Olen todella järkyttynyt äitien omavaltaisesta suhtautumisista lapsiin erotilanteessa. Vuoroviikkosysteemi on kaikkein paras erotilanteissa. Ainoa missä lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia. Jos äidit tätä vastustavat, isät voivat alkaa lasten huoltajiksi ja äidit tapaisivat lapsiaan joka toinen viikoloppu. Mielestäni reilua!
Järkyttävää käytöstä
leena.
291433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
siinä vaiheessa kun isä muuttaa 200 km päähän.
mihin tottunut ja onko muutto heti eron jälkeen vai kenties myöhemmin.Jos lapsi jo tottunut asumaan toisessa paikassa on aika turhaa taas muutella.Tai silloin pitää katsoa jo tulevaisuuteenkin.
kouluikäiselle kivaa muuttaa 2 viikon välein paikkakuntaa ja koulua.
iästä jne. Pienelle on aika pitkäaika olla äidistä erossa liian kauan. Ja toisekseen,jos isä asuu samalla paikkakunnalla voi lapsi nähdä useamminkin,kun joka 2.viikonloppu.
Toinen se,että toki voi olla vko/vko,mutta minusta edellyttää silloin,että lapsi ei ole koulussa eikä lähivuosina edes menossa kouluun,suuri muutos.Siis toki voi olla vko/vko,jos sama paikkakunta.Mutta ei todellakaan onnistu,jos eripaikkakunta.Se on ihan miten ajattelee.
Niin..jos äiti vastustaa tätä..niin ? Miksi huoltajuus isälle? Minusta siinä on monia seikkoja miksi voi vastustaa ja miksi niin ei ole hyväksi välttämättä. Eli tapauksen mukaan asiaa katsottava.
Myös kumman kanssa lapsi on tähän asti ollut enempi jne. siis,jos kyse juuri erosta..silloin käyttöön voidaan ottaa vko/vko..mutt jos eron jälkeen jo kulunut aikaa niin miksi silloin pitää venkslaitua? En voi uskoa silloin tasapainoiseen lapseen.
että sulla "leena"ei ole ilmeisestikään ollut oikeaa äitiä!
Voi kun asiat olisivat noin yksinkertaisia. Mutta kun ei ole. Lapsen ikä vaikuttaa paljon mikä on kaikkein paras erotilanteissa.
Olen todella järkyttynyt äitien omavaltaisesta suhtautumisista lapsiin erotilanteessa. Äideille harvoin jää näissä tilanteissa muutaa kun lapset. Opiskelut jääneet kesken, ystävät jääneet, kun ollaan paapottu miehiä ja lapsia. Vanhemmat on kaukana, kun ollaan miehen perässä muuttettu.
Sitten sulkeudutaan lasten kanssa omaan pikku maailamaan ja takerrutaan näihin lapsiin. Ja katkeroidutaan, ja ruvetaan laskelmoidusti tekeemään eksän elämästä hankalaa.
Vastatkaa te 13% yksinhuoltaja perheistä olisiko helpompaa palata koulunpenkille tai töihin ja ruveta ottamaan vastuu itsestään.
(83% ei ole kritiikkiä teille)
prosentit perustuu sosiaalitoimen maan laajuiseen keräilyyn
Miten sitten jos toinen asuu eri kunnassa, kaupungissa.. Vaihtuuko päivähoito ja koulu myös lennossa..?
Ei aina niin mustavalkoista..
Anneli
ei mustavalkoista siinäkään tapauksessa että äiti saisi lapset. Yhtä hyvin isä voisi saada lapset ja äiti tapaisi heitä joka toinen viikonloppu.
mä olen lapsen saatuani (vajaat 3 vuotta sitten) oppinut että isällä on oikeus kävellä ulos perheestä, jättää huolehtimatta lapsivuoteella (ensimmäiset 3 kuukautta lapsen syntymästä, imetysaikaa) oleva lapsensa äiti, ryypätä "omat" rahansa (äidillähän ei kuulu olla omaa rahaa!) jättää tulematta tapaamiseen lapsensa kanssa, jättää kasvattamatta, ruokkimatta, hoitamatta lapsehoitaa kaiken (vaikka jaksamisen rajalla!), pitää omaa aikaa ja tyttöystävää ja ystäviä. ei tarvii laittaa lasta tarhakuntoon ennen töitä. isällä on myös oikeus työpaikkaan (itse sain äitinä potkut hoitovapaalla, ja oli vaikee löytää yhäidin uutta paikkaa).
en oikein ymmärrä, kun isät näitä oikeuksiaan toteuttaa niin halukkaasti että vieläkö pitäis lisää saada?????
T: äiti joka ei heittänyt lastaan ja perhettään romukoppaan, vaikka kaikki muu vietiinkin!!!!!!!!!!!!!!Q
Isät ovat parantaneet tapojaan lasta koskevissa asioissa. Isien kiinnostus lapsen huolto ja tapaamisoikeus asioissa on kasvussa.
Nuo luettelemasi oikeudet koskevat myös äitejä.
Jos olet hoitovapaalla saanut potkut, se on laittomuus.
Yh- äidin ei ole yhtään sen vaikeampaa löytää uutta työpaikkaa, kuin muillakaan.
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Vaikka vanhempi ei olisikaan toisen mielestä niin täydellinen kuin itse.
isät ovat parantaneet tapojaan ja toiset taas siirtävät kerran vuodessa olevaa tapaamista jatkuvasti eteenpäin äidin suostuessa jokaiseen tapaamisehdotukseen.
ON vaikeampi löytää työpaikka! Ainahan kaupan kassalle pääsee.. mut muuten vaikeeta!
Lähes puolet iseistä ovat aloitteen tekijöitä lasten tapaamisasoissa.
Niinhän se isä aloitteen tapaamiseen tekee meilläkin, mutta aina ne tapaamiset myöskin perutaan sieltä päin.
Mitä kaupan kassassa on vikana? Minä en ainakaan tulisi toimeen ilman heitä. Onko sinulla sitten varaa olla valikoiva? Mikä siitä tekee sen vaikeampaa kuin muillakaan äideillä?
Itse olen yh ja sinä aikana opiskelut ja saanut työpaikan. Eikä siinä ollut mitään vaikeaa.
Sitten kuulutte siihen toiseen puoleen.
tai miesviranomainen. etkö lukenut edellistä viesti? aika röyhkee olet, mutta niinhän te miehet ootte!
täytyy muuttua kokonaan (jopa ammatillisesti) mutta ei vaan isän, olkaamme kiitollisia siitä mitä kohtalo eteen tiputtaa.
ettekös tajuu ettei kukaan pidä tollasta tekovaatimatonta asennetta missään arvossa paitsi te itse?
itse ainakin hakemalla hin oman alani töitä, koska halusin jatkaa OMAA URAANI. vaikka musta tulikin äiti , olen silti sama ihminen kuin ennen lasta, vaikka tämähän on suurta itsekkyyttä ja syntiä äiti-ihmiseltä.
Röykeys ei ole sukupuolesta kiinni.
säitä pidellyt....
En kylläkään opiskellut millekkään ihan "vaatimattomalle" alalle. Jonkun oma ura on kaupan kassalla, ei sitä tulisi kenenkää aliarvioida. Pieni on se synti, jos ei aseta lapsiaan kaiken muun edelle, vaan haluaa, että asiat on tasapainossa.
melkoinen yleistys. Lapset ainoastaan onnellisia vuoroviikkosysteemissä.
Entäpä kun kahden päiväkoti-ikäisen lapsen vanhemmat eroavat ja tilanne ennen eroa tämä:
isä ei ole koskaan lapsia kylvettänyt, suihkuttanut, pessyt hampaita. Ei yhtään kertaa vaihtanut vaippaa, kun olivat vauvoja. Ei koskaan laittanut perheelleen aterian ateriaa, saati syöttänyt lasta. Ei ole vienyt tai hakenut päiväkodista (tietääköhän missä se edes on). Ei koskaan pukenut, riisunut tai peitellyt sänkyyn kumpaakaan lastaan. Ei lukenut iltasatua, ei hoitanut sairasta lasta, ei leikkinyt eikä harrastanut lasten kanssa. Ei ole viettänyt aikaa yksin lasten kanssa tuntiakaan.
Isä on kuluttanut aikansa itseään enemmän miellyttäviin asioihin: harrastamiseen ja omien ystäviensä kanssa baareissa istuskeluun, moottoripyörällä ajelemiseen ja sen rassailuun, matkusteluun yksin tai kavereidensa kanssa jne.
Salli siis hyvä alkuperäinen kirjoittaja minun kokemukseni pohjalta epäillä esim. näiden kaksostyttöjen onnellisuutta (hengissä selviytymistä?) vuoroviikkosysteemissä.
En usko ihmeisiin, eli epäilen vahvasti tämän kyseisen isän kykyä huolehtia edes lastensa perustarpeista tuon "oman" viikkonsa aikana.
joo, meillä oli juuri noin että minä en noista lapsista paljon huolehtinut kun exäni oli sellainen pirttihirmu jonka piti saada tehdä kaikki itse. Sittenhän tuli ero ja ainoa mahdollisuus oli vuoroviikot (töiden takia).Pakkohan se oli minun alkaa lapsista huolehtimaan. En ymmärrä että ihmisistä tehdään kättelyssä kädettömiä. Meillä ainakin on sujunut niin ruoanlaitto kuin nuoremman haku päiväkodista. Tyhmänäkö naiset miehiä pitää? Kaikkienhan on jossain elämän vaiheessa aikuistuttava.
kaikille ja erityisesti Sinulle. Opit kantapään kautta isäksi kun oli pakko. Hyvä, että asiat sujuvat teillä.
Minä olen siis se edellisen kirjoituksen kaksosten äiti. En koe olleeni pirttihirmu, jonka olisi ollut pakko saada tehdä kaikki itse. Päinvastoin, usein olen pyytämällä pyytänyt miestä edes leikkimään lastensa kanssa, luomaa suhde lapsiinsa ja olen sydämestäni toivonut hänen opettelevan tuntemaan tyttärensä.
Näin ei meillä valitettavasti käynyt. Ero tuli aikanaan ja tapaamissopimukseen on kirjattu tuo tavanomainen joka toinen viikonloppu.
Isä on hakenut tyttärensä kerran luokseen ja palautti kotiin n. kahden tunnin kuluttua, kun nille (lapset) tuli nälkä. Sittemmin on tavannut lapsiaan satunnaisesti minun luonani - omasta halustaan näin toimitaan.
Eli en voi olla samaa mieltä siitä, että vuoroviikkosysteemi on AINOA tapa pitää lapset onnellisina. Varmaan kuitenkin hyvä systeemi nille, joilla molemmat vanhemmat kykenevät huolehtimaan lapsista.
noin kädettömän miähen kanssa ja vieläpä menit lapsia tekemään miähen kanssa joka ei ossaa mittään tehä. Mitä sää näit tuossa miähessä?
Kuin meillä. Silloin ennen. Sitten kun uusi nainen astui kuvioon mukaan (5v eron jälkeen) isä päätti haluta lähi-isiksi. Naps! Noin! Sormia napsauttamalla. Ja kun kaikki ei mennyt niin kuin hän halusi...
Nyt on tilanne se, ettei hän hae lapsia luokseen enää lainkaan. Taas on eräs perjantai tulossa, kun pakkaan lasten tavarat valmiiksi (salaa tällä kertaa) klo 17:ksi ja odotan, saapuuko mies vai ei. Lapsille en puhu tapaamisviikonlopusta mitään, yritän välttää aihetta; mitä sitä pieniä ihmisiä rasittamaan isän touhuilla!
Kun tietäisi, onko kyseessä nyxän vai miehen oma tahto, olisi itselläkin helpompi olla. Jos isä ei todellakaan halua tavata lapsiaan, minun pitää myöntää itselleni naineeni ja lisääntyneeni kus'pään kanssa. Jos taas tapaamattomuus perustuu nyxän tahtoon, minun pitää lakonisesti todeta naineeni ja lisääntyneeni kus'pään kanssa :D
Vuoden 2003 (yhden vuoden ajan) isä oli innoissaan ja tohkeissaan lasten tapaamisviikonlopuista, mutta joulusta -03 kaikki on mennyt päin honkia.
Surku lapsia, he odottavat että "isi olisi taas samanlainen kuin silloin ennen....."
, vaan varsin monitaitoinen. En missään vaiheessa väittänyt, ettei hän olisi osannut tehdä mitään. Kerroin vain miten hän suhtautui lapsiimme ja heidän hoitamiseensa. Tämä asenne ei valitettavasti tullut minulle selväksi ennen lasten syntymää. Ja sittenhän niitä tulikin heti ensimmäisellä kerralla kaksi. Lisää ei hankittu, ihan tarkoituksella.
Monessa muussa asiassa lasten isä on hyvinkin kätevä ja osaava. Tekee hyvin ja mielellään esim. korjaustöitä, joista pitää. Lisäksi osaa olla todella hyvää seuraa, halutessaan. Osaa myös hurmata naisen ja olla kohtelias ja ihana kumppani, jos tahtoo, silloin kun tahtoo. Todennäköisesti olisimme edelleen yhdessä, ellemme olisi saaneet lapsia. Naisena kaipaan häntä toisinaan vieläkin, mutta perhe-elämä hänen kanssaan oli minulle mahdoton tehtävä. Valitettavaa, mutta totta.
korjata sen! Hienoa! Hyvää kevättä ja tsemppiä asenne muutoksessasi! ;)))
mutta meillä on tämä viikko/viikko -huoltajuus. Lapset olivat silloin aika pieniä, kun erottiin, ei kuitenkaan vauvaikäisiä enää. Mies ei yhdessä ollessamme juurikaan osallistunut lastenhoitoon, kotitöihin tms. Vietti paljon aikaa omissa menoissaan, minä olin aina kotona lasten kanssa.
Eroomme ei liittynyt suurta dramatiikkaa, ei kolmansia pyöriä tms. Riitelimme kyllä, mutta lopulta saimme käytännön asiat sovittua. Minulla oli koko ajan se lähtökohta, että äitinä minulla ei ole yksinoikeutta lapsiin, vaan isällä on täysin samat oikeudet, siitäkin huolimatta, että hänellä oli ollut omia menojaan. Lasten etu on/oli se tärkein asia.
Teimme siis sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aika pian eron jälkeen välimmekin paranivat, vietimme muutaman kerran aikaa perheenä yhdessä. Tajusimme kai molemmat, ettei ole järkeä jatkaa, kun ei ole enää tunteita toisia kohtaan.
Nykyään elämme molemmat uusissa suhteissa, ja lapsemme ovat tavallisia lapsia. En ole huomannut, että he olisivat oireilleet tästä viikko/viikko -systeemistä, heille se on normaalia elämää. Ja homma toimii, kun vanhemmat ovat hyvissä väleissä keskenään ja asumme samalla paikkakunnalla. Ja olen onnellinen ex-mieheni puolesta, kun hän on löytänyt itselleen naisen, joka haluaa elää yhteishuoltajaisän kanssa, lapsenikin tykkäävät tästä naisesta ja se on minulle tärkeää. Itse saan olla onnellinen oman uuden mieheni kanssa.
Olen miettinyt, että jos jonain päivänä lapsemme alkavat oireilla järjestelymme johdosta, on meidän vanhempien tehtävä järjestelyt uudelleen lasten parhaaksi. Ja tämä ei automaattisesti tarkoita, että lapset muuttaisivat kokonaan äidille, vaan siinäkin ajatellaan lasten etua ennen kaikkea.