Eli.. tilanne on itselläni se, että itse olen vielä ainakin vapaa, ja varattu hetero(?)-kaverini flirttailee minulle. Ollaan tunnettu jo melkein kaksi vuotta, vähän enemmänkin, ja pidän hänestä tosi paljon.. olen kai vähän ihastunutkin ;) Mutta hän siis on varattu ja naimisissakin. Meillä on kuitenkin aina silloin tällöin pitkiä katseita ja hymyjä, etenkin hänen puoleltaan, ja minä tietysti, kun tykkään hänestä ihan mielettömästi, vastaan niihin. Perhosia menee vatsassa kun hän katsoo minua syvälle silmiin ja pitkään.. ja hymyilee vielä päälle. Joskus näyttää vähän ujostelevan, ja kääntää katseensa pois.. ja sitten taas myöhemmin katsoo.. ja niin edelleen :)
Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta, oletteko olleet samanlaisessa tilanteessa? En tiedä miten tästä pitäisi edetä, pitäisikö asia ottaa puheeksi vaiko ei..
Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta, oletteko olleet samanlaisessa tilanteessa? En tiedä miten tästä pitäisi edetä, pitäisikö asia ottaa puheeksi vaiko ei..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota asia suoraan puheeksi! Jos tilanne on jatkunut tuollaisena kauan ja olette tunteneet pari vuotta, niin sulla on "varaa" kysyä. Tai sitten suutelet sitä baarissa. Senhän voit kääntää läpäksi, jos se tuntuu järkyttyvän.
Vaikuttaa siltä, että se on kiinnostunut susta. Mutta, mutta: se ei takaa mitään. Se voi olla 80 % hetero, joka ei voi ikinä kuvitella esim. elävänsä naisen kanssa. Eikä se välttämättä miestään jätä. Sen lisäksi että se voi rakastaa sitä oikeasti, se voi olla sille statussymboli tai lasten ja harmonisen perhe-elämän mahdollistaja. Niinhän se vain menee. Jos olisin 50 - 50, valitsisin ihan varmasti miehen, koska elämä olisi niin paljon helpompaa.
En epäilekään että hän jättäisi miehensä minun takiani! Sillä tiedän että hän rakastaa miestään yli kaiken.. mutta tämä tilanne vaan on jotenkin niin.. outo.. olemme hyviä kavereita ja ystäviä, mutta välillämme on jotain tällaista ihmeellistä sähköä ja flirttiä aina välillä.. se ei ole ihan kokoaikaista, mutta epäsäännöllisen säännöllisesti katseemme kohtaavat..
mennä suutelemaan ihan tuosta noin vaan,aikamoista riskinottoa toisen kustannuksella.Puhua tietysti kannattaa aina,eri asia on miten asian ottaa puheeksi,se on vähän hankala paikka kyllä.
Minulla oli tuollainen tilanne päällä pitkään ystäväni kanssa tai siis on vieläkin,mutta siltä osalta tilanne muuttunut että olen asian selvittänyt itselleni mistä oikein on kyse.Minusta tuntuu että katseet ja hymyt tarkoittaa vaan sitä että ymmärrämme toisiamme erityisen hyvin.Ja tottakai se sykähdyttää että hän pitää minusta kun hän on niin ihana ja kaunis ihminen,(olen tosi ihastunut hänen persoonaan.)
Meillä vaan synkkaa niin hyvin ja tykätään toisistamme niin jumalattoman paljon,ystävinä.
Toivon jopa ettei tilanne etene,koska sitten minä menen totaalisen sekaisin...
Joo, aloin miettimään voisikohan meilläkin olla kyse tuosta samasta.. että tykättäisiin toisistamme vaan ystävinä niin paljon että se jo tuntuisi joltakin muulta.. en tiedä.. toisaalta en usko siihen.. meistä on kyllä tullut nöiden vuosien aikana melko läheisiä ja usein tulee juteltua kaikenlaisista asioista.. mutta en tiedä silti.
Tuntuu vaan oudolta, kun ihan selvästi aistin että jotain on välillämme, mutta mitä se sitten on, niin siitä en saa selvää. Toisaalta en kyllä tiedä uskaltaisinko ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan.. tuskin.
Hän on kaunis ja ihana ihminen, hänellä on ihanat silmät, häntä on kiva katsella.. ja olisi kiva koskettaakin, mutta se jää vain haaveeksi :) En vaan tajua mitä tämä on.. menen ihan sekaisin aina välillä kun olen hänen kanssaan, kun hän tuijottaa minua silmiin ja hymyilee silleen ujosti..
itse kokeneena samanlaisia tuntemuksia. Mieti haluatko pitää hänet ystävänä? Koska jos homma etenee fyysiselle tasolle, niin tunteet tulee semmosella voimalla että sitä vois verrata johonkin tsunamiin. Siis haluatko että tämä ystävä on
ystävä vai sinun rakastajasi!
Haluan siis ehdottomasti säilyttää nimenomaan ystävyytemme ja hänet ystävänä! En halua häneltä mitään muuta, vaikka joskus siltä tuntuukin, että olisi ihanaa suudella häntä jne. ...mutta ystävyytemme on minulle niin kallista etten sitä lähtisi ikinä riskeeraamaan, ja tuskin hänkään.
sitten, jos se toinen tykkää susta vähän liikaakin ja sinun mielestäsi te vain "ymmärrätte" toisianne vähän paremmin kuin muut? Se toinen saattaa olla todella henkisesti hajalla, varsinkin jos on ymmärtänyt ne katseet ja hymyt vähän vielä syvemmin...
Puhuminen voisi helpottaa kaikkien oloa - ainakin sen enemmän ihastuneen osalta. Ja varsinkin kun se toinen vielä toivoo, että menisitkin hetkeksi totaalisen sekaisin, jotta voisin edes kerran suudella huuliasi... Ei siis sen enempää. Edes kerran?
Nimim.tämä viesti kolahti
tule ja suutele edes sen yhden kerran!
Alkuviestisi oli varovainen ja hieman pelokas, mutta loppua kohden rohkaistuit - jopa itsekin toivot ihastukseltasi jotain, ehkä - mitä?
Et suosittele kenellekään suutelemista tuosta vaan..mutta kuitenkin salaa toivoisit kohteesi tekevän jonkin aloitteen...ehkä?
Olet selvittänyt tilanteen itsellesi, mutta silti elättelet jotain...
Taidat olla ihastunut vaikka itsellesi et sitä myönnä?
kun tätä nyt oikein pyörittelen mielessäni niin ehkä sittenkin odotan häneltä vielä enemmän,ehkä en.En mä oikeasti tiedä mitä haluan.Viikonloppuna oli taas mahtavaa viettää aikaa hänen kanssaan,tuntuu että ainakin minä kävelen kuilun reunalla,välillä meinaa askeleet seota ja horjahdus on lähellä.Mutta en ole valmis häneltä mitään kysymään,taidan odottaa jos hänellä on jotain sanottavaa minulle.
Meillä on niin syvä ystävyys että en tahtoisi sekoittaa siihen kahden naisen välistä rakkautta.Pelottaa että siitä ei aiheudu kuin sotkua...
Mä olen ihan kauhee pelkuri tai sitten vaan järkevä!
Mulle on käynyt muutaman kerran samallalailla. Tosin kyseessä ei mitään hyviä ystäviä, enemmän puolituttuja sekä duunikamu. Ohi on mennyt kun en ole reagoinut mitenkään, olen antanut mennä "ohi", enkä ole kokenut tarvetta selvittää sitä peliä. Samanlaisia pilkesilmiä löytyy naisissa ja miehissä. Ja nämä kyseiset kaverit on pysyneet siis kavereina.