Moi!
Eli sain lähetteen lääkäriltä terveyskeskukseen karsastuksen takia ja aika olisi tuossa ensi viikolla. mitä ne tekevät siellä ensimmäisellä kerralla.. kattooks ne vaan jotain silmän liikeratoja (ei kai ne vielä tee sitä karsastusleikkausta) vai joutuuko jonottamaan vielä monta kuukautta - vuoden että pääsee sinne leikkaukseen.
ei tässä muuten mitään, mutta kun minun pitää vaihtaa asuinpaikkakuntaa tässä piakkoin niin menee sitten ihan turhaan nuo jonottamiset ja joudun taas lähetteestä alkaen kaikki uusimaan täällä uudessa asuinpaikassani. eli onko mahdollista saada jonkinnäköistä siirtoa terveyskeskusten välillä?
ja mitenkäs sitten nämä yksityiset. tuleeko niistä nyt maksamaan satoja vai tuhansia euroja? ja miten kauan menee että pääsee sinne leikkaukseen? korvaako kela mitään? jne.. kertokaa!!
kiitos vastauksista
Eli sain lähetteen lääkäriltä terveyskeskukseen karsastuksen takia ja aika olisi tuossa ensi viikolla. mitä ne tekevät siellä ensimmäisellä kerralla.. kattooks ne vaan jotain silmän liikeratoja (ei kai ne vielä tee sitä karsastusleikkausta) vai joutuuko jonottamaan vielä monta kuukautta - vuoden että pääsee sinne leikkaukseen.
ei tässä muuten mitään, mutta kun minun pitää vaihtaa asuinpaikkakuntaa tässä piakkoin niin menee sitten ihan turhaan nuo jonottamiset ja joudun taas lähetteestä alkaen kaikki uusimaan täällä uudessa asuinpaikassani. eli onko mahdollista saada jonkinnäköistä siirtoa terveyskeskusten välillä?
ja mitenkäs sitten nämä yksityiset. tuleeko niistä nyt maksamaan satoja vai tuhansia euroja? ja miten kauan menee että pääsee sinne leikkaukseen? korvaako kela mitään? jne.. kertokaa!!
kiitos vastauksista
Vastaukset 15
Vanhimmat
Silmäni on leikattu karsastuksen takia nyt kolmesti. Vuonna -88, heinäkuussa -06 ja tammikuussa -07. Sain YTHS:n silmälääkärin lähetteen TYKS:n karsastuspoliklinikalle syksyllä -05, pääsin karsastusleikkausarvioon maaliskuussa -06, esitutkimukseen heinäkuun puolessa välissä ja siitä puolentoista viikon päästä laikkaukseen. Leikkaus ei onnistunut ihan odotusten mukaisesti, kävin kahdesti kontrollissa ja silmäni leikattiin uudestaan tämän vuoden tammikuussa. Edelleenkään silmäni eivät ole kunnossa. Kävin kontrollissa helmikuussa ja sain uuden kontrolliajan kesäkuun lopulle. Nyt odottelen, suostuisiko lääkäri vielä kokeilemaan toisen silmän leikkaamista, vaikka olen kylä jo aika lailla toivoni menettänyt sen suhteen, että voisin joskus silmäni vielä suoraksi saada. No, vaikka minulle kävi näin, niin varmasti leikkaukset myös onnistuvat, eihän niitä muuten tehtäisi ollenkaan. Minulla taitaa vain olla liian ongelmalliset silmät, ettei leikkaukset tehoa. Lähinnä nyt sen tässä yritin sanoa, että varmaan voi kestää kauan ennen kuin pääset leikkaukseen ja saat silmäsi kuntoon, jos lähete on nyt vasta tehty.
Varmaan on vähän eroja näissä käytännöissä, mutta mulla asia eteni niin, että varasin ajan YTHS:n silmälääkäriltä. Lääkäri karsoi silmiä ja pyysi varaamaan uuden ajan muutaman viikon päähän tarkempaa tutkimista varten. Lääkäri myös tilasi vanhat sairaskertomukseni aikaisemmasta karsastusleikkauksesta. Toisella kertaa lääkäri tutki silmät ihan perinpohjaisesti siis kaiken muunkin mikä ei karsastukseen liittynyt ja just niitä liikeratoja ja karsastuskulmia tietenkin. Sitten lääkäri teki lähetteen TYKS:iin ja alkoi aika pitlä odotus, että pääsin karsastusleikkauskäynnille. Siellä lääkäri taas katsoi sitä karsastuskulmaa ja ja niitä samoja juttuja suurin piirtein. Sitten pääsin leikkausjonoon. Ja taas pitkä odotus, kunnes pääsin esitutkimukseen. Siellä lääkäri taas kerran mittaili karsastuskulmaa ym. ja päätti sitten, että kumpaa silmää leikataan ja kuinka paljon. Sitten sain leikkausajan ja pääsin vihdoin leikkaukseen. Mutta mulla ei kaikki siis mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja siksi tässä vielä odottelen uutta kontrollia ja mahdollista leikkausta.
En muista, mitä karsastusleikkaus yksityisesti tulee maksamaan, koska en hirveän vakavissani ole yksityiselle menoa harkinnut. En siis osaa sanoa niistä leikkausajoista tai hinnoista oikein mitään. Muistaakseni kuitenkin puhutaan jostain tuhansista euroista silloin, riippuu vähän kuinka montaa lihasta leikataan ja leikataanko nukutuksessa vai puudutuksessa. Aika kalliiksi kai tulee kuitenkin. Päiväkirurginen karsastusleikkaus maksoi minulle 72 euroa ja sain siihen hintaan myös nukutuksen. Vaikka nyt näistä leikkauksista ja useista poliklinikkakäynneistä onkin jo kertynyt aika iso summa.
kiitos paljon vastauksestasi!
tähän en vielä saanut selvyyttä, eli voiko sairaalasta toiseen tehdä siirron vai pitääkö taas aloittaa alusta? kun just on ootettu tässä pari kuukautta että pääsee tonne tutkimukseen niin onks se menny ihan hukkaan. siis se lähete tehtiin sillon pari-kolme kuukautta sitten..
miten hitto ne on niin kalliita että monta tonnia maksaa? nyt tais mennä kesäsuunnitelmatkin vähän uusiksi kun tosiaan välillä karsastaa niin että näkyy kahtena ja autolla ajostahan ei sitten tule mitään. lisää vastauksia ainakin tuolsta yksityiseltä puolelta? tuleeko kela yhtään vastaan?
pitää kohta lainaa ottaa tämän takia
katsoa niitä hintoja ja tietoa ihan sieltä mihin on leikkaukseen menossa. Netistä löytyy. Nyt vähän katsoin noita Helsingin hintoja ja eräässä yksityisessä silmäsairaalassa yhden lihaksen leikkaaminen maksoi reilu 1500 euroa ja hinta sitten nousi mitä enemmän lihaksia leikataan. Sitten on tietysti leikkausta edeltävä esitutkiumus (tai ehkä useampikin) ja leikkauksen jälkeen tehtävä jälkitarkastus, jotka myös maksoivat kumpikin sellaiset pari sataa euroa. Nukutuksesta tuli lisähintaa noin 80 euroa. Eli aika kalliiksihan se tulee, mutta sitten varmaan pääsee jonottamatta.
Itse en enää edes harkitse yksityistä, koska näköjään karsastusleikkauksen onnistuminen ainakin omalla kohdallani on niin epävarmaa. Olisikin kyllä valmis maksamaan vaikka kuinka paljon, jos vain tarpeeksi maksamalla saisin silmäni kuntoon, mutta jos en sitten saakaan, niin tuntuu, että kaikki rahat on vaan menny ihan hukkaan.
Toivottavasti joku toinen osaa vastata kysymyksiisi.
on kyllä aika hirveen kovia hintoja yksityisellä.
paha kun pitäis töitäkin yrittää hommata ja ei oikein mihinkään asiakaspalveluunkaan tahdo yrittää, kun tosiaan näkee kahtena ja ei muutenkaan ole kovin mieltä ylentävää olla esim. kaupan kassalla kierosilmänä.
ja tämmöinenkin asia, että ei ole halua mennä kavereiden kanssakaan oluelle, kun jo siitä yhdestä rupeaa niin pahasti katsomaan kieroon ja kamalat kaksoiskuvat tulee.. vaikka tulee ne ilman alkoholiakin:/
karsastus on mullekin aiheuttanut, vaikka onkin onneksi mulla vaan kosmeettinen haitta. Mulla ei ole kaksoiskuvia eikä muutakaan vaivaa, mutta haittaa kyllä elämää kun ei voi esim. katsoa ihmisiä silmiin. Aika masentunut oon välillä ollut tämän takia, varsinkin leikkausten jälkeen, kun on ensin pitkään odottanut leikkausta ja sitten lopputulos on ollutkin huono. Nyt olen onneksi vähän paremmalla mielellä, kun kesäkin on tulossa. Jos kiinnostaa lukea vielä lisää karsastuksesta, niin suurin piirtein sivulla 18 tällä palstalla on mun aloittama viestiketju otsikolla Karsastusleikkaus. Et tosiaan ole ainoa joka tästä ikävästä vaivasta kärsii. Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja saat silmäsi kuntoon!
Oon joskus palstalle kirjoittanutkin tästä samasta aiheesta. Oon muuten Tyttö82 samanikäinen sun kanssas. :)
Mulla karsastusta on ollut aina, lapsuudessa se oli lähes huomaamatonta ja hyvä niin, koska mua kiusattiin ala-asteella jo muutenkin. Murrosiässä karsastus tavallaan paheni. Yläasteella tai sen jälkeenkään ei asiasta olla mua mitenkään kiusattu, mutta supinaa kuului/kuuluu joskus selän takaa. Joskus joku saattaa huomauttaa kieroon katsomisestani aika ikävällä tavalla. (Sanotaan ennen kuin ajatellaan.)
Mulla karsastaa siis vasen silmä ulospäin. Vasen silmäni on ollut lähes sokea syntymästäni asti. Sarveiskalvossa on sumentuma diagnoosina, jota ei ole voitu ilmeisesti millään korjata. Joskus kun olin lapsi, jotain leikkausta lääkärit suunnittelivat, mutta mitään ei kuitenkaan tehty. En tiedä oliko kyseessä karsastusleikkaus, vai jokin sarveiskalvoa korjaava leikkaus. Karsastus on joskus pahempaa, joskus sitä ei edes kunnolla huomaa. Pahinta se on väsyneenä tai kun jännitän jotain asiaa, esim. esiintymistä.
Lääkärissä olen asian takia käynyt viimeksi 13- tai 14-vuotiaana omasta aloitteesta. Silloin lääkäri ei sanonut muuta, kuin että tulla takaisin jos karsastus pahenee. En ole kuitenkaan mennyt, koska en jaksa uskoa että lähes sokeaa silmää saataisiin kuntoon. Tai karsastusta näinollen leikattua.
Oon jotenkin yrittänyt elää asian kanssa, joskus masentaa tosi paljon. Joskus en taas jaksa ajatella koko asiaa. Tulevassa työssäni sairaanhoitajana joudun katsomaan asiakkaitani silmiin jo ihan luottamuksen saamiseksikin. Eipä auta kurkkia muualle. Vai onko teidän mielestä hyvä sairaanhoitaja sellainen, joka ei katso silmiin? :( Varmasti tulen saamaan kommenttia silmistäni nyt ja aina. Ikävältä se tuntuu ja olen jopa miettinyt, että olisipa kannattanut hakeutua sellaiselle alalle, jossa saa työskennellä omissa oloissaan, eikä tarvitse ketään tavata. Mutta minusta olisi kohtuullista, ettei karsastus saisi vaikuttaa ammatinvalintaan!
Olen naimisissa ja muuten ihan hyvännäköinen nainen, jopa omasta mielestäni. Kierosilmäisyys on vaan iso miinus...Kyllä se sosiaalista elämää rajoittaa. Mies ei kommentoi asiaa ikinä, enkä ole hänelle koko asiasta puhunut. Äiti on joskus asiasta jotain maininnut, mutta olen pysynyt hiljaa. Minusta tuntuu, että saisin vain pahan mielen jos tutut ihmiset puhuisivat asiasta.
Yritetään pärjätä jotenkin. Tosiaan, aurinkolasit päähän ja menoksi!
Niin, unohtui vielä mainita, että joskus tuntemattomat ihmiset pitää karsastuksen takia jotenkin vajaana ihmisenä. Vaikka ne ei sanois sitä, sen huomaa puheesta ja käytöksestä. Siis tarkoitan että luullaan jotenkin älyllisesti vammaiseksi, kun on tällainen ruumiilline vika. (En halua mollata kehitysvammaisia tällä viestillä kuitenkaan.)
Tuntuu että jotkut ihmiset oikein hätkähtää kun kerron olevani naimisissa, käyneeni jopa lukion ja opiskelevani amk:ssa. Tai sitten ne olettaa, etten pysty normaaliin elämään ulkoisen vammani takia. En tiedä.
Mua on joskus hoitanut sisäänpäin karsastava lääkäri, mulla on itellä kans ihan sama vika. Kyllä oli pikkasen outo tilanne, kun lääkäri ei ottanut katsekontaktia vain vilkaisi 5 minuutin välein;) Mulla on ihan hirmuisia vaikeuksia katsekontaktiin, joten tilanne oli aika hupaisa. Hiukka vammaisena mua on pidetty tämän vian takia tai ainakin yläasteella muutama kutsui mua jatkuvasti "vammaiseksi". Mä olen oppinut suht hyvin suodattamaan noi kommentit. Mulla itsellä ei ole ikinä ollut tarvetta muita haukkua ja pönkittää omaa egoani moisella. Teininä oli kyllä vaikeeta, itkin monesti ja olen nyt päälle parikymppisenä varmasti vaivan takia suht hiljaista tyyppiä. Töissä tuntuu, että asiakkaat pitää mua epäluotettavana ja työtaidottomana, kun en ota "fiksua" katsekontaktia ja ole siten vakuuttava. Onneksi myyntityö on vain väliaikaista, tulevaisuudessa valmistun aika yksinäiseen hommaan:) Onko teillä hyvä valokuvamuisti? Töissä on välillä masentavaa, kun unohdan heti ketä olen palvellut jne. Varmaan on ne aivokudokset vähän alikehittyneitä, kun on koko ikä tullut silmiin katsomista peiteltyä ja välteltyä. Mutta etiäpäin mennään:) Nyt uskalla kummiskin vastaankin sanoa ja sisällä on paljon vihaa erinäisiä kusipäitä varten;/
Kiva kun kirjoitit. Mukava lukea välillä muidenkin karsastusjuttuja, vaikka onkin kurjaa, että olet karsastuksen vaivaksesi saanut. Mutta muuten elämässäsi tuntuu olevan kaikki hyvin, opiskelet ja olet naimisissa ym. Hienoa! Luulenpa, että sairaanhoitajan työssä merkkaa paljon enemmän muut ominaisuudet kuin silmät. Ei varmaan paljon haittaa, jos on karsastusta, jos muuten on hyvä hoitaja. Kun oon sairaalassa töissä ja potilaanakin on tullut oltua ihan riittävästi, niin kyllä mä arvostan tosi paljon hyviä sairaanhoitajia. Susta tulee varmasti tosi hyvä sairaanhoitaja karsastuksestasi huolimatta!
silmäpoliklinikalla tutkimuksissa.. eivät kuulemma vielä karsastusleikkaukseen laita vaan tekevät magneettikuvaukset . Koska ei tiedä jos se vika on tuolla pääkopassa, kun tämä karsastus on tullut "yhtäkkiä" eikä ole lapsenakaan ollut.. ainakaan muistaakseni. vähän pelottaa, että josko siellä päässä on jotain.. miten yleisiä nämä ovat?
että tutkivat. Ei varmaan kannata olla huolissaan siitä, että päästä löytyy jotain. Sitten jos löytyy, niin murehdi vasta sitten. Itse odottelen paksuneulanäytetuloksia, jotka saan ens viikolla, pieni syöpämahdollisuus on olemassa, mutta suren sitä vasta sitten jos on tarvetta surra. Mutta toivon todella, ettei sinulla ole karsastuksen taustalla mitään vakavaa. Ja pidän peukkuja! Magneettitutkimuskin on ihan mielenkiintoinen tutkimus, jos ei pelkää ahtaita paikkoja. Mulla myös joskus aikoinaan pää kuvattu, vaikka syynä ei kyllä ollut karsastus (mitään vikaa mun päästä ei onneksi löytynyt). Olisi kiva, jos kirjoittelisit ja kertoisit kuinka tutkimukset sulla etenee. Toivottavasti vielä pääset siihen karsastusleikkaukseen. Toivottavasti päästään molemmat!
niin minäkin metin, että parempi murehtia vasta sitten jos löytyy.. en tiedä yhtään milloin saan seuraavan ajan ja minne, koska vaihdoin kirjat eri sairaanhoitopiirin alueelle ja kestää kuulemma kauemmin :/ montakohan vuotta tässä menee ennen kuin sinne leikkaukseen pääsee.. en kyllä olisi uskonut että tästä niiin pitkä prosessi tulee, vaikka alussahan tämä mulla vasta on. kauheeta tää odottelu.
mutta ei tässä ole muuta kuin odotella, ja toivottavasti sinä saat kuulla mieluisat tulokset sitten ensi viikolla.
mullakin on jo takana, kun syksyllä -05 menin ekaa kertaa YTHS:n silmälääkärille ja toisella kerralla tehtiin lähete. Silloin luulin, että silmäni leikattaisiin kerran ja se olisi sillä hyvä ja leikkaukseen pääsisin jo hyvissä ajoin talvella -06. Mutta nyt mennään jo kevättä -07 ja vielä odottelen leikkausta. Vaikka silmälääkärini ei kyllä enää hirveästi antanutkaan toivoa sen suhteen, että saisin silmäni kuntoon ja sanoi suoraan, ettei usko, että mun silmille voi enää mitään tehdä. Tällä hetkellä en silmiäni murehdi, enkä niitä näytevastauksiakaan, vaan hyvillä melin nautin tästä ihanasta keväästä. Mun seuraava silmälääkäriaika on niin pitkän ajan päästä, etten jaksa vielä sitä edes kovin paljon miettiä. Epäonnistuneiden leikkausten takia ja muutenkin silmien takia on tullut itkettyä niin monet itkut ja on masentanut, ahdistanut ja painanut mieltä, että en jaksa enää murehtia. Toivottavasti odotuksestasi ei tule kovin pitkä.
minua on alkanut mietityttämään semmoinen pieni ja typerä seikka, kun vaihdoin nyt tätä asuinpaikkaa.. niin sanoivat sieltä sairaalasta missä kävin, että lähettävät HYKSiin tulokseni ja tietoni mitä tekivät siellä kontrollissa.
entä jos he unohtavat minut ja en saakaa aikaa täältä? ja mistä he edes saavat yhteydenkään minuun kun eihän niillä ole edes minun uutta osoitettani ja tuskin puhelinnumeroakaan, vai metsästävätkö ne ne jostain? kehtaako sinne HYKSiin soitella kysellä tilanteesta?
Kyllä sairaalassa uudet osoitteet kaivetaan esiin. Ihmiset muuttaa paljon. Itsekin olen tämän prosessin aikana muuttanut kahdesti, mutta aina oon saanut sairaalasta tulleet kirjeet oikeaan osoitteeseen. Mutta toki voit soittaa ja kysyä. Itsekin pelkäsin, että mut on ihan unohdettu silloin alussa. Lääkäri lupasi laittaa leikkausjonoon, mutta aikaa