MITÄ TE TEETTE,KUN LAPSENNE TUKKA NÄYTTÄÄ KAAMEALTA JA PITÄS MENNÄ PARTURIIN.ONGELMA ON SE,ETTÄ MEIDÄN TYTTÖ PELKÄÄ IHAN HIRVEESTI PARTURIIN MENOA.HUUTAA KUIN PALOSIREENI,VAIKKA ON JO 2,5 VUOTIAS.JA ENNENKIN KÄYNYT.KERRAN KUN HÄN EI ANTAANUT LEIKATA SITTEN OLLENKAAN,KUN PÄÄSIIN ULOS,HERMONI OLI JO NIIN LOPUSSA JOTEN LÖIN SITÄ KASVOIHIN TODELLA KOVAA!ALKO NII VITUTTAA.OON ITE AIKA NUORI ÄITI 21V JA LAPSENI ON NYT 2,5V.TUNTUU ET VÄLILLÄ MENEE TOTAALISESTI HERMOT SEN KANSSA.KUN TUNTUU ET SE TEKEE SEN TAHALLAAN,VAIKKA SE ON JOSKUS OLLUT IHAN KILTISTIKKIN.SAAN TOISEN LAPSEN ENSISYKSYNÄ JA JOS LAPSENI JATKAA YLEISTÄ TURHAA KIUKUTTELUA KOSTAN SEN SILLE NIIN,ETTÄ ANNAN KAIKEN HUOMION UUDELLE TULOKKAALLE,JOKA ON MUUTEN PIKKUPOIKA :)OLEN AINA HALUNNUT POJAN ITSELLENI JA OLEN TODELLA ONNELLINEN ETTÄ SAAN SELLAISEN LAHJAN.MIEHENI EI OIKEIN OTA KANTAA NÄIHIN JUTTUIHIN,KOSKA ITSE TEEN MELKEIN KAIKKI TYÖT KOTONA,HÄN KÄY TÖISSÄ YMS.ON JO 29V.SANOKAA OLENKO HUONO ÄITI??oon varmaan vaan niin kärsimätön huono kasvattaja.
LAPSI PELKÄÄ HIUSTENLEIKKAUSTA.
mamma---05
92062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko tytön tukka pakko leikata parturissa? Etkö sinä voisi leikata tytön tukan niin tilanne ei ehkä olisi niin jännittävä ja tyttö ehkä olisi rauhallisempi? Meidän poika ei anna myöskään leikata tukkaa kunnolla mutta aina siitä saa vähän otettua että pysyy suht lyhyenä. Älä nyt ainakaan enää lyö lastasi, se ei auta asiaa.Kiroilukin on parempi jos pitää jotenkin purkaa tuntojaan.Anna tytölle jotain leluja/kirja käteen ja leikkaat sitten samalla vaivihkaa tukkaa tytön leikkiessä.
kampaajareissut pieniltä suosiolla.Nyt sitten 4v tyttö ilmoitti itse että nyt hän haluaa kampaajalle,eli menemme sitten sinne.
Itse olen latvoja napsinut tarvittaessa,mutta mieluusti senkin homman jätän kampaajalle.
Miksi pitää leikata? Eikö tytöllä voi olla pitkä tukka. Nuo sinun kosto-jutut huolestuttaa rankasti enemmän kuin joku tukanleikkuu. Luuletko että esikoinen lakkaa kiukuttelemasta jos jää huomioitta pikkuveljen saavuttua? Kannattaako hankkia lisää lapsia jos ei pärjää yhdenkään kanssa??!
Olisit 21v. käynyt ensin koulut loppuun ja ottanut koiran, sen voi nukuttaa hoitotoimien ajaksi.
Eli kysymykseesi; Kyllä olet huono äiti.
Hei,
tukan leikkuu tosiaan onnistuu paaremmin kotona, tai sitten voit vaan antaa sen kasvaa ja laittaa pinnillä tai jollain kiinni ettei tule silmille.
Mutta muuten kuulostaa siltä, että sulla ei ole kunnon työkaluja lapsen kasvatukseen ja olet kipeästi henkisen tuen ja valmennuksen tarpeessa. Kuten itsekin sanoit, olet nuori ja kokematon ja pinna palaa liian helposti. Mene ihmeessä juttelemaan neuvolaan tai perheneuvolaan! Kerro sama kuin äsken meille. Tarvitset apua. Ehkä arjen pyörittämienn on liian raskasta yksin? Ehkä sinulla ei ole vain tarpeeksi tietoa lapsen käytöksestä ja henkisestä kehityksestä? Mitä teetkin, niin älä enää koskaan lyö lastasi, äläkä ainakaan ala mihinkään lapselliseen kostopuuhaan!!! Sitä tulet vain katumaan jälkeenpäin, kun itsensä hylätyksi kokeva tyttäresi oireilee ja yrittää vielä aikuisenakin parannella haavojaan... Eikä tuollainen vääristynyt kasvuympäristö ole hyväksi pojallesikaan, vaikka kuinka hän saisi kaiken huomiosi. Hänkin tulee loppujen lopuksi kärsimään tekemisistäsi jos et nyt pian hae apua!!!
Ihan kuin 2,5 vuotias lapsi ymmärtäisi että sinä kostat hänelle, koska lapsi ei osannut käyttäytyä joskus puoli vuotta sitten kampaajalla. Teet vain itsellesi hallaa, vaikka kyllä me ymmärrettiin että olet tänään vain vähän vitsikkäällä tuulella etkä ole oikeasti tuommoinen. Hyvää jatkoa.
Oletko yrittänyt esim. lahjoa lasta? Onko jotain mistä tyttö tykkäisi kovasti? Ehdota, että menisitte sitten vaikka parturin jälkeen ulos syömään yhdessä?
Tytölläsi taitaa olla uhmaikä menossa. Täytyy vain yrittää olla kärsivällinen ja johdonmukainen. Mulla on 5v. ja 1v. tytöt ja syksyllä syntyy kolmas vauveli. Väkisin ei kannata yrittää, siinä menee hermot kummaltakin. Kannattaa yrittää neuvotella vaikka se tuntuukin aika hankalalta pari vuotiaan kanssa.
Meillä on ainakin toiminut esikoisen kanssa hyvin tuo uhkailu, kiristys ja lahjonta osasto. Kannattaa pitää periaatteista kiinni ja rutiineista, eikä lipsua niistä. Yritä antaa positiivista huomiota, kun lapsesi käyttäytyy hyvin.
Raivareiden tullessa on kaksi vaihtoehtoa riippuen käyttäytymisestä. Jos lapsi alkaa raivarin tullessa tuhota paikkoja tai vahingoittaa itseään niin paras tapa on ottaa väkisin syliin ja pitää siinä kunnes rauhoittuu. Jos lapsi pyrkii pois ja karkaa niin kääri vaikka lapsi mattoon ja pidä sillä lailla sylissä ja yritä rauhoittaa. Tärkeintä on olla läsnä.
Mutta jos lapsi vain marisee jaloissa niin silloin voi yrittää olla huomioimatta lapsen kiukkua ja yrittää vain itse pysyä rauhallisena ja jatkaa toimia näin lapsi huomaa, ettei saa huomiota häiriökäyttäytymisellä. Kiukkukohtauksen loputtua kannattaa puhua mistä oli kyse.
Yritä selvittää mistä kiukuttelu johtuu. Syy varmasti muuttuu kiukkukohtauksen edetessä, eikä lopussa varmasti edes muista miksi alunperin alkoi kiukuttelemaan. Ja yritä selvittää lapselle hänen tunteitaan. Noin pieni ei vielä välttämättä ymmärrä omia tuntemuksiaan ja säikähtää niitä itsekin ellei lapselle kerrota mitä hän tuntee. Esim. jos lapsi ei saa tahtoaan läpi ja alkaa huutaa niin kerro lapselle, että sinua harmittaa kun äiti ei anna sinun esim. katsoa telkkua.
Olet varmasti ihan hyvä äiti. Yritä vain välillä itsekin rauhoittua kiukkukohtauksen alettua. Jos sinusta tuntuu, että haluat lyödä lastasi (tuttu tunne) niin jätä lapsi huutamaan ja mene itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja vedä ovi kiinni perässäsi. Rauhoitu, vedä henkeä ja palaa lapsesi luo, kun olet itse rauhoittunut. Palatessasi kerro lapselle, että äiti hermostui ja kävi rauhoittumassa, mutta kaikki on nyt hyvin. On tärkeää lapselle, että hänellä on turvallinen äiti. On parempi itse poistua paikalta rauhoittumaan, jos tuntuu, ettei hallitse tilannetta.
Itse olen välillä viikkojakin yksin lasten kanssa. Mies tekee reissuhommia. Hermot ovat välillä todella kireällä. Olen todennut, että kun pitää rutiineista kiinni koko päivän niin se auttaa niin itseä kuin lapsiakin. On tärkeää kertoa lapsille hyvissä ajoin tulevista tapahtumista. Esim. parturiin menoon kannattaa pohjustaa hyvin. Kysy, mikä parturissa pelottaa. Onko parturissa leikkinurkkausta. Voisitteko käydä ensin "tutustumiskäynnillä"? Selvittää, ettei se ole niin pelottavaa. Antaako lapsi leikata hiukset kotona? Jos se parturissa käynti ei onnistu niin voisit sitten itse vähän tasata hiuksia.
Jaksamista teille. Kyllä se siitä sujuu. Sisko on sitä mieltä, että pojat ovat paljon helpompia kasvatettavia. Hänellä on 5v. poika ja 2,5v. tyttö. Siellä tytöllä on kauheita raivareita, jotka saattavat kestää tunninkin. Siinä on hermot kireällä itse kullakin. Se on varmasti uhmaa ja testailua. Se on kuitenkin vain vaihe. Kyllä se ohi menee. Muista itsekin käydä välillä tuulettumassa!
kun lyön..kadun sitä.mutta ehkä se johtuu nämä hermoromahdukset siitä,kun mies vaan tyyliin makaa töitten jälkeen.mies on sen verran vanha(no vanha ja vanha)että ei tajua että minäkin haluaisinmvälillä rakkaudenosoitusta yms.ku tuntuu et kaikki lapsenhoidot ja kotityöt on sysätty mulle,vaikka luulin,ennen lapsien saantia,että tää perhe-elämä on ruusuilla tanssimista.mun muilla kavereilla ei vielä ole lapsia ja niistä moni on niin hyvässä parisuhteessa ja rakastuneita,että itse on ihan kateellinen kun haluaisi kans hoitaa parisuhdetta.kyllä meillä välillä menee tosi hyvinkin,mutta nykypäivinä mies vaan makaa sohvalla sillon ku ei ole töissä ja kattoo tv:ta ja joskus pyytää minua siihen viereen siliteltäväksi.
puhunut miehellesi siitä, että haluaisit hänenkin tekevän välillä jotain? Tai että isä menisi välillä lapsen kanssa ulos ja saisit sinäkin sitten hetken vain olla?
Eikä sen kodin tarvitse aina olla tiptop kunnossa. Jos miestäsi ärsyttää, ettei koti ole ihan täysin siisti niin voit mielestäni ihan hyvin sanoa, että herra on hyvä vaan ja siivoaa välillä itsekin jos sotku haittaa. Meillä siivoaa se, jota enemmän sotku vaivaa. Ruokaa keittää se, joka ensimmäisenä ehtii. Meillä on ihan perussiistiä, mutta ei mitään supersiistiä. Lasten leluja löytyy varmasti jokaisesta huoneesta. Meillä ei olla turhan tarkkoja. Meillä on myös kaksi kissaa joista lähtee hirmuisesti karvoja.
Meillä molemmat lapset ryntäävät heti isän syliin, kun isä pääsee ovesta sisään. Ei takkia ehdi pois ottaa kun molemmat lapset roikkuu jalassa. Meillä isä on jumissa lasten kanssa ensimmäiset hetket heti töistä tultuaan. Mies on välillä tosiaan niin paljon reissussa, että mua ihan surettaa kuunnella meidän 5 vuotiasta, kun se kysyy joka päivä isän lähdettyä töihin, että mihin isä meni ja tuleeko se tänään kotiin. Meillä on ihan isän tyttäret.
Välillä tuntuu, ettei tunnit vuorokaudessa riitä kodin ja lasten hoitoon. Jostain on siis pakko joustaa. Pitää lasten kanssa kuitenkin uloskin mennä, ei niiden kanssa koko päivää sisälläkään voi olla. Siksi onkin hyvä, että vanhempi lapsi käy kerran viikossa kerhossa muutaman tunnin ja pienempi nukkuu päiväunet sinä aikana niin voi sitten siinä välissä valita käyttääkö sen ihanan rauhallisen hetken itselleen vai kodinhoitoon. Aika usein menen kyllä itsekin nukkumaan siksi aikaa. Lapset herättävät niin aikaisin.
Älä niitä kavereitasikaan unohda, käy heidänkin luona kyläilemässä. Kyllä se tietysti harmittaa, jos heillä ei ole vielä omia lapsia niin saa katsoa omankin lapsen perään kahta kauheammin, ettei vaan vedä pöytäliinaa alas ja muuta mukavaa.
Toisaalta sitten taas nykyään mietin, että miten sitä saisi illat enää kulumaan yhdessä miehen kanssa. Lasten kanssa menee hyvin rutiinilla illat ja sitten kun lapset ovat nukkumassa klo 20 jää vielä aikaa yhdessä miehen kanssa. Tai sitten se aika menee vielä pyykkien lajitteluun ja astianpesukoneen täytössä ja tyhjäämisessä tai lelujen noukkimisessa lattioilta. Mutta kyllä sitä yhteistä aikaakin jää, kun vaan järjestää.
Eihän se perhe-elämä tosiaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Tai on se, mut pitää varoa, ettei piikit hirveästi pistä. Itse olin 23v, kun sain ensimmäisen lapsen ja mies oli 26v. Tänä vuonna tulee mittariin 29v ja 31v. Elämä on sellaista tasapainottelua perheen, vapaa-ajan ja parisuhteen välillä. Välillä on sellainen tunne, että haluaisi heittää perheellä vesilintua, karata, vaihtaa henkilöllisyyttä ja aloittaa uusi elämä katkaisten kaikki suhteet nykyiseen elämään. Onneksi niitä hetkiä ei ole kovin usein.
Tuntuu, että tarvitaan paljon aikaa hyväksyä elämänmuutos. Entistä elämää ei saa takaisin ja ristiriitoja on varmasti puolison kanssa enemmän tai vähemmän. Muutosta ei tule, jos ei kerro olevansa tyytymätön. Joskus täytyy vain sanoa miten asiat ovat. Joskus teen itsekin niin, että olen suurin piirtein vaatteet päällä ovella vastassa kun mies tulee töistä ja sanon vaan että heippa, nyt lähden kauppaan ja mies jää lasten kanssa kotiin. Eipä siinä ole miehellä paljon vaihtoehtoja kuin hoitaa kotia ja perhettä sen aikaa. Yksin kaupassa käyminenkin on aika terapeuttista. Joskus menee kaupassakin sitten ihan reippaasti pari kolme tuntia, kun saa rauhassa katsella ilman lapsia.
Ja on ihan hyvä jos on jotain omia harrastuksia niin mies saa sen aikaa hoitaa lapsia. Oppii isäkin tuntemaan lapsensa paremmin, kun on yksin lapsen kanssa. Ja saa lapsiin erilaisen yhteyden kuin että äiti on koko ajan vierellä katsomassa ja neuvomassa. Äitikin tarvitsee omaa aikaa ja rentoutumista, että jaksaa sitä kotirumbaa.
Jos haluat hoitaa parisuhdetta niin voit tehdä sitä pienin elein pitkin päivää miehen ollessa töissä tai kotona. Jos haluaa jotain vipinää niin kännykät on keksitty ja voi laittaa kivoja vihjailevia viestejä kännykällä. Kotona sitten aina ohi mennen voi halailla ja suukotella. Sellainen pitää parisuhteen paremmin kasassa kuin jatkuva riiteleminen. Ja kannattaa yrittää olla ennemmin kohtelias kuin käskyttää. Tyyliin voisitko viedä roskat mennessä kuin että vie roskat ku meet. Kyse on yleensä aika pienistä asennemuutoksista. Ja kerro suoraan, että kaipaisit haleja ja rakkauden osoituksia. Miehet eivät ole ajatusten lukijoita vaikka välillä niin toivottais. Miehille pitää sanoa suoraan mitä haluaa.
minun äkäpussini sain näin menemään parturiin,ensin leikittiin kotona parturia tyttö tuolille ja ite olin parturi täti ja leikkasin mukamas hiuksia ja juttelin että äitikin käy parturis ja ynnä muuta,valmistelin monta päivää kertomalla että mitä parturissa tehdään ja äidin sylissä saa olla kun täti leikkaa ja just lupasin kaikesta kivoimman jutun mitä tyttöni halunut,eli msit et mitäsun muksu kinunut niinlahjo sillä jos tepsii riippuu tietysti tapauksesta tai kokeille jos eka kotia tilaat parturin