Sinuttelusta

Ellen väärin muista on naapurissamme Ruotsissa jonkinlainen kansallinen Sinuttelusopimus. Sitä, yltääkö se kuningasperheeseenkin, en muista.

Varsinais-Suomessa ainakin on sinuttelu hyvin yleistä. Jotkut vanhemmat henkilöt teitittelevät mutta mielellään siirtyvät sinutteluun kun heiltä tätä mahdollisuutta kysyy.

Arvokkaimmissa liikkeissä, vaikkapa Stockmannilla, ei ilmeisesti asiakkaita saa sinutella.

Nuoret ovat hyvin ronskeja ja jotkut arvokkaina itseään pitävät naishenkilöt loukkaantuvat.

Itse pidän sinuttelusta ja myös käytän.

Vanhempani teitittelivät aikanaan omia vanhempiaan, minä ja sisareni ei, eivätkä muutkaan ikäluokissamme.

Mikä on suhtautumisenne sinutteluun?

50

2972

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Niin,,on outoa,,kun ihan ventovieras nuori ihminen sinuttelee..Aikoinaan teitittelin mummoani,,ei olisi
      tullut kuuloonkaan ,että häntä olisi sinutellut.
      Siitä on jäänyt ,että ensin teitittelen ,tai kysyn
      voiko sinutella...Täällä , kun kirjoittelen tai chattailen,niin sinuttelen,,vaikka se tuntuu vähän
      oudolta aluksi,kun ei tunne sen paremmin..Eriasia
      sitten,kun useimmin kirjoitellaan keskenämme...
      Eihän voi tietää,mihin toinen on tottunut?Voi voi..
      en loukkaannu,,sinuttelusta tietenkään..joskus vaan on outoa..Kummaa ,miten sitkeesti, lapsuudessa opitut tavat istuu kiinni,kuin terva.
      No,,kyllä tässä oppii näihin nykyajan meininkeihin.. Ihanaa kevätpäivää kaikille!t.Irkku

      • Kyllä minäkin teitittelin isovanhempiani ja myös vanhempieni sisaria. Sitä "kuilua" ei ylitetty!


      • Likka321
        Ruuneperi kirjoitti:

        Kyllä minäkin teitittelin isovanhempiani ja myös vanhempieni sisaria. Sitä "kuilua" ei ylitetty!

        snuuks mnääki snuu snoon!
        Minä teitittelin vanhempieni isovanhempia, mutta en enää omia isovanhempiani, vaikka kyllä se taisi vielä sotien jälkeenkin olla yleistä.
        Liikkeissä, Stockmannillakin, sekä sinutellaan että teititellään.Vanhemmat myyjät yleensä teitittelevät. Viimeksi, kun olin siellä sovittamassa aurinkolaseja, optikkopoika ensin teititteli, sitten sinutteli - tuntui hupaiselta.Minua kylla saa sinutella, pidän siitä ja kun olen työni nuorten parissa tehnyt, siihen tottui.
        Keski-Euroopasakin sinuttelukulttuuri on valtaamassa alaa, vaikka nuorena matkoilla teititeltiin aina. Vähän riipaisi, kun ensimmäiselllä Ranskan matkalla nuorena rouvana minua sanottiin mademoiselleksi, mutta sitten myöhemmin madameksi.


      • Likka321 kirjoitti:

        snuuks mnääki snuu snoon!
        Minä teitittelin vanhempieni isovanhempia, mutta en enää omia isovanhempiani, vaikka kyllä se taisi vielä sotien jälkeenkin olla yleistä.
        Liikkeissä, Stockmannillakin, sekä sinutellaan että teititellään.Vanhemmat myyjät yleensä teitittelevät. Viimeksi, kun olin siellä sovittamassa aurinkolaseja, optikkopoika ensin teititteli, sitten sinutteli - tuntui hupaiselta.Minua kylla saa sinutella, pidän siitä ja kun olen työni nuorten parissa tehnyt, siihen tottui.
        Keski-Euroopasakin sinuttelukulttuuri on valtaamassa alaa, vaikka nuorena matkoilla teititeltiin aina. Vähän riipaisi, kun ensimmäiselllä Ranskan matkalla nuorena rouvana minua sanottiin mademoiselleksi, mutta sitten myöhemmin madameksi.

        70-luvulla tuli ' sääntö' kaikkia sinutellaan potilaita ja henkilökuntaa, ainoastaan ylihoitaja 'vaati' että häntä teititellään.
        Sinutteluun tottui väkisin niin , että on ollut totuttelemista taas siirtyä teitittelylinjalle vieraalla paikkakunnalla.


      • Atolfia

        mummiani ja ukkiani sekä myös kaikkia tätejäni.
        Teitittelen mielelläni nykyäänkin itseäni vanhempia ja jopa vieraita samanikäisiänikin.

        Kaupan kassojen pitäisi teititellä ikäihmisiä, jos eivät ole ennestään tuttuja. Sairaaloissakin sinuttelu tuntuu epäkunnioittavalta.

        Nuoria sinuttelen.

        Mielestäni teitittely esim. koulussa olisi saattanut säästää paljon käytöshäiriöiltä. Meidän ikäluokkahan teititteli opettajia.

        Kun opettaja asettuu tasvertaiseksi lasten kanssa,
        siinä menettää otteen helposti. Jonkinlainen auktoriteetti olisi mahdollisesti säilynyt teitittelyn myötä.

        Mitä mieltä olette asiasta?


    • katicat

      Sinutteluun on jo tottunut. Onhan siitä jo 30 vuotta aikaa, kun siihen siirryttiin ikäänkuin jollakin valtakunnallisella näkymättömällä käskyllä. Niin sanoi toimitusjohtajakin juoksupojalle, että minä olen Knutte vaan. Siihen aikaan alkoivat myös saunapalaverit(miehille). Silloin alkoi tasa-arvon korostaminen.

      Sairaalahierarkiassa sinutteluun siirryttiin viiveellä, kunnes osastonlääkärikin sanoi osastonhoitajalle, ettei minua tarvitse niin virallisesti puhutella minä olen "Hessu" vaan.Ihan ensin sairaala-apulaiset saivat sinutella sairaanhoitajia.

      Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhojen potilaiden sinuttelun tulee olla hyvin tahdikasta ja potilaiden ehdoilla tapahtuvaa. Laitosvaatteisiin pukeutuessa ikäänkuin kadottaa oman itsemääräämisoikeutensa, niin silloin tahditon liian ronski sinuttelu voi tuntua komentelulta ja alistamiselta. Sinuttelukin voi tapahtua fiksusti.

      Kyllä siviilielämässä tulee useinkin tilanteita, joissa automaattisesti siirtyy teitittelymuotoon. Meidän ikäisemme taitavat tuon varmasti, nuorille se on jo melko mahdotonta.

      • ulpukka33

        Minäkin olen tehnyt leipätyöni sairaalassa ja muistan kun tämä sinuttelu astui kuvioihin, aikaisemmin oli näin että kun oltiin jollain saunomis retkellä sitä teititeltiin saunanlauteella vieruskaveria se oli naurettavaa, kun sinuttelu tuli muotiin yhtäkkiä oltiinkin kaikki sinuja sekin tuntui hullulta ja vei aikansa ennenkuin se kävi luontevasti, minä olen sinutellut vanhempiani mutta teititellyt isovanhempia, mutta kun menin miniäksi taloon mieheni teititeli äitiään ja tietysti minäkin, en aina välttämättä pidä siitä että esim.kaupassa joku pikkulikka sinuttelee vaikka en muuten ole turhan tärkeä.


      • pict3plus

        Niihin aikoihin ainakin yhdessä kaupparyhmittymässä myyjien rintapieliin ilmestyi Saa sinutella -merkki. Sanoinkin tutulle myyjälle, että: Ai jaha, saa sinutella. Juu, hän vastasi. Tästedes häntä teitittelee vain se, joka näkee hänet kahtena...

        Istuin taannoin yhden iltapuhteen oman työyhteisöni edustajana palaverissa eräiden ulkomaalaisten kollegoidemme kanssa. Olimme jo aika päiviä tehneet sinunkaupat. Sen verran tulehtunut kuitenkin tilanne oli silloin, että ennen palaveria ja sen jälkeen sinuteltiin, mutta palaverissa teitittelimme toisiamme.

        Ei, teitittely ei todellakaan ollut tapana niissä tapaamisissa, ei ennen eikä jälkeen. Kuitenkin etäisyyden ottaminen oli ilmeisesti kaikkien meidän yhteinen sanaton päätöksemme. Ja ei, luontevaksi oloaan tuskin tunsi kukaan meistä.

        Olkoonpa aika mikä tahansa, jotkut asiat tuntuvat säilyvän.


    • Reino

      Teitittely taitaa johtua kotikasvatuksesta. Olen pannut merkille, että esim lääkärit pääsääntöisesti teitittelevät. Lienevät saaneet äidinmaidossa sivistyneiltä vanhemmiltaan valmiudet siihen. Kaikki sopii minulle.

      • sinuttelin mielestäni väärässä paikasa viikolla.Jos olisin hoksinut niin en olisi sinutellut.Harmittaa.Jälestä huomasin.Saattoi että sinuteltava pitikin siitä mutta jos olisin hoksinut en olisi sinutellut.


      • pääsky kirjoitti:

        sinuttelin mielestäni väärässä paikasa viikolla.Jos olisin hoksinut niin en olisi sinutellut.Harmittaa.Jälestä huomasin.Saattoi että sinuteltava pitikin siitä mutta jos olisin hoksinut en olisi sinutellut.

        Vanhemmat henkilöt virastoissa, laitoksissa ym. teitittelevät, nuoret sinuttelevat, samoin kaupan kassoilla.
        Itseäni saa sinutella mieluummin.Ikäänkuin olisi vertaisempi ja "enemmän samalla viivalla"
        nuorempien kanssa, kun sinutellaan. Tunnen kyllä henkilöitä, itsestäni nuorempia- loukkaantuivat kun heitä tuntemeton sinutteli.
        Itse sain sinutella omia vanhempiani.
        Mutta jos on itseäni vanhempia tuntemattomia ,,
        mieluummin teitittelen heitä.
        Koska en tunne millaiseen puhuttelu tapaan he
        ovat tottuneet. Ainahan on vara sanoa,ettei tarvitse teititellä.
        Ehkäpä se tilanteen ja järjen käyttö on hyväksi tässäkin asiassa.


      • Annaliisa

        Reinon kanssa olen hieman eri mieltä lääkäreiden sivistyneiltä äideiltään maidossa saamasta teitittelystä. Nykyinen lääkärikunta alkaa olla sen verran nuorta, että ei se teitittely ammatissa ole sieltä kotoisin.
        Kyllä tämä puhuttelukysymys käydään koulutuksen ja työpaikan yhteydessä läpi. Mitä useampi lääkäri sinuakin teitittelee, sitä varmempi merkki se on lisääntyvästä iästäsi.
        Kun aletaan kanssasi käydä läpi sairauslistaa, niin on jotenkin sinulle helpompaa ? kuulla totuus, kun nuori kloppi puhuttelee kohteliaalla äänellä teititellen.
        Hän vain osoittaa sinulle sitä kunnioitusta, jota ajttelee sinun teitittelyssä haistavan, ettet asettaisi hänen asiantuntemustaan kyseenalaiseksi.
        Taitavat jo kaupan kassatytötkin teititellä vieraissa paikoissa. Se harmaa ohimo, Reinoseni.


      • Reino
        Annaliisa kirjoitti:

        Reinon kanssa olen hieman eri mieltä lääkäreiden sivistyneiltä äideiltään maidossa saamasta teitittelystä. Nykyinen lääkärikunta alkaa olla sen verran nuorta, että ei se teitittely ammatissa ole sieltä kotoisin.
        Kyllä tämä puhuttelukysymys käydään koulutuksen ja työpaikan yhteydessä läpi. Mitä useampi lääkäri sinuakin teitittelee, sitä varmempi merkki se on lisääntyvästä iästäsi.
        Kun aletaan kanssasi käydä läpi sairauslistaa, niin on jotenkin sinulle helpompaa ? kuulla totuus, kun nuori kloppi puhuttelee kohteliaalla äänellä teititellen.
        Hän vain osoittaa sinulle sitä kunnioitusta, jota ajttelee sinun teitittelyssä haistavan, ettet asettaisi hänen asiantuntemustaan kyseenalaiseksi.
        Taitavat jo kaupan kassatytötkin teititellä vieraissa paikoissa. Se harmaa ohimo, Reinoseni.

        Näin kansakoulupohjalla elämäni loppusuoralle ehtineenä, olen kuvitellut, että kotien perinteet jäävät ihmisellä selkäytimeen. Silloinkin, kun on julistettu jonkinlainen yleinen sinuttelubuumi.

        Mitä lääkärien koulutuksessa opetetaan, en kykene olemaan siitä eri enkä samaa mieltä kanssasi.

        Eihän sitä voi aina kaikkea huomata.


    • MdmFlod1

      Minä opin jo Suomessa miten paljon läheisempi
      tunne tuli henkilöä kohtaan joka jo ensi kertaa
      tavatessamme sanoi:täällä ei sitten teititellä
      eikä täditellä minä olen Laina vaan !Meillä
      oli suuri ikäero mutta ystävyys oli tosi hyvä
      kaikki vuodet.Tätä sitten koitin nuorena viedä
      eteenpäin ja minun siskon lapset käyttivät mm
      vain etunimeä.
      Luulen ettei sentään kuningasta sinutella kun
      perhepiirissä.Mutta itse sinuttelin jopa meidän
      kunnanjohtajaa kun puhuttiin työasioista joskus.

    • ANNA*

      KUN SINUTTELU ALKOI,OLI SE OUTOA,MUTTA PIAN SIIHEN OPPI.EI MITENKÄÄN LOUKKAA,VAIKKA .IKÄÄKIN TULEE ENSI VUONNA JO 80V.NÄHTÄVÄSTI VIELÄ OPPII UUTTA,ELÄEN TÄTÄ PÄIVÄÄ.KESÄ TERVEISET KAIKILLE.

    • Sinuttelu on ihan mukava muoto. Hyväksyn kyllä teitittelynkin.
      Mutta jotkut puhuttelevat "hän " muodossa, ja se on mielestäni ihan kamalaa.

      • Atolfia

        oli esimies asmassa ja hän puhutteli alaisiaan nimeltä kylläkin, mutta sanoi esim. näin.

        "Jos Leena menee nyt varastoon ja Kaisa voi alkaa kuorimaan perunoita. "Sinä"- sanaa hä ei koskaan sanonut." Anoppiani kaikki teitittelivät.

        Minulle hän sanoi, kun olin saanut ensimmäisen lapseni, että nyt olet arvoiseni ja voit sinutella minua.

        Näin siihen aikaan.


      • Atolfia kirjoitti:

        oli esimies asmassa ja hän puhutteli alaisiaan nimeltä kylläkin, mutta sanoi esim. näin.

        "Jos Leena menee nyt varastoon ja Kaisa voi alkaa kuorimaan perunoita. "Sinä"- sanaa hä ei koskaan sanonut." Anoppiani kaikki teitittelivät.

        Minulle hän sanoi, kun olin saanut ensimmäisen lapseni, että nyt olet arvoiseni ja voit sinutella minua.

        Näin siihen aikaan.

        Kiitos vastauksesta!
        Tiedän että etunimelläkin puhuteltiin paljon ennen. Ehkä parempi vaihtoehto kun "hän", mutta siltikin...... tuntuu pahalta.


      • MdmFlod1
        tiisamummi kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta!
        Tiedän että etunimelläkin puhuteltiin paljon ennen. Ehkä parempi vaihtoehto kun "hän", mutta siltikin...... tuntuu pahalta.

        Kiva nähdä että Snullakin pysyy vielä kynä
        kädessä ! Jos sanoo sinä kun puhuttelee
        pidetään sitäkin joskus liian tuttavallisena-
        kun ei sitä oikein haluttu käyttää otettiin
        ne monet kiertotietkin avuksi.Sama asia kun
        jollakin on ns.lempinimi sitä ei voida käyttää
        ja pidetään lähes loukkauksena että sellainen
        on edes keksitty !
        Mutta kuten sattuvasti sanotaan-makkaralla on
        kaksi päätä !


      • MdmFlod1 kirjoitti:

        Kiva nähdä että Snullakin pysyy vielä kynä
        kädessä ! Jos sanoo sinä kun puhuttelee
        pidetään sitäkin joskus liian tuttavallisena-
        kun ei sitä oikein haluttu käyttää otettiin
        ne monet kiertotietkin avuksi.Sama asia kun
        jollakin on ns.lempinimi sitä ei voida käyttää
        ja pidetään lähes loukkauksena että sellainen
        on edes keksitty !
        Mutta kuten sattuvasti sanotaan-makkaralla on
        kaksi päätä !

        Mnäkin- menneiltä vuosilta tosin- jotka puhuttelivat aina kolmannessa persoonassa, vaikka olisi ollut kahdestaan paikalla.
        "mitä hänelle nyt kuuluu"?
        Aika hassua,, ikäänkuin olisi puhuttu jostain joka ei ole paikalla.
        Vaikka kysymys oli osoitettu itselleni.
        Ei kai tarvinnyt ratkaista: teititelläkö vai sinutella.
        Monenmoista tapaa!!


      • tuuraaja
        meri-kukka98 kirjoitti:

        Mnäkin- menneiltä vuosilta tosin- jotka puhuttelivat aina kolmannessa persoonassa, vaikka olisi ollut kahdestaan paikalla.
        "mitä hänelle nyt kuuluu"?
        Aika hassua,, ikäänkuin olisi puhuttu jostain joka ei ole paikalla.
        Vaikka kysymys oli osoitettu itselleni.
        Ei kai tarvinnyt ratkaista: teititelläkö vai sinutella.
        Monenmoista tapaa!!

        Puhutko jostain 30 vuotta sitten tapahtuneesta vai tuoreemmasta. Varmaan noin puhuteltuna vilkaisi olkansa yli, että ketä tässä nyt puhutellaan.


      • Otsikonomaista kysymystä käytetään jonkinlaisena piiloteitittelynä. Eräs pahimpia, ellei pahin, nimitys ihmisestä on SE. Edellistä pitäisi käyttää vain eläimistä.

        Jotkut arvostavat koiraansa niin, että käyttävät siitäkin nimitystä hän.

        Hän sanaa sinutteluna en ole koskaan kuullut. Vain kieltä osaamaton voi käyttää väärää persoonamuotoa.


      • Likka321
        Ruuneperi kirjoitti:

        Otsikonomaista kysymystä käytetään jonkinlaisena piiloteitittelynä. Eräs pahimpia, ellei pahin, nimitys ihmisestä on SE. Edellistä pitäisi käyttää vain eläimistä.

        Jotkut arvostavat koiraansa niin, että käyttävät siitäkin nimitystä hän.

        Hän sanaa sinutteluna en ole koskaan kuullut. Vain kieltä osaamaton voi käyttää väärää persoonamuotoa.

        Usein kuulee käytettävän väärää verbin taivutusmuotoa teitittelyn yhteydessä, jopa toimittajat ovat tekevät alkeellisen kielivirheen tässä. Oikea muotohan on: Oletteko Te käynyt, tehnyt, lukenut jne. eikä käyneet, tehneet , lukeneet.
        Kyllä tuota hän-muotoa kuulee vielä esim. vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, esim. rouva puhuttelee niin kotiapulaista alentuvasti tai käyttää tämän etunimeä.
        Pronomini se ihmisestä on kyllä niin yleistynyt puhekieleen, ettei sitä saa pois kitketyksi. Ei se varmaan kaikkien korvaa enää loukkaa.


      • Likka321
        Ruuneperi kirjoitti:

        Otsikonomaista kysymystä käytetään jonkinlaisena piiloteitittelynä. Eräs pahimpia, ellei pahin, nimitys ihmisestä on SE. Edellistä pitäisi käyttää vain eläimistä.

        Jotkut arvostavat koiraansa niin, että käyttävät siitäkin nimitystä hän.

        Hän sanaa sinutteluna en ole koskaan kuullut. Vain kieltä osaamaton voi käyttää väärää persoonamuotoa.

        Tämäkin on virheellinen muoto, po. tulla tehdyksi,tulla käydyksi.Oma äidinkielenopettajani sanoi, että tulee oksennusta, jos tulee syötyä.Laataksi nykynuoriso sanoo sitä syötyä .


      • tuuraaja kirjoitti:

        Puhutko jostain 30 vuotta sitten tapahtuneesta vai tuoreemmasta. Varmaan noin puhuteltuna vilkaisi olkansa yli, että ketä tässä nyt puhutellaan.

        En puhu nyt menneestä ajasta, liian usein kuulen esim. että" mitä hänelle nyt kuuluu",( minulta kysytty minun kuulumiset.)
        Tuntuu todella siltä kun olisin tuuraajan tuuraaja.


      • Hintriika1
        Ruuneperi kirjoitti:

        Otsikonomaista kysymystä käytetään jonkinlaisena piiloteitittelynä. Eräs pahimpia, ellei pahin, nimitys ihmisestä on SE. Edellistä pitäisi käyttää vain eläimistä.

        Jotkut arvostavat koiraansa niin, että käyttävät siitäkin nimitystä hän.

        Hän sanaa sinutteluna en ole koskaan kuullut. Vain kieltä osaamaton voi käyttää väärää persoonamuotoa.

        Vai niin? Minulla on kyllä tapana ikään kuin leikkimielellä "hännitellä" ystäväpiiriäni. Varsinkin puhelimessa usein kysyn: "Missä hän on?" "Mitä hän puuhailee?"

        Se ainakin Pohjois-Pohjanmaalla oli ennen yleinen puhuttelumuoto toisilleen vähän oudompien ihmisten kesken. Tai piikojen ja renkien puhuttelumuotona.

        Vanhempien ihmisten sinuttelu oli minulle nuoruudessa vaikeaa, koska minut oli opetettu teitittelemään. Itseni sinuttelusta en ole koskaan loukkaantunut, mutta itse osaan vielä myös teititellä iäkkään ihmisen ollessa kyseessä.

        Appivanhempiani teitittelin, vaikka mieheni sinutteli omia vanhempiani. Vasta, kun mieheni sanoi vanhemmilleen asiasta, rupesin luvalla sinuttelemaan heitä.

        Minusta puhuttelumuoto on asia, joka ihmisen tulee tajuta sisällään. Se on kiinni paitsi ihmisten iästä myös tilanteesta.


      • Likka321 kirjoitti:

        Usein kuulee käytettävän väärää verbin taivutusmuotoa teitittelyn yhteydessä, jopa toimittajat ovat tekevät alkeellisen kielivirheen tässä. Oikea muotohan on: Oletteko Te käynyt, tehnyt, lukenut jne. eikä käyneet, tehneet , lukeneet.
        Kyllä tuota hän-muotoa kuulee vielä esim. vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, esim. rouva puhuttelee niin kotiapulaista alentuvasti tai käyttää tämän etunimeä.
        Pronomini se ihmisestä on kyllä niin yleistynyt puhekieleen, ettei sitä saa pois kitketyksi. Ei se varmaan kaikkien korvaa enää loukkaa.

        Minusta hän-sanalla joskus myös korostetaan nykypäivänä henkilön tärkeyttä. Hän itse!

        Lienee svetisististä perua: Hon eller han själv


      • Hintriika1 kirjoitti:

        Vai niin? Minulla on kyllä tapana ikään kuin leikkimielellä "hännitellä" ystäväpiiriäni. Varsinkin puhelimessa usein kysyn: "Missä hän on?" "Mitä hän puuhailee?"

        Se ainakin Pohjois-Pohjanmaalla oli ennen yleinen puhuttelumuoto toisilleen vähän oudompien ihmisten kesken. Tai piikojen ja renkien puhuttelumuotona.

        Vanhempien ihmisten sinuttelu oli minulle nuoruudessa vaikeaa, koska minut oli opetettu teitittelemään. Itseni sinuttelusta en ole koskaan loukkaantunut, mutta itse osaan vielä myös teititellä iäkkään ihmisen ollessa kyseessä.

        Appivanhempiani teitittelin, vaikka mieheni sinutteli omia vanhempiani. Vasta, kun mieheni sanoi vanhemmilleen asiasta, rupesin luvalla sinuttelemaan heitä.

        Minusta puhuttelumuoto on asia, joka ihmisen tulee tajuta sisällään. Se on kiinni paitsi ihmisten iästä myös tilanteesta.

        Kun nykyään tapaa eniten ikäisiään, tuntuisi kummalliselta jos joku teitittelisi. Ihmetys vastapuolen kasvoilla olisi suuri teitittelystä.

        "Vanhan kaavan" mukaiset käytöstavat ovat jääneet unholaan, osannevatko nuoret enää?


      • Hintriika1 kirjoitti:

        Vai niin? Minulla on kyllä tapana ikään kuin leikkimielellä "hännitellä" ystäväpiiriäni. Varsinkin puhelimessa usein kysyn: "Missä hän on?" "Mitä hän puuhailee?"

        Se ainakin Pohjois-Pohjanmaalla oli ennen yleinen puhuttelumuoto toisilleen vähän oudompien ihmisten kesken. Tai piikojen ja renkien puhuttelumuotona.

        Vanhempien ihmisten sinuttelu oli minulle nuoruudessa vaikeaa, koska minut oli opetettu teitittelemään. Itseni sinuttelusta en ole koskaan loukkaantunut, mutta itse osaan vielä myös teititellä iäkkään ihmisen ollessa kyseessä.

        Appivanhempiani teitittelin, vaikka mieheni sinutteli omia vanhempiani. Vasta, kun mieheni sanoi vanhemmilleen asiasta, rupesin luvalla sinuttelemaan heitä.

        Minusta puhuttelumuoto on asia, joka ihmisen tulee tajuta sisällään. Se on kiinni paitsi ihmisten iästä myös tilanteesta.

        Olen yrittänyt päästä kommentoimaan Ruuneperista alkaen, mutta ei onnistunut. Siitä tuo vihdoinkin.

        1. Kai se "se" joittenkin korviin on kamala, ja virhehän se ehdottomasti on, mutta meidän murteessamme yksikön kolmas persoona oli/on "se".
        Itsekin tulen kotikielessä viljelleeksi sitä.
        Olen joskus naureskellut mieheni oppineen, että yksikön kolmas persoona on "hän" siinä vaiheessa, kun perheeseen tuli koira. Jos keittiöstä kuului, että hän on taas pöheltänyt täällä, oli koira koheltanut jotakin. Jos taas se oli pöheltänyt, oli toheloija ollut vaimo.

        2. Olikohan peräti Kielikello, josta muistan lukeneeni, että vähitellen aletaan hyväksyä puhekielinen muoto "tuli tehtyä", vaikka puhdasoppisesti pitääkin sanoa "tehdyksi".
        Harmitti vietävästi, kun lopultakin olin oppinut luontevasti sanomaan tulipa opituksi.

        3. Vanhempiani sekä äidinäitiäni sinuttelin, mutta isänäitiä puhuttelin fammuksi ja käytin sen kanssa kolmatta persoonaa.

        4. Sinutteluun olen sopeutunut sillä tavoin, että otan huomioon tilanteen ja toisen osapuolen. Sinuttelu on aika luontevaa, mutta kaikissa tapauksissa se ei mielestäni sovi.
        Jouduin aikoinani työssäni toimimaan matkanjohtajana. Kun erilaiset ihmiset tulivat eri puolilta Suomea, esittelin itseni ja esittelyn päätteeksi ehdotin, että voisimme kaikki sinutella toisiamme kuitenkin siten, että mikäli tämä ei kaikille sovi, heille varataan kahdenkeskisessä keskustelussa mahdollisuus esittää tittelien käyttöönottoa.
        Sen jälkeen ei ollut alkukankeudesta tietoakaan!


      • katicat
        Venlastiina kirjoitti:

        Olen yrittänyt päästä kommentoimaan Ruuneperista alkaen, mutta ei onnistunut. Siitä tuo vihdoinkin.

        1. Kai se "se" joittenkin korviin on kamala, ja virhehän se ehdottomasti on, mutta meidän murteessamme yksikön kolmas persoona oli/on "se".
        Itsekin tulen kotikielessä viljelleeksi sitä.
        Olen joskus naureskellut mieheni oppineen, että yksikön kolmas persoona on "hän" siinä vaiheessa, kun perheeseen tuli koira. Jos keittiöstä kuului, että hän on taas pöheltänyt täällä, oli koira koheltanut jotakin. Jos taas se oli pöheltänyt, oli toheloija ollut vaimo.

        2. Olikohan peräti Kielikello, josta muistan lukeneeni, että vähitellen aletaan hyväksyä puhekielinen muoto "tuli tehtyä", vaikka puhdasoppisesti pitääkin sanoa "tehdyksi".
        Harmitti vietävästi, kun lopultakin olin oppinut luontevasti sanomaan tulipa opituksi.

        3. Vanhempiani sekä äidinäitiäni sinuttelin, mutta isänäitiä puhuttelin fammuksi ja käytin sen kanssa kolmatta persoonaa.

        4. Sinutteluun olen sopeutunut sillä tavoin, että otan huomioon tilanteen ja toisen osapuolen. Sinuttelu on aika luontevaa, mutta kaikissa tapauksissa se ei mielestäni sovi.
        Jouduin aikoinani työssäni toimimaan matkanjohtajana. Kun erilaiset ihmiset tulivat eri puolilta Suomea, esittelin itseni ja esittelyn päätteeksi ehdotin, että voisimme kaikki sinutella toisiamme kuitenkin siten, että mikäli tämä ei kaikille sovi, heille varataan kahdenkeskisessä keskustelussa mahdollisuus esittää tittelien käyttöönottoa.
        Sen jälkeen ei ollut alkukankeudesta tietoakaan!

        Yhteen aikaan käytettiin määrätyissä tilanteissa pientä Saa sinutella- rintamerkkiä. Liekö enää käytössä.


      • kieli elää, kehittyy
        Likka321 kirjoitti:

        Usein kuulee käytettävän väärää verbin taivutusmuotoa teitittelyn yhteydessä, jopa toimittajat ovat tekevät alkeellisen kielivirheen tässä. Oikea muotohan on: Oletteko Te käynyt, tehnyt, lukenut jne. eikä käyneet, tehneet , lukeneet.
        Kyllä tuota hän-muotoa kuulee vielä esim. vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, esim. rouva puhuttelee niin kotiapulaista alentuvasti tai käyttää tämän etunimeä.
        Pronomini se ihmisestä on kyllä niin yleistynyt puhekieleen, ettei sitä saa pois kitketyksi. Ei se varmaan kaikkien korvaa enää loukkaa.

        eivätkä vanhat kiellot enää päde.

        'Niinku' on ollut pitkään vihan kohteena, mutta eräs suomen kielen professori sanoi, että suunnittelusanana se on paikallaan.

        Itsekin olen esim. englanninkielistä juttua seuratessani pannut usein merkille suunnitteluäänen 'aaaaaaaaaaaaaaaaa' tai 'öööööööööööööö', eikä niinku niiden rinnalla kalpene mielestäni.

        Huvittavaa vielä, että tämän naisproffan isä on sen pahamaineisen suomen kieliopin kirjoittaja, emeritusprofessori, jota yliopistossa äidinkieltämme opiskelleet eivät unohda.

        'Niinkun' maineen pelastajan tunteneena voin sanoa, että 'älyssä löytyy ' - ja huumorissa. :D


      • katicat
        kieli elää, kehittyy kirjoitti:

        eivätkä vanhat kiellot enää päde.

        'Niinku' on ollut pitkään vihan kohteena, mutta eräs suomen kielen professori sanoi, että suunnittelusanana se on paikallaan.

        Itsekin olen esim. englanninkielistä juttua seuratessani pannut usein merkille suunnitteluäänen 'aaaaaaaaaaaaaaaaa' tai 'öööööööööööööö', eikä niinku niiden rinnalla kalpene mielestäni.

        Huvittavaa vielä, että tämän naisproffan isä on sen pahamaineisen suomen kieliopin kirjoittaja, emeritusprofessori, jota yliopistossa äidinkieltämme opiskelleet eivät unohda.

        'Niinkun' maineen pelastajan tunteneena voin sanoa, että 'älyssä löytyy ' - ja huumorissa. :D

        Olen pannut merkille, että jääkiekon parissa työskentelevien kuuluu puhua nopeasti ja tasasella tykittävällä äänellä. Ne kenellä on luonnostaan vähän hitaanpi puhe ja kankeampi kieli joutuvat myös käyttämään täytesanoja.
        Esimerkkinä mainitsen Valmentaja Hannu Aravirran, joka viljelee täytteeksi ja sanoja aivan kyllästymiseen saakka.
        Tämä meni nyt vähän aiheesta sivuun.


      • Hintriika1 kirjoitti:

        Vai niin? Minulla on kyllä tapana ikään kuin leikkimielellä "hännitellä" ystäväpiiriäni. Varsinkin puhelimessa usein kysyn: "Missä hän on?" "Mitä hän puuhailee?"

        Se ainakin Pohjois-Pohjanmaalla oli ennen yleinen puhuttelumuoto toisilleen vähän oudompien ihmisten kesken. Tai piikojen ja renkien puhuttelumuotona.

        Vanhempien ihmisten sinuttelu oli minulle nuoruudessa vaikeaa, koska minut oli opetettu teitittelemään. Itseni sinuttelusta en ole koskaan loukkaantunut, mutta itse osaan vielä myös teititellä iäkkään ihmisen ollessa kyseessä.

        Appivanhempiani teitittelin, vaikka mieheni sinutteli omia vanhempiani. Vasta, kun mieheni sanoi vanhemmilleen asiasta, rupesin luvalla sinuttelemaan heitä.

        Minusta puhuttelumuoto on asia, joka ihmisen tulee tajuta sisällään. Se on kiinni paitsi ihmisten iästä myös tilanteesta.

        Erityistapauksia on,

        mutta yleisenä käyttäytymismuotona on luonteva sinuttelu, josta itse pidän tosi paljon.


      • Hintriika1
        Venlastiina kirjoitti:

        Olen yrittänyt päästä kommentoimaan Ruuneperista alkaen, mutta ei onnistunut. Siitä tuo vihdoinkin.

        1. Kai se "se" joittenkin korviin on kamala, ja virhehän se ehdottomasti on, mutta meidän murteessamme yksikön kolmas persoona oli/on "se".
        Itsekin tulen kotikielessä viljelleeksi sitä.
        Olen joskus naureskellut mieheni oppineen, että yksikön kolmas persoona on "hän" siinä vaiheessa, kun perheeseen tuli koira. Jos keittiöstä kuului, että hän on taas pöheltänyt täällä, oli koira koheltanut jotakin. Jos taas se oli pöheltänyt, oli toheloija ollut vaimo.

        2. Olikohan peräti Kielikello, josta muistan lukeneeni, että vähitellen aletaan hyväksyä puhekielinen muoto "tuli tehtyä", vaikka puhdasoppisesti pitääkin sanoa "tehdyksi".
        Harmitti vietävästi, kun lopultakin olin oppinut luontevasti sanomaan tulipa opituksi.

        3. Vanhempiani sekä äidinäitiäni sinuttelin, mutta isänäitiä puhuttelin fammuksi ja käytin sen kanssa kolmatta persoonaa.

        4. Sinutteluun olen sopeutunut sillä tavoin, että otan huomioon tilanteen ja toisen osapuolen. Sinuttelu on aika luontevaa, mutta kaikissa tapauksissa se ei mielestäni sovi.
        Jouduin aikoinani työssäni toimimaan matkanjohtajana. Kun erilaiset ihmiset tulivat eri puolilta Suomea, esittelin itseni ja esittelyn päätteeksi ehdotin, että voisimme kaikki sinutella toisiamme kuitenkin siten, että mikäli tämä ei kaikille sovi, heille varataan kahdenkeskisessä keskustelussa mahdollisuus esittää tittelien käyttöönottoa.
        Sen jälkeen ei ollut alkukankeudesta tietoakaan!

        Puhekielessä tuttujen kesken "se"-pronomiinin käyttö on luonnollista, vaikka jokainen tietää sen olevan kieliopillisesti väärin. "Hän"-sana tekee puheesta virallista, joten arkikielessä sana saattaa kuulostaa teeskentelyltä, suorastaan hienostelulta.

        Ajatelkaapa aikaa ennen henkilökohtaisia kännyköitä! Jos joku soitti meille kotiin ja kysyi miestäni, niin ainakin minä vastasin tutulle, että SE ei ole kotona. Jos kysyjä oli vieras, oli vastaus automaattisesti, ettei HÄN ole nyt tavattavissa.

        Vastaavissa tilanteissa osaamme vaihtaa pronominin. Se on selkäytimessä, kumpaa sanaa käyttää. Lemmikkieläin voi olla leikkimielellä "hän", mutta totisella naamalla sanottuna puhuttelu saa minut kierosti kymyilemään. Anteeksi vain! (Meidänkin perheessämme on ollut koira.)


      • Likka321
        Venlastiina kirjoitti:

        Olen yrittänyt päästä kommentoimaan Ruuneperista alkaen, mutta ei onnistunut. Siitä tuo vihdoinkin.

        1. Kai se "se" joittenkin korviin on kamala, ja virhehän se ehdottomasti on, mutta meidän murteessamme yksikön kolmas persoona oli/on "se".
        Itsekin tulen kotikielessä viljelleeksi sitä.
        Olen joskus naureskellut mieheni oppineen, että yksikön kolmas persoona on "hän" siinä vaiheessa, kun perheeseen tuli koira. Jos keittiöstä kuului, että hän on taas pöheltänyt täällä, oli koira koheltanut jotakin. Jos taas se oli pöheltänyt, oli toheloija ollut vaimo.

        2. Olikohan peräti Kielikello, josta muistan lukeneeni, että vähitellen aletaan hyväksyä puhekielinen muoto "tuli tehtyä", vaikka puhdasoppisesti pitääkin sanoa "tehdyksi".
        Harmitti vietävästi, kun lopultakin olin oppinut luontevasti sanomaan tulipa opituksi.

        3. Vanhempiani sekä äidinäitiäni sinuttelin, mutta isänäitiä puhuttelin fammuksi ja käytin sen kanssa kolmatta persoonaa.

        4. Sinutteluun olen sopeutunut sillä tavoin, että otan huomioon tilanteen ja toisen osapuolen. Sinuttelu on aika luontevaa, mutta kaikissa tapauksissa se ei mielestäni sovi.
        Jouduin aikoinani työssäni toimimaan matkanjohtajana. Kun erilaiset ihmiset tulivat eri puolilta Suomea, esittelin itseni ja esittelyn päätteeksi ehdotin, että voisimme kaikki sinutella toisiamme kuitenkin siten, että mikäli tämä ei kaikille sovi, heille varataan kahdenkeskisessä keskustelussa mahdollisuus esittää tittelien käyttöönottoa.
        Sen jälkeen ei ollut alkukankeudesta tietoakaan!

        On totta,että nykyisin hyväksytään tuo "tulee tehtyä" samoin esim. "alkaa tekemään." Näin annetaan vähitellen periksi sitkeille puhekielen muodoille.

        Englannin kielen vaikutus rapauttaa paljon kieltämme. Tähän sinuttelu-aiheeseen liitty you-passiivin tapaan käytetty sinä-passiivi. "Jos sinä haluat laihtua, sinun pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Etenkin nuoret toimittajat käyttävät tätä ja tietysti rennosti : "Jos sä haluut laihtuu..."


      • Likka321 kirjoitti:

        On totta,että nykyisin hyväksytään tuo "tulee tehtyä" samoin esim. "alkaa tekemään." Näin annetaan vähitellen periksi sitkeille puhekielen muodoille.

        Englannin kielen vaikutus rapauttaa paljon kieltämme. Tähän sinuttelu-aiheeseen liitty you-passiivin tapaan käytetty sinä-passiivi. "Jos sinä haluat laihtua, sinun pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Etenkin nuoret toimittajat käyttävät tätä ja tietysti rennosti : "Jos sä haluut laihtuu..."

        Vaimoni inhoaa syvästi sinä-passiivia.
        Meille tuli kerran kodinkonekauppias, joka alkoi esittelynsä sanoilla: "Nyt ku sä ostat tän..."
        Pitemmälle hän ei päässyt, kun vaimo ärähti: "Mä en osta!"
        Jälkeenpäin hän sanoi, että helppoa olisi kieltäytyä monesta asiasta, jos kaikki tyrkyttelijät olisivat sinä-passiivisia.


      • kyllikkient
        satu kirjoitti:

        Erityistapauksia on,

        mutta yleisenä käyttäytymismuotona on luonteva sinuttelu, josta itse pidän tosi paljon.

        Minäkin muistan 60 luvulta kun nuorena tyttönä menin työpaikkaan jossa oli vanhempia työkavereita niin kyllä teitittelin heitä Eräs noin kuusikymppinen sanoi heti että sano mamma vaan,hän oli sellainen aivan ihana ihminen joka otti tulokkaan siipiensä suojaan.Toisia teitittelin niin kauan kun he sitten antoivat luvan sinutella.Nykyään kyllä kun olen itse vanhempi rouvashenkilö sanon kyllä että saa sinutella tai ettei minussa ole kahta.


      • Hintriika1
        LateVaan kirjoitti:

        Vaimoni inhoaa syvästi sinä-passiivia.
        Meille tuli kerran kodinkonekauppias, joka alkoi esittelynsä sanoilla: "Nyt ku sä ostat tän..."
        Pitemmälle hän ei päässyt, kun vaimo ärähti: "Mä en osta!"
        Jälkeenpäin hän sanoi, että helppoa olisi kieltäytyä monesta asiasta, jos kaikki tyrkyttelijät olisivat sinä-passiivisia.

        Terveisiä vaimollesi! Olen täysin samoilla linjoilla. Meillä on käyttökelpoinen passiivimuoto ilman vieraskielisiä vaikutteita.

        Mutta todennäköisesti se sinä-muoto jää elämään, kun ei oikeakielistä passiivia todellakaan kuule enää edes toimittajien suusta. Eikös sen aloittaneet nämä ferrarikuskit... mikä Mika se nyt olikaan tämä ensimmäinen?


      • kyllikkient kirjoitti:

        Minäkin muistan 60 luvulta kun nuorena tyttönä menin työpaikkaan jossa oli vanhempia työkavereita niin kyllä teitittelin heitä Eräs noin kuusikymppinen sanoi heti että sano mamma vaan,hän oli sellainen aivan ihana ihminen joka otti tulokkaan siipiensä suojaan.Toisia teitittelin niin kauan kun he sitten antoivat luvan sinutella.Nykyään kyllä kun olen itse vanhempi rouvashenkilö sanon kyllä että saa sinutella tai ettei minussa ole kahta.

        Joskus nuorena opin, että sinuttelua saa ehdottaa joko nainen tai yleensä arvokkaampi henkilö.

        Siitä varmaan johtuu, etten vieläkään osaa teitittelemättä puhutella vieraita naishenkilöitä.
        Miesten kanssa sinuttelu käy melkein automaattisesti samoin meidän talossamme. Vielä ei ole tullut sellaista herraa tai narria, jota täällä olisi teititelty.


      • LateVaan kirjoitti:

        Joskus nuorena opin, että sinuttelua saa ehdottaa joko nainen tai yleensä arvokkaampi henkilö.

        Siitä varmaan johtuu, etten vieläkään osaa teitittelemättä puhutella vieraita naishenkilöitä.
        Miesten kanssa sinuttelu käy melkein automaattisesti samoin meidän talossamme. Vielä ei ole tullut sellaista herraa tai narria, jota täällä olisi teititelty.

        Onneksi nuorena opitut tavat eivät vielä nytkään ole sopimattomia. Ihan kauniitahan ne ovat.
        Tosin joskus sattuu - ainakin minulle - möhläyksiäkin.
        Varhaisessa teini-iässä meille luokanvalvojan tunnilla opetettiin hyvää käyttäytymistä. Opettajamme tuli sanoneeksi, ettei kylmällä ilmalla ulkosalla tervehdittäessä tarvitse ottaa käsinettä kädestä.
        Sattui sitten kadulla tulemaan vastaan serkkuni, jota en vuosiin ollut tavannut. Hän oli minua melko paljon vanhempi ja asemassa, jossa piti noudattaa etikettiä. Niinpä hän otti käsineen kädestään, johon minä omaksumani opetuksen mukaisesti tarrasin kirjava villakinnas kourassa!
        Jälkeenpäin on sekä nolottanut että naurattanut!

        Aloittajan kirjoituksesta tuli mieleeni vanha tarina. Kalle Kustaan isä, silloinen Ruotsin kruununprinssi, oli keskenkasvuisena poikana tutustumassa tavallisiin kansalaisiin jossakin Taalainmaalla.
        Kummakseen hän huomasi, että muuan ukko sinutteli! Kruununprinssi kysyi, oliko ukolla tapana sinutella kaikkia.
        Siihen ukko: - Kaikkia muita paitsi sinua ja sinun isääsi.


      • Likka321 kirjoitti:

        Tämäkin on virheellinen muoto, po. tulla tehdyksi,tulla käydyksi.Oma äidinkielenopettajani sanoi, että tulee oksennusta, jos tulee syötyä.Laataksi nykynuoriso sanoo sitä syötyä .

        Onko tullut käytyä (ei käydyksi), on minusta keinoteitittelyä tai sinuttelun välttelyä.

        Oikein koskee korvaani.


      • Remanteri
        LateVaan kirjoitti:

        Joskus nuorena opin, että sinuttelua saa ehdottaa joko nainen tai yleensä arvokkaampi henkilö.

        Siitä varmaan johtuu, etten vieläkään osaa teitittelemättä puhutella vieraita naishenkilöitä.
        Miesten kanssa sinuttelu käy melkein automaattisesti samoin meidän talossamme. Vielä ei ole tullut sellaista herraa tai narria, jota täällä olisi teititelty.

        että minkä nuarena oppii sev vanhana unhottaa.
        Mulla tuppaa olleen vähä sama vika ku tolla Latella. Paitti jos naiset enste sinuttellee ni kyä määki sitte heti perrään.
        Täälä mää kylläki ruukaan sinutella kaikkii. Näkkyy olevan ylleinen tapa.
        Ja kyä kaikki mua saa sinutella. Mää oler Remanteri vaa!


      • Tää pitää!
        Remanteri kirjoitti:

        että minkä nuarena oppii sev vanhana unhottaa.
        Mulla tuppaa olleen vähä sama vika ku tolla Latella. Paitti jos naiset enste sinuttellee ni kyä määki sitte heti perrään.
        Täälä mää kylläki ruukaan sinutella kaikkii. Näkkyy olevan ylleinen tapa.
        Ja kyä kaikki mua saa sinutella. Mää oler Remanteri vaa!

        Meitä kumpaakin saa sinutella!
        Vaikka ollaankin kaksikko ollaan tehokas yksikkö!


      • Hintriika1
        Tää pitää! kirjoitti:

        Meitä kumpaakin saa sinutella!
        Vaikka ollaankin kaksikko ollaan tehokas yksikkö!

        Rouva/herra (kumpi vai kumpikin?) toisennikki/omanikki, kuinka Sinut jakselee tänään?

        Äh, kieli menee sykkyrälle.


      • mirjamarja
        Likka321 kirjoitti:

        Usein kuulee käytettävän väärää verbin taivutusmuotoa teitittelyn yhteydessä, jopa toimittajat ovat tekevät alkeellisen kielivirheen tässä. Oikea muotohan on: Oletteko Te käynyt, tehnyt, lukenut jne. eikä käyneet, tehneet , lukeneet.
        Kyllä tuota hän-muotoa kuulee vielä esim. vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, esim. rouva puhuttelee niin kotiapulaista alentuvasti tai käyttää tämän etunimeä.
        Pronomini se ihmisestä on kyllä niin yleistynyt puhekieleen, ettei sitä saa pois kitketyksi. Ei se varmaan kaikkien korvaa enää loukkaa.

        Lapsena piti sanoa kolmannessa persoonassa.
        Opettaja on hyvä ja katsoo. Tuleeko täti kahville? Onko tämä sedän sateenvarjo?

        Auta armias, jos sinuttelit. Kamalaa ihan. SINUTTELETO sinä naapurin tätiä! Ei missään tapauksessa.

        Sitten piti teititellä kaikkia rippikoulun käyneitä. Juhlallisesti tehtiin sinunkaupat alle kaksikymppisten kesken työpaikoilla ja harrastusryhmissä.
        Se oli ihan kauheata. En oppinut koskaan. Teitittelin sitkeästi, kunnes joku muu teki sinunkaupat.


      • mirjamarja
        Likka321 kirjoitti:

        On totta,että nykyisin hyväksytään tuo "tulee tehtyä" samoin esim. "alkaa tekemään." Näin annetaan vähitellen periksi sitkeille puhekielen muodoille.

        Englannin kielen vaikutus rapauttaa paljon kieltämme. Tähän sinuttelu-aiheeseen liitty you-passiivin tapaan käytetty sinä-passiivi. "Jos sinä haluat laihtua, sinun pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Etenkin nuoret toimittajat käyttävät tätä ja tietysti rennosti : "Jos sä haluut laihtuu..."

        On yksi kammottavimmista virheistä, mitä tiedän.
        Nyt se ei enää niin särähdä korvaan, mutta vanhaan "hyvään" aikaan, jolloin teitittely oli vielä arvossaan, se kuulosti todella kummalliselta.

        Samoin se alkaa tekemään. Nyt olen alkanut sitä vähän paremmin sietäMÄÄN, kun olen huomannut, että se on monessa murteessakin olemassa, esim. Pohjois-Suomen murteissa, Savossa ja joillakin alueella Karjalaakin.

        Lapsista sanotaan ihan säännönmukaisesti SE. Vain Länsi-Suomen murteissa vauvakin on HÄN.
        Tiedän kyllä itsekin siihen syyllistyväni.

        Tään päivän lehdessä eräs kommentoija laskeskeli ELI-sanan käyttöä ja pääsi todella kunnioitettaviin lukemiin joissakin radion puheohjelmissa. Itsekin olen kiinnittänyt siihen huomiota jo kauan.
        Monet aloittavatkin puhensa sanalla ELI.
        Ihmettelen miksi ihmeessä, eli mitä sillä saavutetaan, elikka sehän vaan lisää lauseen pituutta, eli siihen on vaikea päästä käsiksi, eli elikka ymmärtää, mistä tuo nyt oikein puhuu, eli kirjoittaa.


      • Toisennikki/Omanikki
        Hintriika1 kirjoitti:

        Rouva/herra (kumpi vai kumpikin?) toisennikki/omanikki, kuinka Sinut jakselee tänään?

        Äh, kieli menee sykkyrälle.

        Mekin ollaan alustasta asti sinuteltu itsejämme.


      • Omanikki/Toisennikki
        Toisennikki/Omanikki kirjoitti:

        Mekin ollaan alustasta asti sinuteltu itsejämme.

        Totta ja helppoa se on!
        Juhlallisissa tilanteissa käytämme isoa alkukirjainta.


    • maisisko

      Kyllä minulle sopii, saa sinutella. Itse en osannut sinutella tätiäni, ennenkuin hän sanoi, että nyt se sinuttelu alkaa, mutta sano silti Tyyne-täti.

      Täällä Itä-Suomessa sinuttelu alkoi muistaakseni Kiteeltä.

      • Fanni

        Hammaslääkäri, omalääkäri, kampaaja, hieroja - paljon luonnikkaampaa on sinutella. Nuorehkoilta se onnistuu. Ajattelen heitä kuin lapsenlapsia, herttaista väkeä ja edistävät hyvinvointiani.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      105
      8747
    2. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      93
      6710
    3. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      63
      6479
    4. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      34
      5261
    5. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      63
      4457
    6. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      55
      3501
    7. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      50
      3355
    8. Sinulle J mies

      Hyvää joulua ❤️
      Ikävä
      51
      3082
    9. Mikä tarkoitus tällä kaikella

      On ollut? Osaatko vastata tähän?
      Ikävä
      56
      2912
    10. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      51
      2886
    Aihe