Puolisoni on huonommin koulutettu kuin MINÄ ja tulee
mitä todennäköisimmin ansaitsemaan kuitenkin vähemmän elinaikanaan kun MINÄ.
Kannattaa MINUSTA jo nyt olla sekoittamatta raha ja rakkaus asioita.
Koska omaisuuteni tulee kuitenkin olemaan tulevaisuudessa suurempi ja haluan kaiken itse.
Meidän avioliitossa ei kyllä jaeta kuin menot ja työt.
mitä todennäköisimmin ansaitsemaan kuitenkin vähemmän elinaikanaan kun MINÄ.
Kannattaa MINUSTA jo nyt olla sekoittamatta raha ja rakkaus asioita.
Koska omaisuuteni tulee kuitenkin olemaan tulevaisuudessa suurempi ja haluan kaiken itse.
Meidän avioliitossa ei kyllä jaeta kuin menot ja työt.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Katsopa mitä avioliittolaki aiheesta sanoo...
Avioehdolla on merkitystä VAIN kun puolisot avioeroavat (tai myös kun kuolema erottaa, jos ehto niin tahdottu laatia). Ellei avioerota, mikä tavoite, niin avioehto on "turhapaperi" ... vaan kukapa tulevaisuuden asioita koskaan varmaksi tietää...
Puolisoiden väliseen elatusvelvollisuuteen avioehto ei siis vaikuta, kun ollaan avioliitossa. JOS sitä tarkoitit kirjoituksellasi.
***********
4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).
47 § (16.4.1987/411)
Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.
Avioehto laaditaan seuraavasti.
Kumpikin puolisoista vastaa itse omaisuudestaan eikä toisella ole avioliiton aikana eikä sen jälkeenkään mitään oikeutta toisen henkilökohtaiseen omaisuuteen.
"Ellei avioerota, mikä tavoite"
Niinpä, sehän se tavoite tietty onkin.
Vaihtelu virkistää.
Tietty on tarkoitus kenkästä se persaukinen jossain vaiheessa kuutamolle.
Ei kai sitä ehtoa muuten tehdä.
Sulla niitä mielipiteitä ja kommentteja narsi piisaa.
Avio- eikä muutakaan oikeutta toisen omaisuuteen avioliiton aikana. Avio-oikeus on "odotusarvo", joka käy toteen vain avioerossa tai toisen puolisoista kuoltua.
ja kassakonekulttuuria.
Kyllä me puolison kanssa hallitaan kaikkea täysin yhdessä.
Kummallakaan ei ole mitään 100% :sia omistuksia mihinkään.
Avioliitto jossa on menttaliteetti sun mun sun mun on perseestä.
Nythän ollaan taas ihan samalla kannalla asiassa ... juuri näin.
Mutta juridisesti molemmilla on omat rahansakin. Varallisuuden siito puolisoiden välillä on lahjaveron alaista puuhaa.
Taidanpa tuntea sinut aikaisemmista kerroista, ja juupas-eipä-juupas tarinoinniksi taas menee ... mutta menköön, onpahan kansalla sirkushuveja (leipää toivottovasti riittää).
Ellei kummallakaan ole 100% omistusta mihinkään, niin silloin avioehto olisi aivan turha (ja "vaaraton) ... kuten kerrottu jo moneen kertaan, avioehdosta huolimatta voivat puolisot omistaa esim. talon puoliksi.
Ja lainataan nyt tähän taas avioliittolakia, eli ei avioehdotonkaan avioliitto SUINKAAN merkitse ettäkö omistussuhde muuttuu (mikä on 100% minun, on minun vaikka olisin avioehdottomassa avioliitossa). Avio-oikeuden alaista kyllä on, ja vaikuttaa vasta JOS erotaan.
Koko avioliittolaki löytyy täältä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
*************
2 LUKU
Puolisoiden omaisuus
34 §
Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
35 §
Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitäpaitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.
Oikeuteen, jota ei voida luovuttaa tai joka muuten luonteeltaan on henkilökohtainen, on avio-oikeutta koskevia määräyksiä sovellettava ainoastaan sikäli, kuin ne eivät ole vastoin sitä, mitä sellaisesta oikeudesta erityisesti on voimassa.
Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään. (4.2.2005/58)
Puolisollani on ollut elämässä täysin eri lähtökohdat kuin minulla. Hän on ylemmän keskiluokan normaalista perheestä jossa vanhemmat olivat hyväpalkkaisissa ammateissa ja jossa oli myös perittyä varallisuutta. Hän tulee myös aikanaan saamaan varsin huomattavan perinnön.
Olen kouluttautunut pitkälle, ja nyt palkkani on erittäin hyvä, mutta onpa opintolainaakin. Miehelläni taas ei lainaa yhtään.
Tavatessamme hänellä oli jo melko iso osakesalkku, jota hän on edelleen kasvattanut.
Minä olen alkoholistiperheestä jossa oli jatkuvia rahavaikeuksia (mm. kotitalomme pakkohuutokauppa). Olen jo vuosia elättänyt vanhempiani taloudellisesti ja kun he joskus kuolevat, en peri pennin hyrrää.
Näistä syistä juuri minä halusin avioehdon. Siksi että rakastan miestäni, en hänen rahojaan enkä tulevia perintöjään. Avioliitossa on ihanaa ja vapaata olla kun siinä ovat kumpikin omasta vapaasta tahdostaan, eivätkä taloudellisesti sidoksissa toisiinsa.
Minä aion tehdä siitä syystä, että vanhemmillani on suuri omaisuus, josta osalla kiinteistöjä myöskin paljon tunnearvoa.
Mennessämme naimisiin meillä kummallakin on kaksi aikuista lasta, yhteensä siis neljä. Kummallakin meillä on oma asunto, auto ja minulla lisäksi lomamökki Lapissa.
Haluan, että sekä vanhemmiltani aikanaan tuleva omaisuus että minun omaisuuteni menee omille lapsilleni. Miehen lapset perikööt sitten miehen suvun, sieltä en halua mitään.
avioitumisen ideaa.
Kaikki käy kuten avioitumalla ehdon kanssa muutenkin.
Mikä ihme saa kaksi aikuista avioitumaan turhan takia.
Mitä järkeä on avioitua tilanteessasi ollenkaan.
Ei nämä ikäloppujen akkojen vaatimat avioliitot silti koskaan järkisyihin perustu.
Onhan noita syitä.
Esimerkiksi avioehdosta huolimatta leskellä on lain mukaan hallintaoikeus yhteiseen kotiin ja sen irtaimistoon.
Eli, jos vaikka mies omistikin 100% talosta, ja hänellä lapsia ... ja uusi aviopuoliso, joka siis nyt jäänyt leskeksi. Perivät lapset tietenkin isänsä, eikä leski saa tasinkoa (jos olis sellainen avioehto) ... mutta leskellä on elinikäuinen hallintaoikeus kotiin, vaikka miehen lapset kuinka vaatisivat sen myymistä.
Avopuolison tilanne olisi hyvin tukala vastaavassa tilanteessa.
Että siinä yksi syy, näin alkuun.
molemmilla.
Paskaako niihin on avioliittoja sotkea.
Typerää hommaa.
Miksi miehen varsinkaan kannattaisi hänen kanssaan avioitua.
Riippana vain koko akka.
Maitoa saa ostaa litroittain, miksi hommata koko lehmä.
Lisäksi voi ostella eri laatuisia maitoja.
Typerää mennä avioon ellei siitä ole mitään muutosta arki elämään.
kirjoitettu.
Nainenhan asettaa lapsensa jalustalle.
Ei varmasti halua mitään hallintaoikeuksiakaan jättää.
Lue niitä ennen kuin sepittelet niitä omia versioitasi.
Vastauksesi taisi mennä väärään ketjuun.
Vastasin kommenttiisi siitä, ettei muka ole mitään merkitystä ... kyllä on, jos vaikka joskus hankkivatkin yhteisen kodin jonka vaikka toinen omistaisikin yksin.
Toisekseen, puolisoilla on toisistaan avioliitossa elatusvelvollisuus (vaikka olisi avioehto), avopuolisoilla ei ole.
Mutta tottahan se on, ettei kenenkään ole pakko avioitua ellei tahdo, tai ei ole "ottajaa".
Ja arkielämänsä kukin järjestää miten parhaaksi katsoo...
Jos heillä on yhteinen koti (osoite missä kummatkin kirjoilla), se ON yhteinen koti. Jos on yhteinen koti, ja puolisot ovat avioliitossa (vaikka olisi avioehto) ... NIIN leskellä on elinikäinen hallintaoiikeus niin irtaimistoon kuin kiinteistöönkin, vaikkei omistaisi siitä yhtään.
Hallinta oikeutta ei tarvitse jättää, se on Suomen laissa säädetty ... vaikka saattaisikin nyppiä lapsia.
Emme voi tietää mihin osoitteeseen toinen päättää (tai päättävät) joskus muuttaa. Mielstäni vastaukseni oli aivan relevatti myös ap.:lle.
Edelleen, avio- ja avoliitolla on eroa ... vaikka olisikin avioehto.
En tosiaankaan aseta lapsiani jalustalle mutta minusta heillä on oikeus isoisovanhempiensa ja isovanhempiensa ansaitsemaan ja rakentamaan omaisuuteen, aivan kuten mieheni lapsilla oman sukunsa omaisuuteen. Koska kaikki olemme aikuisia, emme halua että naimisiin menomme muuttaa kenenkään muun olevaa tai tulevaa.
Miksikö sitten naimisiin? Jaa-a. Se vaan tuntuu siltä että haluamme niin tehdä. Myymme varmaan asuntomme ja hankimme yhteisen kodin, jonka omistamme sitten siinä suhteessa kun siihen sijoitamme kumpainenkin, luultavasti puoliksi.
Kun on kerran eronnut ja ositukset käynyt läpi, osaa näitä raha-asioitakin ajatella vain yhtenä monista asioista, joista parisuhteessa pitää sopia. Siinä pelaa vain järki, ei tunteet.
veli tai serkku niin ei tulisi mittee onkelmia.