Tieteen nimen alla kulkee usein maailman typerin ja valheellisin asia ja ihmiset, jotka eivät sitä ymmärrä, nostavat sille kunnioittavasti hattua.
(Carl Hilty)
(Carl Hilty)
oikeustiede
premiata
10597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oikeustiede.
1) Ihmiset kuvittelevat, että on olemassa jotain jumalaista ja absoluuttista oikeutta. Ei sellaista ole. On vain ihmisten itsensä valitsemia sääntöjä, joitten mukaan asioita ratkaistaan. Se on vain sosiaalista peliä, olkoonkin, että yksittäiselle ihmiselle ratkaisu voi olla hyvinkin dramaattinen.
2) Kun ihmisen pitäisi todistaa jokin asia, niin kaikista tavanomaisin perustelu on, että "kaikkihan sen tietää". Ja mitä pienemmät ympyrät ihmisellä on, niin sitä varmemmin hän on sitä mieltä, että kaikki muut tuntevat aivan samat asiat, mitä hän itsekin tietää. Esim., että Möttösen saunan takaa menee oikopolku kaupalle, ja jos ei joku tiedä, niin sehän se vasta tyhmä on. Mutta oikeus ei tiedä. Oikeudessa asiat pitää vääntää rautalangasta ja vielä todistaa.
3) Ei oikeus siviilijutuissa etsi totuutta. Oikeus istuin on erotuomari, joka tekee päätöksen lain antamissa kehyksissä sen mukaan, mitä asianomaiset ovat väittäneet, myöntäneet ja todistaneet.
On olemassa oikeus ja on olemassa laki.
Viikingeillä oli aikoinaan varsin simppeli oikeus järjestellä. vastaaja ja syytetty pistettiin taistelemaan kaksintaistelu ja voittaja sai tahtonsa läpi, sillä viikinkien uskomuksen mukaan oikeassa vahvemmin oleva ei koskaan voinut hävitä.
Huonopuoli oli se, että kaksitaistelut johtivat usein toisen osapuolen tai molempien kuolemaan. Viikigit katsoivat kuolemisenkin olevan osa oikeutta.
Hyvä puoli oli myöskin se, että tämä kiistojen ratkaisu järjestelmä vähensi koflikteja yhteisöjen välillä kun kiistapukarit voitiin laittaa ratkomaan riitansa keskenään. Toinen hyvä puoli oli se, että ihan turhia oikeusjuttuja ei nostettu, koska omia sanoja joutui puolustamaan miekan tai kirveen varttapitkin toista samoin aseistautunutta vastaan. Hyvin usein oikeusjuttuja nostava ei myöskään elänyt kovin pitkään vaikka olisi ollut hyväkin taistelija.
"vastaaja ja syytetty pistettiin taistelemaan kaksintaistelu ja voittaja sai tahtonsa läpi, sillä viikinkien uskomuksen mukaan oikeassa vahvemmin oleva ei koskaan voinut hävitä."
..et sitten ole sattunut kuulemaan viikinkien oikeusjärjestelmään kuuluvista käräjistä (tinget), joka on vaikuttanut myös Suomen oikeusjärjestelmään.
Viikinkien käräjissä oli monenlaisia kokoonpanoja, mutta yleensä niissä oli lainlukija, joka Väinämöisen runonlaulutyyliin, oli opetellut ulkoa suuren määrän vanhoja lakeja. Lisäksi oli kylien tai sukujen päämiehet ja kuningas vartiokaartinsa (hirdinsä) kanssa, jotka päättivät tuomiosta. Kuningas myös valvoi tuomion täytäntöönpanoa. Lisäksi myös viikinkiyhteiskunnassa tuomittiin henkirikoksista.
Esim. Grönlannin löytämisestä kuulun Erik Punaisen oli oikeastaan pakko etsiä uutta majapaikkaa, kun hänet oli miestappojen takia karkotettu ja lainsuojattomaksi julistettu sekä Norjasta että Islannista.
Eli näen vähän toisin tämän viikinkiaikaisen oikeusjärjestelmän, mutta ehkä meillä on eri lähteet.
Minun lähteissäni sanotaan, että viikigit kävivät kaksintaisteluja kostaakseen murhaajille, sekä kaksintaistelut kuuluivat ns. totuuskokeisiin, jossa ratkottiin kumpi eriävän väitteen esittäjistä puhui totta. Lisäksi lähteissäni sanotaan, että kaksintaisteluilla ratkottiin riitoja.
Lisäksi lähteissäni mainitaan, että berserkit, joilla tarkoitetaan kaikkein raivopäisimpiä viikinkisotureita joskus hankkivat elantonsa kiertelemällä kylästä toiseen haastamalla muita miehiä taistelemaan palkinnosta. Berserkkien raivopäisyydestä myös mainitaan se, että monet miehet luovuttivat berserkeille omaisuutensa ja jopa vaimonsa ilman taistelua, koska tiesivät häviävänsä.
Lisäksi lähteissäni mainitaan:
Viikinki kaksintaisteluilla on tarkat säännöt joiden noudattamista seuraa tuomari. Kaksintaistelu käydään kolmen neliömetrin suuruisella matolla. Jos taistelija astuu maton ulkopuolelle hän on pelkuri.
Lisäksi mainitaan, että kumpikin miehistä saa kolme kilpeä. Jos kaksintaistelija haavoittuu ja hänen vertaan putoaa matolle hänelle on annettava oikeus luovuttaa. Se kummalla on lopussa enemmän haavoja joutuu maksamaan voittajalle tappiomaksun.
Lisäksi mainitaan, että jos toinen taistelija kuolee koko hänen omaisuutensa siirtyy voittajalle vaimoineen päivinensä. Tästä syystä taistelut päättyivät tavallisesti vasta kuolemaan.
..muistaa että viikingit eivät olleet mikään yksi kulttuuri, vaan muinaisista skandinaaveista muodostunut sekalainen ryhmä, joilla oli samantyyppinen elämäntapa. Lisäksi viikinkien tavat muuttuivat ja vaihtelivat vuosisatojen aikoina, joten eri viikingeillä saattoi olla eri aikoina hyvinkin erilaisia tapoja.
"Minun lähteissäni sanotaan, että viikigit kävivät kaksintaisteluja kostaakseen murhaajille,"
Se on kyllä totta että viikingit harrastivat kaksintaisteluja, ja mitä myöhemmälle ajalle mennään sitä tarkemmin säädeltyjä ja valvottuja ne olivat.
Lisäksi pitää muistaa että tuo termi "murhaaja" ei tarkoittanut samaa asiaa mitä nykyisin, sillä "murha" tarkoitti tekoa, jossa uhri surmattiin vaikkapa väijyksistä, ylivoimalla tai myrkyllä. Lisäksi murhan tunnusmerkkinä muinoin oli, ettei kukaan julkisesti tunnustanut tekoa, tai vainaja esim. kätkettiin löytämisen estämiseksi.
Murhaajia harvemmin haastettiin kaksintaisteluun, vaan yleensä he ensin pakenivat, sillä uhrin suvulla oli oikeus laillisesti surmata murhaaja, jos vain saivat seuraavan päivän aikana kiinni. Mikäli eivät saaneet, niin murhaajalle määrättiin sakot, jonka murhaajan suku maksoi ja jonka jälkeen murhamies yleensä karkoitettiin joko määräajaksi tai pysyvästi sekä julistettiin lainsuojattomaksi. Tavallisesta taposta selvisi yleensä ns. henkirahalla, eli vainajan suvulle maksettavilla korvauksilla.
"totuuskokeisiin, jossa ratkottiin kumpi eriävän väitteen esittäjistä puhui totta."
Joskus käytettiin, yleensä kuitenkin viikingit ratkaisivat todenpuhumisen ns. myötävannomisen kautta, eli se jonka puheita oli enemmän aikuisia miehiä vannomassa puheet todeksi oli oikeassa.
" Berserkkien raivopäisyydestä myös mainitaan se, että monet miehet luovuttivat berserkeille omaisuutensa ja jopa vaimonsa ilman taistelua, koska tiesivät häviävänsä...Lisäksi mainitaan, että jos toinen taistelija kuolee koko hänen omaisuutensa siirtyy voittajalle vaimoineen päivinensä. "
Berserkit eivät kuulu tähän, ja yleensäkin viikinkimiehet harvoin omistivat juuri laivoja ja hevosia kalliimpaa irtaimistoa, sillä tilat ja maat kuuluivat suvulle. Lisäksi tuntuu vähän oudolta, että vaimoja olisi niin vain luovuteltu, sillä sen kaltaista loukkausta olisi tullut selvittämään koko vaimon suvun miehet aseistettuina.
On olemassa vain yksi oikeus: RIKKAAN OIKEUS !
"Berserkit eivät kuulu tähän, ja yleensäkin viikinkimiehet harvoin omistivat juuri laivoja ja hevosia kalliimpaa irtaimistoa, sillä tilat ja maat kuuluivat suvulle. Lisäksi tuntuu vähän oudolta, että vaimoja olisi niin vain luovuteltu, sillä sen kaltaista loukkausta olisi tullut selvittämään koko vaimon suvun miehet aseistettuina."
Lähteissäni on mainintoja viikinki berserkeistä ja heidän tavastaan haastaa miehiä kaksintaisteluun palkinnosta. Kun on kyse viikinkien kaksintaisteluista en voinut jättää mainitsematta tätä lähteissä niin selkeästi mainittua seikkaa. Viikinki kulttuurin parhaimpana aikana tiettyä raivopäisyyttä jopa arvostettiin. Mitään ihmeelistä siinä ei sinällään ole nämä muut moraalisäännöt joihin viittaat ovat tulleet kuvioihin mukaan vasta kristinuskon leviämisen jälkeen.
Lähteissäni on maininta siitä, että viikinki naisella oli oikeus valita puolisonsa 15 vuotta täytettyään. Tosin tämä oikeus ei koskenut orjiksi luettavia ihmisiä. Myös vaimon omistusoikeuden siirtymisestä kaksintaistelun tuloksena on mainintoja. Eiväthän naiset nykypäivänäkään aina tiedä kumman miehen ottaisivat, mutta kun kilpailija poistuu kuvioista lopulliseen tyyliin kaksintaistelun seurauksena niin ei tartte enää valkata.
Mitä tulee hevosiin niin sen aikaisille ihmisille hevoset olivat yhtä arvokkaita tai jopa arvokkaampia kuin luksus autot nykyihmiselle ja vain rikkailla oli varaa omistaa hevosia. Hyvä viljelysmaa oli sen aikaselle ihmiselle yhtä arvokas kuin miljoona salkku osakkeita nykyihmiselle.
Myös metalli aseet ja panssarit olivat hyvin arvokkaita eikä niihin ollut varaa kuin kaikkein kunniakkaimmilla viikinkisotureilla. Siihen aikaan metalliesineiden hinta kun tuppasi olemaan lähes käsittämättömän kallis nykypäivään verrattuna.
"Mitään ihmeelistä siinä ei sinällään ole nämä muut moraalisäännöt joihin viittaat ovat tulleet kuvioihin mukaan vasta kristinuskon leviämisen jälkeen."
Kyllä nämä esille tuomani "muut moraalisäännöt" ovat tiettävästi yhtä vanhoja kuin muukin ns. viikinkikulttuuri, eli kristinusko ei liity mitenkään tuohon asiaan.
"Hyvä viljelysmaa oli sen aikaselle ihmiselle yhtä arvokas kuin miljoona salkku osakkeita nykyihmiselle."
Pointti oli siinä, että mies ei voinut luvata eikä luovuttaa edes kaksintaistelun palkinnoksi sellaista mitä ei omistanut. Eli maat ja mannut omisti aina suku, eli tavallaan kaikki viikinkiajan skandinaavit, kuten muutkin muinaisgermaanit olivat omilla tiloillaan tosiasiassa torppareina suvulleen, eivätkä siis omistaneet viljelemäänsä maata tai tilaa.
mitä laissa on kirjoitettu ja mikä on ollut lainlaatijan tahto.
Mika on oikein on ihan oma juttunsa. Totta on kuitenkin se, että jokainen yhteiskunta valitsee itse omat rikoksentekijänsä.
Eli jos laissa säädetään, että on laitonta pitää kauppaa auki sunnuntaina kirkonmenojen aikaan, niin silloin se on rikos ja siitä rangaistaan, mutta jos laissa sanotaan, että kaupat saavat olla auki myös sunnuntaisin niin silloin siitä ei rangaista, koska se ei ole mikään rikos.
Meidän valitsema kansanedustuslaitos ne lait säätää niin hyvin kuin kansan antamalla valtakirjalla osaavat. Tuleeko niistä koskaan oikeutta on taas oma juttunsa.