Esikoisen kolmas nimi on siis tällainen Matinpoika, mieheni toivomuksesta. Nyt toiselle mietitään nimeä, niin täytyykö sillekin laittaa Matinpoika automaattisesti nimeksi? Onko lapset jotenkin eriarvoisessa asemassa, jos vain toinen on Matinpoika, ja toinen ei?
Mietitään tätä sen takia, koska nimestä tulee todella pitkä jos Matinpoikakin tulee siihen kolmanneksi.
Onko kolmatta nimeä pakko käyttää isompana, esim. virallisia papereita täytettäessä, vai riittääkö kaksi ensimmäistä?
Mietitään tätä sen takia, koska nimestä tulee todella pitkä jos Matinpoikakin tulee siihen kolmanneksi.
Onko kolmatta nimeä pakko käyttää isompana, esim. virallisia papereita täytettäessä, vai riittääkö kaksi ensimmäistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän lapsi vanhempana miettii, että eikö hän olekaan samaisen Matin poika kuin isoveli, jos nimeen ei sitä Matinpoikaa ympätä. Siis sitten, kun ymmärtää, että äiti on saattanut "käydä vieraissa".
Kyllä virallisiin papereihin on laitettava aina koko nimi (mikäli sitä kysytään), eikä yhtä etunimistä voi jättää pois.
Entäpä, jos kuopukselle laittaisittekin vain kaksi nimeä: xxx Matinpoika.
Olet oikeassa, en tullut ajatelleeksi tuota vieraissakäynti-ajatusta lainkaan. Kyllä siitä tosiaan voi tulla mieleen että eikö tämä toinen nyt olekaan mieheni poika.
Ratkaisu voisi tosiaan olla vain kaksi nimeä, joista toinen on se Matinpoika. En haluaisi rasittaa lasta superpitkällä nimelläkään..
Kiitos, helpotit miettimistä!:)
Miksei voisi laittaa "Annanpoika" tai "Matintytär", vaan aina nuo pitää olla "isänpoika" ja "äidintytär".
No joo, kunhan tässä vaan sanoin ajatukseni ääneen, ei henk.koht aloittajaan kohdistuvaa kitinää siis tämä ;)
Nämä nimethän (patronyymi ja matronyymi) juontavat aikoihin, jolloin ei ollut käytössä sukunimiä ja kaikilla oli kutsumanimen perässä tuo "Matinpoika", "Pekantytär" (siis patronyymi) jne. Se siis osoitti, kenen poika tai tytär joku oli ja näin erotteli esim. Juhot toisistaan (Juho Matinpoika ja Juho Pekanpoika).
Jos käytettiin matronyymiä "Annanpoika", "Annantytär" jne. se tarkoitti sitä, ettei lapsella ollut virallista isää (biologinen isä tietenkin oli olemassa, mutta hän ei ollut tiedossa tai hän ei ollut lasta tunnustanut tms.) Oli siis kyse yksinhuoltajaäidistä.
Oikein en ymmärtänyt käsitystäsi siitä, että tyttö olisi "äidintytär" ja poika "isänpoika". Tällainen tyyli ei ole ollut koskaan mikään yleinen käytäntö, eikä ole sitä nykyäänkään. Kyllä vieläkin pääosin lapset ovat "isänpoikia" ja "isäntyttäriä" (mikäli tuollaista nimeä nykyään haluaa etunimenä lapsellaan käyttää); sen verran tuoreessa muistissa on tuo vanha käsitys "äidinpojasta" tai "äidintyttärestä" jonkinlaisena lehtolapsena = isättömänä (asialle on rumempiakin nimityksiä).
Hienoista muutosta tässäkin saattaa olla tapahtumassa, onko se sitten jotakin "tasa-arvoisuuspyrkimystä". Muistan nimittäin nähneeni viime vuonna kastetuissa "äidintyttären", jolla kuitenkin oli myös isä (tai sitten mies ei ollut lapsen biologinen isä, vaikka hänen nimensä lapsen äidin vieressä olikin).