olen käynyt aina lukemassa tätä palstaa kun olen joutanut. Osittain kiinnostus johtuu siitä että olen miehen kanssa jolla on pari lasta aiemmasta liitosta. Välillä on vaikeaa ja välillä ei.
Jotenkin "helpottaa" lukea etten ole ainoa, jonka miehellä on "hullu" ex-vaimo.
Minä (myös äiti) en ymmärrä miksi entisten täytyy henkeen ja vereen "kiusata" ex-miestä (ja tämän uutta perhettä) etenkin kun on itse eroa halunnut. Asiat käännellään aina omaksi eduksi ja isää (tai uutta perhettä) vastaan.
Meillä oli alkuun etten minä saanut olla miesten lasten kanssa keskenään (mutta siitä huolimatta isän oli otettava lapset joka toinen viikonloppu, vaikka oli töissä, haloo....)piti kuljettaa vaikka töissä mukana. Nyt on ääni kellossa muuttunut, pakko olisi minun ottaa lapset vaikkei isä olisi kotona (ulkomailla töissä). Mihinkäs unohtui se (mitä aikoinaan toisteltiin) lapset tulevat ISÄÄNSÄ tapaamaan (ei isän uutta)?
Ensin lapset ei saa puhua minulle, nyt täytyy jutella ja soitella, ottaisinko. Ensin lapset ei saa kulkea bussilla/junalla, sitten kesken viikonlopun ilmoitetaankin että voikin tulla bussilla kotiin, kun äiti ei pääse hakemaan...
ensin isi on paha sitten se muuttuukin hyväksi, kun äidin täytyy päästä jonnkein. ensin keksitään vuoroin juhlapyhät-systeemi, sitten se täytyiskin muuttaa niin että lapset aina meillä (äidin täytyis päästä kylpylään,laivalle,tallinaan, milloin minnekin uuden miehen kanssa).
jne jne lista olisi loputon....lapsi raukat on aivan sekaisin, kun ne ei oikein tiedä kuinka olla. viimeksi kertoivat, että äiti aina pahaa meistä puhuu, mutta meille ei saa kertoa. Joka viikonloppu on lapset saatava jonnekin hoitoon, vaikka lapsoset tahtoisivat olla välillä kotona. Tippa tuli linssiin viimeksi kun pienempi kiipesi syliini ja sanoi: voi kun täällä on ihanaa olla, kun teemme kaikkia tavallisia "koti"hommia.
VOI ÄIDIT, AJATELKAA LAPSIANNE! Me uudet puolisot kyllä kestetään teidän temppuilut, mutta lapsillenne teette karhunpalveluksen. Kyllä ne lapsetkin jonain päivänä ymmärtää ne "lasten edun nimissä" tekemänne päätökset.
Jotenkin "helpottaa" lukea etten ole ainoa, jonka miehellä on "hullu" ex-vaimo.
Minä (myös äiti) en ymmärrä miksi entisten täytyy henkeen ja vereen "kiusata" ex-miestä (ja tämän uutta perhettä) etenkin kun on itse eroa halunnut. Asiat käännellään aina omaksi eduksi ja isää (tai uutta perhettä) vastaan.
Meillä oli alkuun etten minä saanut olla miesten lasten kanssa keskenään (mutta siitä huolimatta isän oli otettava lapset joka toinen viikonloppu, vaikka oli töissä, haloo....)piti kuljettaa vaikka töissä mukana. Nyt on ääni kellossa muuttunut, pakko olisi minun ottaa lapset vaikkei isä olisi kotona (ulkomailla töissä). Mihinkäs unohtui se (mitä aikoinaan toisteltiin) lapset tulevat ISÄÄNSÄ tapaamaan (ei isän uutta)?
Ensin lapset ei saa puhua minulle, nyt täytyy jutella ja soitella, ottaisinko. Ensin lapset ei saa kulkea bussilla/junalla, sitten kesken viikonlopun ilmoitetaankin että voikin tulla bussilla kotiin, kun äiti ei pääse hakemaan...
ensin isi on paha sitten se muuttuukin hyväksi, kun äidin täytyy päästä jonnkein. ensin keksitään vuoroin juhlapyhät-systeemi, sitten se täytyiskin muuttaa niin että lapset aina meillä (äidin täytyis päästä kylpylään,laivalle,tallinaan, milloin minnekin uuden miehen kanssa).
jne jne lista olisi loputon....lapsi raukat on aivan sekaisin, kun ne ei oikein tiedä kuinka olla. viimeksi kertoivat, että äiti aina pahaa meistä puhuu, mutta meille ei saa kertoa. Joka viikonloppu on lapset saatava jonnekin hoitoon, vaikka lapsoset tahtoisivat olla välillä kotona. Tippa tuli linssiin viimeksi kun pienempi kiipesi syliini ja sanoi: voi kun täällä on ihanaa olla, kun teemme kaikkia tavallisia "koti"hommia.
VOI ÄIDIT, AJATELKAA LAPSIANNE! Me uudet puolisot kyllä kestetään teidän temppuilut, mutta lapsillenne teette karhunpalveluksen. Kyllä ne lapsetkin jonain päivänä ymmärtää ne "lasten edun nimissä" tekemänne päätökset.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuosta että on se vaan kumma kuinka todellakin paha muuttuu hyväksi, ja kielletty sallituksi äidin aloitteesta,sekä kun palvelee hänen tarkoituksiaan, kuten ap hyvin kuvaili kirjoituksessaan!!tätä meilläkin tapahtuu tuon tuostakin,eikä aikuisetkaan pysy perässä mikä oli niin ehdottoman kiellettyy ja mikä ei! tapaamisia todellakin koitetaan muuttaa, ensin sanotaan että niissä sitten pysytään ettei tule peruutuksia jos sopinut jotain(mies joskus yritti muuttaa jotain tapaamisvkoloppuu), mutta itse olla jatkuvasti muuttamassa ja pidentämässä niitä kun on kinkerii ja tapaamista!
ja meillä siinäkin sama kuvio, minulla ei ole oikeutta eikä lupaa puuttua miehen lapsen asioihin,ja ne hoitaa vain vanhemmat,silti minut voi haukkua itsekkääksi paskaksi kun en suostu mahdollistaa vkotapaamisia kun olen kotona! en kai minäkään ihan idiootti ole..lastenhoitajaksi kyllä kelpaa, mutta muuten ei mitään asiaa lapsia koskien!
minäkin kyllä kestän nuo exän temppuilut ja minun syyttämisen joka epäkohtaan,sitä en siedä että lapsille syöttää pajunköyttä, ja mollaa meidän perhettä! emme mekään äidistä puhu pahaa lasten kuullen, emmekä häntä hauku pitkin kyliä,emmekä päin naamaakaan.ollaan niin totuttu tähän jo, ettei se enään päiviä pilaa,kuuluu jo ikäänkun asiaan!
niin meilläkin etistypy sanoo usein että "viihdyn teillä niin paljon paremmin"! "teillä siivotaan, ihanaa! ja "mikset olisi minun äiti"..nämä saa mielen surkeeksi siinä hetkessä kun lapsi lähtee kotiin, varmasti rakastaa omaa äitiään enemmän kuin muuta, mutta kyllä nämä lauseet saavat ihmettelemäänkin..
ainakaan vielä, kun joudut exäksi, niin sitten säkin oot hullu!
Minä ainakin olen se sama vanha äiti lapsilleni kuin ennenkin. Mikään ei ole muuttunut muu kuin että isää ei ole perheessämme, eikä lasten tavoitettavissa. isä ei ole nähnyt lastensa kasvua, ei koulunkäyntiä, ei yhtään mitään, tuskin tuntee.
Isä ei ole hoitanut lapsiaan kun he ovat olleet sairaina, ei nähnyt kun oppivat uusia asioita, ja pärjäävät koulussa. Ei ole juhlinut koulun päättäjäisiä, ei rippijuhlia ja synttäreitä. Toisin sanoen isä ei ole meillä kuin paperilla.
Siis kumpi meistä on hullu, isä vai minä äiti?
Tietenkin, minä, tottakai, kun en ole jättänyt lapsiani isän hoivaan ja etisinyt omaa hyvää elämää. Pelastauntunut perheeltä.
kun isä ei halua tavata lapsiaan?
jota mies sitten ei kestänyt. Niinhän ne heikot usein tekee.
LIIAN hyvä vaimo ja äiti..niin voihan se olla ettei kestä toisen liiallista erinomaisuuttakaan, ja haluaa tasavertaisen kumppanin, jossa itsekkin tuntee olevansa hyvä,eikä jää puolison erinomaisuuden jalkoihin! se taas ei ole heikkouden merkki!
itse koen olevani hyvä puoliso, en LIIAN hyvä!!=)
VOI HYVÄNEN AIKA ETTÄ JOLLAIN ON HYVÄ ITSETUNTO ETTEI VAAN OLISI VÄHÄN LIIANKIN HYVÄ EIHÄN KUKAAN TERVE NOIN ERINOMAISTA IHMISTÄ KESTÄ OLEN JOSTAIN KUULLUT ETTÄ MEISSÄ KAIKISSA ON JOTAIN (VIKAA)KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN EI IHME KUN MIES OTTI JA LÄHTI EIKÄ EDES LAPSIA HALUA TAVATA SIINÄ PELOSSA ETTÄ JOUTUU EX-ROUVAN KANSSA TEKEMISIIN
Minä olen se lähi äiti. Meillä sovittiin aikanaan joka toinen viikonloppusysteemistä. Jossain vaiheessa isä alkoi tehdä viime hetken ohareita. Kerrab sanoin että minulla on kyllä viikonloppu meno sovittuna, kun lasten piti mennä isänsä luo. Isä tuhahti, että mitä sinulla nyt on??
Asiasta keskusteltiin, siitä että lapset eivät montaa vuotta enää kulje ja esikoinenkin saa ajokortin parin vuoden kuluttua. Sen jälkeen kaikki on sujunut saumattomasti ja joustavasti puolin ja toisin.
Nykyisellä miehelläni ei ole sopimusta tapaamisista exänsä kanssa. Niinpä lasten tulemisista/menemisistä sovitaan päivittäin. Ovat hyvissä väleissä (mies, sen exä ja myös minä ja miehen exä) ja kaikki toimii mutkattomasti, mutta ei kyllä ole mitenkään ennakoitavavissa onko kotona 3 vai 5 lasta kun menee töistä kotiin.
Harmi että teillä on asiat noin "kiistanalaisia".
moni nainen haukkuu täällä ukkonsa ex naista,samanlaisia kahjoja tekin oletta,aivan tyypillisiä suomalaisia maatuskoja ;)