mihinkäs tämäkin pitäisi laittaa..?
eli, asun äitini kanssa kahdestaan koska hän erosi isästäni ollessani 3v.
tiedän että olen aika vilkas ja ehkä liiankin humoristinen. minua on vaikea saada pahalle mielelle tai vaikka suuttumaan, koska en todellakaan ole mikään tosikko. saan aikaa vitsiä sun mistäkin aiheesta :)
en nyt oikein tiedä onko se syynä siihen että äitini ei ota minua tosissaan. tai että vastaa lauseisiini tympeänä ja mielenkiinnottomana.
tänäänkin kerroin mitä olin tehnyt koulussa, kuinka olimme kavereideni kanssa nauraneet välitunnilla ja näin.. äitini ilmekään ei värähtänyt ja hän vain tokaisi että "oletpas nyt taas ollut niin nokkela"
näin hän suhtautuu nykyään melkein jokaiseen kertomaani asiaan, minusta tuntuu etten haluaisi edes kertoa hänelle enää mitään.. mietin että erosikohan hän isästänikin sen takia, että hän oli huumorintajuinen..
eli, asun äitini kanssa kahdestaan koska hän erosi isästäni ollessani 3v.
tiedän että olen aika vilkas ja ehkä liiankin humoristinen. minua on vaikea saada pahalle mielelle tai vaikka suuttumaan, koska en todellakaan ole mikään tosikko. saan aikaa vitsiä sun mistäkin aiheesta :)
en nyt oikein tiedä onko se syynä siihen että äitini ei ota minua tosissaan. tai että vastaa lauseisiini tympeänä ja mielenkiinnottomana.
tänäänkin kerroin mitä olin tehnyt koulussa, kuinka olimme kavereideni kanssa nauraneet välitunnilla ja näin.. äitini ilmekään ei värähtänyt ja hän vain tokaisi että "oletpas nyt taas ollut niin nokkela"
näin hän suhtautuu nykyään melkein jokaiseen kertomaani asiaan, minusta tuntuu etten haluaisi edes kertoa hänelle enää mitään.. mietin että erosikohan hän isästänikin sen takia, että hän oli huumorintajuinen..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voisikohan äitisi olla masentunut?
jo aikuismaisempaa käyttäytymistä, niin minä tekisin omien murrosikäisteni kanssa, (onneksi ovat sitä, eivätkä tyhjän naurajia)
Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, -sanoo jo vanha suomalainen sananlaskukin. - ja on valitettavasti tottakin.
tuota mä en tajua,räkänokasta mies muttei tyhjännaurajasta.
no harvemmin tyhjälle nauretaan yleensä se on jokin hauska tai koominen asia/juttu.
tosin huumorintajua omaamattomat ovat juuri noita ilon tappajia jotka eivät pidä naurusta koska eivät itse osaa nauraa.
.....ratkaisevaa on se paikka tai asia jolle nauretaan....
Itse asiassa kaikki lapsiemme kaveritkin allekirjottaisivat sen että olen erittäin huumorintajuinen.
Silti turha rätkätys on turhaa...
Joo tuotahan meille hoetaan lapsesta asti, mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta. Pojille varsinkin.
Sitten kuitenkin arvostellaan et suomalainen mies ei itke eikä naura, mikäs kun tunteita ei kannusteta avoimesti näyttämään jo lapsesta......perseestä tuommoset sananparret. Suomalaisen pitää olla jäyhä, tylsä ja puhumaton puupökkelö. Tyhjän nauraminen ehdottomasti kielletty sakon uhalla.
HAPANNAAMAISUUS EI OLE AIKUISUUTTA.
Kypsään ihmisyyteen kuuluu myös kyky iloita. Kirjoituksesi ei antanut kuvaa aikuismaisesti käyttätyvästä ihmisestä vaan hapannaamaisesta ilonpilaajasta.
Miksi joku on hapanaanaminen ilonpilaaja? Koska hän ei itse osaa iloita mistään eikä soisi muidenkaan iloitevan. Pohjalla on siis kateus muiden elämänilo kohtaan. En tiedä päteekö tämä sinuun kun en tunne sinua, mutta en pidä mahdottomanakaan.
Äiti joka AINA suhtautuu ivallisesti nuoren kertoessa omia asioitaan ja viestittää, että puhut tyhmiä eivätkä juttusi minua kiinnosta, pikkuhiljaa karkottaa lapsen luotaan. Lapsi vieraantuu hänestä, kokee ettei hänestä olla kiinnostuneita,ja etsii läheiset ihmissuhteensa muualta.
Jokainen varttuu aikuiseksi, myös yrmynaamaäidin lapsi. Lapsi aikuistuu ja muuttaa kotoa, ja äiti jää yksin. Sitten ei sovi ihmetellä miksi lapsi ei käy kylässä. Miksi hän kävisi kylässä ivallisen yrmynaaman luona?
Asioittensa kertominen äidille on siis mielestäsi lapsellista, ja sinun lapsesi eivät sellaiseen alennu. Sääli sinua - lapsesi eivät siis koe sinua läheiseksi ihmiseksi jolle voi aina kertoa asioitaan. Kuullostaa siltä että he eivät luota hyvään tahtoosi, kiinnostukseesi ja rakastavaan suhatutumiseesi. Ehkä ei ole syytäkään luottaa.
Jos murrosikäisesi ovat "aikuismaisesti käyttäytyviä eivätkä tyhjännnaurajia" niin lähinnä tulee mieleen että kodissanne vallitsee ankea ilmapiiri jossa ei sallita mitään ilonpitoa, leikinlaskua, naurua, mitään hauskuutta.
Et tykkää tyhjännauramisesta. Sinä tietenkin yksinvaltaiaana päätät milloin nauru on "tyhjän naurua". Muiden hauskapito on tyhjää, omasi on täyttä asiaa. Jos itse kerrot vitsin, oletko silloinkin sitä mieltä ettei saa nauraa? Ehei,silloin edellytät muilta nauramista ja loukkaannut jos he eivät naurakaan. Tai ehkä et koskaan kerro vitsiä, koska hauskuus on sinusta lapsellista?
Jos kertomasi on totta etkä ole feikkikirjoittaja, niin kotisi vaikuttaa paikalta jossa kukaan ei viihdy. Tulevatko lapsesi kaverit teille kylään? Elleivät, syynä voi olla kireä ja ahdasmielinen ilmapiiri.
Rääväsuu menestyy huonommin, -ei saa työpaikkaa, antaa kuvan ettei hoida asioitaan, (vaikka hoitaiskin) Kyllä käyttäytymisellä on merkitystä.
Minä työnantajana esim valitsen sellaiset hlöt mielummin töihin joilla on kauniit rauhalliset käytöstavat, -ei ole tukka pystyssä ja tupakka huulessa, puhumattakaan lävistyksistä ja tatuoinneista.
Nuorten kannattaisi miettiä käyttäytymistään tarkemmin. Elämä ei ole leikkiä.
Elämää, ei sen enempää. Ei tämä elämän nyt niin kuolemanvakavaakaan tarvitse olla.
Ymmärsinkö oikein? haluaisit äitisi kuuntelevan sinua, olevan innostunut tapahtumista, jotka ovat sinulle sattuneet?
Ja hän ei jaksa? ei, kuuntele eikä ainakaan kannusta kertomaan lisää...
ja sinä haluaisit jutella.
koetapa vielä kerran, vähän rauhallisemmin: sano aluksi suoraan, että haluat jutella. kerrö sitten, että sinua vaivaa, kun aiti ei tunnu kuuntelevan juttujasi. kysy suoraan onko hän kyllästynyt "rääväsuunsa" juttuihin.
millaiset välit teillä muuten on? onko äitisi suhtautuminen muuttunut aiempaan nähden? onko hänellä työ- tai muita huolia?
vitsinvääntäminen kaikesta ei juuri murheissaan rypevää naurata vaikka optimismi yleensä onkin hyve.
pysähdy hetkeksi kuuntelmaan äitisi tunnelmia. ja kerro omista tunteistasi, suoraan ei vitsinä.
ehkä se yhteinen juttu sitten taas löytyy.
noh, minä olen itse 12v ja äitini on minulle sanonut ettei tehtäväni ole huolehtia hänen asioistaan.. mutta hän on yksityisyrittäjä ja juuri nyt kyllä kieltämättä on työntekijät vähentyneet. kai sekin saa hänet huonolle tuulelle?
ja ilman mitään ongelmaa voin itsestäni sanoa että olen huomaavainen ja opettajien suosikkioppilaita.. olen lahjakas musiikillisesti, kuvataiteellisesti ja äidinkielellisesti, ja kun esim harrastuksistakin ihan normaalisti kerron, vastaukseksi saan ehkä hymähdyksen: "aijaa, kävisitkös nyt koiran kanssa lenkillä?"
kiitoksia vastanneille...
itsekkin kutsut itseäsi rääväsuuksi.
Mistäs se sammakko sitten tuli?
tai no en kutsu itseäni rääväsuuksi (!) latoin sen vain nimimerkiksi kun en omaa nimeäni halunnut käyttää.
no mutta kiitoksia kuitenkin vastauksista..
ihan asiallinen nuoren pojan viesti.Ei pidä aina kaikkea ottaa ihan pilkulleen.Harmi,jos äitisi on jotenkin alamaissa,mutta ei varmaankaan ole sinusta johtuvaa.
että "ongelma" ei ole sinussa, vaan ehkä todella äitisi on masentunut. Jos kerran yrittäjä ja eronnut ja kaikkea maailman huolia meillä vanhemmilla. Toki väärin on että äitisi ei jaksa innostua sinun tekemisistäsi, mutta toisaalta, koita myös ymmärtää häntäkin. Kysy suoraan onko hän masentunut tai kerro suoraan että miltä susta tuntuu. Silloin ehkä myös äitisi saataa havahtua omasta apeudestaan.