Tunnen itseni ääliöksi kun edes kirjoitan tästä, mutta haluan kuulla mielipiteitä:
Olen seurustellu jo nelisen vuotta ja naiseni on vaan suoraan sanottuna rupsahtanut tänä aikana aivan totaalisesti.
Ennen oli hoikka ja nyt pyöreä.
Ennen itsevarma ja nyt epäilevä ja omistushaluinen.
Ennen halusin häntä ja ´nykyään tuntuu etten halua.
En vaan enään tunne häntä milläänlailla haluttavaksi ja tämä tunne käy joskus niin sietämättömäksi että olen ollut jo valmista tavaraa jo oikeasti kertomaan mikä mua vaivaa!!
Mutta enhän mä voi, en voi sanoa mikä mua painaa.
Olen yrittänyt lujittaa naiseni uskoa muhun että saisin sen itsevarman ihmisen takaisin keneen ihastuin muttei auta.
Kyselee menemisistäni,tutkii puhelintani..
Mitä voin tehdä? Olen yrittänyt vuoden jo kaikki niksit..Olen saanut hänet tuntemaan itsensä halutuksi, olen vuodattanut kuinka hän on elämäni nainen mutta nykyään kun sanon että edes rakastan, tunnen itseni maailman v*ttumaisimmaksi valehtelijaksi.
En voisi koskaan pettää, sydämeni on vielä hänellä mutten enään vaan pysty kertakaikkisesti.
Minua ei haittaa että on pullea mutta epävarmuus rumentaa ihmistä.
Pitäisiköhän sitä erota?? Olisikos se vastaus mihinkään...muttakun olen yrittänyt, tosissaan..
Älkääkä ruvetko mulle siis tosissaan nalkuttaa kuinka naista pitää rakastaa..mä tiedän kyllä ja tiedän mitä pitkät,kestävät suhteet ottaa mutta onko tämä vaan ns normaalia? Hjelp på mej!
Olen seurustellu jo nelisen vuotta ja naiseni on vaan suoraan sanottuna rupsahtanut tänä aikana aivan totaalisesti.
Ennen oli hoikka ja nyt pyöreä.
Ennen itsevarma ja nyt epäilevä ja omistushaluinen.
Ennen halusin häntä ja ´nykyään tuntuu etten halua.
En vaan enään tunne häntä milläänlailla haluttavaksi ja tämä tunne käy joskus niin sietämättömäksi että olen ollut jo valmista tavaraa jo oikeasti kertomaan mikä mua vaivaa!!
Mutta enhän mä voi, en voi sanoa mikä mua painaa.
Olen yrittänyt lujittaa naiseni uskoa muhun että saisin sen itsevarman ihmisen takaisin keneen ihastuin muttei auta.
Kyselee menemisistäni,tutkii puhelintani..
Mitä voin tehdä? Olen yrittänyt vuoden jo kaikki niksit..Olen saanut hänet tuntemaan itsensä halutuksi, olen vuodattanut kuinka hän on elämäni nainen mutta nykyään kun sanon että edes rakastan, tunnen itseni maailman v*ttumaisimmaksi valehtelijaksi.
En voisi koskaan pettää, sydämeni on vielä hänellä mutten enään vaan pysty kertakaikkisesti.
Minua ei haittaa että on pullea mutta epävarmuus rumentaa ihmistä.
Pitäisiköhän sitä erota?? Olisikos se vastaus mihinkään...muttakun olen yrittänyt, tosissaan..
Älkääkä ruvetko mulle siis tosissaan nalkuttaa kuinka naista pitää rakastaa..mä tiedän kyllä ja tiedän mitä pitkät,kestävät suhteet ottaa mutta onko tämä vaan ns normaalia? Hjelp på mej!
Vastaukset 9
Vanhimmat
neuvoa, koska teidän tilanteenne on teidän välisenne ja itse varmaan parhaiten tiedät mikä tilanne on.
Mutta itselleni tuli mieleen, että ainakin itse olen tosi herkkä ihmisten suhteen ja mielestäni "luen" ihmisiä aika hyvin - sitä paremmin mitä läheisempi toinen minulle on. Te olette olleet jo kauan aikaa yhdessä. Sinut hyvin tunteva ihminen voi olla todella tarkkanäköinen suhteesi. Luuletko, ettei naisesi oikeasti aavista lainkaan että jotain on vialla?
Luulisin, että hän näkee ja tuntee sinusta heijastuvan tietynlaisen epävarmuuden mainitsemiesi asioiden suhteen. Kuitenkaan hän ei tiedä mistä on kysymys, koska et ole siitä hänelle puhunut. Voisiko olla, että hänen tapansa tutkia puhelintasi ja kysellä menoistasi, olla epäilevä ja omistustushaluinen johtuu siitä, että hän ymmärtää että kaikki ei ole kunnossa, muttei keksi mikä on vialla? Voisiko olla että hänen käyttäytymisensä vain heijastelee sinua ja sinun käyttäytymistäsi hänen suhteensa? Hän ei tiedä mistä on kysymys, jolloin hänen keksimänsä loogisin vaihtoehto voi olla epäillä, että sinulla on joku toinen.
Vai onko sinun käyttäytymisesi todellakin vain seurausta hänen epävarmuudestaan ja ulkonäöstään?
Minä en pidä sinua pinnallisena, vaikka sinua häiritseekin hänen ulkonäkönsä. Luultavasti minuakin häiritsisi toisen muodonmuutos negatiiviseen suuntaan, jos se olisi kovinkin suuri. Rakkaus ei ole kiinni ulkonäöstä, mutta se ei olekaan pointtisi.
Jos minä olisin sinä, yrittäisin varmaan saada naisen liikkumaan yhdessä kanssani. Keksisin vaikka jonkun uuden urheiluharrastuksen, josta kumpikin voi nauttia. Esimerkiksi sulkapallo on sellainen peli, josta voi nauttia vaikkei olisikaan protason pelaaja. Liikkuminen voisi herättää naisesi huomaamaan oman tilanteensa ja haluamaan muutosta, ja joka tapauksessa olisi askel oikeaan suuntaan.
Mitä tulee epäileväisyyteen, puhuisin asiasta, siitä kuinka epävarmuus syö sinun tunteitasi häntä kohtaan. Ehkä se myös auttaisi häntä ymmärtämään asioita ja sen, ettei sinulla ole ketään toista. Sinuna kertoisin, että epävarmuus todella ahdistaa ja tunnet että sinua ajetaan nurkkaan. Mikäli hän on aistinut sinun epävarmuutesi ja ajatuksesi, hänelle voi olla helpotus lopulta saada tietää mistä on kysymys.
Ymmärrän alkuperäisen viestin kirjoittajaa. Enkä mitenkään voi tuomita häntä. Joskus kiinnostus vain lopahtaa ja tuntuu siltä, että mitä enemmän yrittää herätellä omaa kiinnostustaan henkiin, sitä surkeampi tulos on. Ja silloin tuntuu todella pahalta kun huomaa läheisen, kuitenkin tärkeän ihmisen, kärsivän.
Tiedän tilanteen. En itse kestäisi sitä, että olen jonkun elämän keskipiste, idoli ja ainoa tärkeä ihmissuhde. Että olen joku, jonka kautta toinen elää elämäänsä, ihan kuin minun valintani, pitämiseni ja tekemiseni loisivat kehykset hänen ajattelulleen. Tai joku, jota ilman ei voi olla hauskaa tai tehdä mitään. Jo ajatuskin tällaisesta suhteesta ahdistaa.
Jos tällaiseen palvontaan lisätään vielä minun asioitteni urkkiminen (tavaroiden penkominen, puhelimen tai sähköpostin lukeminen), minun on hyvin vaikea enää suhtautua toiseen luonetevasti, vaikka ymmärtäisinkin taustalla vaikuttavat syyt.
Hyvä, että joku jaksaa yrittää. Että joku rohkaisee ja antaa hyviä neuvoja. Minä en tiedä, jaksaisinko itse ainakaan pitemmän päälle.
monella itsevarmalla ihmisellä onkin asiat juuri toisinpäin.Ulospäin näytetään kovalta ja coolilta , mutta sisältä olo on masentunut ja epävarma!Mitäs jos hänellä olisi tarvetta terapiaan?onko hänellä jotain murheita muuta??Ainahan sitä lapsuutta kaivellaan ja tongitaan menneisyyttä mutta siinäkin voi olla perää.
Ehkäpä jos kertoisit hänelle että rakastat häntä ja olet hänestä huolissasi oikeasti..Monesti kun raskii ystövöllisesti keskustella toista loukkaamatta niin saattaa avata toisen silmätkin??tiedä häntä???Itse kannatan avoimuutta ja mulla on ollut kausia ettei seksi maistu tai en huomaa ottaa toista tarpeeksi huomioon!!Kevät on hyvää aikaa muistaa kukkkapuskalla tai kehuilla, jotea jo kerroitikin että olet yrittänyt!Entäpä pieni lemmenloma?
Vaikea juttu. Kuulostaa vaan niin kovin tutulta. Oma juttuni kesti "onneksi" vain vuoden ja lopputulos oli ihan sama. Kaikkeni tein, että itseluottamus ja luottamus ja kaikki muukin elämänilo palaisi. Mutta ei. Ei vaikka kuinka suoraan sanoin, moneen otteeseen. Ei loppunut kyttäys, (iänikuisilla) exillä kuittailu, eikä muukaan ruikutus.
Anteeksi jos olen ilkeä jonkun mielestä. Mutta kyllä ihmisen tarvitsee olla kokonainen ollakseen onnellinen toisen kanssa.
Kai se piste vaan jossain vaiheessa tulee vastaan,
oon vaan niin peräänantamaton ihminen että kaikesta p*skasta huolimatta yritän vaan parhaani taas...
Oikein mukavaa kesää kaikille..
Ero tulee jos tulee ja sitten kun on sen aika..
Ei sitä pitkittää kannata, itseään siinä vaan kiusaa.
Mulla ainakin on ihan julkisesti toiset kaverit siinä sivussa, vaikka en ole ainakaan vielä eronnut "puolisostani", kun muuten menee hyvin. Vain sexiasiat on loppunu.
Olen ajatellut, että ottakoon eron jos alkaa tympimään kun haen seksiseurani muualta. Iteppähän päättää, kun on ongelman aiheuttanutkin.
noin suurena vaikuttajana naisesi elämässä ja hänen maailmansa keskipisteenä?
Kerrot huomioitasi hänen rupsahtamisestaan, käyttäytymisen ehkä luonteenpiirteidenkin muuttumisesta. Sanot näkeväsi hänet rumana.
Kerrot kuinka olet yrittänyt, vuodattanut lähinnä hänen ulkoisista ominaisuuksistaan.
Mitä toivot häneltä vastineeksi? Seksiäkö? Temppuja vastalahjaksi eri tavoin esittämiisi pyyntöihin. Tunnet olevasi vajaa ja toivot hänen täyttävän onttoutesi. Pyydät, suorastaan vaadit häneltä sitä.
Näet hänen hyvinvointinsa sinun sanoistasi ja teoistasi riippuvana, vaikka kuvauksesi perusteella vaikuttaa aivan päinvastaiselta. Sinä kiinnität häneen ylettömän paljon huomiota. Mielessäsi ruodit hänet ulkonäöstä ja kiloista lähtien. Puntaroit hänen oikeita ja vääriä tekojaan. Mietit tulisiko sinun erota hänestä ajatustyösi tuloksena.
Oletko ajatellut milloin alat keskittyä teidän hyvinvointiinne? Huolehdit hyvinvoinnistasi, hoidat omat asiasi. Mietit miten siitä välittyisi jotain myös kumppanillesi. Teet itse hyviä tekoja, itsellesi ja hänelle. Ne tulevat aluksi tietentahtoen ja vaikka harkiten, sitten aivan itsestään. Mietit vähemmän, tunnet enemmän. Alat nähdä ihmisen sisältä kumpuavan kauneuden ensisijaisena. Niitä syitä, joiden vuoksi ehkä olette yhteen päätyneet ja yhdessä pysyneet. Omasta elämästäsi tulee kannustinta riittävästi ensiksi itsellesi. Se varmasti synnyttää lisää hyvää myös teidän välillänne ja läheisten ihmisten välillä.
hhmm, olipas tormakkaa tekstiä..
pidän siitä.
Ehkä olen sitten vaan ihan paska, itsekäs ja huonoihminen;D
Onkos sulla jotain omakohtaisia kokemuksia kun noin kävit kimppuun kuin s... juotsen limppuun..
Mä rakastan naistani..en osaa sanoa millaisen kuvan tekstini antoi mutta olen mä en todellakaan säälittele itseäni..ja noille tuntemuksille joita tulee sitä kautta kun kumppani on mieleltään heikko ja epäluuloinen kaikkea kohtaan..joka h*lvetin ihminen saa tarpeeksi siitä, en ole koskaan kuullut että joku siitä imartuisi..
Mä olen hymyilevä ja iloinen ihminen..en ole mitenkään masentunut tilanteesta ja jaksan vieläkin yrittää parhaani ja olla läsnä ainakun nainen mua tarvitsee..
Lähinnä vaan välillä menee yli äyräiden se kun toinen kyttää ja kyselee tyhmiä...
Halusin vaan kuulla jos jollain sama tilanne..en tarvitse neuvoja kiitos..varsinkaan et joku sanoo et vika on mussa...ei todellakaan ole..
ne jotka tuntee mut niin tietää millainen olen ja tietää myös kuinka paljosta olen luopunut ollakseni tämän naisen kanssa...
ja mitä eroon tulee niin..se tosissaan tulee jos on tullakseen..
Mulla mitään halua tavata muita..
hoooh..jospa lähtis viikonlopun viettoon=)
Halusit kuulla mielipiteitä. En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta tärkeää on aito ja rehellinen keskustelu. Naisesi olemuksen ja epävarmuuden takana voi olla useita syitä. Ehkä omistushalu ja epäilevä käytös on seurausta juuri epävarmuudesta, joka johtuu ettei naisesi luota viehätysvoimaansa. Teidän välillänne on näkymätön kuilu, jonka kummatkin vaistoatte ja reagoitte siihen kumpikin omalla tavallanne. Naisesi vaistoaa tunteesi, puhuit niistä tai et. Hän ehkä kokee riittämättömyyttä ja mustasukkaisuutta. Ette ole tunteissanne rehellisiä ja tämä vain entisestään vahvistaa epäsuotuisaa käytöstä. Minusta ainoa tie eteenpäin on aito ja rehellien keskustelu.
Usein keskustellaan näennäisesti asioista, mutta nyt on tärkeää pureutua tunteisiin, jotka vaikuttavat käytökseenne ja toimintaanne. Sanot, että tunnet itsesi valehtelijaksi.
No ota itseäsi niskasta kiinni ja avaa keskustelu. Otollinen ympäristö, ei syyllisten etsintää. Kerrot rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja mitä toiveita sinulla on.( minusta voit kertoa, että viimeaikoina et ole halunnut häntä, olet hukassa tunteidesi kanssa. Koet hänen käyttäytymisensä muuttuneen ja sinua hämmentää uusi tilanne, mutta haluat yrittää ja ainoa tie eteenpäin on että keskustelette.) Pyydä naistasi kertomaan omista odotuksistaan, pettymyksistään ja toiveistaan.
Yhdessä sitten mietitte rauhassa mitä asioille voisi tehdä. Pitää muistaa, että henkilökohtaisuuksiin tai persoonallisuuksiin ei pidä mennä.
Naiseltasi voisit hienotunteisesti kysyä onko hän sinut itsensä kanssa ja kerrot, että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, mutta jos hän ei rakasta itseään se heijastuu hänen käyttäytymiseensä ja itsetuntoonsa ja sinun on silloin vaikea haluta häntä.
Tue naistasi muutokseen. Pienikin edistys vaikka painonhallinassa pönkittää hänen itsetuntoaan. Muista korostaa miten rakastat hänen itsevarmempaa olemustaan kun tapahtuu muutosta. Tue hänen itsetuntoaan, jos on yritystä muttei muutosta heti näy.
Kun olette rehellisiä ja yrittätte tosissanne, eikä toivottua muutosta tapahdu, on parempi erota, kuin elää valheessa. Eräs mielipide käyttöösi ja toivottavasti siitä on jotakin apua.