juttu päivän lehsessä,joku kirjoitti näin:eikö vanhuksille vois järjestää jotain siihen malliin että heistä olis seuraa toisilleen.
Usein jo iäkkään lapset jotka käy vielä työssäkin velvoitetaan pitämään seuraa vaikka ei jaksas millään.
Olen kokenut tuon ja otinkin etäisyyttä sillä uuvuin ja rahaa meni paljon soittoihin ja käymisiin.
Kiitosta en saanut vaan lopulta moitteita muilta sisaruksilta kaikesta.
Usein jo iäkkään lapset jotka käy vielä työssäkin velvoitetaan pitämään seuraa vaikka ei jaksas millään.
Olen kokenut tuon ja otinkin etäisyyttä sillä uuvuin ja rahaa meni paljon soittoihin ja käymisiin.
Kiitosta en saanut vaan lopulta moitteita muilta sisaruksilta kaikesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vanhukset "hoidetaan" kotona, mutta jos hoitajina on lähellä eläkeikää olevat "lapset" , niin pielessä on ja pahasti.!!!
Minäkin käyn "hoitamassa" omaistani, siivoan , pyykkään, laitan ruokaa, käyn kaupassa, -virastoissa ja pankissa.
Hoidan siis kahta huushollia, mutta kun olen itsekin sairas , oma huusholli jää ikäänkuin kakkoseksi , en yksinkertaisesti jaksa.
Ketjunhan pitäisi mennä niin , että lapseni kävisi sitten minulla siivoamassa jne. jne. . mutta siellä sairastuttiin burnout;tiin , niin minä olen sitten autellut sielläkin!!!
Puhelinlaskut ja matkakustannukset , kukaan ei korvaa niitä, kyllä tässä jokin mättää.....
kaipaa seuraa.
Kysyin kerran eräältä eläkeläiseltä miten se aika kuluu, niin hän vastasi, että kiirettä pitää, kun yöt menee kusella juosten ja päivät etsien silmälaseja. No, eipä siihen ollut meikäläisellä mitään lisättävää ja ainakin vireystaso oli kunnossa repliikistä päätellen;))
Onhan näitä palvelutaloja, vanhusten asuntoloita, päiväsairaala toimintaa yms virike/jumpparyhmiä ja mahdollisuus seurustellakin, mutta kaikki ei ehkä niin seuraa kaipailekkaa, vaan viihtyy omissa oloissaan. Varmaan löytyy erilaista aktiviteettia vanhuksista ja osasta tulee huollettavia ja ehkä eräänlainen taakka lapsillekin.
on oma työ ja koti mutta kahteen suuntaan apua huudetaan koko ajan lapsenlapsien hoitoa ja iäkkäät vanhemmat.
Vaikka koko iän on töitä painanu ja omat lapset ollu päiväkodissa jolloin jo aamukuudelta koko porukka ylös.
Pitäähän sitä välittää mutta kun ei jaksa enää...
on ketään neuvoa, mutta tuntuisi siltä, että kannattaisi lähimmäisten kanssa neuvotella tilanteesta ja etsiä keinoja tilanteen helpottamiseksi.
loppuun palanut ole hyvä auttaja kellekkään...
Pitäs myös lisätä näihin juttuihin et läheisistä pitää valittää myös jos jaksaa..
läheiset on joiden kanssa pitäs neuvotella alkoholisoituneita eli avun tarpeessa myös..
Hyvä kun sai edes täällä purkaa ja en neuvoja tarviikkaan..hyvää kevättä.
kai pahinta mitä tiedän, mutta toisaalta pakko yksinäisyyskään ei olisi mukavaa :/, josku siltä ja väliltä oleva olomuoto olisi kai ideaali.
Kumpa säilyisin niin terveenä, kaikinpuolin etten olisi taakaksi kenellekään, mutta sehän ei ole omas käres.
Jonkunlaista organisaatiota oisi kai hyvä ruveta väsäämään vanhusten kokonaistilanteen kartoittamiseksi, ja nythän meillä olisi tilaisuus vielä vaikuttaa itse tulevaan vanhuutemme aikaan, ts. mietintämyssy päähän vain ja ideoimaan; vanhusten neuvoloita, kuljetuspalveluita, virkistystoimintaa jms.. :)
lapsia, lastenlapsia ja muita lähiomaisia otetaan kun niitä ei edes kaikilla ole? Kun tuntuu, että sairaalatkin kaipaavat omaisia hoitamaan, tarkoittaako tämä sitä, että sukulaisettomat jätetään hoitamatta, vai sitä, että vähät voimavarat keskitettäisiin heidän hoitoonsa?
Jo on yhteiskunta, jos ei vähimmistään huolta pidä. :((
Ehkä se on juuri tähdellistä,että miksi tekee
jotakin.Itse teen vapaaehtois työtä vanhusten parissa,mutta en ikinä voisi tehdä sitä kiitoksen
vuoksi,tai että se olisi väline,mekanismi,tulla
paremmaksi ihmiseksi.En oikeastaan ajattele edes
mitä muut siitä sanoo.teen vaan mitä sydämessä
tunnen tarpeelliseksi.Tekeminen muuttuu aika rajoittuneeksi,jos pohtii,mitä suku tai tuttavat ajattelee.Tekemisessä kun on oma sydän mukana,minusta se riittää,Uskossa oloon liittyy usein se,että ollaan ikäänkuin sitä kautta parempia ihmsiä.Minusta se ei ratkaise mitä tekee ja mihin uskoo.Se ratkaisee miksi!
uskoa itseensä eli tekee minkä jaksaa eikä tee muiden odotusten mukaan.