Ylioppilaspohjalta suoraan yliopistoon. Sillä lailla meikäläinen on reilun vuoden päästä valmis maisteri (toivottavasti!). Nyt kuitenkin oon alkanut miettimään, että haluan tehdä tulevaisuudessa käytännön töitä enkä kulkea seminaarista/kokouksesta toiseen jakkupuku päällä (älkääkä sanoko miksi en aiemmin tiennyt tota/ole asiaa miettinyt, koska en vaan ole. Asiat menevät monesti omalla painollaan). Koska maisterin paperit saan terveystieteistä oon alkanut kiinnostumaan kouluttautua vaikkapa lähihoitajaksi yliopiston jälkeen. Mikä väylä tähän olisi paras, aikuisopiskelu vai mikä?
Etenemismahdollisuudet olis varmasti hyvät. Tosin koulutukseni menis vähän toisinpäin kuin yleensä (normaalisti ensin käytännön koulu ja sieltä yliopistoon). Joku on kyseenalaistanut järkeni, mutta monien mielestä idea on hyvä, koska mulla ikää vasta 23.
Kertokaa mielipiteitä ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille :)
Etenemismahdollisuudet olis varmasti hyvät. Tosin koulutukseni menis vähän toisinpäin kuin yleensä (normaalisti ensin käytännön koulu ja sieltä yliopistoon). Joku on kyseenalaistanut järkeni, mutta monien mielestä idea on hyvä, koska mulla ikää vasta 23.
Kertokaa mielipiteitä ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikki kunnia niille jotka lähihoitajan duunia viitsivät tehdä, mutta sanoisin kyllä että siistiin sisäduuniin tottuneena maisterina et lähiksen duunista paljoa irti saa, et ainakaan älyllistä stimulaatiota...
Jos meinaan totta puhutaan niin ne jotka pääsevät menevät yliopistoon ja ne jotka eivät opiskelevat esim. lähäreiksi. Joitakin kutsumustaan seuraavia florencenightingaleja lukuun ottamatta.
...provo, vaan tietynlainen ajatus :) Kiitos kuitenkin kommentista. Ja muutakin on tehty kuin siistiä sisätyötä aina hevosten lannan lapioinnista alkaen. Ihan niin kuin yliopistolaiset olis jotain ruumiillista työtä osaamattomia. Sellasiakin kyllä löytyy, mutta ei yleistetä.
En kaipaa älyllisiä stimulaatioita hengen pitimiksi. Ja eipä tuolla akateemisessa maailmassakaan aina niin välkkyjä immeisiä kaikki ole. Ei ihme, ettei ns. paskaduuneja arvosteta, jos asenne on tämmönen. Mustavalkoista ajattelua.
Mietin silti vakavasti asiaa. Ei älyllinen stimulaatiokaan oo kaikkien juttu eikä kaikki halua pyöritellä papereita loppuelämäänsä. Ja yliopisto-opiskelu taitaa olla vähän yliarvostettua, ihan ihmisiä sielläkin opiskelee...
terveystieteitä opiskelemaan suoraan lukiosta?
Joillekin aloille otetaan myös yo-pohjalta ja pääsykokeiden kautta pääsin sisään ekalla yrittämällä.
Luulen että voi tuntua lähihoitsuopiskelut vähän liian yksinkertaselta jos on jo valmiiks maisterin paperit taskussa...
Se voi olla. Tulevaisuus ja maisterin tutkinnon jälkeinen elämä riippuu pitkälti työtilanteesta ja mahdollisuuksista. Mitään ei kannata poissulkea ja eri vaihtoehtoja on aina kiva punnita :)
Hei!
Olen tehnyt lähi- ja sairaanhoitajan töitä ja olen kohta valmis terv.tiet. maisteri.
Jos sua hoitotyö kiinnostaa, niin voit kait käydä kokeilemassa sitä, ennen kuin hakeudut koulutukseen. Varmaan pääset avustamaan esim. vanhuksia?
Muistatko, että on myös yliopistopohjaisia tai AMK:n käytännön hoitotyöhön liittyviä tehtäviä/ammatteja? (puheterapia,optikko, sosionomi, farmaseutti tms.) Terveystieteiden maisterina sinulla saattaisi olla mahdollisuutta erilaisissa kehittämishankkeissa tms.
Toivottavasti löydät itsellesi työtehtävän. joka palkitsee sinua ja myös tulevat asiakkaasi ja työnantajasi voivat olla tyytyväisiä.
TErveisin "elinikäinen oppija"
Eihän sinun kannata ammattikouluun lähteä lukemaan. Enemmän saat haastetta sairaanhoitajaopinnoista. Ja työskentely usein vastuullisempaa jne.
Kiitos vinkeistä :) Eiköhän se paikka tässä maailmassa löydy itse kullekin, toisille aiemmin ja toisille myöhemmin. Optimismia täytyy aina olla sen verran, että luottaa tulevaisuuteen.
Täytyy todella miettiä monipuolisesti eri vaihtoehtoja eikä vain sokeutua jollekin omalle idealle. Yliopistossa oon kokenut ongelmaksi sen, että ei oikein kukaan kerkiä/osaa/viitsi neuvoa asioissa, jotka saattavat tuntua helpoilta ja selkeiltä, mutta jotka eivät kaikille sitä ole. Oon kysellyt työmahdollisuuksia tältä alalta ja se epävarmuus ja tietämättömyys ahdistaa aika ajoin. Mutta täytyy mennä vaikkapa taas jonkun puheille ja ottaa asioista selvää. Hoitotyö kyllä kiinnostaa, mutta en lähde sulkemaan mitään vaihtoehtoja poiskaan.
se kysymys.
Jos opiskelisit sairaanhoitajaksi (AMK) tai terveydenhoitajaksi (AMK)? Käytännön töitä tarjolla runsaasti. Saisit varmaan myös hyväksiluettua yliopisto-opintojasi....
Valmistun keväällä yo-pohjalta lähihoitajaksi eikä koulutus ole mennyt hukkaan. Töitä on jo tiedossa valmistumisen jälkeen ja työ on käytännön läheistä. :)
Sairaanhoitaja ja lähihoitaja kiinnostais, koska pääsis tekeen käytännön töitä. Mutta kun valmistun 24 tai 25 v. maisteriks niin oonko liian "vanha" menemään amk tai lähihoitajaopintoihin vai ajatusmalli taitaa olla vaan mun omassa päässäni? Joskus vaan tuntuu siltä... :)
Töitä varmasti noilla aloilla riittää...
Olen itse ajatellut ihan samaa. Opiskelen toista vuotta yliopistossa, mutta haluaisin myös ns. oikean ammatin. Olen ajatellut kouluttautua näiden opintojen ohella just esim. lähihoitajaks. Aika paljon amiksestakin löytyy vanhempaa porukkaa ja amk:sta etenkin, eli et olis ikäs puolesta siellä mikään outo lintu.
Hei taas!
kun mietit ammattia, niin mieti myös tulevat työvuorot. Suurin osa lähi- ja sairaanhoitajan töistä on kolmivuorotyötä ja moni niin mielellään tekee, jotta saa hieman "palkanlisää". Minäkin jaksoin nuorena tehdä pitkiä työrupeamia ja öitä, ja nyt en enää jaksaisi.