lain kohdan?
Uuden lain perusteluissa löytyy nimittäin seuraava lause:
"Tammikuussa 2001 tulivat voimaan sosiaalipalvelulain uudet säännökset, joissa painotetaan varhaisen puuttumisen ja pysyvien sijoitusten merkitystä sekä selkiytetään lapsen edun ensisijaisuutta tilanteissa, joissa lapsen ja vanhemman edut ovat ristiriidassa."
Kuka ehtisi hakea tuon täsmällisen lain kohdan? Itse en sitä ainakaan näin aamukiireiden keskellä onnistunut löytämään.
Uuden lain perusteluissa löytyy nimittäin seuraava lause:
"Tammikuussa 2001 tulivat voimaan sosiaalipalvelulain uudet säännökset, joissa painotetaan varhaisen puuttumisen ja pysyvien sijoitusten merkitystä sekä selkiytetään lapsen edun ensisijaisuutta tilanteissa, joissa lapsen ja vanhemman edut ovat ristiriidassa."
Kuka ehtisi hakea tuon täsmällisen lain kohdan? Itse en sitä ainakaan näin aamukiireiden keskellä onnistunut löytämään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ollessab RISTIRIIDASSA vanhempien edun kanssa? Jos vanhempien etu on saaada asiat kuntoon ja lapsi kotihoitoon luokseen, mikä sitten on lapsen etu?
tuolla lain kohdalla on selitettävissä monta vitsiä, joita on saanut lukea esim. naapuripalstan puolelta.
Ote Kelan Vääryyskirjasta:
"...tavallisen kansalaisen on tavattoman vaikea nojautua lain pykälien tukeen, kun häntä vastassa on lastensuojelutyöntekijöiden, lastenpsykiatrien ja hallintojuristien yhtenäinen rintama. Erityisesti lastenpsykiatrit näyttävät saavan koulutuksessaan pöyristyttäviä käsityksiä lasten ja vanhempien ihmisoikeuksien merkityksettömyydestä sekä siitä, kuinka vahvoja lapsen tulevaisuutta koskevia väitteitä he olemattomilla perusteilla ja lapsia tai heidän vanhempiaan tapaamatta voivat esittää.
Lastensuojelutyöntekijät ovat ammatillisesti epävarmoja ja viime aikoina heidän päähänsä on istutettu kohtalokas käsitys kaiken sosiaalisesta konstruoituvuudesta, mikä heidän ajattelussaan tarkoittaa sitä, että jokaisessa tapauksessa on useita erilaisia totuuksia, joista voi mielensä mukaan valita yhden. Viranomaiset ajattelevat myös, että lapsen etu oikeuttaa kaiken muun, myös epäoikeudenmukaisen ja mielivaltaisen kohtelun.
Hallintojuristit taas katsovat vain sitä, onko toimittu edes kutakuinkin sääntöjen mukaan. Tärkeintä on se, että on pyydetty ja saatu sopiva lausunto lastenpsykiatreilta, jonka perusteita ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi.
Kun kaikkea tätä voi perustella lapsen yksilöllisellä edulla, jonka määrittäjänä on juuri sosiaalityöntekijä tai lastenpsykiatri, lopputulos on se, että eri mieltä oleva lapsi tai vanhempi jää jyrän alle. Parhaassa tapauksessa se merkitsee usean vuoden turhaa ja kallista huostaanottoa, pahimmassa tapauksessa koko lapsuuden viettämistä sijaiskodissa. Lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi jää, niin kuin Pia-Liisa Heiliö, eräs lasten pysyvän huostaanoton piilokäsikirjoituksen merkittävistä taustahenkilöistä, on K&T-tapauksen ihmisoikeuskäsittelyn yhteydessä asian ilmaissut: 'lapsella on oikeus tasavertaisena aikuisena ottaa yhteys vanhempiinsa ja siten luoda heihin normaalit perhesuhteet'. "
vanhempien edusta tehty kirosana. Jos sijarit perustelevat väitteensä esim. tällaisin syin:
-lapsi olisi luovutettava tapaamisessa päihtyneelle vanhemmalle
-vanhemmat hakevat toistuvasti purkua, jolloin lapsi joutuu elämään epävarmuudessa
niin herää kysymys, että eikö sijareiden kurssituksessa huomioida tällaisia tilanteita ollenkaan? Eikö nyt terve maalaisjärkikin sano, että lasta EI TULE luovuttaa päihtyneelle vanhemmalle? Jos tapaamistilanteissa on ongelmia, on asia annettava viranomaisten ratkaistavaksi. Sen sijaan vanhemmilta on kuultu, miten kaiken edelle saattaa astua sijaisvanhemman etu, jonka pelkästään he itse ovat määritelleet ja asettavat lain vastaisia tapaamisrajoituksia sen mukaisesti.
Jos vanhemmat eivät ole saaneet tarvittavaa tukea huostaanoton syiden poistamiseen tai heillä ei ole halua/kykyä niiden poistumiseen itse vaikuttaa, ja silti tehdään toistuvia purkuhakemuksia, niin minkä ihmeen takia niistä edes kerrotaan lapselle, varsinkaan alle 12-vuotiaille? Koska jos purku onnistuu, seuraa vielä purun valmisteluvaihe, ehkä koekotiutus, joten varmaan lapset ehtivät kuulla asiasta sitten, kun se on todellisuudessa ajankohtaista.
Lain mukaan 12-vuotiasta on asiasta kuultava, nuorempikin voi esittää mielipiteensä... Vähän ontuvaa on ollut, minkä verran näillä kuulemisilla ja mielipiteillä on asian ratkaisuun ollut mitään merkitystä.
Asiat ovat tietysti aina tapauskohtaisia, mutta yleisesti ottaen ei voida ajatella, että lapsen ja vanhempien etua voidaan rueta erottelemaan toisistaan. Uskallan rohkeasti väittää, että lapsen edun rinnalla on olemassa myös sekä isän että äidin etu, ja jos mitään noiden kolmen osapuolen edusta törkeästi poljetaan, ei jäljelle jäävä etu ole edes lapsen edun mukainen, vaikka viranomaiset näyttävät välillä niin kuvittelevankin.
taas puolustella sijareita, tuossa jutussa.
Et ilmeisesti ole itse etkä ole myös joutunut tekemisiin päihdeongelmaisten vanhempien kanssa, kute monet sijarit, esim. juuri minäkin.
Kun siinä vanhempien touhussa ei ole päätä eikä häntää, eikä heillä ole ollenkaan kykyä ajatella, mitä taas tekosillaan lapselleen aiheuttavat.
Onhan se selvää meille muille, ettei päihtyneille vanhemmille voi lapsia luovuttaa. Se on vaan ikävää, ettei vanhemmat päihtyneinä ollenkaan sitä ymmärrä.
Toinen on sitten tuo purkuasia. Meilläkin yhdet vanhemmat "kiusasivat" lapsiaan vuodesta toiseen sillä, että puhuivat koko ajan purkamisesta ja kuinka muka asia on viereillä ja kaikenlaista täysin huuhaata. Eivät olleet tehneet asian eteen yhtään mitään eikä ollut aikomustakaan tehdä, mutta lapsille puhuivat jatkuvasti aivan mielikuvituksellisia juttuja ja lapset kun olivat pieniä, niin uskoivat kaiken ja suorastaan pelkäsivät, että vanhemmat pystyvät saamaan heidät takaisin kotiin, koska olivat niin vakuuttavia. Lapset kyllä tiesivät, että kotona oli yhtä turvatonta, kuin ennenkin.
Joillakin vanhemmilla on aivan uskomaton mielikuvitus, eivätkä osaa ajatella lasten tunteita ollenkaan, kun heittelevät ilmoille niitä tarinoitaan.
Silloin kyllä tulee mieleen, että missä ovat lastenoikeudet ja kuka olisi lasten puolella.
Sijarit tietenkin ovat ja yrittävät olla, mutta lakikin on vanhempien puolella, joten meidän keinot ovat aika vähäiset. Vanhemmilla on joissakin tilanteissa liikaakin oikeuksia, silloin kun käyttävät niitä väärin ja se koituu lasten harmiksi.
vastaus edelliseen:
"Tietysti voidaan sanoa, että ihminen on sairas kun on sairastunut päihteisiin. Ei sellaisessa tilassa olevan ihmisen ajattelu ole tervettä. Siis sairaan ihmisen ajatuksia ja tarpeita ei pitäisi sekoittaa näihin asioihin ollenkaan!
Eikös huostaanotto tehdä päihdeperheestä juuri sen takia, että vanhemmille tarjotaan tilaisuus kuntoutumiseen ajatuksena se, että lapsi voi myöhemmin jatkaa elämäänsä yhdessä terveiden vanhempien kanssa.
Nyt kuitenkin vanhempien kuntoutus on retuperällä, ei vaikeammin alkoholisoituneille riitä lyhyt katkolla käynti. Kun katko, lapset kotiin, ryyppyputki, lapset huostaan pompottelua on pidetty kyllin kauan, aletaan huutaa, että AVOHUOLLON TUKEA ON TARJOTTU RIITTÄVÄSTI, nyt lapset pysyvään sijoitukseen! Ja todellisuudessa ei välttämättä kunnon hoitoa ole alkoholisteille tarjottu vielä kertaakaan.
Kun vanhemmat riittämättömän 'tuen' jälkeen haluavat lapset kotiin, on asia saatukin käännetyksi siten, että vanhempien ja lapsen etu ovat ristiriidassa keskenään! Ja pitempäänkään jatkuneen sijoituksen jälkeen vanhemmat eivät saisi hakea toistuvasti huostaanoton purkua, että 'lapset eivät joudu kärsimään epävarmuudesta'. Kukahan siitä epävarmuudesta kärsii? Luultavimmin sijaisvanhempi.
Kyse on syvimmiltään siitä, että lapsi on kauppatavaraa ja sijaishoitajan on ikävää vähän väliä totutella uuteen tuotteeseen, kun edellisen on sopivasti ehtinyt opettaa tavoilleen. "
Jatkoa vastaukseen on vielä edellisen jälkeen tuleva viesti, sopii aiheeseen. Riittämättömän tai kokonaan puuttuvan kuntoutuksen jälkeen viranomaiset katsovat oikeudekseen hakea lapselle 'paremmat vanhemmat' pysyvästi. Tämä on pohjoismainen erikoisuus, joka sotii kansainvälisiä lasten oikeuksia vastaan. Mutta koska Norja ja Ruotsi jo olivat lähteneet tälle väärälle tielle, niin mitäs sitä Suomen lastensuojelu muuta kuin aivottomana tollona apinoimaan perässä.
Kai nyt järkikin sanoo, että eivät alkoholistivanhemmatkaan kaikki käyttäydy samalla tavalla. Jos sinä, Amalia, tai jotkut muut sijarit olette kokeneet sijaislastenne vanhempien taholta tällaista, on se varmasti liikaa yleistetty kaikkiin huostaanottoihin. Julkisuudessahan vaalitaan vääristynyttä kuvaa siitä, että kaikki huostaanotot tehdään ennen kaikkea päihde- ja muista HYVIN vaikeaongelmaisista perheistä.
Kuinkahan paljon pahaa kaikki sijareilta tulevat yleistykset Paloniemen myötävaikutuksella ovat saaneet pahaa aikaan tässäkin asiassa. En tarkoita henkilökohtaisesti sinua lietsojaksi missään nimessä, mutta heitäkin sijareista löytyy, jotka ovat myötävaikuttaneet näiden vääristyneiden asenteiden syntymiseen.
näitä alkoholistivanhempi -huostaanottotilastoja käytännössä kasvatetaan:
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1548&postdays=0&postorder=asc&start=0
Kannattaa lukea! Kertoo oivallisesti myös siitä, miten koulu ottaa osaa tähän rikolliseen vanhempien leimaamiseen.
vaikea on monesti varmaan vastata kun tivataan huostaanoton syitä. Syiksi on voitu kirjata ihan mitä ja miten aiheetonta tahansa. Juttu on ilmeisesti päättymässä onnellisesti, mutta äidillä on muutamia etuja puolellaan, joita ilman asia ei olisi onnistunut:
1) Hänellä oli varaa maineikkaaseen yksityiseen asianajajaan, mitä ei pienituloisella yh:lla tavallisesti ole
2) Hänellä oli myös varaa hankkia yksityiseltä puolelta labra-tuloksia todisteeksi päihteettömyydestään, mitä pelkästään äidin sanomana ei olisi TIETENKÄÄN sossu uskonut, EIKÄ olisi uskonut myöskään vanhemmat.comin isäkööri, puhumattakaan nyt tämän palstan häiriköistä
3) Hänellä kävi myös tuuri saada nimenomaan tuon palstan Hannekselta tosi hyviä neuvoja, miten edetä asiassa. Esim. kun itse kirjoitin tuolla palstalla vielä, ei Hanneksella ollut silloin aikaa paneutua huostaanottoasioihin ja kohtelu oli sen mukaista. (Lähinnä parin isän taholta satoi täysin aiheetonta, perätöntä syyttelyä ja annettiin jopa väärää tietoa asioista.)
Mutta tätä se on. Viranomaiset luottavat siihen, miten mahdoton varsinkin varattoman on puolustautua heitä vastaan. On aivan totta, mitä olen kirjoittanut, että ilman mitään todisteita on olemassa vain syytetyn vanhemman sana vastaan viranomaisen sana, ja on ilman muuta selvää, kumpi voittaa.
Nimenomaan huostaanottoasioissa on anteeksiantamatonta väärien asenteiden ja tietojen lietsominen missään mielessä, lapsia satutetaan mielivallalla ihan riittävästi, siitä pitävät viranomaiset huolen. Mutta on toisaalta sama, kenen taholta aiheettomia huostaanottoja mitätöivä asenne tulee, oli nyt sitten kyseessä sossu, sijari tai asioista mitään tietämätön sitkeä häirikkö.
Vapaaehtoisvoimin tehtävä työ laittomia, aiheettomia huostaanottoja vastaan on aluksi pitkälle mielipidevaikuttamista ruohonjuuritasolla, ihmisten käsityksissä, mielipiteissä ja asenteissa. Se on tiedon jakamista siitä, mitä lapsille pahimmillaan lastensuojelun uhrina tapahtuu.
Hän joka ottaa päämääräkseen tämän työn mitätöinnin, vastustaa niiden ihmisoikeusrikosten esille tuloa, jotka kohdistuvat lapseen. Sillä suurin kärsijä on aina lapsi, jota raiteiltaan menneessä suomalaisessa lastensuojelussa pidetään heittopussina ja viskataan mieluusti sille, joka hänestä eniten pienimmällä vaivalla sattuu sillä hetkellä taloudellisesti hyötymään.
pyytelemään anteeksi aiheetonta lastensuojeluilmoitusta kun astuu riittävän vaikutusvaltainen asianajaja kehiin. H......i kun kaikki saisivat oikeita neuvoja heti alusta asti itselleen!
Hanneksen neuvo on puolustautua raivokkaasti heti ensimmäisestä sekunnista. Varmaan asianajajasta eniten hyötyykin kun hän on mukana alusta asti. Jos asiat ovat jo ehtineet, että ollaan hallinto-oikeudessa, ovat asianajajan keinot jo paljon puutteellisemmat. Silloin hänkin jyräytyy hallinto-oikeuskäytäntöjen alle, jotka ovat erilaisia kuin rikosoikeudessa.
huostaanotto, joka tietysti koulussa tiedetään. Tänä talvena on ollut uusi opettaja, joka ei tunne meitä, mutta näkee esim. sen, että lapsi on pakkasillakin kevyesti puettu koulussa. Se on asia, johon minä en pysty vaikuttamaan mitenkään, lapsella on tuntoaistin suhteen yliherkkyyttä ja hän ei paksuja vaatteita laita vaikka kirveellä uhattais (en ole kokeillut). Lisäksi hänen ruokavalionsa on niin suppea, että opettaja näkee kun lapsi syö koulussa vain leivän ja maidon.
Siis open silmin katsottuna: Lapsi on ollut huostaanotettuna, hänellä ei ole säänmukainen vaatetus pakkasella ja 'lasta ei kelvoton äiti ole totuttanut normaaliin kotiruokaan'.
Johan alkoi noottia tulla kotiin nopeasti kun pakkaset kiristyivät. Varmaan kymmenkunta kertaa puhuttiin open kanssa, mutta mikään ei mennyt perille, vaikka lapsella on AS-diagnoosi, mutta opella ei ole koskaan ollut tällaista lasta oppilaana, joten tietoa ei ole.
Viimein tyttö tuli kauhistuneena yhteiskuntaopin kokeen jälkeen kotiin. Hiljaisessa luokassa hän oli kuullut kun opettaja jutteli kouluavustajan kanssa, häntä katsottiin useaan otteeseen, sitten hän kuuli sanan 'huostaanotto' ja viimein opettaja sanoi 'NYT minä kyllä lähden soittamaan!' ja käveli ulos luokasta.
Jos ei minulla olisi ollut jo tilattuna palaveri kouluun yksityiseltä lääkäriasemalta, niin viimeistään siinä vaiheessa olisin tehnyt sen. Vasta kun tilaamani asiantuntijat väänsivät rautalangasta opettajalle tietoa, miten asiat ovat, niin nyt on open käytös alkanut vähitellen normalisoitua.
Mutta tästä nähdään, miten tiukassa VARPUn opit kouluissa ovat. Ja kun olet saanut HUOSTAANOTTOÄITI-leiman itseesi, ei sen jälkeen millään sinun puheillasi ole mitään merkitystä ja uskottavuutta viranomaisten silmissä, jos et itse joka asiaa pysty todistamaan oikeaksi.
Vaikka Varpun alkuperäinen tarkoitus on ollut hyvä, niin kyllä sen nimissä tehdään niin paljon pahaakin, että jotenkin siihen koko asiaan pitäisi puuttua ja tavallaan ollaan puuttumassakin. Jo pelkästään meidän (ja me ollaan vain yksi perhe) elämään se on tänä talvena tuonut niin paljon ihan turhaa painetta, lapsellekin aiheetonta pelkoa ja stressiä, että voi vain kuvitella, miten paljon sen nimissä perheitä on rikottu ja lapsia huostaanotettu aiheettomasti.
Ja huostaanotto on kyllä sellainen tapahtuma, että mielivalta ja rikollinen suhtautuminen ei tule perhettä kohtaan pelkästään viranomaisten taholta, vaan nimenomaan huostaanottoäiti saa sitä leimaa kantaessaan lynkkausta myös yksityisten ihmisten taholta. Sain pankkilainan avulla pelastetuksi lapseni tämän talven lynkkaukselta ja tulen tappelemaan hänen puolestaan niin kauan kuin minussa henkeä riittää.
varallisuutta
(omaa, perittyä, pankin jne,)
että saa jo sairausdiagnoosinkin omaavalle lapselleen asiallista ja asiaankuuluvaa kohtelua
esimerkiksi opettajien taholta koulussa.
Samaan aikaan
kun diagnoosin omaava lapsi tarvitsisi esimerkiksi kaiken huomion omien vanhempiensa taholta
niin lapsen vanhemmat joutuvat suuntaamaan voimavaransa (ja RAHANSAKIN VIELÄ)
näihin todisteluihin, vakuutteluihin, näyttöihin ja palaverien järjestämisiin.
Esimerkiksi sen vuoksi ettei opettajalla ole ymmärrystä (tai älyä ottaa selvää)
lapsen sairauden ominaispiirteistä
ja vaikka veisi millaiset brosyyripinot koululle
ja vaikka puhuisi suunsa kuivaksi
kertoen mitä kaikkea lapsen sairauteen kuuluu ja liittyy...
Tälläistäkö me haluamme
lapsemme "maailmassa" toimivilta viranomaisiltamme:
esimerkiksi päiväkodissa, kouluissa?
Tiikeriemoja ja leijonaisiä tämän päivän
lapsemme tarvitsevat ympärilleen
saadakseen asiallista ja asianmukaista kohtelua heidän "ympärillään" pyöriviltä eri viranomaisilta.
Lasten ja nuorten eri sairauksien etujärjestöillä ja -liitoilla on
(ja olisi näköjään vielä paljon, paljon enemmänkin)
nykyään todella paljon työtä, päiväkodeissa ja opetusmaailmassa. Siellähän (sossut mukaanlukien tähän samaan ympyrään) se näyttää suurin tietämättömyys olevan vaikka juuri nämä viranomaiset
esimerkiksi päivähoidossa ja koulussa viettävät
suurimman osan lastemme päivästä arkipäivisin.
rötöksistään? Akka koetti vainuta jo aikaisemmin, että paljonko äidillä on varallisuutta, esittämällä tökeröitä uteluitaan. Onneksi äiti ei kertonut, eikä hänellä TOTISESTI siihen mitään velvollisuutta ollut.
Koettikohan rikollinen maikka saada siskonsa hellään sijaisvanhemmuuteen lisää lapsia? Tuppiksen pojan tyyliset lapset kun ovat haluttua riistaa sijareiden lapsimarkkinoilla. Lapsi on päihteettömästä hyvästä kodista ja hyvin kasvatettu. Mikä herkkupala sijaisvanhemmille!
että kun sossu PELASTI lapsen ajoissa, niin ei ollut pahemmin traumatisoitunut.
Silkka lapsiryöstö tuo olisi ollut!
Ja paljonkohan tuollaista tapahtuu tälläkin hetkellä ympärillämme. Varmaan tapahtuu, koska joka äidillä ei ole varaa iskeä 10.000 euroa kehiin pelastaakseen lapsensa ja itsensä.
Tuollaisen rikollisuuden lieveilmiönä on tietysti se, että sijarit joutuvat kuuntelemaan harmikseen hankalia vanhempia. "Ovat niin uskomattomia tyyppejä nuo biot kun eivät MYÖNNÄ virheitään ja SUOSTU YHTEISTYÖHÖN sossun kanssa."
Ja kyllä PALONIEMI hoitaa hommasta eduskunnassa loput haukkumalla HANKALIA bio-vanhempia ja kerjäämällä sen varjolla lisää rahaa sijaisvanhemmille.
ei haluttu sijotukseen ku on nii häijy.
laitokseen, mut onneksi sain hänet tapeltua pois sieltä ja asianmukaiseen tutkimukseen, hoitoon ja kuntoutukseen.
yhden ilahduttavan asian, vaikka muutenhan tapaus on surullinen.
Se mainitaan yhtenä (ainoana?) tapauksena, jossa lastenpsykiatrien lausuntoja ei otettu huomioon.
Korkein oikeus nimittäin sivuutti ne vailla perusteluja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
J P Roos kirjoitti toivovansa sen olevan ennakkotapaus siitä, että ainakaan lasta ja vanhempia tapaamatta tehtyjä lausuntoja ei pidä ottaa huomioon.
LOISTAVAA!!! UPEAA!!!
Tämä on nimittäin asia, jota en alkuunkaan ymmärrä, että on ollut yleensä mahdollista lääkärin etiikalla kirjoittaa huoltajuus-, tapaamis- ja huostaanottoasioissa lausuntoja ilman, että lääkäri olisi tavannut ko. henkilöitä kertaakaan.
Vielä kun päästäisiin eroon epätieteellisistä psykologisista testeistä, niin asiat alkaisivat näyttää lasten kannalta näiltä osin valoisemmilta.
vanhempia joskus tälläkin palstalla.
Kyllä aihetta on monella kiukkuun ja paljonkin.
Lastenlääkärinä tai psykiatrina voi esiintyä kuka vaan, tekstiä paperille ja leimaa perään. Kuka tarkistaa kenen kirjoittama lausunto on !
että olisi KOSKAAN tilannetta, jossa lapsen ja vanhempien etu on ristiriidassa keskenään.
Tietysti voidaan sanoa, että ihminen on sairas kun on sairastunut päihteisiin. Ei sellaisessa tilassa olevan ihmisen ajattelu ole tervettä. Siis sairaan ihmisen ajatuksia ja tarpeita ei pitäisi sekoittaa näihin asioihin ollenkaan!
Eikös huostaanotto tehdä päihdeperheestä juuri sen takia, että vanhemmille tarjotaan tilaisuus kuntoutumiseen ajatuksena se, että lapsi voi myöhemmin jatkaa elämäänsä yhdessä terveiden vanhempien kanssa.
Nyt kuitenkin vanhempien kuntoutus on retuperällä, ei vaikeammin alkoholisoituneille riitä lyhyt katkolla käynti. Kun katko, lapset kotiin, ryyppyputki, lapset huostaan pompottelua on pidetty kyllin kauan, aletaan huutaa, että AVOHUOLLON TUKEA ON TARJOTTU RIITTÄVÄSTI, nyt lapset pysyvään sijoitukseen! Ja todellisuudessa ei välttämättä kunnon hoitoa ole alkoholisteille tarjottu vielä kertaakaan.
Kun vanhemmat riittämättömän 'tuen' jälkeen haluavat lapset kotiin, on asia saatukin käännetyksi siten, että vanhempien ja lapsen etu ovat ristiriidassa keskenään! Ja pitempäänkään jatkuneen sijoituksen jälkeen vanhemmat eivät saisi hakea toistuvasti huostaanoton purkua, että 'lapset eivät joudu kärsimään epävarmuudesta'. Kukahan siitä epävarmuudesta kärsii? Luultavimmin sijaisvanhempi.
Kyse on syvimmiltään siitä, että lapsi on kauppatavaraa ja sijaishoitajan on ikävää vähän väliä totutella uuteen tuotteeseen, kun edellisen on sopivasti ehtinyt opettaa tavoilleen.
muka olisi oikeus - joko päihteisiin sairastuneiden tai ilman todellista aihetta syytettyjen vanhempien lapsille - hankkia pysyvästi 'paremmat vanhemmat'. Muualla Euroopassa sentään perhearvot ovat vielä kunniassaan, ajatellaan nyt lähinnä Keski- ja Etelä-Eurooppaa.
Monen edellisen hallituksen perhepolitiikka on suosinut tätä järjestelmää tukemalla eriarvoistumista lasten elämän kaikilla alueilla. Köyhyydessä elävät lapset ovat helppoa saalista lastensuojelulle, riittävän pitkä taloudellisessa niukkuudessa eläminen aiheuttaa tutkimuksen mukaan mielenterveysongelmia.
Julkisuudessa asiasta puhutaan ihan kuin kaikkien huostaanottojen taustalla olisivat vanhempien päihteet, mutta hallinto-oikeuksien pöytäkirjojen mukaan 2660 tutkitussa tapauksessa niiden osuus oli vain 37 %. Tutkijoiden hämmästykseksi 43:ssa tapauksessa ei pöytäkirjoista selvinnyt, mitkä oikeudessa käsitellyn huostaanoton syyt olivat olleet.
Sijaisvanhempien taloudellista 'paremmuutta' vahvistetaan sillä, että yhteiskunta tukee sijaisvanhempia HUOMATTAVASTI suuremmilla korvauksilla kuin mitä lapsi saa tukea omien vanhempiensa luona asuessaan.
palvelulakia?
asetusta?
Jostain muualta?
VARPU, sekä
PYSYVÄT SIJOITUKSET!
Muun maailman sopimuksista viis! Jos Norja ja Ruotsi ovat lähteneet idiootti-tielle, niin Suomi ilman muuta perästä!