Näyttää siltä, että on tullut ajankohtaiseksi esittää tämä kysymys täällä ja toivon asiallisia vastauksia asiallisilta ihmisiltä. Mielellään sellaisilta joilla on edellytykset vastata teinitytön huoltajan vinkkelistä.
Niin. Ikäerokysymyshän tässä on kyseessä. Mitä mieltä olette kolmen vuoden ikäerosta. Kykenisittekö hyväksymään 15-vuotiaan pikku tyttärenne poikaystäväksi 18-vuotiasta jäpikkää.
Pidän itseäni suht hyvänä tyyppinä jos hieman alhaista itsetuntoa ei oteta huomioon. En polta, en juo, en käytä huumeita, en roiku katujengeissä, ei rikollista taustaa, jne, jne..
Noh. Asian ydin kaiketi tuli jo selväksi.
Jään odottelemaan vastauksia.
Niin. Ikäerokysymyshän tässä on kyseessä. Mitä mieltä olette kolmen vuoden ikäerosta. Kykenisittekö hyväksymään 15-vuotiaan pikku tyttärenne poikaystäväksi 18-vuotiasta jäpikkää.
Pidän itseäni suht hyvänä tyyppinä jos hieman alhaista itsetuntoa ei oteta huomioon. En polta, en juo, en käytä huumeita, en roiku katujengeissä, ei rikollista taustaa, jne, jne..
Noh. Asian ydin kaiketi tuli jo selväksi.
Jään odottelemaan vastauksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En nyt ole ihan siinä kohderyhmässä, jolle kysymyksesi ehkä esitit mutta vastaan nyt kuitenkin. Eli, olen 18- vuotias tyttö ja meidän suhteessa asetelmat ovat hiukan päinvastaiset, poikaystäväni on minua 2v 5kk nuorempi. Vanhempamme eivät ole olleet mitenkään vastaan ja tututkin ovat ottaneet asian hyvin (pienen alkujärkytyksen jälkeen ;)) En näe mitään syytä, miksi joku ei voisi sallia 15 vuotiaan tyttärensä seurustella kunnollisen 18-vuotiaan pojan kanssa. Eri asia on sitten nämä, jotka etsivät vain sitä yhtä asiaa...
kaverini on 15 niin kuin minäkin,hän seurustelee 18vuotiaan pojan kanssa tai siis poika täyttää kohta piakkoin 19 ja kaverini 16...enkä ikinä ole nähnyt häntä yhtä onnellisena kenenkään pojan kanssa...tämäkin poika on todella fiksu ei polta vaikka ehkä sillontällöin käy baarissa kavereitten kanssa...ei hänkään missään katujengeissä pyöri!enkä usko että 18 vuotiaita enään kiinnostaa paljoa kaduilla kävellä isoissa porukoissa!luulisin että jotkut 15 vuotiaat on pahempia seurustelu ikäsiä kuin 18vuotiaat... :) tässä oli minun mielipiteeni...
Mukava saada rohkaisua. =P
jos vävyehdokas on kaikinpuolin fiksu ja vastuuntuntoinen niin mikäs siinä
Eksyihän tänne joku sieltä vanhemmasta polvestakin. =)
Kiitos.
Jos tyttäreni olisi 15-vuotiaana seurustellut jo täysi-ikäisen, vaikka vain 18-v. kundin kanssa, en olisi tykännyt ajatuksesta. Syystä, että se 15-v. on vielä teini: lapsuuden ja aikuísuuden kynnyksellä, kehityskin vielä kesken, niin henkinen kuin fyysinenkin vaikka menkat onkin alkanut jne.. ja 18-v. on täysi-ikäinen, ajokortti, pääsee rafloihin, tietyn ikärajakynnyksen siis ylittänyt...
Ikäero tasottuu sitten myöhemmin',mutta tuossa vaiheessa se vielä on aika iso.
En ole lukenut muiden vastauksia, otsikoista päätellen muut tuntuvat hyväksyvä ajatuksen? Kuten sanoin, en itse olisi tykännyt. Tuossa iässä, noin nuorena, olisi suotavaa että seurustelukumppani on samanikäinen, vaikka pojat ovatkin vielä tosi pitkään lapsellisempia kuin tytöt.
Onneksi meillä ei ollut tätä ongelmaa, tytön poikakaveri on samaa ikäluokkaa..
Mutta kukin tavallaan, tämä oli minun näkemys sikuistuvien lasten äitinä, oma nuoruuskin on ihan tuoreessa muistissa.. en seurustellut itseäni vanhempien kanssa, kun ne tuntuivat niin aikuisilta miehiltä..
Itseasiassa mukava saada kritiikkiäkin. Menee touhu vähän rammaksi ilman vastakkaista mielipidettä..
Onhan tuo sanomasi minuakin huolettanut. Siksihän minä kaiketi tämänkin keskustelun aloitin. Otit esiin täysi-ikäisyyteen liittyvät tietyt oikeudet, ja haluan tähän väliin tehdä selväksi, ettei minulla ole minkäänlaisia intressejä lähteä alaikäistä anniskelupaikkoihin kuskaamaan. Äärimmäisen harvoin kun itsekin niissä käyn.
Hieman kyllä ajattelen tässä itseänikin. Koko pienen ikäni yksin ja hieman hyljeksittynäkin elelleenä en kyllä lähde ensimmäistä tyttöä, jonka kanssa joitakin mahdollisuuksia voisi olla, pois käännyttämään muutaman vuoden ikäeron vuoksi. Voihan tähän nyt joku fiksu amatööripsykologi tulla jotakin selvittämään, mutta pyydän jättämään moisen väliin.
Minulla ei siis ole mitään aikomuksia aiheuttaa tytölle mitään hankaluuksia. Haluan tarjota aivan tavallisen välittävän ihmissuhteen.
Kuten "kolmen nuoren äiti" tuossa sanoi. "Tärkeintä on rakkaus, eikä rakkaus katso ikäeroa ensisijaisena kriteerinä"
En pidä itseäni "jonain oikein kamalana". =P
Kiitos kaikille tähän asti vastanneille! =)
Totta kai hyväksyisin, mutta toki toivoisin pojan olevan fiksu ja kunnollinen. Tärkeintä on rakkaus, eikä rakkaus katso ikäeroa ensisijaisena kriteerinä. Sinun itse täytyy arvioida, onko juuri tämä suhde sinun tapauksessasi hyväksyttävä.
Periaatteessa ajattelen, että meillä vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä ihmissuhdevalintoja nuortemme puolesta, se kenen kanssa seurustelee on jokaisen yksityisasia ja tunteet ovat perusihmisoikeus. Jos vävyehdokas ei ole mieleen, niin meidän on sitten vaan yritettävä sopeutua. En tosin tiedä miten sitten reagoisin, jos joku oikein kamala osuisi tyttären kohdalle, mutta en edes usko sellaista tapahtuvan.
Vaikutat ihan fiksulta kaverilta, eikä tuo ikäerokaan ole mikään iso, paitsi ehkä tytön vanhempien mielestä. 15-vuotiaissa on tietysti monenlaisia...
Ihan vinkiksi siltä varalta, että vanhempien vastustus uhkaa pilata muuten hyvän suhteen, niin kannattaa tehdä mahdollisimman paljon tuttavuutta heti alkuunsa myös tytön vanhempiin päin. Kun saat heidät vakuuttumaan että olet kunnollinen etkä "pahoissa aikeissa", suhtautuminen kyllä muuttuu. Tutustuminen on paras tapa välttää ennakkoluuloja.
Hei!
Jo se, että otat tällaisen asian puheeksi tällä palstalla osoittaa Sinusta jotakin eli fiksu typpi olet! Olen itse kahden teini-ikäisen tytön äiti ja työskentelen opettajana nuorten parissa. Lähipiirissämme on myös Sinun ikäisiäsi poikia. Itse kunkin ikä ei ole olennaista, vaan se, millainen tyyppi on kyseessä. Itse arvostan kaikissa ihmissuhteissa yli kaiken luottamusta ja rehellisyyttä. Luottamus rakentuu pikkuhiljaa, mutta jos sen kerran menettää, sitä ei koskaan takaisin saa. Tämän tietävät niin omat lapseni kuin heidän kaverinsakin. Myös minä olen samaa mieltä, että kannattaa "liittoutua" (myönteisessä mielessä) tyttökaverisi kotiväen suuntaan. Mitä mieltä muuten omat vanhempasi ovat kuviosta?
Kaikkea hyvää Sinulle!
..kuvioita ei oikein vielä edes ole, mutta jotakin orastaa..
Suhde omiin vanhempiin on ikävä kyllä vähän pinnallinen sanoisinko.. Välit ovat ihan kunnossa ja muuten menee hyvin, mutta ei sitä heille tule yksityiselämästä juuri puhuttua. Toden sanoen ajatuskin tuntuu hieman hölmöltä..
suuren riskin, alaikäiseen sekaantumalla. Tyttö voi syyttää sinua ja joudut siitä oikeudessa vastaamaan. Hän on vielä alle 16 vuotias. Eikö se ole laissa määrätty ikäraja. Sinä itse aikuinen täysikäinen. Tämä tulisi kaikkien miesten tietää että ei sekaannu lasten kanssa pidemmälle kuin vaan "kädestä pitelemään"
Olenko väärässä?
..käynyt mielessä, mutta sukupuolinen kanssakäyminen ei minun ajatusmaailmassani vielä ole hyvän suhteen elinehto, eikä tulisi mieleenkään painostaa tyttöä mihinkään.
Itse 15- vuotiaana seurustelin 18-vuotiaan kanssa. 20-vuotiaana menin naimisiin 27-vuotiaan kanssa. Nyt 35-vuotiaana olen jo 8-kuukautta seurustellut 21-vuotiaan kanssa! Oma poikani on nyt 15. Saisin sydärin jos kuulisin 18-vuotiaasta tyttöystävästä, mutta en kieltäisi tai väheksyisi suhdetta, vaan vastaisin kysyttäessä ja jakaisin tarvittaessa neuvoja, sillä vastaan laittamalla ei voita nuoren luottamusta. Vastaan panemisen aika oli ja meni jo!