Voi kuinka toivoisin, että tämä uusi ihmissuhteeni kestäisi ja kestäisi... Pelottaa ajatus, että jälleen kerran kaikki loppuu. Ja eniten, että se tapahtuu siinä vaiheessa kun lapset ovat kiintyneet todella tähän ihmiseen.
Miten pystyisi elämään vain päivän kerrallaan? Tuntuu mahdottomalta, koska todella paljon on tunteita ja toiveita meidän onnistumisemme suhteen...
Haluaisin kertoa Hänelle, miten paljon häntä ajattelen, miten haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta pelottaa avautua. Jotkuthan ahdistuvat tai ottavat jopa jalat alleen, kun toinen vakavissaan elää suhdetta. Toisaalta hän voi ajatella samalla tavalla. Mitä tehdä?
Miten pystyisi elämään vain päivän kerrallaan? Tuntuu mahdottomalta, koska todella paljon on tunteita ja toiveita meidän onnistumisemme suhteen...
Haluaisin kertoa Hänelle, miten paljon häntä ajattelen, miten haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta pelottaa avautua. Jotkuthan ahdistuvat tai ottavat jopa jalat alleen, kun toinen vakavissaan elää suhdetta. Toisaalta hän voi ajatella samalla tavalla. Mitä tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä kuitenkin kannattaa olla vähän hissukseen aluksi. Tai riippuu tietenkin että kuinka kauan olette tapailleet? Monet ottaa kyllä jalat alle helpostikkin jos on alussa liiankin innokas. Kannattaa tehdä selväksi tunteet toista ihmistä kohtaan, mutta ei kuitenkaan puhua niistä jatkuvasti tai esitellä omia visioita tulevaisuudesta. Antaa mennä omalla painolla.
Niin, aika taiteilua tämä on tämä ihmissuhteen alkuaika! En ole sanallakaan mitään yhteisestä tulevaisuudesta puhunut. Ennemminkin hän halusi heti alkuun esitellä lapsensa... Minusta se tuntui liiankin nopealta ja näin (oletin?) hänen olevan heti todella vakavissaan kanssani. -Ehkä tässä nyt turhaan huolehdin tulevaisuudesta... Taitaa olla se aika kuukaudesta ;))
Kiitti sulle kommentistasi! Hiljaa hyvää tulee, sanotaan. Ja jos meidän on toisillemme tarkoitettu, niin kaikki menee hyvin. Tässä toivossa elellään!
podin ja poden itsekkin. Puoltoista vuotta yhteiseloa takana, ja kyllä mietityttää välillä itseäkin entäs jos toinen ottaa vaikka jalat allee, varsinkin kun muksu on niin älyttömän kiintynyt. Minun miehellä ei ole omia lapsia, joten tämä on ollut aika uutta ja välillä vaikeaakin hänelle. Mutta hirveen hyvin on loppupelissä tämä uusiojuttu toiminut tähän mennessä. Joustamista suuntaan ja toiseen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Kuulostaisi kyllä että ihan on vakavissaan jos on omat muksut esitellyt jo :) Onnea jatkoon!
Kiitos sulle ja oikein hyvää jatkoa teille kolmelle!
Niinpä, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta kun on vuosia yksinhuoltanut lapsiaan, niin oman tilanteensa toivoisi jo muuttuvan... Sen tosi rakkauden astua elämään.
Tällä palstalla ei taida muita ollakaan, jotka toivovat elämäänsä ihanuutta toisen aikuisen muodossa :)) Ainakaan aiheesta ei täällä kirjoiteta. Tai sitten monet ovat liian pettyneitä menneeseen suhteeseen. Muistettava olisi, että ihmiset ovat erilaisia. Niitä miehiäkin on niin moneen junaan... ;)