lauloi laulunsa ikävöivän.
Silloin mä tään,kauneimman ruusun,
taitan,kun ratsun armaani nään.
Ratsumiehensä saapunut ei,
kylmät tuulet jo ruusunkin vei.
Kukkatarhassa neitosen nyt,
laulu enää ei helähdellyt.
Syyshalla vei kauneimman ruusun,
täyttynyt vain mun toiveeni ei.
Kun katsoin silmiis,Anja,
niin niissä nähdä sain sen,
mikä ennen lienee kai haave ollut vain.
Näin niissä loiston uuden
ja lemmen salaisuuden,
mut ymmärtänyt silloin
en suurta onneain.
Pois tieni luotasi kun vei,
Anja armain.
Sä katsoit jälkeeni
silmin siniharmain.
En sitä ymmärtänyt,
mä minkä ymmärrän nyt.
Anna anteeksi Anja!
Niin kauan viivyin,Anja,
Mä tiellä tuulien.
Kun kotiin jälleen saavuin,
niin huomata sain sen:
jos liian kauan viipyy,
niin lemmen hiillos hiipyy.
Se,ken jäi silloin luokses,
sai sulta rakkauden.
Pois tieni luotasi kun......
On aamua väistyvä yö,
pian hetkemme uusi jo lyö
Upea runo.
isoisän olkihattu
sai mun laulamaan
ja vanhan kaapin kätköihin
sen laitoin uudestaan.
Savu hiljaa leijailee ja nyt illan tummetessametsä meille kuiskaulee.
hiivin hiljaa mä nuotion luo.
hiillos hehkuva pian sammuva mua äärelleen
kutsuvi tuo.
silloin hiljaista kuulin kuisketta
hiillos hehkuva haasteli näin.
Mua kuuntele pienen katsehen,
luon mä aikoihin menneisihin.
Tässä ammoin jo.....
jatketaanko uuteen ketjuun?
On vuosia jo ollut palstalta poissa ja ei pitänyt siitä että kirjoituksensa oli nostettu esille.
Kuka täällä harrastaa tälläistä " sairautta" ?
Tehkää oma aloitus, tai vastailkaa jo oleviin. Yksi vaihtoehto on pysyä poissa jos mielenrauha on noin sekaisin.
"Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt,
mut löysin vanhan, vanhanpiian siitä kerron nyt".
Oletko saanut näpeillesi kun vainoat jo poistunutta nimimerkkiä? Tuskinpa sinulla työtä on niin on sairas mielesi.
Ilmoitus viety eteenpäin, ja ip:si selvitetään!