miten paljon Suomalainen ulkomuototuomarikoulutus vaatii. Haukkuja on tätä ammatti ryhmää kohden tullut kiitettävästi. Usein nämä arvostelijat arvostelevat vain ja ainoastaan siitä syystä kun itse tunnutaan tietävän parhaiten eri rotujen niin käyttö kuin muutkin kohdat. Suomalainen ulkomuototuomari on erittäin arvostettu kovan koulun läpikäynyt maailman silmin katsottuna. Suomalaisen on aina löydettävä syyllinen asiaan kuin asiaan. Kuitenkin ollaan menty liian pitkälle ulkomuototuomareiden syyttämisestä koirien sairauksien suhteen.
Koiran kasvatus ja jalostus ovat melko erilaisia asioita.
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/3DE8E95E-A751-4726-AC72-000EDF68C98D/0/Ulkomuototuomareidenkoulutusjapätevöimisohjeet1103_06.pdf
Koiran kasvatus ja jalostus ovat melko erilaisia asioita.
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/3DE8E95E-A751-4726-AC72-000EDF68C98D/0/Ulkomuototuomareidenkoulutusjapätevöimisohjeet1103_06.pdf
Vastaukset 11
Vanhimmat
ootpas nyt tohkeissasi
oothan säkin yhdestä sun toisesta tohkeissas, arvaat kyllä...
ymmärtänyt, että juuri "jalostus ja kasvatusmielessä" kasvattajat vievät koiransa näyttelyyn. On saatava ne jalostustoimikunnan hyväksymät näyttelytulokset. Siinämielessä tuomarilla on hyvinkin rooli tässä koira jalostuksessa. Kun vielä sama koira voi saada hyvinkin erilaisen arvion eri tuomarilta pistää kyllä miettimään se arvostettu asema. Arvostelun pohjanahan on rotumääritelmä, ja se miten tuomari sitä tulkitsee. Jos tuomarit hakevat hyvin äärimuotoja kuten mitä lyhyempi kuono sen parempi johtaa se todella sairaampien tyyppien kehittymiseen. Tarkoitushan on saada menestystä siellä näyttelyssä. Siksi terve kritiikki on paikallaan, sillä kysymys on yhden ihmisen tulkinnasta rodunomaisuudesta.
Totuus on kuitenkin se että nyky kasvattajat kuten edeltäjätkin j.n.e. ovat saaneet kasvatettavakseen ns. valmiin rodun ulkomuotoineen, kokoineen, karvanlaatuineen, väreineen, käyttö tarkoituksineen.
Kasvatus perustuu rotujen ulkomuotoon, luonteisiin, käyttöominaisuuksiin ja terveyteen.
Kasvatusta ohjaa rodun ulkomuoto, käyttöominaisuudet, luonne ja terveys.
Ihmiset sekoittavat käsitteet jalostus ja kasvatus.
En valitettavasti voi julkaista tässä erittäin hyvää artikkelia tästä aiheesta jonka J A U Yrjölä kirjoitti SuKoKan julkaisuun 1/2007.
Ainoastaan jonkun yksityiskohdan "parantaminen" roduissa johtaa näihin valitettaviin ylilyönteihin, kuten koon pienentäminen, massan lisäämisen luuston pysyessä ennallaan jne.
On kasvattajassa paljon vikaa mikäli lähtee mukaan ns. muoti trendeihin tai jonkun ulkomuototuomarin lausahdukseen "toivoisin"........ mitä sitten toivookin. Kyllä kuitenkin rotumääritelmmä ja terveys sekä luonne ovat ne kriteerit joista hyvä kasvattaja tunnetaan.
Näitä yksittäisen ominaisuuden kehittäjiä kyllä riittää . Joissain roduissa näkee tiettyjen kasvattajien "sormenjälkiä" eli pystyy sanomaan kenen kasvatteja ne ovat. Eikä välttämättä negatiivisessa mielessä vaan kun on aikaansaatu positiivista tulosta. Monet hakevat ja kehittelevät niitä omia linjoja, joten sanoisin sitä kyllä jalostukseksi.
Tosiasia on se että koiramme ovat sairaampia ja jalostetumpia kuin koskaan ja tässä kohdassa toivoisin että tuomarit ei ihailisi niitä äärimuotoja ja liioiteltuja ominaisuuksia vaan myös elinkelpoisuus otettaisiin enemmän huomioon. Ne pokaalit ja ruusukkeet kun vaikuttavat valintoihin niin kasvattajalla kuin pennun ostajalla.
Koirarotu jalostetaan. Meillä on valmiit rodut joita kasvatamme, emme jalosta.
Tossa olen kanssasi täysin samaamieltä.
Kasvatushan on jalostusta.
Miksi muuten puhuttaisiin koirankasvatuksen ohella mm. jalostusohjeista, jalostustoimikunnista jne.jne.jne.
Tässä hyvää luettavaa:
http://www.animalia.fi/Default.aspx?tabid=2718
se on faktaa. Kasvatus siis tarkoittaa rodun ulkomuodon säilyttämistä näin pähkinän kuoressa.
Miksi sitten on jalostusohjesääntö, JOT jne, siihen en osaa vastata. pitäisikö olla kasvatuksen ohjesääntö, rodun kasvatus/kasvattaja toimikunta jne.
olen kanssasi. Monet rodut ovat tänäpäivänä eri näköisiä kuin muutama vuosikymmen sitten. Käyttörotuja on muutettu seurakoiriksi jne. Tämä on sitä jalostusta jota kasvatuksella aikaan saadaan.
ymmärtänyt, että juuri "jalostus ja kasvatusmielessä" kasvattajat vievät koiransa näyttelyyn. On saatava ne jalostustoimikunnan hyväksymät näyttelytulokset. Siinämielessä tuomarilla on hyvinkin rooli tässä koira jalostuksessa. Kun vielä sama koira voi saada hyvinkin erilaisen arvion eri tuomarilta pistää kyllä miettimään se arvostettu asema. Arvostelun pohjanahan on rotumääritelmä, ja se miten tuomari sitä tulkitsee. Jos tuomarit hakevat hyvin äärimuotoja kuten mitä lyhyempi kuono sen parempi johtaa se todella sairaampien tyyppien kehittymiseen. Tarkoitushan on saada menestystä siellä näyttelyssä. Siksi terve kritiikki on paikallaan, sillä kysymys on yhden ihmisen tulkinnasta rodunomaisuudesta.