voiko joku nopeasti kertoa, ovatko
1990-luvulla ilmestyneet kirjat tyyliltään
postmoderneja, vai mikä aikakausi silloin vaikutti?
1990-luvulla ilmestyneet kirjat tyyliltään
postmoderneja, vai mikä aikakausi silloin vaikutti?
apua aikakausien kanssa!
opiskelija_
6306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotkut on. Siis muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ne kirjat joissa ei oo päätä eikä häntää, eikä mitään sanottavaa. Vanhan kierrätystä uusissa tekoraameissa, ei mitään sanottavaa. Mielestäni elämme aina modernia aikaa kuitenkin, preesenshän on aina nykyhetkeä, siis modernia. Tyhjänpäiväinen sana -
nimimerkki "eli vanhanaikainen?" osuvasti totesi, kaikki on syntymähetkellään modernia, koska elämme nykyhetkessä, jos näin tahdotaan sanoa, preesensissä.
Modernismissa ja postmodernismissa ei kuitenkaan ole kyse ajan määreistä ja luonnehdinnoista: mennyt, nyt oleva, tuleva. Ei myöskään aikakausista vaan enemmänkin - tyylisuunnista ja lajityypistä.
- - -
Kaikki 1990-luvun jälkeen tehty kirjallisuus postmodernia???
On tai ei? Ei.
Kaikki 1990-luvulla ja sen jälkeen ilmestyneet kirjat EIVÄT SUINKAAN OLE postmoderneja, siis tyyliltään tai lajityyppinä.
On tai ei? On.
SIKÄLI KYLLÄ ON että elämme modernismin jälkeistä, jälkimodernistista (post) aikaa! Kaikki mikä tehdään on jollain tavalla koostetta aikaisemmista sisältäen vaikutteita siitä mitä on jo ollut. Kirjallisuus on käynyt läpi erilaiset tyylisuunnat, eikä mitään pyhää, ainoana oikeana pidettyä kirjallisuuden tyyppiä ole enää olemassa.
Käsitteitä voidaan siis käyttää useissa eri merkityksissä. Näin ollen postmodernillakin voidaan tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita.
Jotta ei jouduttaisi käsitteelliseen sekamelskaan missä jokainen käyttää termejä kuinka itseä huvittaa on hyvä välttää mielivaltaisia tulkintoja, pitäytyä muodostuneissa käsityksissä, vaikka voikin sitten lisätä niihin omia tulkintoja tyyliin: mielestäni voi ajatella myöskin näin...
Ok. Mielestäni voi ajatella että kaikki 1960-luvulla ja sen jälkeen ilmestynyt kirjallisuus on postmodernia.
Mutta käsitteellistä selkeyttä noudattaen:
Ei.
:)
- - -
Kuten kaikki 1990-luvun jälkeen tehty taide ei ole surrealismia niin ei kaikki 1990-luvun jälkeen tehty kirjallisuuskaan ole postmodernismia.
Postmodernismi on kirjallisuudessa, taiteessa ja arkkitehtuurissa vaikuttava tyylisuunta.
Joitain viikkoja sitten vastasin mutu-tuntumalta kysymykseen mitä postmodernismi on, luonnehtien asiaa tuntuman ja käsityksen mukaan mikä minulle on muodostunut. Määritelmäni ei varmaan ollut tyhjentävä, ehkä kuitenkin antoi jonkinlaista suuntaviitettä. En huomannu silloin tarkistaa mitä sanakirja postmodernismista sanoo, mutta katsonpa nyt kun sanakirja tuossa ulottuvilla on... *rumpujen pärinää ja jännitys tiivistyy*
"1970-luvulla modernismin pohjalta syntyneistä taiteen ja kirjallisuuden suuntauksista, joissa mm. yhdistellään vapaasti erilaisia (perinnäisiä) tyylejä ja ammennetaan populaarikulttuuria."
Hmmm. Olen sanakirjan kanssa jokseenkin samaa mieltä.
Tarkennuksena vielä. Postmodernismissa voidaan (käsittääkseni) yhdistellä perinnäisiin tyyleihin myös moderneja tyylejä.
Postmodernismi ei siis ole pelkästään vanhojen tyylien yhdistelemistä vaan yleensäkin tyylien yhdistelemistä niin, ettei yhtä ainoaa, selkeästi edustettavaa tyyliä ole nähtävissä. Tällöin selkeästi nähtävissä on tyyli jota nimitämme postmodernismiksi?
Eh...
näistä aikakausista.
Ehkä voitais sanoa, että kaikki 1990-luvulla (itse asiassa kaikki 1960-luvun jälkeen) kirjoitetut kirjat on kirjoitettu postmodernissa ajassa, aikakautena jolloin ei enää ole yhtä vallitsevaa, yleistä, ainoana oikeana ja/tai hyväksyttynä pidettyä tyyliä.
Kaikki 1960-luvun jälkeen kirjoitetut kirjat eivät siitä huolimatta ole tyyliltään postmoderneja.
Postmodernismi tyylisuuntana ja lajityyppinä on yksi modernin taiteen, myös kirjallisuuden muoto. Määrittelisin sitä jotenkin näin: perinteistä modernismia ja sen heikkouksia kritisoiva, mihinkään tiettyyn tyyliin sitoutumaton, aiempia, perinteisiä ja omaksuttuja tyylejä kommentoiva, niitä kyseenalaistava ja yhdistelevä. Kaikki kokeellinen ja sekava kirjallisuus ei siis ole postmodernismia.
"Kaikki mikä tehdään on jollain tavalla koostetta aikaisemmista sisältäen vaikutteita siitä mitä on jo ollut...."
Mutta näinhän on aina ollut, jo antiikin aikoina. Entäs koska postmoderni suuntaus loppuu? Mitä seuraavaksi? Et kai tarkoita että vastedes ikuisesti elämme postmodernia aikaa? Aika itsekeskeistä, omaan napaansa ja aikakauteensa tuijottavaa ajattelua.
En oo käyttäny aikaa pähkäilläkseni millä termillä nykyistä aikakautta vois parhaiten kuvata niin että se ois ehdottomasti totta. Varsinkaan kokemuksellisesti sillä ei oo mulle merkitystä. En siis miellä aikaa jossa elän postmoderniksi ajaksi enkä henkilökohtaisesti tarkkaile ilmiöitä ympärilläni sellaisesta tulkintamallista käsin.
Hahmotin vain käsitteen ja termin "postmoderni" mahdollisia merkityksiä.
Jos kyseistä käsitettä halutaan käyttää. Kun kirjallisuudesta keskustellaan, ja ajalle, jota nyt eletään, annetaan kulttuuria yleisesti kuvaava luonnehdinta, niin tätä termiä siinä tapauksessa käyttäisin.
Ainahan on ollu niin, että "kaikki" ottaa vaikutteita aikaisemmasta jne. Mutta on myöskin ollut selkeästi vallitsevia kirjallisia suuntauksia, aikakauteen, sen ilmapiiriin ja arvostuksiin liittyen.
"Postmodernia" aikaa leimaa pirstaloituneisuus. On lukuisia toisistaan poikkeavia suuntauksia ja ilmiöitä. Yhden tyylin pitämistä ehdottomasti oikeampana pidetään lähinnä naiivina. Elämme aikaa jolloin jokainen muodostaa omat totuutensa ja arvonsa, kaikki on suhteellista ja muokattavissa.
Varmasti tätä aikaa ja vielä enemmän tulevia aikoja voidaan kuvata muillakin käsitteillä ja termeillä. Aivan yhtä hyvin. Käyttämämme termithän ei muuta todellisuutta miksikään, ne on vain tiettyjä mahdollisuuksia, valittuja tapoja kuvata ja selittää. Kuten sanottu, mulle ei ole suurtakaan merkitystä millä sanalla vallitsevaa kulttuuria ja ajanjaksoa mitä elämme kuvataan, mutta jos olemassaolevista termeistä jokin pitää valita, käytän kyseistä termiä.
Jossain muussa yhteydessä ja toisenlaisen keskustelun puitteissa valitsen toisia termejä...
Hyvää päivänjatkoa. ELÄMÄ ON. Postmodernia? Ei, kun elämä on ihmisten kohtaamista, itsen tiedostamista suhteessa lähimmäiseen, arkisten valintojen tekemistä... Nimenomaan omaan napaan ja aikakauteen tulis tuijottaa... Terveellä tavalla... Elämä kun ei löydy käsitteistä, se kumpuaa sydämestä. Kuka olen minä joka elän, kuinka itseni ja elämän miellän, miten ois rakentavaa suhtautua lähimmäiseen jne. Tähän kohtaan sanon
Wau.
Pitivätköhän esim. renessansiajan ihmiset omaa aikaansa 'modernina'? Tai tuhannen vuoden kuluttua. Kai se aika modernia meno tulee olemaan. Ei tuo pirstaloituminen meidän ajamme tunnusmerkki yksinomaan ole: ajattelepa vai Mustaa Surmaa, maailmansotia ja kristittyjen vainoja Rooman aikana.....