ujous+naiivius+pojat=?

tämä on mun valitukseni aika pinnallisesta asiasta, mutta kuitenkin. saa kommentoida.

olen hyvin naiivi ihminen. olen myös hieman ujo.

mun on helpompi puhua poikien kanssa. ja kun baarissa poika tulee juttelemaan, on kiva jutella sille :). kaverina, enhän voi edes aatella muutoinkuin kaverina. sitten poika ehkä pyytää tanssimaan tai muuten lähestyy. vähän säpsähdän, että hei, mitäs tämä nyt on? haluan perääntyä. en tule tanssimaan. ei tuo poika edes ollut täydellinen (ja kaikki tajuaa, täydellinen=sula mahdottomuus).

ehkä tämän takia mulla on aika vähän (lue=erittäin vähän) kokemusta poikien kanssa olemisesta (siis "siinä" mielessä). ei niissä pojissa mitään vikaa ole, ei todellakaan, kyse on musta itsestäni, kun oon niin.. äh, en mä itekkään tiiä. ja baarissa tulee käytyä aika harvoin, kun en omaa noita baarissakäyviä kavereita. mut oonhan mä jo 19w, ja pojat kiinnostaa. joku vaan mättää ja pahasti.
71436
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Mättää pahasti? Jos ajattelee niin, että ihmisellä voi olla se yksi oikea poikakaveri/mies. Eikö ole vain hyvä, että tiedät, mitä et ainakaan hae? Miksipä pitäisi olla monen kanssa epätietoisena.

Ei minuakaan kiinnostaa kukaan poika. Se riittää, että sitten joskus löytyy se joku. Yksi joku. Eikä sen tarvitse edes vielä tulla vastaan. En tunne edes itseäni naiiviksi. Haluaisin minulle juuri sopivan pojan, mutta en tiedä millaisen. Ja miksi pitäisikään. Enkä tarvitsekaan kokemusta poikien kanssa olemisesta. Ainoastaan vain ihan tuttava/koulukaveri pohjalta.

Ei sussa ole vikaa, eikä pojissa. Minun mielestäni.

Äänestä

hei oikeesti? mitä hemmettii sä luulet et ne miehet tekee siel baaris? jos haluut kaveriseuraa mee golfradalle tai keilahallii tai jonnekkii. Ei kukaan oo täydellinen, etkä sä voi vaatia muilta jotain mihin et ite pysty. Ton viestin perusteella sun mieles on täydellisestä aika pirun kaukana.

Äänestä

Niin, tuskin sieltä baarista sitä unelma miestä löydät:P Onko sinulla vielä sellaiset kuvitelmat, että ihanne poikakaveri on todella komea, rikas ym. sellainen, mistä kaikki tytöt joskus nuorina varmaan haaveilee... Semmoista et varmaan löydä ja jos löytäisit, niin synkkaisiko teillä paljoakaan. Ja jos semmoinen olisi, niin pitäisikö se sinusta? Mínusta tuntuu, että etsit niitä miehiä vähän liian heppoiselta pohjalta. Ehkäpä et tunne niin hyvin itseäsikään.

Vai päteekö sinun kohdallasi se psykologinen juttu, että ne huonot puolet muissa ovat oikeasti sinun huonoja puolia, joita et voi itsessäsi hyväksyä. Ehkäpä yrität pitää tai saada itseäsi täydelliseksi ja vaadit sitä muiltakin (mitä läheisempi ihminen, niin sitä enemmän). Tai pidät alitajunnassasi itseäsi huonona ja inhoat sitä ehkä itse ymmärtämättäkään ja siksi vaadit toiselta täydellisyyttä, ettet voisi huomata siinä omia huonoja puoliasi hänessä.

Sillä ihminen näkevät monesti muissa ihmisissä huonoja puolia, jotka ovat oikeasti hänen omiaan, mutta hän ei pysty itselle sitä tunnustaa.

Koska et ole sinut itsesi kanssa etkä pysty käsitttelemään kunnolla omia heikkouksia, olisi sinusta ahdistavaa, että niitä heikouksia olisi sitten poikakaverissa. Jos voisit hyväksyä oikeasti itsesi ja heikkoutesi, niin ehkeivät muidenkaan ihmisten heikkoudet tuntuisi sinusta niin epämiellyttäviltä ja ahdistavilta? Ymmärtäisit, että niitä on kaikilla, ja silti kaikki ovat hyviä.

Niin, voihan sen noin sanallisesti ajatella, että joo, kyllä tiedän, että olen huono musiikissa ja hyvä piirtämään jne. Mutta ei se ole paljoa tietämistä itsestä. Sellaiset asiat, joilla ei ole niin paljoa mekitystä itselle, voi helposti tunnustaakin, että olenhan minä tuossa huono. Mutta hankalimpia asioita ei ehkä edes tule niin ajatelleeksi, mutta ne kummittelevat vain alitajunnassa. Tai muiden ihmisten käytöksessä.

Mitä, jos pystyisit tutustua itseesi paremmin? :)

Äänestä
  • tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa, en oo ettimässä itselleni mitään "elämänkumppania", miestä jonka kanssa mennä naimisiin. eli en oo baarista enkä mistään muualtakaan ettimässä unelmamiestä.

    "Vai päteekö sinun kohdallasi se psykologinen juttu, että ne huonot puolet muissa ovat oikeasti sinun huonoja puolia, joita et voi itsessäsi hyväksyä."

    noh, tuo kyllä vois päteäkkin. en oo hirveen tahdikas ihminen tietyssä mieles, ja huomaan että tykkään hirveesti tahdikkaista ihmisistä! mutta en vaadi sitä läheisiltä, tahdikkaat ihmiset (ja ihmiset joilla on hyviä puolia mitä mussa ei oo) miellyttää mua enemmän. mutta kiinnitän hirveesti huomiota sellasiin ominaisuuksiin muissa ihmisissä, mitä mulla ei niin oo (esim. konkreeettisesti mulla on ollu huono iho, kiinnitän vieläki huomiota muitten ihmisten ihon kuntoon. mutta en kyllä arvostele ihmisiä tämmösten perusteella. kiinnitän vaan huomiota).

    en mä tiiä, onko vika itseensätutustumisessa. onhan siinä vähän semmosta makua, että en rakasta omia huonoja puoliani. oon tietoinen niistä, mutta pikkasenverran kuiteski torjun niitä itteltäni :D mutta mä luulen normaalilla tavalla; kaikki ihmisethän torjuu huonoja asioita pois itseltään hieman ainaki, mutta en mä usko, siinä on mun ongelmani.

    baarissa ollessani haluan vain pitäää hauskaa. jos joku jätkä nyt tulee kysymään vaikka tanssiin, mietin haluanko tanssia tuon kanssa, tykkäänkö? monesti sanon että en tule, kun ei kiinnosta.

    mutta empäs tiiä missä on vika, vai onko edes mitään vikaa? :O vikaa on itsessäni, olen naiivi tai liian "vaativa", tai vika on itessäni siten, ettei vielä oikein kiinnosta nuo pojjat tms :S mut onko se ihan luonnollista vai mitä..

    no, tiiäppä tuosta.. ehkä seuraaavan kerran otan itsestäni niskasta kiinni ja pyydän poikaa tanssimaan :) hauskaa pitääkseni.

    Äänestä

  • the girl next door kirjoitti:

    tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa, en oo ettimässä itselleni mitään "elämänkumppania", miestä jonka kanssa mennä naimisiin. eli en oo baarista enkä mistään muualtakaan ettimässä unelmamiestä.

    "Vai päteekö sinun kohdallasi se psykologinen juttu, että ne huonot puolet muissa ovat oikeasti sinun huonoja puolia, joita et voi itsessäsi hyväksyä."

    noh, tuo kyllä vois päteäkkin. en oo hirveen tahdikas ihminen tietyssä mieles, ja huomaan että tykkään hirveesti tahdikkaista ihmisistä! mutta en vaadi sitä läheisiltä, tahdikkaat ihmiset (ja ihmiset joilla on hyviä puolia mitä mussa ei oo) miellyttää mua enemmän. mutta kiinnitän hirveesti huomiota sellasiin ominaisuuksiin muissa ihmisissä, mitä mulla ei niin oo (esim. konkreeettisesti mulla on ollu huono iho, kiinnitän vieläki huomiota muitten ihmisten ihon kuntoon. mutta en kyllä arvostele ihmisiä tämmösten perusteella. kiinnitän vaan huomiota).

    en mä tiiä, onko vika itseensätutustumisessa. onhan siinä vähän semmosta makua, että en rakasta omia huonoja puoliani. oon tietoinen niistä, mutta pikkasenverran kuiteski torjun niitä itteltäni :D mutta mä luulen normaalilla tavalla; kaikki ihmisethän torjuu huonoja asioita pois itseltään hieman ainaki, mutta en mä usko, siinä on mun ongelmani.

    baarissa ollessani haluan vain pitäää hauskaa. jos joku jätkä nyt tulee kysymään vaikka tanssiin, mietin haluanko tanssia tuon kanssa, tykkäänkö? monesti sanon että en tule, kun ei kiinnosta.

    mutta empäs tiiä missä on vika, vai onko edes mitään vikaa? :O vikaa on itsessäni, olen naiivi tai liian "vaativa", tai vika on itessäni siten, ettei vielä oikein kiinnosta nuo pojjat tms :S mut onko se ihan luonnollista vai mitä..

    no, tiiäppä tuosta.. ehkä seuraaavan kerran otan itsestäni niskasta kiinni ja pyydän poikaa tanssimaan :) hauskaa pitääkseni.

    Sanoit itsekin ettet ole "elämänkumppania" etsimässä... vai oletko sittenkin? et ehkä tiedosta sitä... koska jos haluat todella vaan pitää hauskaa niin eihän sillä nyt periaatteessa ole mitään väliä millaisen pojan kanssa meet tanssimaan! hauskanpito on hauskanpitoa, that´s it.

    Äänestä

niin on munkin mielestä mut nyt kun mä näytän mun pipeliä niin se maistuu hyvältä mun ielestä!!!

Äänestä

Olen Paavali.
Haisen pahalle, eikä minulla ole sen takia kavereita. :(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


the girl next door kirjoitti:

tämä on mun valitukseni aika pinnallisesta asiasta, mutta kuitenkin. saa kommentoida.

olen hyvin naiivi ihminen. olen myös hieman ujo.

mun on helpompi puhua poikien kanssa. ja kun baarissa poika tulee juttelemaan, on kiva jutella sille :). kaverina, enhän voi edes aatella muutoinkuin kaverina. sitten poika ehkä pyytää tanssimaan tai muuten lähestyy. vähän säpsähdän, että hei, mitäs tämä nyt on? haluan perääntyä. en tule tanssimaan. ei tuo poika edes ollut täydellinen (ja kaikki tajuaa, täydellinen=sula mahdottomuus).

ehkä tämän takia mulla on aika vähän (lue=erittäin vähän) kokemusta poikien kanssa olemisesta (siis "siinä" mielessä). ei niissä pojissa mitään vikaa ole, ei todellakaan, kyse on musta itsestäni, kun oon niin.. äh, en mä itekkään tiiä. ja baarissa tulee käytyä aika harvoin, kun en omaa noita baarissakäyviä kavereita. mut oonhan mä jo 19w, ja pojat kiinnostaa. joku vaan mättää ja pahasti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu