Onko polttarit pakko pitää?

Juu eli en erikoisemmin välitä näistä polttareista. Ainakaan niin, että morsian puetaan hassuihin vaatteisiin ja sitten raahataan ympäri kaupunkia myymässä jotain.

Baariin pääsee muutenkin, jos haluaa, mutta polttareita haluaisin viettää jotenkin muuten. Esim. piknikki, saunailta mökillä, syömään hyvään ravintolaan, ehkäpä jotain extremeä: kalliokiipeilyä tmv.

kuin mennä naimisiin. Siis täysin vapaaehtoista!

Mun mielestä on jokaisesta juhlakalusta, tässä tapauksessa morsiamesta, itsestään kiinni minkälaiset juhlat haluaa ja muiden on kunnioitettava tätä toivetta. Voihan polttarit olla vaikka ihan pelkistetysti mukava hetki kotona tai kahvilassa lähimpien "tyttökavereiden" kanssa tai kaason kanssa kylpylässä vietetty ilta. Polttareiden ideaa ja tarkoitustakin voi mun mielestä muokata tapauskohtaisesti.

Kun mua pyydettiin kaasoksi, mä hyvissä ajoin keskustelin suoraan morsiamen kanssa siitä haluaako hän polttarit ja minkälaisia odotuksia hänellä on niiden suhteen: kaikki yllätyksenä vai haluaako tietää jotain etukäteen, onko joku must-juttu, onko jotain mitä hän ei missään tapauksessa halua jne. Sen jälkeen pyysin häntä vielä laatimaan listan henkilöistä, jotka hän haluaa kutsuttavan paikalle.

Koska toivomuksena oli perinteisen kaavan mukaiset yllätyspolttarit, niin nyt mä sitten olen hänen toiveitaan kunnioittaen yrittänyt järjestää mahdollisimman hänen näköistään ohjelmaan. Enkä ole keskustellut tuon alun jälkeen hänen kanssaan yhtään asiasta mitään. Nyt hän siis tietää suunnilleen minkälainen tapahtuma on tulossa, mutta hänellä ei voi kyllä olla pienintäkään aavistusta siitä, minkälaista ohjelmaa, mille paikkakunnalle, koska, mä olen järjestänyt.

Mua hämmästyttää ihan hirveästi netistä eri palstoilta löytyvät kertomukset kaasojen ja morsianten yhteistyöongelmista ja kauhupolttareista. Mä olen jotenkin niin suorasukainen, että olen aina luullut, että tällaiset jutut selviävät keskustelemalla avoimesti.

Jos ei halua myydä kaupungilla mitään tilpehööriä tai nolata muullakaan tavoin itseään, niin ei sitä mun mielestä kannata käyttää syynä olla järjestämättä polttareita. Mä en nyt yritä sanoa, että polttarit olisi tärkeää järjestää tms., vaan sitä että ei kannata jättää niitä järjestämättä vääristä syistä. Jos mä olisin itse menossa naimisiin, niin mä todennäköisesti haluaisin järjestää polttarit yhteistyössä mun bestikseni, joka siis ilmeisestikin olisi kaaso, kanssa. Mä kutsuisin kaikki naispuoliset ystäväni kotiini tai mökillemme syömään hyvin ja juttelemaan mukavia tyttöjen juttuja. Lisäksi voisin harkita tilanteen mukaan jonkin spesiaalin ohjelmanumeron kuten kynsimanikyyrit kaikille. Varmaankin aika poikkeuksellinen järjestely, että morsian olisi itse mukana järjestämässä, mutta mä en todellakaan voisi kuvitella toimivani toisin, koska olen täydellinen kontrollifriikki.

se oli kahdeksankymmentäluvulla, kun polttareissa riekuttiin kaupungilla piinaamassa kanssaihmisiä.
Ei mikään pakota myymään mitään - itse asiassa en ole itse vuosiin ollut polttareissa, joissa tätä olsisi tehty.
Eikä morsianta / seuruetta ole tarkoitus nolata, sekin lienee muisto menneisyydestä.
Käsitykseni mukaan polttarit ovat tätä nykyä ennen muuta kavereiden hyväntuulinen tapaaminen, tehdään asioita, joista arvellaan morsiamen pitävän tai sitten ihan vain istutaan iltaa (kukaan ei estä järjestämästä oman porukan toimintaa vaikka järvenrannalle saunamökkiin).
Siis, käsityksesi polttareista on karkeasti ylistävä ja sellaisena pikkuisen väärä - anna vähän kredittiä ystävillesi. He tuntevat sinut. Luuletko todella, että he päättäisivät nolata sinut ja laittaisivat sinut (omaa saituuttaan, kun eivät raskisi ruokiasi maksaa) myymään jotakin kaupungilla? tuskinpa vain... pelko pois!

Itselläni on häät tulossa kesällä 2008. Sulhasen kanssa on puhuttu ettei kumpikaan pidä polttareita, koska emme halua sitä sana harkkaa mikä monella on tullut niiden jälkeen. Vietämme yhteistä iltaa molempien ystävien kanssa. Syödään hyvää ruokaa, saunotaan ja bailataan. Miksi olla erillään kun on yhteiset ystävät ja isomalla porukalla on kivempaa.

aattelin nyt viel ilmoittaa, että rakkaaseen harrastukseeni liittyvät ihmiset kysyivät minulta ( olen tuntenut tämän piirin 15 v ), voitaisko järjestää illanvietto nyyttikestiperiaatteella erään henkilön kesäpaikassa, joka on ihana vanha maalaistalo keskellä mettää. Minun pitää vain tuoda itseni paikalle, muut hoitavat syömiset. Nämä ovat sitten minun polttarini. Kahden kuukauden päivistä löytyi yksi arki-ilta, joka sopii kaikille, minulla kun työ on todellinen syy, että en pysty ottamaan kokonaista päivää vapaaksi.

Mullakin morsiamena olisi kohta polttarit varmaan tiedossa ja itteänikään ei oikein kiinnosta varsinkaan noi nolataan morsian tilanteet. Kaasoni kysyikin että haluanko polttarit ja sanoin että mulla ei itse polttareita ole mitään vastaan mutta mitään extreme ja nolaus juttuja en halua. Pelottaakin jo siltä osin että useimmat kaverit elävät vielä railakasta sinkkuelämää ja itse olen jo parisen vuotta kotiäitinä ollut ja alkanutkin jopa pelkäämään kaikkea julkista rönyämistä. Kaasoni kuitenkin kysyi minulta että mites vaikka sellaset rauhallisemmat sopisivat, kuten jotain kauneusjuttuja ym. Ja se sopii mulle hyvin, kun en kauneuttani ole kerennyt äitiyden ohelle huoltamaan :) Ja toki jotkun leikkimieliset pelit ja leikitkin on varmasti ihan kivoja, kuhan ne tapahtuu pelkällä polttariporukalla turvallisesti, eikä missään julkisessa paikassa. Polttareissahan aina pitäisi miettiä mikä sopii morsiammelle (juhlathan ovat järjestetty ensisijaisesti morsiammelle eikä esim. kaasolle tai polttariporukalle. Tietenkin heilläkin pitää olla hauskaa ja mukavaa.), ja miten siitä saadaan eritoten positiivisesti ikimuistoinen kaikille. Kyllä Kaasolle voi suoraan sanoa toiveensa, niin välttyy sitten riidoilta ja pahalta mieleltä. Ja saa mielikin rauhassa levätä kun tietää ettei siitä päivästä tule (toivottavasti) traumaattinen. Mut polttareiden periaattenahan on myös yllätys, joten koko ohjelmaa ja aikataulua morsiankaan ei voi tinkiä tietää etukäteen.

Täältä löytyy yksi lisää.

Mikäli joskus virallistan parisuhteeni, en todellakaan missään maailman nimessä halua polttareita. En ainakaan mitään sellaisia, että minut puetaan erikoisiin vaatteisiin ja viedään ihmisten ilmoille nolattavaksi ja koko ajan ollaan ihan tillin tallin. Ei kiitos! En ole koskaan ollut juhlijatyyppiä, en pidä seuraleikeistä tai -peleistä ja muutenkin olen erittäin ujo ja arka ja kärsin paniikista, ja jos minut pakotettaisiin keskustaan nolaamaan itseni, siitä tulisi luultavasti elämäni kamalimpia päiviä siihen mennessä. En todellakaan tykkäisi sellaisesta mistään riekkumisesta ja mekkaloinnista pitkin kaupunkia.

Kyllä minulle sellainen kelpaisi, että menemme vaikka johonkin kylpylään tai viettämään vaikka jostain vuokratulle mökille aikaa ja uimaan ja saunomaan yhdessä ja istumaan iltaa nuotion ääreen.
En juo edes alkoholia, joten en haluaisi alkoholia polttareihini.

En todellakaan halua polttareita ainakaan niiden perinteisessä merkityksessä. En todellakaan halua, että minut tullaan noutamaan kotoa ja viedään keskustaan nolattavaksi. Haluaisin mielelläni kyllä tuollaiset rauhalliset polttarit, mitä kuvailin, jos sellaiset on "pakko" pitää.

Eiköhän todelliset ystävät tajua, jos et halua polttareita. Ja luulisi esim. minun ystävien tuntevan minut niin hyvin, että he tietävät, että olen luonteeltani arka ja estynyt ja en pidä "riehumisesta" ja jos paniikin takia kaupungilla käynti on muutenkin vaikeaa, niin mitähän se olisi itseään nolatessa?!. Toivottavasti tätä piirrettäni minussa myös kunnioitetaan.

Otsikko kertookin jo paljon. Puhuttiin tulevan vaimoni kanssa, et millaset polttarit kumpikin haluaisi.... siinä aikamme mietittyä tultiin molemmat siihen johtopäätökseen ettei kumpikaan halua mitään "ihmeellistä" polttareilta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvät kaverit ja muut läheiset yhdessä iltaa viettämään. Se on siinä. Sama kyllä pätee häidenkin kanssa. Ei mitään spektaakkelimaista vaan lähimmät ystävät, sisarukset & perheet.

Minulle ei myöskään ole tulossa mitään nolauspolttareita vaan haluan järjestää jenkkien tyyliset BridalShower kemut eli naisporukalla hyvää ruokaa ja hemmottelua, ei mitään kännissä riekkumista...

Siis, mistä halvatusta saisin ensinnäkään ENERGIAA moiseen, ja sitten toisekseen, kun on tuota älyä ja viisautta sen verran, että keksisin energiani ja intoni käyttää muuhunkin kuin polttaripelleilyyn. Huh, huh. Luulisi väsyttävän moisen pelleilyn!...

Polttarit voivat todellakin olla jotain muuta kuin kännissä kaupungilla riekkumista! Minkälaisia ystäviä teillä oikein on kun pelkäätte, että teiät nolataan ja polttareista tulee ihan kamalat?!
Oma ystävä piirini on sen verran järkevä, ettei tulisi mielenkään pukea morsianta huoraksi, sairaanhoitajaksi, pupujussiksi ym. laittaa kännissä kaupungille myymään kortsuja tyyliin.

Polttarit ovat iloista yhdessä oloa, saunaa, uintia, urheilua, ruokaa, juomaa, leikkejä, pelejä... vain mielikuvitus rajana.

AVIOLIITTO ON HYVÄ AITOS ... MUTTA KUKA HALUAA ELÄÄ LOPPU ELÄMÄNSÄ LAITOKSESSA ?

minulle ei pidetty polttareita lainkaan, mutta oikeastaan olen ihan tyytyväinen(mies 32)

Pitkä avoliitto takana, mutta häät vieläkin pitämättä. Polttareita en aio ennen häitä juhlia, eikä naisenikaan. Polttarit voi toki järjestää fiksustikin (en kylläkään luottaisi kavereihini niin paljoa), mutta kyllä ne häät saavat sellaisenaan riittää juhliksi. Kysymys on paljolti periaatteellinen, polttarithan ovat olevinaan se "viimeinen vapaailta", mutta kun tästä ei ole edes kyse. Olemme olleet sitoutuneita toisiimme jo pitkään, eikä naimisiinmeno muuta sitoutumisen astetta suuntaan eikä toiseen.

Ne perinteiset örvellyspolttarit ovat kaikkein ikävimpiä. Miksi pilata keskinäistä luottamusta juuri elämänsä tärkeimmän juhlan alla?

Vastustan periaatteessa koko polttareiden ideaa, vaikka toki olen monia kavereiden polttareita juhlinut ja kivaakin on ollut.

Sanoimme "TAHDON" tammikuussa 2007. Miehelleni ystävät järjestivät polttarit ja hän silmin nähden oli heille kiitollinen. Oli ollut hyvin onnistuneet polttarit, joissa mieheni oli kuitenkin pukeutunut huomiota herättävästi, mutta oli siitä nauttinutkin. Minulla ei polttareita ollut, mutta en niitä kaivannutkaan. Kaason kanssa sovimme, ettei mitään suurta järjestetä. Oli molemmilla sen verran tiukkaa arjen kanssa sillä hetkellä. Vietimme sitten "naisteniltaa" ennen häitä ja juttelimme niitä näitä. Söimme hyvin kotitekoista ruokaa. Tässä oli minulle tarpeeksi polttaritunnelmaa. Vieläkin olen kaasolleni kiitollinen, kun hän ei ruvennut hössöttämään hirveästi.

Nyt olemme olleet muutaman kuukauden onnellisesti aviossa ja mietimme tulevaisuuden suunnitelmia.

itselleni en halua polttareita, en tosiaankaan.

On niin huonot muistot siitä, kun itse olin kaasona vuonna 2004 ja sain polttari-iltana kyyditä morsianta ja seuruettaan, kustantaa heidän
syömiset ja juomiset ravintolassa, maksaa mies-stripparin ja vielä juomia jatkoilla. Lisäksi tein polttari-puvun ja maksoin rekvisiitan - myytävät roinat tein runot yms yms.
Tuli aika kallis ilta minulle, mutta minkäs teet kun tuli lupauduttua aikoinaan moiseen hommaan.
Kun nyt itse suunnittelen häitä, niin en tosiaankaan halua kaasoa enkä polttareita. Tosin en kyllä ketään tulisi käyttämään hyväkseni - kuten minua aikoinaan käytettiin - mutta silti, naimisiin voi mennä ilman polttareita ja kaasojakin :- ) Onnea kirjoittajalle, elämä suokoon teille kauneintaan :)

Omat polttarini olivat kivat ja rauhalliset. Kaverit järjestivät hevosratsastusta, jonka jälkeen kävimme saunomassa ja istuimme iltaa ja lopuksi kävimme ravintolassa syömässä. Polttareiden ei todellakaan tarvitse olla ryyppyjuhlat.

...ei ole ketään, joka voisi järjestää polttarit? Eihän niitä itse itselleen voi järjestää. Olen huomannut, että sellaisille järjestyy polttarit, joilla on laaja kaveripiiri.

mä luulin kanssa etten halunnut mitään polttareita ja teinkin sen selväksi...ja kun tytöt oli fiksuja ni ne järkkäs mökille saunomista,käytiin ulkona syömässä ja lopuks baarissa.Ja oli tosi kivaa!
Kiitos kaikille,jotka ymmärsi.

Olen ollut kolmelle kaverille järjestämässä polttareita ja ensimmäisenä on aina kaveriporukan kanssa mietitty, mistä tämä morsian pitäisi. Vain yksi on viety kaupungille "nolaamaan" itsensä, koska hän oli sentyyppinen ihminen, että olisi suuttunut meille, jos ei olisi saanut sitä tehdä.

Yksi vietiin lasinpuhaltamoon tekemään sulhaselleen huomenlahja ja sitten tyttöporukalla mökille saunomaan ja iltaa viettämään.

Urheilulliselle ystävällemme järkättiin mahdollisuus käydä vesihiihtämässä ja sitten porukalla käytiin porukalla pelaamassa sählyä ja minigolfia. Saunat ja baari-ilta päälle.

Jos et luota ystäviesi arvostelukykyyn, niin sano suoraan, mitä et ainakaan halua. Mutta usein ystävät sen kyllä tietävätkin, eivät kai he muuten mitään ystäviä ole?