Kerron tarinan, joka kertoo omasta
kokemuksestani..
Ensin on monta hyvää ystävää. Jokainen on jokaiselle tärkeä, ja hauskoja asioita koettu, yhdessä itketty ja naurettu.
Kaikki muuttuu eräänä päivänä.
Ensin ei enää soitella. Vain 3 kaveria pitää yhteyttä toisiinsa. Muut eivät soittele.
Kerran tai kaksi soittavat, ja silloinkin vittuilevat. Tuntuu että oltaisiin riidoissa, mutta seuraavana päivänä kaikki on päällisinpuolin hyvin. Mutta ei kuitenkaan. Esitetään koulussa kevereita, vaan miten on?
Koulun jälkeen ei muut pidä yhteyttä 3 muuhun kaveriin. He tuntevat itsensä hylätyiksi.
Sitten tulee viikonloppu. Eräs poika, joka ennen on ollut kaikkien heidän kaveri, menee vierailemaan yhden 3 luona. Kaikki 3 ovat siellä plus se poika. Heillä on kivaa.
Kun jutellaan muiden kavereiden kanssa, he ottavat nokkiinsa. Aluksi se ei näy, mutta pian tulee hyvinkin selväksi että seuraa ei kaivata. He juoksevat karkuun kun näkevät nämä 3. Ahdistaa ja ärsyttää. heidät on kipattu kaveriporukasta ulos. Jutellessaan eräs 3 sattuu sanomaan jotain sopimatonta. Eräs Muista suuttuu ja selittää jutun koko kaveriporukalle. Ruvetaan vittuilemaan 3 muulle. 3 muulle riittää ja he lähtevät. Riita on syntynyt.
Nykyään, he huutavat aina ne 3 nähtyään "huorat, menkää vittuun älkää tulko lähelle"
Se tekee mielen tosi pahaksi. Miten entisistä parhaista ystävistä tuli vihamiehiä, ilman edes oikeaa ja vakavaa syytä? Olimmeko edes oikeasti ystäviä? Toivoisin, että valaisisitte minua ja auttaisitte selvitämään tilanteen!
kokemuksestani..
Ensin on monta hyvää ystävää. Jokainen on jokaiselle tärkeä, ja hauskoja asioita koettu, yhdessä itketty ja naurettu.
Kaikki muuttuu eräänä päivänä.
Ensin ei enää soitella. Vain 3 kaveria pitää yhteyttä toisiinsa. Muut eivät soittele.
Kerran tai kaksi soittavat, ja silloinkin vittuilevat. Tuntuu että oltaisiin riidoissa, mutta seuraavana päivänä kaikki on päällisinpuolin hyvin. Mutta ei kuitenkaan. Esitetään koulussa kevereita, vaan miten on?
Koulun jälkeen ei muut pidä yhteyttä 3 muuhun kaveriin. He tuntevat itsensä hylätyiksi.
Sitten tulee viikonloppu. Eräs poika, joka ennen on ollut kaikkien heidän kaveri, menee vierailemaan yhden 3 luona. Kaikki 3 ovat siellä plus se poika. Heillä on kivaa.
Kun jutellaan muiden kavereiden kanssa, he ottavat nokkiinsa. Aluksi se ei näy, mutta pian tulee hyvinkin selväksi että seuraa ei kaivata. He juoksevat karkuun kun näkevät nämä 3. Ahdistaa ja ärsyttää. heidät on kipattu kaveriporukasta ulos. Jutellessaan eräs 3 sattuu sanomaan jotain sopimatonta. Eräs Muista suuttuu ja selittää jutun koko kaveriporukalle. Ruvetaan vittuilemaan 3 muulle. 3 muulle riittää ja he lähtevät. Riita on syntynyt.
Nykyään, he huutavat aina ne 3 nähtyään "huorat, menkää vittuun älkää tulko lähelle"
Se tekee mielen tosi pahaksi. Miten entisistä parhaista ystävistä tuli vihamiehiä, ilman edes oikeaa ja vakavaa syytä? Olimmeko edes oikeasti ystäviä? Toivoisin, että valaisisitte minua ja auttaisitte selvitämään tilanteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voin kuvitella, että toi on ollu iyhan hirvee tilanne ja varmasti sulla on ollu huono olo sen takia. Mutta muista että sä et kuitenkaan varmasti se syy olla siihen miks noin kävi :) Joten älä syytä ittees vaikka se kaikkein parhaimmailta vaihtoehdolta vois tuntua :) Et sanonu, että syyttäisit itseäsi ja jos näin asia on niin ei mitään :) Mutta siihen mä en osaa sanoo miks noin kävi.. Mutta mä todellaki uskon, että sillon ku olitte vielä kaikkia ystäviä nii te todellaki olitte sillon oikeesti ystäviä :) Kaikille asioille ei vaan aina löydy yhtä selvöää selitystä :/ Mutta tää on varmasti tuttua ja oot kuullu tän monta kertaa, mutta joskus ihmiset vaan kasvaa erilleen ja niistä tulee erilaisia :/ Mulla ei ihan tollasta kokemusta oo mutta mä menetin mun bestiksen sen takia ku tutustuin yhtiin toisiin *ei suosittuihin* ei mekään oltu suosittuja en ainakaan mä, mutta kyllöä mun bestiksestä pidettiin ja mä olin aina sen mukana, mutta kaikille oikeestaan näkymätön... Nii sit ku aloin olemaan näiden kanssa joista puhuttiin,e ttä ne on hirbeistä ja ku tutustuin ei ne ollu. Sain niiltä parempaa tukea ku bestikseltäni oli vaikeeta sillon (vanhemmat eros just sillon) ja sit mun bestis alko olemaan toisten kanssa enemmän. Kylläå me edelleen kouluun kuljettiin mutta enen ootettiin toisiimme aina ku päästiin koulusta nyt se ei enää oottanu mua :/ Se ei e3nää kysyny mua, että voinko olla tai mitään ei kertonu enää mulle asioista. Sit se alko puhuu että se haluis lähtee juomaan ja kaikkee tällasta kyllä me kavereina pysyttiin mutta ei me enää bestiksii oltu ja mä oon miettiny tosi paljon miks niin kävi? Koska me oltiin bestiksiä ja aijna ku paita ja peppu aina viitoselta ysiluokan puoleen väliin asti :/ Vaikka mun bestis teki asioita, jotka sattu muhun nii silti mä kaipaan sitä aikaa mitä meillä oli :) Nykyään se ei ees huomaa mua (ollaan samassa lukiossa) sillä oon uus kaveriporukka. Ei siinä mitään, mulla on nyt tosiystävinä ne joihin sillon tutustuin. Mutta oon todellaki miettiny oltaisko me ystävii jos mä oisin pysyny sen kanssa, enkä ois alkanu tekemään niinku ite tahdoin? Ehkä ehkä ei, mutta toisaalta mulla ei ois niin ihania ystävi mitä mulla nyt on. Mutta kyllöä mua harmittaa mietityttöö miks näin kävi... Selvää selitystä en oo saanu ku sen että me kasvettiin eri suuntiin mä pysyin sellasena ku halusin ja mun bestis alko muuttua eri suuntaa ja sit me ei vaan enää sovittu samaan porukkaan :( Mutta onneks mulla on muistot siitä mitä meijän ystävyys olis sillon ku se oli parhaimmillaan :)