jotkut pitävät vauvan nimen salassa ristiäisiin asti, toiset taas kertovat tulevan nimen jopa ennen syntymää. mitenkäs te olette tehneet/ tulette tekemään?
tietääkö joku, liittyykö tuohon salaamiseen jotain taikauskoa tms.?
tietääkö joku, liittyykö tuohon salaamiseen jotain taikauskoa tms.?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Me ainakin kerroimme heti syntymän jälkeen, koska oli nimi valmiina ja sukupuoli tiedossa. Jokainenhan tekee miten parhaaksi näkee. Taikauskosta en tiedä, ainakaan omalla kohdalla ei ollut.....
juuri vauvan saaneen kaverin mukaan lapsesta tulee hölösuu/juoruakka (tai -ukko :)) mikäli lapsen tuleva nimi paljastetaan ennen ristiäisiä. kuulostaa ihan järkeenkäyvältä ;)
meillä vanhempani ovat paljastaneet nuorempien sisarusten nimet isommille sisaruksille, mutta eivät perheen ulkopuolisille. serkut, kummit ja isovanhemmat kuulivat nimet vasta ristiäisissä.
tunnen perheitä, joissa vauvan tulevaa nimeä eivät vanhemmat paljasta edes isommille sisaruksille. jos joskus itse saan lapsia, aion pitää nimen salassa ristiäisiin saakka.
Päätin jo alle teini-ikäisenä, mikä minun ensimmäisen tyttäreni nimi tulee olemaan. Joten kun hän sitten syntyi, ei kenelläkään ollut erityisempiä vaikeuksia nimen arvaamisessa. Siis ei tarvinnut pitää salassa.
Myös toisen tyttären nimi oli tiedossa jo ennen raskautta.
Eivätpä nuo ole mitenkään hölösuita, eivät ole olleet koskaan. Eivät ole aina muistaneet puhua edes välttämättömistä ja/tai muuten kiinnostavista asioista.
ovat saaneet nimensä jo heti synnyttyä, toinen jo ennen, eli sai "työnimensä". Toista kyllä kutsuttiin isoveljen antamalla "työnimellä" aika kauan, ristiäisten jälkeen alettiin siirtyä omaan nimeen. Suku ja kummit saivat tietää nimen sikäli kun sitä kysyivät.
Kasteessahan lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi,ristiäisissä seurakunnalle ilmoitetaan vanhempien antama nimi. Siihen varmaan perustuu vanhat uskomukset, että kastamattomat lapset olis jotenkin pahoja, ettei moista pakanaa kutsuttaisi nimellä...???
Meillä on ollut näin: Odotusaikana kutsuimme lasta jo sillä etunimellä, jonka hän sitten saikin etunimekseen, mutta toisia nimiä emme ole paljastaneet kenellekään ennen ristiäisiä. Eivät ole hölösuita kukaan näistä kolmesta..
Me päätimme kummankin lapsen nimen vasta päivää-kahta ennen ristiäisiä. Kerroimme jo aiemmin avoimesti mahdollisia nimiehdokkaita niistä kiinnostuneille. Mun mielestä on ihan älytöntä pihdata sitä nimeä kuin valtiosalaisuutta.
Toinen asia, joka ihmetyttää, on useiden (naisten) pakkomielle johonkin tiettyyn nimeen. "Tiesin-jo-lapsena-mikä-on-esikoiseni-nimi" ei ole harvinainen ilmiö. Onneksi miehet eivät (yleensä) ole niin pikkusieluisia, että viitsisivät nimestä taistella.
Kun nimen salaa ristiäisiin saakka, kukaan ei sukulaisista ei enää voi yrittää nimenvaihtoa. Nimi kun aina satu kaikkien sukulaisten mieleen.