Olen 16v. lähihoitajaopiskelija ja suorittanut terveyskeskusvuodeosaston harjoittelujakson. Sekä keikkaillut vanhainkodeissa. Hui kamala, minkälaista kohtelua potilaat siellä saa. Ei mitään ihmiarvoa potilailla.. suorastaan huolestuttaa, että minkälaisia ihmisiä oikein hoitajaksi on päässyt.. ja ärsyttäää. Vaikka olen paljon erilaisten hoitajien kanssa työskennellyt...niin enpä oo vielä ketään oikeasti hyvää hoitajaa tavannut. Kaikki näyttää olevan yhtä kiukkusia, itsekeskeisiä ja ei-niin-hyvää-vuorovaikutusta omaavia, juoruilevia. Ymmärrän, työ on raskasta, mutta jos ei jaksa, niin vaihtaisivat alaa tai edes sairaslomaa. Potilaat siitä vaan kärsii, eivätkä saa hyvää hoitoa.
Niin, ja pakko vielä mainita se, että suorastataan karmivaa miten hoitajat suhtautuvat esim. potilaiden valituksiin (jos on esim. kipuja.) he aliarvioivat ja väittävät että potilas vaan huutaa ilman mitään syytä ja on vaikea. Voisivat vähän ottaa sitä empatiaansa käyttöön, mikäli sitä vielä on jäljellä. Minun mielestä lähihoitajan/minkä tahansa hoitajan, työssä keskeisintä on juuri se vuorovaikutus potilaiden kanssa - kaiken tulisi perustua sen pohjalle. Tottakai,rutiinit pesut yms. ovat tärkeitä, mutta ne ovat vain osa työtä. Ja onko se niin vaivalloista esim. hymyillä potilalle? Jos hänelle siitä tulisi hetkeksi parempi mieli.
Niin, ja pakko vielä mainita se, että suorastataan karmivaa miten hoitajat suhtautuvat esim. potilaiden valituksiin (jos on esim. kipuja.) he aliarvioivat ja väittävät että potilas vaan huutaa ilman mitään syytä ja on vaikea. Voisivat vähän ottaa sitä empatiaansa käyttöön, mikäli sitä vielä on jäljellä. Minun mielestä lähihoitajan/minkä tahansa hoitajan, työssä keskeisintä on juuri se vuorovaikutus potilaiden kanssa - kaiken tulisi perustua sen pohjalle. Tottakai,rutiinit pesut yms. ovat tärkeitä, mutta ne ovat vain osa työtä. Ja onko se niin vaivalloista esim. hymyillä potilalle? Jos hänelle siitä tulisi hetkeksi parempi mieli.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voi olla,että hoitajat ovat väsyneitä ja uupuneita työssään,hoitajia on liian vähän,liikaa potilasmäärään nähden.Ja jatkuva sairauksien näkeminen ja hoitaminen masentaa.On itsestäänselvä asia,että potilaita kuuluu kunnioittaa ja kohdella mahdollisimman hyvin.Ja juoruaminen on tietenkin väärin,vaikka vaitiolovelvollisuutta ei rikottaisikaan.Itse ahdistuisin,jos joutuisin usein kuulemaan,että minusta puhutaan jossain niin,etten ole keskustelussa läsnä,mutta kuulen.
Olet ihan oikeassa: kuvailemiasi paikkoja on olemassa. Kerrytä kokemuksiasi ja hae töitä useista eri paikoista. Kyllä niitä hyviä laitoksia/osastoja on ja löytyy.
Älä vielä menetä toivoasi meidän vanhojen partojen suhteen...
Muista, että potilaiden kohtelu ym. yleensä siirtyy hoitajasukupolvelta toiselle. Älä vain tule kuvailemiesi ihmisten kaltaiseksi.
Onnea kannattaa työelämästä hiukan etsiä, se on sen arvoista...
Ihmeellistä missä on näin rehellinen ja vielä nuori opiskelija. Kyllä puhut aivan totta joka sanan. Sinä tulet menestymään hoitoalalla jos vaan pidät tuon mielialasi myös vanhempana.
Tällaisia hoitoalan opiskelijoita pitäisi olla paljon paljon enempi.ottakaa vanhat hoitsut mallia nuoremmista.
Onnea ja menestystä sinulle työ sarallesi.
itse valmistuin viime keväänä lähihoitajaksi.
olen huomannut että vasta valmistuneena, jaksaa keskittyä enemmän potilaisiin ja heidän tarpeisiinsa. jaksaa juosta käytävän päästä päähän ja tehdä todellakin sitä työtä. itse esim. hoidin tänään 8 vanhusta 20:sta ja ne 3 muuta hoitajaa hoitivat ne loput vanhukset ja touhusivat samalla omia juttujansa! että ei mene ihan niinkuin pitäisi =) mutta kohtahan ne "jyyrät" jäävät jo eläkkeelle.. katotaan sit ku me hoidellaan niita et miten toimitaan (jos toimitaan) =)
Mutta niinhän pitää ollakkin.
"touhusivat samalla omia juttujansa! että ei mene ihan niinkuin pitäisi =) mutta kohtahan ne "jyyrät" jäävät jo eläkkeelle.. katotaan sit ku me hoidellaan niita et miten toimitaan (jos toimitaan) =) "
Valitettavasti on usein myös niin, että vaikka nuoret aktiiviset vastavalmistuneet puhkuvat intoa ja voimia on siinä asiassa toinekin puoli. Kokematon hoitaja ei välttämättä näe kaikkia asioita mitä hoitajien pitää tehdä, tarkkailla ja havaiinoida potilaan voinnissa. Valitettavasti kun se ei aina riitä, että on "potilaille mukava ja viettää aikaansa heidän kanssaan, mihin harvoissa paikoissa nykyisin ainakaan Suomessa on mahdollisuus.
"Tämä jyyrä" tekee vielä yhden yövuoron nykyisessä työpaikassa ja antaa tilaa nuoremmille "muuttaa mualimaa". Jos ja kun kohtaamme tulevassa työpaikassa, eikö kuitenkin anneta arvostus toisillemme työkavereina. Mielestäni hyvässä työpaikassa on kaikenikäisia ja kokemuksen omaavia hoitajia. Heidän työpanoksensa kun yhdistetään niin hyvä tulee. Muista tämä kun nuorena hoitajana opettelet hoitotyöhön liittyviä käytännön asioista ja tarvitset neuvoja jopa siltä "jyyrältä". Ystävällisin ja aurinkoisin terveisin Yks jyyrä :-)
...> Kokematon hoitaja ei välttämättä näe kaikkia asioita mitä hoitajien pitää tehdä, tarkkailla ja havainnoida potilaan voinnissa.
Jos kovinkin touhutaan niitä "omia juttuja" niin kuinka hyvin nämä mainitsemasi potilaan tarkkailut ja havainnoinnit silloin onnistuu, edes jyyrältä?
omasta mielestäni olen tehnyt työni 110%
enkä yleistä että kaikki on niitä "jyyriä" mutta monella vanhemmalla tyntekijällä on vähä huononlainen tapa ottaa sijaisia ja nuoria työntekijöitä vastaan. ja joo, kysyn neuvoa ja asioita tietenkin kun menen uuteen paikkaa, mutta haluan kehittää omanlaisen työtavan enkä tehdä niin kuin joku "jyyrä" neuvoo tekemään. ja tietenkin sehän on ainut oikea tapa.
ärsyttää vain suunnattomasti että vanhemmille työntekijöille ne kaikki asiat on opittuja ja tapoihin on kangistuttu niin ei kaikkea pidä tehdä samalla tavalla, että jos petaan sängyn hieman eritavalla niin se on tietenkin väärin ym.. menisivät nekin itteensä!
"omilla jutuilla"?
"omasta mielestäni olen tehnyt työni 110%
enkä yleistä että kaikki on niitä "jyyriä""
No kiitos tuosta :-)
"mutta monella vanhemmalla tyntekijällä on vähä huononlainen tapa ottaa sijaisia ja nuoria työntekijöitä vastaan"
Tuos olet oikeassa, mutta se koskee useissa työpaikoissa kaikkia uusia työntekijöitä ei aina pelkästään nuoria ja opiskelijoita. Naisvaltaiset alat on sellaisia, sen tulet huomaamaan.
"mutta haluan kehittää omanlaisen työtavan enkä tehdä niin kuin joku "jyyrä" neuvoo tekemään. ja tietenkin sehän on ainut oikea tapa."
Hyvä juttu. Mutta nyt kun olet opiskelija, neuvoisin sinua tekemään niin kuin neuvotaan, muutoin voi näkyä arvioinnissa. Tai sitten sulla on oltava hyvät perustelut miksi teet toisin :-). Valmiina hoitajana sinua sitten kyllä sitoo jossain määrin kyseisen työpaikan sovitut säännöt. Hoitotyö varsinkin laitoksessa on tiimityötä ja kauhean paljon siellä ei ole varaa sooloilla. Joissain asioissa voit kyllä toteuttaa luovuuttasi ja siitä ei jaksa kukaan olla sitten edes kiinnostunut.Ja asiakkaiden ystävällinen kohtelu ei maksa mitään.
"petaan sängyn hieman eritavalla"
Heh! Kulle mie oon vanaha jyyrä ja vaihdoin tässä pari vuotta sitten työpaikkaa Kyllä mullekki huomautettiin siitä sängynpetaamisesta, täytyy sopeutua :-).
Kaiken kaikkiaan kun menet opiskelijana työpisteeseen, koittaisit sopeutua siihen mitä siellä on, vaikka ajattelisit itse monesta asiasta toisin. Voit toki tuoda esille uusia asioista jne, mutta jos heti kättelyssä lähdet arvostelemaan nenä nyrpyssä vanhojen jyyrien työmenetelmiä, et ole kovin vahvoilla.
Menestystä opinnoissasi.
Toivottelee vanha jyyrä.
olen valmistunut jo vuosi sitten lähihoitajaksi. en opiskelija
esim: puhelimessa puhumista, orifleimin tuotteiden selailua työaikana, meikkaamista, JUORUAMISTA. sitä se tarkoitti, ne omat jutut.
oli 16 v lähihoitajaopiskelija
Potilasta/asiakasta tulee kunnioittaa: puhuu, sanoo tai edustaa hän mitä tahansa. Hoitajalla tulee olla empatiaa kohdata hoidettavansa. Tulee muistaa, että hoidettavillakin on huonot päivänsä ja jokainen hoitaja tekee työtä omalla persoonallaan.
Kun töihin menee tulee jättää omat murheet ja surut oven taakse tai jäädä pois töistä, jos ei ole työ kunnossa. Hoitajan tulee osata nähdä myös omat voimavaransa ja jakaa ne työvuoron aikana niin, että jaksaa omat työt ja velvollisuudet hoitaa.
Tänä päivänä tuntuu hassulta, kun lähihoitaja koulutukseen ei ole enää pääsykokeitä, jotka 11v sitten vielä oli. Ne olisi hyvät edelleen, ettei alalle tule ihmisiä, jotka viime kädessä ei tänne sovellu. Olen törmännyt muutamiin hoitajiin, jotka tuskin olisi pääsykokeita selvittänyt... Oma pää täytyy olla kunnossa!
kyllä vain on pääsykokeet. mistä tuommoista olet kuvitellut? tai ainakin keski-suomessa on.
Olen sairaanhoitaja, ja olen tehnyt keikkaa eri paikoissa vanhainkodeissa, sairaaloissa, terveyskeskuksen vuodeosastoilla, havaintoni on sama.
Potilaille puhutaan törkeästi, töykeä käytös, ja todella omituinen työasenne.
Itse olen iäkkäämpi ja olen kyllä huomauttanut asiasta kyseiselle hoitajalle, jos käytös ei ole sitä, mitä hoitajalta odotetaan.
Se on kummakun kesken kasvuset pikkutytöt tulee neuvomaan mitä empatia ja pitäävät itteensä kokeneen hoitajan yläpuolella a) missä vaiheessa loppu peleissä olet kauan kerrennyt ihmisten kanssa työskennnellä. Minä oon ollu allalla ennen kun olit kutka isäs munissakaan.b) mistä lähtien lässytys on ollut empatia se on sympatiaa ja se ei auta potilaita. c) ilmeisesti olet todella hyvä ihmistuntia kun kerta muutaman viikon harjottelussa opit tuntemaan potilaat...vuorovaikutusta on sekin että vaihdetaan vaipat et silleen.Onneks ei tarvii vuode osastolla olla psykiatria rulaa
Puro ellun poika kun kirnuun pieras,
Tuosta edellisestä ööööö viestistä ei ota mitään tolkkua kukaan.
Kuustoistavuotiaan mualima on vielä niin ehoton ja kiihkeä :-). Kuohuu itsessä ja itsensä ulkopuolella. Kyllä siperia opettaa niin kuin meidät jokaisen vuorollamme :-).
Kirjoituksesi oli kuin minun suustani vuosia sitten, kun itse valmistuin. Oli minulle suunnattoman raskasta nähdä miten potilaita hoidetaan, etenkin vanhuksia. Se sattui ihan kun ei ollut aikaa heille. Arvatkaa miltä tuntui nuorena tyttönä mennä töihin, innokkaana ja halukkaana auttaa toisia? Ihanalta. Mutta ei mennyt kauaa kun ymmärsin, että se on mahdotonta. Ei ole aikaa auttaa. Sain valituksia koska syötin liian hitaasti, vaihdoin vaipat silloin kun oli hätä niihin tullut. Sekin oli väärin, vasta ruokailun jälkeen vaihdetaan, sanottiin. Itku kurkussa syötin sitten pikaisesti potilaan, jolla on vaipassa kakka.
Jokainen voi itse miettiä miltä tuntuu silloin syödä. En ehtinyt syömään eväitä, koska halusin auttaa potilaita. Lukea, ulkoiluttaa, katsella joskus valokuvia, jutella, hieroa jne..
Mutta vuosia meni ja nykyisin olen ihan yhtä turtunut tähän työhön kuin ne hoitajat, joita kauhistelin nuorena. Hyväksyin sen, että minulla ei ole aikaa syöttää rauhassa, eikä vaihtaa vaippoja silloin kun on aika. Lukemisen sain unohtaa, ulos ei ole mitään mahdollisuuksia viedä ketään.
Kaikki tehdään liukuhihnatyönä. Kaikki on vain rutiinia. Missä on se lupaus, hoitaa kaikki yksilöllisesti, eettisesti?
On todella ikävää, kun ei kertakaikkiaan pysty tekemään potilaiden eteen sitä, joka kuuluisi tehdä. Edelleenkään en ehdi aina edes syömään eväitäni. sydämeni särkyy joka kerta kun nuori tyttö tulee meille innokkaana töihin ja joutuu toteamaan saman asian mitä meidän työpaikalla jokainen on joutunut. Aikaa ja resursseja ei ole.
Minä en tätä työtä jatka enää pidemmälle. Vaihdan kokonaan alaa. Suunnitelmissa on sen jälkeen alkaa oikean työn rinnalla vapaaehtoisesti auttamaan mm. vanhuksia. Käydä syöttämässä, lukemassa ja ulkoiluttamassa. Sillä he tarvitsevat sitä kipeästi!
kohta 12.v ja aina olen kohdellut asiakkaat-potillaat kunnoittavalla työ otteella.hoitanut kuten olisin halunnut itseni hoidettavan-tämän kun pitää mielssä tulee potilaat hoidettua hyvin =)
Kymmenen vuotta tein hulluna kaikkea mahdollista. Hoidin mahdollisimman monta potilasta mahdollisimman hyvin. En pitänyt pausseja, ulkoilutin ja kuntoutin vuodepotilaitakin. En säälinyt omaa kroppaani, tein työtä kipeiden ja huonokuntoisten hyväksi. Suunnittelin työtäni. Otin potilaan kerrallaan hoitoon ja ajattelin antaa täyden panokseni hoidokilleni. Kuitenkin välillä kellot soivat, puhelimet soivat, lupasin sitä ja tätä. Pidin lupaukseni. Olin aina hymyilevä ja ystävällinen.
Sitten ymmärsin, että loppuunpalaminen on lähellä. Viimeinen niitti oli, kun neurologin testissä lapsellani todettiin autismi. Silloin tajusin, että on aika olla itsekkäämpi. PALJON.
Pyyteleviä potilaita tulee ovesta joka päivä. Ei mun tarvii ihan kaikkea tehä. Mä voin ihan hyvin sanoa "EI TÄNÄÄN, KATSOTAAN HUOMENNA" ja "PIDÄN NYT PAUSSIN JA TULEN JUTTELEMAAN KANSSANNE MYÖHEMMIN"
Mä oon vaan ihminen ja mun läheiset tarvii mua myös.
Siinä AP on oikeassa, että hymy ja korrekti käytös kuuluu kaikille. Martyyrius ei sen sijaan auta pitemmän päälle ketään. Potilailla on yksi käsipari vähemmän hoitajia, kun joku itsensä loppuun polttaa. Yhtä tärkeää kuin potilashoito, voi olla esim. tarvikkeiden tilaus osastolle ja se antaa hetken huiliin väsyneelle.
Elämän kokemus tekee syvyyttä ihmiseen. Mielestäni on vähän naivia jaotella hoitajat "uuteen ja vanhaan-kastiin" Kyllä se on persoonakysymys lopulta. Itse olen aina saannut hyvää palautetta. Silloin, kun tein hulluna töitä ja vanhempanakin, kun opin sanomaan EI.
..niin ja en siis todellakaan tarkota, että hoitajan tulis olla joku superyksilö ja revetä joka paikkaan. Ja käyttää jokainen hetki ja taukonsa potilaan viihdyttämiseen ja sen myötä itse palaa ihan piippuun.
..ja eihän maailmaakaan voi yksin parantaa, mutta voi vaikuttaa siihen omilla teoillaan.
Mutta joo, siis mä vaan sitä oikeastaan meinasin, tai mun pää pointti oli se, että vois satsata siihen vuorovaikutukseen, siis ihan tavallisissakin asioissa.
Oon huomannut, että esim. aamupesujen/kuivitusten/lavettipesujen/minkä tahansa "rutiinin" yhteydessä, jotkut hoitajat ovat aivan tuppisuina. Tai sitten se puhe on tälläistä: "noniin, ja nyt käännytään sinne.." Ei mitään siis sellaista, muuta kun "pakonomaisia lauseita."
Eikös luulisi olevan hoitajallekkin kivempaa, kun voi keskustella siinä kaikkia mukavia samassa, eikä se ole vaan aina samanlaista rutiinia.
Mutta joo, en siis todellakaan meinaa sitä, että hoitajan pitäisi 24/7 hymyillä ja olla aina valppaana kuuntelemaan ja yms.
Mutta tavallisten työrutiinien siivelle on ainakin mun mielestä hyvä sekoittaa empatiaa, huumoria ja välittämistä. ja tietty hymyilemistä, siitä ne mummelit ja papat niin tykkää. :D ainaskin siitä me opiskelijat kuullaan työssäoppimissa ja keikoilla lähes päivittäin:
"oiku sie oot niin ihana tyttö kun jaksat aina hymyillä."
on ne ihania
"Missä on se lupaus, hoitaa kaikki yksilöllisesti, eettisesti?"
Niin. Kysyppä sitä niiltä, jotka päättävät henkilöstön määrästä hoivalaitoksissa. Jos syötät yhtä vanhusta tunnut,toiset eivä t saa oikeaan aikaa ruokaa lainakaan.
Olen työharjoittelussa kunnallisessa terveyskeskuksessa geriatrian vuodeosastolla. Minua siellä eniten oksettaaa se kun hoitajat mussuttavat ja lässyttävät vanhuksille,ihan ku he olisivat jotain lapsia.Kaikki on vaan kivaa ja kukkaista,ei mitään ammattitaitoa kun pitää olla mussunmussun ja lässynlässyn.Onneksi paikan sairaanhoitajat eivät sentään ole sellasia.
Yrittäkää nyt helvetissä tajuta mikä on provoa.
Tämä oli sitä.
arkipäivää monessa paikassa Tosin en edes tiedä päästetäänkö 16-vuotiasta vielä edes harjoittelemaan vanhainkoteihin, mutta silti.
osaatko myöskin tuseerausta?.